Noi hengenvaarallisesti lihava ohjelman ihmiset on käsittämättömän tyhmiä
Eivät osallistu terapiaan, eivät osallistu fysioterapiaan, syövät kymmenkertaisen määrän annettuun ohjeistukseen nähden ja ihmettelevät kun eivät laihdu.
Kommentit (293)
Näitä hengenvaarallisesti plösöjä on jenkkilä täynnä, varsinkin etelävaltioissa. Pitää syödä neljä perhepitsaa, 20 uppopaistettua kanankoipea ja ämpärillinen cocacolaa ja jälkiruuaksi kahden kilon mutakakku ja vielä jäi vähän nälkä....
Aika monilla on se tilanne että elimistö ei kestä enää edes flunssaa.
Ainakin mitä on sitä lääkäriä uskominen.Taitaa tämä corona poistaa näitä ahtaajia aika kovalla otteella.
Elämäänsä kyllästynyt ap, joka suhtautuu painoon pakkomielteisesti, jaksaa jauhaa sivutolkulla. Olisiko aika keskittyä perhe-elämään.
Vierailija kirjoitti:
näen asian niin, että olen bongannut heiltä ainakin kaksi ongelmaa: Ensinnäkin heillä on vakava riippuvuus, jonka edessä he ovat voimattomia.
Jos he eivät saa ruokaa, he sekoavat, riehuvat, itkevät, uhkailevat, valehtelevat, manipuloivat. he rääkkäävät perhettään kuten paatuneet juopot.Toinen on "laitostuminen". Itse päädyin infarktin seurauksena osittain halvaantuneen omaiseni omaishoitajaksi. Hän makasi aikansa sairaalassa, kunnes kuntoutus alkoi. kuntoutus ja ensimmäiset askeleet olivat työn ja tuskan takana.
Kun hänet kotiutettiin, hänen piti jatkaa Kuntoutumista joka päivä, mutta hän keksi kaikkea mahdollista, jotta ei olisi tarvinnut kuntoilla. Milloin otti sydämestä, milloin selkä oli kipeä.
Kun patistin häntä kuntoilemaan, hän syytti minua julmaksi sadistiksi joka oli kykenemätön näkemään kuinka hän kärsii ja haluan vain lisätä hänen kärsimyksiään. Kun elämä on muutenkin kiduttavaa, niin pitääkö minunkin kiduttaa häntä vielä lisää.
Täytyy olla todella "kova luu" ettei tuollainen manipulointi hetkauta omaishoitajaa. Sitä tuntee itsensä kiduttajaksi pahimmasta päästä.
paradoksaalista kyllä, omaishoitajaksi päätyy juuri ne empaattiset, huolehtivaiset ja herkät tyypit, joihin tuollainen syyllistäminen osuu kuin kuuma veitsi voihin.
laitostuminen alkaa esim. kun makaa vain pari kk sairaalassa muiden passattavana. kotiin päästyä on vaikea sopeutua siihen, että kukaan ei tuokkaan kaikkea valmiina eteen.
nämä henkilöt ovat jo pidemmän aikaa tottuneet, että kaikki tehdään heidän puolestaan. he ovat, omaishoidettavien tapaan, oppineet syyllistämään ja manipuloimaan hoitajaansa, tekemään tästä oman jatkeensa.
Silloinkin kun ihminen on avuton ja muista riippuvainen, hänellä on voimakas tarve säilyttää tunne siitä, että hän hallitsee elämäänsä. tämä voi tarkoittaa ikävä kyllä Sitä, että hän kehittää kyvyn manipuloida. tämä paradoksaalista kyllä, lisää entisestään hänen uhriutumistaan katkeruuttaan ja itsesääliä joka sitten puretaan omaishoitajaan.Omaishoitaja on kuin se sammakko joka ei älyä hypätä pois hitaasti kuumenevasta vedestä: pikkuhiljaa omaisen tarpeet ohittavat omat tarpeet ja niistä tulee elämäsi prioriteetteja.
Nuo sarjan omaiset ovat tehneet melkoisen duunin. Jo ihan 60kg halvaantuneen ihmisen liikuttaminen ja wc-ja pesutoimissa avustaminen on rankkaa, saatika tuollaisen yli 300kg!
Omaiset ovat varmasti itsekin täysin loppuunpalaneita jo pelkästään fyysisesti raskaan hoitotyön ja masentuneen, katkeran hoidokin kriisien takia eikä heillä ole enää yksinkertaisesti voimavaroja jaksaa tapella ruuasta omaisen kanssa, joka on addiktoituneen ihmisen tapaan täynnä "hullun energiaa".
Juuri loppuunpalaneiden omaishoitajien vuoksi, nämä ihmiset tarvitsevat ulkopuolista apua.
Jonkun, jolla ei ole mitään tunnesidettä sairaaseen ja joka vähät välittää uhkailusta ja haukkumisesta.
Noille ihmisille annoskoot ja se, mikä on terveellistä on ihan hepreaa. Ihmetellään vilpittömästi miten on voitu lihoa 15 kg lisäävaikka syöty vain jäätelöä, 1 pala pitsaa ja juotu sokeritonta limsaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin nuo mustat muijat on ihan järkyttäviä. Huutaa ja mekastaa ja komentelee kaikkia. Ja mistä ihmeestä niille sitten aina siunaantuu kuitenkin sellainen ystävällisen oloinen mukava mies, joka kiltisti kuuntelee ja hoivaa ja huoltaa, en tajua. Siis ei tämä tietysti ihan jokaista koske, mutta aika usein on näin.
Sitten kun tohtori ihmettelee, että miten se paino on noussut, vaikka sen piti laskea, niin aina on selitys se, kuinka on ollut vaikeata ja ikäviä asioita tapahtunut jne. Minun kohdallani ainakin on niin, että nimenomaan silloin, kun ollut jotain huolia, minulle ei ruoka maistu. En koskaan ole syönyt suruuni. Silloin minä nimenomaan menetän ruokahaluni kokonaan.
Jotkut on kyllä olleet ihan sympaattisia. Tykkäsin kovasti siitä ihan ensimmäisen kauden naisesta, nimeltä Zalynn. Hän oli nätti ja kivan tuntuinen ihminen. Hänellä oli järkevät puheet ja noudatti hyvin saamiaan ohjeita. Laihtuikin oikein kunnolla, mutta viimeisiä tietoja hänestä en ole nähnyt. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, hän oli niin herttainen.
Se yksi mies, jonka nimeä en muista (saattoi olla joku Jock), oli sympaattinen tapaus myös. Hän oli se, joka oli ollut koulukiusattu kokonsa takia, mutta laihduttuaan sen verran, että pääsi jo jaloilleen uskaltautui kuitenkin menemään luokkakokoukseen tapaamaan entiset koulukaverinsa, ja se olikin hänelle myönteinen kokemus. Tällaisia tarinoita toivoisi lisää, eikä aina vain noita, mitkä huutaa ja syyttelee muita omista valinnoistaan ja odottaa vain jotain ihme vippaskonstia, mikä heidät laihduttaisi ja lopulta sitten kuolee addiktioonsa.
Mut sit se puoli, kun nää siipat on niin "kilttejä", että tuovat sitä ruokaa sille lihavalle, joka laihtuisi, jos joutuisi itse hakemaan ruokansa. Tai sitten voisi tuoda terveellistä ruokaa. Monet näistä lihavista häijyijä puolisoaan kohtaan, mutta eihän ne nyt päälle pääse kun eivät jalkeillekaan pääse. No, yks uhkas, ettei anna seksiä:D. Sama juttu kun alkoholisteilla, uhkaillaan, maanitellaan, kiristetään... samat keinot käytössä,
Mutta onhan sekin nähty, että ellei kukaan tuo ruokaa niin tilaavat pitsaa ja hamppareita kotiin.
Kun ei ole muuta sisältöä elämässä jos ei pysty liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on painoa lisäävä mt-lääkitys, mutta osaan elää sen kanssa vaikka silti saan kuulla omasta mahd. lihomisestani ivaa juurikin siksi, että tätä sosiaalipornoa näytetään.
Lihoan perusruuastakin, jos en harrasta liikuntaa ja koetan tehdä kaikkeni peruspainon eteen.
Onneksi kanavan saa aina vaihdettua näiden ohjelmien alkaessa. 😑
Mikään lääke ei lisää painoa, ainoastaan liika syöminen lihottaa.
Kyllä muuten lisää. Masennuspuolella on ainakin yksi, jota ei määrätä lihaville ollenkaan, koska se saa lihomaan n. 80% käyttäjistään.
Eikä lisää. Lihomiseen tarvitaan ylensyöntiä ei lääkkeitä.
Voisiko olla, että ne lääkkeet aiheuttaa taipumusta siihen ylensyöntiin ja aineenvaihdunta hidastuu?
Se ei ole ainoa vaihtoehto. Lääkitys voi myös kerätä kehoon nestettä, muuttaa kilpirauhasen toimintaa ja hormoneja.
Tosin se lääkkeiden aiheuttama nälkäkin on ihan todellinen ilmiö. Se ei ole sellaista että tekisi mieli jotain hyvää, vaan oikeasti tuntuu että on huutava nälkä koko ajan. Todella vaikea olla syömättä liikaa.
Joten se lihominen johtuu liiasta syömisestä, ei lääkkeestä.
Ei kun lääkkeestä, joka aiheuttaa nälkää, hidastaa aineenvaihduntaa tai kerää elimistöön nestettä.
Oletko pahastikin kehityksestä jälkeen jäänyt?
Nesteen kertyminen ei ole lihomista. Lääke lisää nälkää, mutta se liika ruoka aiheuttaa lihomisen, ei se lääke.
Nesteen kertyminen lisää painoa ja tekee ihmisen pulleamman näköiseksi. Ei se erotu juuri lihomisesta silmillä katsottuna.
Esim. kilpirauhashäiriössä on aivan sama mitä syö, lihoo kuitenkin koko ajan. Myös joissakin psyykenlääkkeissä on sama vaikutus.
Jos ihmiset käyttäisivät lääkkeitä vain tekosyynä lihomiselle, lihomista ei mainittaisi sivuvaikutuksena lääkepakkauksen selosteessa. Kyllä sillä joku tieteellinen pohja on.
Nesteen kertyminen lisää painoa, mutta ei läskiä. Läski kertyy ainoastaan liialla syömisellä. Lääkkeet eivät lisää läskiä.
Läski on itse asiassa kytköksissä aika vahvasti hormoneihin. Se on hyvin yksilöllistä. Sen takia esim. jotkut lihovat raskauden aikana 30 kiloa ja toiset vain 10 kiloa.
Lääkityksen ja hormoniongelmien lisäksi lihomiseen vaikuttaa liikunta. Jos syöt 2000 kaloria etkä liiku yhtään, olet todennäköisesti lihavampi kuin joku joka syö 2000 kaloria ja liikkuu paljon. Sama määrä ruokaa, eri tulos.
Niihin hormoneihin vaikuttaa syöty ruoka. Niin kuin kaikkeen, mitä elimistössä tapahtuu. Ei ne hormonit lihota, vaan liika syöminen.
Mutta tajuat varmaan, että jos toinen lihoo 1200 kcal päiväannoksella ja toinen vasta 2200 kcal, tuon alemman tason henkilön on vaikeampi taistella lihomista vastaan.
Itse pidin lääke- ja hormonijuttuja läskien höpöhöpönä, kunnes lihoin 12 kiloa 3-4 viikon lääkekuurin aikana muuttamatta elintapojani. Läski myös kerääntyi omituisest käsivarsiin, selkään ja rintojen alle, missä minulla ei koskaan aikaisemmin ollut ylimääräistä. Olin aivan ymmälläni koska päivittäinen kalorimääräni ei muuttunut lainkaan, siis ihan rehellisesti. Myöntäisin kyllä jos olisin vetänyt pizzaa ja karkkia aamusta yöhön.
Olen laihduttanut nyt 8kg ja kyllä joutunut näkemään myös nälkää tämän tuloksen saavuttamiseen. Ennen pysyin aina hoikkana n. 1800-2000 kcal päiväruoilla. Nyt 1500 + liikuntaa ja tiukassa on. Lääke on onneksi vaihdettu sopivampaan, ja aion kyllä tiristää pois nuo viimeisetkin kilot. En silti tuomitse enää koskaan heitä, jotka kertovat lääkkeen vaikeuttavan laihtumista / edistävän lihomista.
Itsellä taas täysin päinvastainen kokemus, jossa työperäisen stressin, unettomuuden ja ahdistushäiriön noidankehä heitti hormonitoiminnan niin sekaisin että paino nousi parissa kuukaudessa normaalipainon alarajalta normaalipainon ylärajalle. Lihoin melkein kymmenen kiloa ”ilman mitään syytä” eikä paino laskenut millään vaikka treenasin monipuolisesti 4-5 kertaa viikossa, aloin syödä 1500 kcal päivässä (kyllä, laskin) enkä herkutellut. Ja paino kertyi myöskin ylävartaloon, käsiin ja selkään, jotka ovat minulla aina olleet hoikat. Lääkäreitä ei vain kiinnostanut koska olin edelleen normaalipainoinen ja elin ja söin terveellisesti. Takaraivossa jyskyttänyt pelko painon jatkuvasta noususta ei myöskään todellakaan helpottanut ahdistusta ja masennusta.
1,5 vuoden tuloksettoman dieetin jälkeen sain vihdoin reseptin lääkkeisiin jotka vähensivät painajaisia, ahdistuksen tunnetta ja yöllistä heräilyä, ja muutamassa viikossa paino laski nelisen kiloa. En osaa sanoa onko se nestettä vai läskiä mikä sieltä lähti koska en ole käynyt kehonkoostumusmittauksessa, mutta näytän huomattavasti terveemmältä (= vähemmän löysältä ja turvonneelta).
Hyväksytään että ollaan kaikki yksilöitä ja toivotaan että hormonit otetaan isommaksi osaksi lihavuudentutkimusta ja painonhallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin nuo mustat muijat on ihan järkyttäviä. Huutaa ja mekastaa ja komentelee kaikkia. Ja mistä ihmeestä niille sitten aina siunaantuu kuitenkin sellainen ystävällisen oloinen mukava mies, joka kiltisti kuuntelee ja hoivaa ja huoltaa, en tajua. Siis ei tämä tietysti ihan jokaista koske, mutta aika usein on näin.
Sitten kun tohtori ihmettelee, että miten se paino on noussut, vaikka sen piti laskea, niin aina on selitys se, kuinka on ollut vaikeata ja ikäviä asioita tapahtunut jne. Minun kohdallani ainakin on niin, että nimenomaan silloin, kun ollut jotain huolia, minulle ei ruoka maistu. En koskaan ole syönyt suruuni. Silloin minä nimenomaan menetän ruokahaluni kokonaan.
Jotkut on kyllä olleet ihan sympaattisia. Tykkäsin kovasti siitä ihan ensimmäisen kauden naisesta, nimeltä Zalynn. Hän oli nätti ja kivan tuntuinen ihminen. Hänellä oli järkevät puheet ja noudatti hyvin saamiaan ohjeita. Laihtuikin oikein kunnolla, mutta viimeisiä tietoja hänestä en ole nähnyt. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, hän oli niin herttainen.
Se yksi mies, jonka nimeä en muista (saattoi olla joku Jock), oli sympaattinen tapaus myös. Hän oli se, joka oli ollut koulukiusattu kokonsa takia, mutta laihduttuaan sen verran, että pääsi jo jaloilleen uskaltautui kuitenkin menemään luokkakokoukseen tapaamaan entiset koulukaverinsa, ja se olikin hänelle myönteinen kokemus. Tällaisia tarinoita toivoisi lisää, eikä aina vain noita, mitkä huutaa ja syyttelee muita omista valinnoistaan ja odottaa vain jotain ihme vippaskonstia, mikä heidät laihduttaisi ja lopulta sitten kuolee addiktioonsa.
Tuleeko sulle yllätyksenä, että kaikki ihmiset ei reagoi stressiin samalla tavalla kuin sinä? Toiset menettää ruokahalun samalla, kun toiset se saa taas syömään lisää. Toiset lamaantuu, eikä saa tehtyä mitään ja toisista tulee vihaisia.
Tottakai mä ymmärrän tämän, että ihmiset reagoi eri tavoin huoliin ja stressiin. Tiedän tämän jo siitäkin, että mun äiti oli reippaasti ylipainoinen ja oli just sellainen suruunsyöjä. Ärsytti välillä tosissaan, kun se mussutti koko ajan jotain leipää tai rinkeliä samalla kun itki tai muuten murehti jotain asiaa. Ja sitten murehti ja parkui sitä ylipainoisuuttaan, ja samalla söi. Mulle siitä vain tuli jotenkin vastenmielinen olo. Sitä vaan ajatteli, että eikö tuota asiaa voisi jollain muulla tavalla käsitellä, kuin pelkällä syömisellä. Äitikin oli just sellainen, että ei koskaan halunnut itse tehdä millekään asialle mitään, vaan odotti, että muut hoitaa kaiken. Itse se vaan valitti ja söi.
Tiedän minä moniakin ihmisiä, jotka sanoo olevansa tunnesyöjiä, joten pakkohan tämä asia on sitten olla niin. Mutta ihan tarkalleen en osaa eläytyä asiaan, koska itselläni menee ruokahalu kokonaan, tuntuu että en saa nieltyäkään mitään, kun joku huoli on päällä.
Kai noille hengenvaarallisesti lihaville pitäisi hommata ihan vieras "omaishoitaja," jolla ei sitä tunnesuhdetta siihen hoidettavaan ole, ja jotka ei tuo sitä ruokaa, mitä nämä vaatii. Ja puhelin pois ulottuvilta, että eivät voi tilata itse. Ja jos kumminkin saavat jotenkin tilattua, niin sen ruokalähetin voisi sitten vaan käännyttää ovelta pois.
Jotkut ihmettelee, että millä nämä ihmiset rahoittaa kaiken, niin saa kai ne kunnon palkkiot jo siitä ohjelmaan osallistumisesta. Saahan ainakin se klinikka tästä hyvää mainosta.
Useimmat osallistuvat terapiaan ja fysioterapiaan kyllä. Moni laihtunut tuon avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten tuon lekurin pinna kestää noita läskejä valehtilijoita. Yrittävät huijata joka käänteessä.
Ne ei vaan voi itselleen mitään.
Aivan kuten narkkarit, tupakoijat ja alkoholistit..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat ovat pääsääntöisesti tyhmiä. Kovia ovat valehtelemaan, juu söin yhden porkkanan tänään, miksiköhän painan 150 kg. Suurentelevat oman liikkumisen määrää ja vähättelevät sitä mitä syövät. Kokemusta on tällaisista ihmisistä. Valehtelevat samalla tavalla kuin nistit ja alkoholistit. Tulos on vain kaikkien nähtävillä, ihmettelen tällaisen ihmisen aivotoimintaa.
Kerrotko missä vaiheessa lihomista ihmisestä tulee tyhmä. Osaa sitten varoa tätä...
Niin tästä tyhmyydestä kärsii nyt noin 60% suomalaisista. Tämähän indikoi sitä, että sotien jälkeen ihmisten tyhmyys on lisääntynyt vastaavasti.
Miehistä 75 % on tyhmiä. Naisista vain 60%, mutta äo-lähtötaso on naisilla niin paljon korkeampi, ettei tyhmistyminen haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heittävät lusikkansa nurkkaan nuorina. Tuhlaavat vain veroeuroja.
USA:ssa ei työkyvyttömyyseläkkeillä juhlita, saati sillä perus sossutuella, jota nuo saavat.
Minä ihmettelen sitä, miten noilla riittää rahat niihin ruokamääriin.
Psyykkiset ongelmat ovat monimutkaisia ja hankalahoitoisia, mukaanlukuen läheisriippuvuus, joka saa läheiset ruokkimaan ylilihavaa manipuloijaa, mukaanlukien ap:n surkea itsetunto, jota hän peittää pakonomaisella lihavien solvaamisella.
Nuo tarvitsisivat hyvin intensiivistä psykoterapiaa koko perhekunnalle, ei mikään pari keskustelutuokiota ex-missin kanssa riitä. Jos ongelma on kehittynyt 30 vuotta, sen selvittämiseen menee vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on painoa lisäävä mt-lääkitys, mutta osaan elää sen kanssa vaikka silti saan kuulla omasta mahd. lihomisestani ivaa juurikin siksi, että tätä sosiaalipornoa näytetään.
Lihoan perusruuastakin, jos en harrasta liikuntaa ja koetan tehdä kaikkeni peruspainon eteen.
Onneksi kanavan saa aina vaihdettua näiden ohjelmien alkaessa. 😑
Mikään lääke ei lisää painoa, ainoastaan liika syöminen lihottaa.
Kyllä muuten lisää. Masennuspuolella on ainakin yksi, jota ei määrätä lihaville ollenkaan, koska se saa lihomaan n. 80% käyttäjistään.
Eikä lisää. Lihomiseen tarvitaan ylensyöntiä ei lääkkeitä.
Mirtazapiinin sivuvaikutus on valtava, kivulias näläntunne. Se ei lopu kuin syömällä. Mulle tätä ei kerrottu eikä kukaan seurannut painoani, niin olipa järkytys huomata kahden kuukauden lääkityksen aikana painon nousseen 20 kg.
Vähän ihmettelin, miksi jääkaapista häviää kaikki, mutta olin niin koomassa etten oikeasti tajunnut.
Älä väitä, ellet tiedä. Jos silti väität niin liity tarjoilijamestarisivarin puolueeseen. Siellä on muutkin tyhmät.
Vierailija kirjoitti:
Toissapäivänä oli Jamesin tapaus ja oli kyllä karmeaa katsottavaa. Mies painoi jotain 350kg ja mikään ei auttanut ts hän jatkoi samaa mihin oli tottunut, kaikista lupauksistaan huolimatta ja tietysti oli syöttäjä ja ruuan tuoja/ valmistaja mikä mahdollisti sen kaltaisen elämän.
Menin sitten googlaamaan ohjelman nähtyäni mitä Jamesille kuuluu nyt. Oli tuore tieto, että James on kuollut.
Sen saattoi ennustaa, ettei kauan elä.
Hidasta itsemurhaahan nämä kaikki tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen, että miksi ne perheenjäsenet hankkii sitä epäterveellistä ruokaa... Ja millä rahalla sängyssä makaava syö hirveästi ruokaa?
Koska ovat läheisriippuvaisia tai jonkin muun perheensisäisen yhteisen mielenterveyshäiriön tai realiteettivääristymän sisällä. On olemassa sellaisia asioita kuin folie aux deux ja joukkopsykoosi. Ryhmäpainekin vaikuttaa.
Miksi kukaan on haitallisessa ihmissuhteessa? Koska siihen kasvaa sisään, jolloin sitä alkaa pitää normaalina. Ei enää tajua, ettei tämä ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua järkyttää se osattomuus, tietämätyömyys, köyhyys, ne kamalat peitellyt ja vaietut perhesuhteet jotka on pakko olla ihan persiistä!
Ilmeisesti monilla alueilla USA:ssa on vaikea edes saada lähikaupoissa muuta kuin pakastettuja pikaruokia ja jotain valmiita ”aterioita”, mitään varsinaisia ruuanvalmistukseen tarvittavaa ei oke saatavilla. Paitsi kananmunia ja siihen kylkeen pekonia. Eikö siellä ihmiset laita ruokaa? Edes keskiluokka? Anybody?
Pikaruokaa jos jonkinlaista, kotiin kuljetus. Katselin kerran jonkun ketjuravintilan ruokalistaa netissä: siellä ei ollut mitään sellaista, mitä olisin mielelläni laittanut suuhuni. Eikä mitään hyvää kropalleni varsinkaan.
Kukaan näytä tietävän edes alkeita ravinnosta, terveydestä, hyvistä elämäntavoista: mistään!
En meinaa tajuta enkä kestää katella. Olen varmaan elänyt liian kivassa kuplassa elämäni.Kauanko olet nyt asunut USA:ssa, Kerrotko lisää kokemuksiasi.
Kerro sinä ap, mikä on tekosyysi olla hoidattamatta pahaa pakkomiellettäsi? Sinulla on maailman pahin ylipaino-ongelma, kun et pysty ikinä laihduttamaan kaikkia lihavia.
Lihavat kärsivät (jos edes kärsivät) vain omasta painostaan, mutta sinun elämäsi täyttävät miljoonat lihavat ihmiset, joille et mitään voi 😂
Tämän pakkimielteen syy on sinun itsetunto-ongelmasi. Et kykene etkä riitä, joten purat sen muihin. Nyt kun olen kertonut, mikä sinussa on vialla, sinä varmaan lopetat tuon itsellesi vahingollisen jankuttamisen?
No et lopeta, koska olet RIIPPUVAINEN ilkeilystäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikään lääke ei lisää painoa, ainoastaan liika syöminen lihottaa"
- mielialalääkkeet lisäävät ruokahalua ja täten lisäävät painoa. Itsellä on kokemusta näistä lääkkeistä.
Pakko nyt itsekin tähän väliin mainita, että on fakta, ettei yksikään lääke taio energiaa tyhjyydestä ja riko siten fysiikan lakeja.
Olette aiemmin alapeukuttaneet käyttäjää, joka aivan oikein totesi, että vain ylensyönti aiheuttaa lihomista.
Yksikään lääke ei riko fysiikan lakeja, eli lääke voi vaikeuttaa ylensyönnin välttämistä, mutta pelkästään ylensyönti edelleenkin lihottaa eikä mikään muu.
Toki on vaikeampaa syödä vain 1200kcal kuin 2200kcal, mutta tämä on täysin eri asia kuin yllä oleva.
T. Lääkäri
Kyse ei ole ollut siitä, että lääke itsessään lihottaa vaan siitä, että se saa ihmisen syömään enemmän ja sitä kautta lihoo. Kukaan ei ole niin tietämätön tässä maassa, että kuvittelee alle gramman painoisen pillerin tuovan kiloja mukanaan. Kyse ei myöskään ole mielitekojen vastustamisesta, vaan siitä että se lääke saa ihmisen tai eläimen syömään enemmän: tulee pakottava tarve syödä.
Tutustu esim Remeronin käyttöaiheisiin.T:Ei lääkäri
Sitä lääkkeen lihottavuuttahan tässä jotkut jaksaa vängätä. Lääke ei lihota, vaan liika syöminen.
Lääke vaikuttaa syömiseen. Ehkä saat joskus suuren kortisonikuurin esimerkiksi syöpähoitona ja mahdollisesti käsität tilanteen.
ohis
Kortisoni lisää nestettä, turvottaa. Se ei ole lihomista, läski ei lisäänny kortisonikuurilla. Läski lisääntyy vain ylensyönnillä.
Palataan asiaan syöpähoitojesi jälkeen. Koko vartaloni muuttui ja hematologia huvitti pallopötsinen gorillankroppani, jota kannattelivat hennot kädet ja jalat.
Saattoi muuttuakin, mutta ei sulla läski lisääntynyt, joten et lääkkeillä lihonut. Lihomiseen tarvitaan ylensyömistä.
Etkö saa poikki?
Eibse saa. Sillä heitti levy junnaamaan. Mikäs psykoosisairaus tuota jumittamista tekeekään?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina, miksi eivät aikaisemmin mene hoitoon. On 200 kiloakin riittävä läskimäärä, mutta eivät ymmärrä, vaan lihottavat itsensä yli 300 - kiloiseksi. Päässä on vikaa.
Mihin nuo menisivät hoitoon maassa, jossa ei pääse sairaanhoitoon ilman kallista, yksityistä sairausvakuutusta?
Moni moittii Suomen terveydenhoitoa, mutta meillä sentään pääsee lääkärille joko maksutta tai 20 euron kertahinnalla, ja saa jopa lähetteen erikoislääkärille jos tarvitsee. Esim. Synnytys hoituu Suomessa alle 300 eurolla, mutta USA:ssa voi joutua maksamaan kympoitonneja.
Tuolla et yhtenä kappaleena mene mihinkään ilman vakuutusta. Obama yritti asiaa korjata, Trump perui sen.
Mutta koko ohjelman suola on ihana tri Now! Hänen empaattinen mutta rehellinen lähestymistapansa on kerta kaikkiaan mahtava. Hän ei anna kenenkään pelleillä kanssaan mutta suhtautuu silti potilaisiin kunnioituksella. Ohjelma on oivaa oppia kaikille lääkiksessä opiskeleville.