Sinä, joka elit lapsuutesi 80-90-luvulla, mitkä asiat olivat paremmin?

Kaikki oli paremmin. Maailman musteni kun Kokoomus päästettiin hallitukseen. Lapsuuden loppu, hyvästi hyvänolontunne. 

Lapsena ei ollut kiire minnekään. Harvalla oli aikataulutettuja harrastuksia, pojat ehkä pelasi jalkapalloa tai lätkää. Harrastukset oli juuri ap:n mainitsemia pihaleikkejä, talvisin käytiin hiihtämässä ja vähän vanhempana laskettelemassa, lomilla mentiin perheen kanssa autolla jonnekin leirintäalueelle. Kavereita oli paljon kerrostaloalueen pihapiirissä. Pelikoneena oli Commodore 64, jota pelattiin välillä tuntikausia isän kanssa. Vanhemmat ei kyytineet lapsia juuri minnekään, kouluun mentiin kävellen tai pyörällä, talvella jopa potkukelkalla. Kaverille mentiin itse ovikelloa pimputtamaan ja pyytämään ulos. Ei haitannut vaikkei päässyt, kokeiltiin seuraavaa.

Teininä ei ollut vielä kännyköitä kaikilla, soitettiin lankapuhelimeen ja pyydettiin puhelimeen. Jos koulussa sovittiin että nähdään kaverin kanssa sillanpielessä klo 17 niin se myös piti, suunnitelmia ei muutettu lennosta koska ei ollut itsestäänselvää saada sitä kaveria enää puhelimen päähän. Oman kännykän sain 16-vuotiaana.

Ei mikään. No joo olin laihempi, jos jotain pitää keksiä.

Oli aikaa parantaa omaa elämää, tekemistä, suoritusta, aikaa miettiä omia toiveita. Valitettavasti hassasin tuon ajan. Mutta sitä aikaa tosiaan oli.

Ei ollut nettiä ja kaikkea tätä typeryyttä.

Tämä oli Suomi ja täällä oli turvallista

Vanhemmat valittelivat veroja (olihan ne järjettömät silloin). Muuten oli kivaa tai juuri sen takia.

Koulunkäynti ei ollut mitään ilmiöoppimista ja digifantasiointia. Piirtoheitin oli monimutkaisin opetusväline ja homma pysyi hanskassa niin opettajilla kuin oppilaillakin. Kouluissa oli tutut talonmiehet, siivoojat ja keittäjät eikä mitään Sol:in tai ISSin tai sodexon työntekijöitä.

Ei ollut koronaa.

Ei ollut nettiä eikä puhelimia.

Musiikki oli parempaa.

Koska silloin ei ollut nettiä, lempi tv-sarjojen aikaan piti vain olla tv:n ääressä. Meidän perheessä katsottiin joitain ohjelmia ja pitkään odotettuja elokuvia koko perheen kanssa, keräännyimme kaikki olohuoneeseen ohjelman alkaessa.

Se oli rentoa laatuaikaa. Olen pahoillani nykyperheiden puolesta, jos sellaista ei enää ole. Ainakin uskon sen vähentyneen, kun kaikilla perheenjäsenillä on omat ruutunsa, ja niistä voi katsella ohjelmia koska vain.

Maailmassa oli toivoa ja parempia johtajia. Uskottiin teknologiaan.

Ennen oli parempaa, kiveshikikin oli kitkerämpää.

Koulussa oppilaat osasi suomea.

Maailma oli yksinkertaisempi paikka. Ihmisen ei tarvinnut tietää kaikesta kaikkea mutta piti osata perusasiat kuten navigoida ilman navigaattoria tai Google mapsia ja muistaa ulkoa puh. numeroita.