Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman miehen elämänohje 25v itselleen - mitä olette mieltä?
08.04.2020 |
Toisesta ketjusta:
"Ole rohkea, kunnianhimoinen, itsekäs ja röyhkeä. Pyri saavuttamaan ja saamaan isompia asioita ja enemmän asioita.
Vasta 10-15v kuluttua on aika miettiä muita, ekologisuutta, toisten laittamista etusijalle, ym.
Ehkä ydinviesti on tämä: kaiken saa anteeksi, etenkin jos on saavuttanut paljon. Miehen arvoa ei mitata sillä mitä pahuuksia tämä ei ole tehnyt."
Minusta tässä on perää. Miehen mitta, sekä naisten että toisten miesten taholta, on saavutusten suuruus ja sosioekonominen asema. Kukaan ei arvosta sitä että mies oli epäitsekäs tai hänellä oli pieni hiilijalanjälki. Jos mies tekee isoja asioita, pahuudet saa anteeksi - puhumattakaan konnuksista jotka pitä tehdä raivatessa tietä huipulle. Sitten kun on saanut mitä halunnut, voi alkaa pehmentämään itseään. Voi ostaa Tesla-urheiluauton ja lentää ilmastokompensoiduilla lennoilla, kenties lahjoittaa minimaalisen osan rikkauksista hyväntekeväisyyteen.
Tämän olen huomannut setä lähipiirissä että muutenkin.
Itselleni on jo myöhäistä muuttaa suuntaa, nuorena olis pitänyt kehittyä kunnianhimoisemmaksi ja kilpailuhenkisemmäksi. Nyt voisi sitten olla sellainen kuin nyt, mutta paremmissa asemissa. Harmi kyllä elin vaatimattomien ja ekohenkisten arvojeni mukaan jo silloin.
m44v
Kommentit (42)
Niin mitä ne konnuukset ja itsekkyydet on mitä tarvitsee päästäkseen huipulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin mieluummin haluan aidosti ympäristöasioita kannattavan kuin viherpestyn miehen, mutta meidän porukat ovatkin vanhoja vihreitä.
Entäs sinä? Arvostatko naisessa hyvää luonnetta ja kaikkea pehmoa vasta sitten, kun nainen näyttää kaksikymppiseltä katalogimallilta? Niin?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen naisena samaa mieltä. Kolmekymppisenä naisena katson tarkkaan, mitä mies voisi minulle ja mahdolliselle lapselleen tarjota. Hernekeitto, vuokra-asunto ja idealismi eivät ole juttu, joka minun suvunjatkamisviettini herättää.
Lisään vielä sen, että omalla kohdallani ei oikeudenmukaisuuden tavoittelu ole johtanut yhtään mihinkään. Ei ole tehnyt elämästäni parempaa jne. En halua pariutua toisen samalla tavalla epäonnistuneen kanssa ja jos en paremmin elämässään pärjännyttä (=menestyvää) miestä löydä, omalta osaltani perhe jää perustamatta. Itsekseni pärjään köyhänä mutta lasta en tähän penninvenytyskuvioon kaipaa.
Omasta lapsuudestani muistan vain pelkkää ankeutta, kun mitää kivaa ei voinut tehdä ja illat menivät yksinään katsellen ikkunasta naapurissa asuvia lapsia, joita vanhempansa kuskasivat treeneihin ja joita myöhemmin poikaystävät kuskasivat. Itse nökötin kotona koko lapsuuden ja nuoruuden rahattomuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin mieluummin haluan aidosti ympäristöasioita kannattavan kuin viherpestyn miehen, mutta meidän porukat ovatkin vanhoja vihreitä.
Entäs sinä? Arvostatko naisessa hyvää luonnetta ja kaikkea pehmoa vasta sitten, kun nainen näyttää kaksikymppiseltä katalogimallilta? Niin?
Huono esimerkki.
20v ikä tai hyvä ulkonäkö eivät ole ristiriidassa hyvän luonteen kanssa.
Hyvä ohje.
Ylipäätänsä hyvä ohje kaikille nuorille. Maailma ei todellakaan kaipa seinäruusuja tai jotain "tasapuolisuuden lähettiläitä", jotka väheksyvät itseään ihan vain siksi, jotta muilla itsensäväheksyjillä on parempi olo.
Pohjimmiltaan kaikki hyvä tässä maailmassa on niiden tuottamaa, jotka eivät tuottaa hyvää tähän maailmaan. Suurin osa pelkää, koska hyvän tuottamisella erottuu massasta ja saattaa (luoja paratkoon) rikastua, jolloin ei pääse siitä metafoorisesta neulansilmästä taivasten valtakuntaan (vaikka institutionaalinen kristinusko on kuolemaisillaan, niin sen henkinen perintö yhä elää vahvana jopa nykynuorissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mietitään vaikka tätä.
Kumpaa kunnioitetaan enemmän, "vuoden vihreä julkkis"-palkinnon voittanutta Brad Pittiä vai pieneen hiilijalanjälkeen tyytyvää miestä yksiössä?
Ei kukaan kysele Bradin luksusjahdeista tai yksityissuihkarista. Tai siitä jos mies pokasi yhtenä iltana seitsemän naista yökerhosta.
Brad Pitt on toki ääriesimerkki, mutta auttaa sellaisena ymmärtämään taviksiakin. Isompia asioita saavuttanut mies on arvostetumpi - aina. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun on kyse perhettä haluavista naisista, vihreät arvot lentävät romukoppaan. Vihreys on kivaa, mutta ei mulle ja mun lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen naisena samaa mieltä. Kolmekymppisenä naisena katson tarkkaan, mitä mies voisi minulle ja mahdolliselle lapselleen tarjota. Hernekeitto, vuokra-asunto ja idealismi eivät ole juttu, joka minun suvunjatkamisviettini herättää.
Lisään vielä sen, että omalla kohdallani ei oikeudenmukaisuuden tavoittelu ole johtanut yhtään mihinkään. Ei ole tehnyt elämästäni parempaa jne. En halua pariutua toisen samalla tavalla epäonnistuneen kanssa ja jos en paremmin elämässään pärjännyttä (=menestyvää) miestä löydä, omalta osaltani perhe jää perustamatta. Itsekseni pärjään köyhänä mutta lasta en tähän penninvenytyskuvioon kaipaa.
Omasta lapsuudestani muistan vain pelkkää ankeutta, kun mitää kivaa ei voinut tehdä ja illat menivät yksinään katsellen ikkunasta naapurissa asuvia lapsia, joita vanhempansa kuskasivat treeneihin ja joita myöhemmin poikaystävät kuskasivat. Itse nökötin kotona koko lapsuuden ja nuoruuden rahattomuuden takia.
On huomattu. Jos nainen on rikas, miehenkin tulee olla. Jos nainen on köyhä, aika usein mies ei saa olla.
Vanha kunnon samanlaiset-vastakohdat-kuvio joka pätee muuhunkin (pituuteen, itsevarmuuteen, kokeneisuuteen, jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden idealismia on tuo, että eletään hillitysti eikä tavoitella kuuta taivaalta. Elämä on tosi raaka peli ja mitä enemmän jälkeläisiä tähän maailmaan jätät, sitä paremmin olet pelannut.
Se hissukkamies, joka on opetettu olemaan vaatimaton ja miettimään hiilijalanjälkiään on vain pelinappula menestyneiden miesten pelissä.
Alapeukuttaneet naiset ilmeisesti katsovat hekin elämäänsä ruusunpunaiset lasit silmillään. Valitettavasti isoimman potin voittavat ihan muut.
Ja minä olen nainen, joka on myös kasvatettu siihen, että pitää olla aina kiltti ja reilu ja pitää auttaa heikompiaan jne. Paskat. Siinä väsyttää vain itsensä ja ne 95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut. Turha on odottaa palkintoa ympäristön huomioimisesta. Sinut ja minut aivopestiin sosialistiseen tyyliin kynnysmatoiksi ja minä en sitä anna koskaan anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin mieluummin haluan aidosti ympäristöasioita kannattavan kuin viherpestyn miehen, mutta meidän porukat ovatkin vanhoja vihreitä.
Entäs sinä? Arvostatko naisessa hyvää luonnetta ja kaikkea pehmoa vasta sitten, kun nainen näyttää kaksikymppiseltä katalogimallilta? Niin?
Huono esimerkki.
20v ikä tai hyvä ulkonäkö eivät ole ristiriidassa hyvän luonteen kanssa.
Hah, eivät olekaan. Tosin se ulkonäkö yleensä vaatii panostamista ja kuluttamista, jopa luonnonkaunis vaikutelma. Mutta voihan rahaakin periä tai perustaa yrityksen, joka tekee jotain vastuullista, ja sattua menestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietitään vaikka tätä.
Kumpaa kunnioitetaan enemmän, "vuoden vihreä julkkis"-palkinnon voittanutta Brad Pittiä vai pieneen hiilijalanjälkeen tyytyvää miestä yksiössä?
Ei kukaan kysele Bradin luksusjahdeista tai yksityissuihkarista. Tai siitä jos mies pokasi yhtenä iltana seitsemän naista yökerhosta.
Brad Pitt on toki ääriesimerkki, mutta auttaa sellaisena ymmärtämään taviksiakin. Isompia asioita saavuttanut mies on arvostetumpi - aina. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun on kyse perhettä haluavista naisista, vihreät arvot lentävät romukoppaan. Vihreys on kivaa, mutta ei mulle ja mun lapsille.
Rikkaat on aina esimerkki menestymisestä vaikka se rikkaus olisi tullut perimällä ja aurinkotuolissa maaten. Onhan se naurettavaa että ihmisen sanoja kuunnellaan tarkemmin kun on rikkaan ihmisen kulissit pystyssä riittävän kauan. Koska rikkaus/menestys mielletään aina ihmisen ahkeruudeksi ja taitavuudeksi, älykkyydeksi ja rohkeudeksi. Köyhyys/vaatimaton elämäntapa taas tarkoittaa tyhmyyttä ja laiskuutta. Eihän nämä asenteet kerro kuitenkaan mistään muusta kuin siitä että ihmiset on tyhmiä, eivät mieti asioita syvällisemmin.
Osan kohdalla pätee varmasti paikkaansa, mutta itse esim. en vieläkään arvosta Sauli Niinistöä hänen menneisyytensä takia, vaikka ilmeisesti onkin vanhoilla päivillään muuttunut säällisemmäksi ihmiseksi. Toki hänellä on ollut jo pitkään hyvin suuri suosio, niin kaipa teoria useisiin ihmisiin pätee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden idealismia on tuo, että eletään hillitysti eikä tavoitella kuuta taivaalta. Elämä on tosi raaka peli ja mitä enemmän jälkeläisiä tähän maailmaan jätät, sitä paremmin olet pelannut.
Se hissukkamies, joka on opetettu olemaan vaatimaton ja miettimään hiilijalanjälkiään on vain pelinappula menestyneiden miesten pelissä.
Alapeukuttaneet naiset ilmeisesti katsovat hekin elämäänsä ruusunpunaiset lasit silmillään. Valitettavasti isoimman potin voittavat ihan muut.
Ja minä olen nainen, joka on myös kasvatettu siihen, että pitää olla aina kiltti ja reilu ja pitää auttaa heikompiaan jne. Paskat. Siinä väsyttää vain itsensä ja ne 95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut. Turha on odottaa palkintoa ympäristön huomioimisesta. Sinut ja minut aivopestiin sosialistiseen tyyliin kynnysmatoiksi ja minä en sitä anna koskaan anteeksi.
Noinhan se on.
Ihminen ei ole miksikään muuttunut. Ennen noin piti ollakin, jos haluttiin selvitä ja löytää proteiinipitoista ruokaa lapsille. Vaatimaton mies pomi marjoja, rohkea alfa etsi isoa saalista.
Nykyään sama vietti on viemässä maapalloa tuhoon kun miehet (ja myös naiset) kisaavat siitä kuka saavuttaa eniten tarpeetonta luksusta jotta voi sitten vanhempana downshiftata tasolle joka saastuttaa yhä keskivertoa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No mietitään vaikka tätä.
Kumpaa kunnioitetaan enemmän, "vuoden vihreä julkkis"-palkinnon voittanutta Brad Pittiä vai pieneen hiilijalanjälkeen tyytyvää miestä yksiössä?
Ei kukaan kysele Bradin luksusjahdeista tai yksityissuihkarista. Tai siitä jos mies pokasi yhtenä iltana seitsemän naista yökerhosta.
Brad Pitt on toki ääriesimerkki, mutta auttaa sellaisena ymmärtämään taviksiakin. Isompia asioita saavuttanut mies on arvostetumpi - aina. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun on kyse perhettä haluavista naisista, vihreät arvot lentävät romukoppaan. Vihreys on kivaa, mutta ei mulle ja mun lapsille.
Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Kaikkia julkkiksia arvostetaan aina enemmän kuin tavallisia tallaajia, mutta tämä pätee myös naisjulkkiksiin.
Vai meinaatko että aloitusviestissä oleva elämänohje pätisi myös naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut.
Totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden idealismia on tuo, että eletään hillitysti eikä tavoitella kuuta taivaalta. Elämä on tosi raaka peli ja mitä enemmän jälkeläisiä tähän maailmaan jätät, sitä paremmin olet pelannut.
Se hissukkamies, joka on opetettu olemaan vaatimaton ja miettimään hiilijalanjälkiään on vain pelinappula menestyneiden miesten pelissä.
Alapeukuttaneet naiset ilmeisesti katsovat hekin elämäänsä ruusunpunaiset lasit silmillään. Valitettavasti isoimman potin voittavat ihan muut.
Ja minä olen nainen, joka on myös kasvatettu siihen, että pitää olla aina kiltti ja reilu ja pitää auttaa heikompiaan jne. Paskat. Siinä väsyttää vain itsensä ja ne 95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut. Turha on odottaa palkintoa ympäristön huomioimisesta. Sinut ja minut aivopestiin sosialistiseen tyyliin kynnysmatoiksi ja minä en sitä anna koskaan anteeksi.
Noinhan se on.
Ihminen ei ole miksikään muuttunut. Ennen noin piti ollakin, jos haluttiin selvitä ja löytää proteiinipitoista ruokaa lapsille. Vaatimaton mies pomi marjoja, rohkea alfa etsi isoa saalista.
Nykyään sama vietti on viemässä maapalloa tuhoon kun miehet (ja myös naiset) kisaavat siitä kuka saavuttaa eniten tarpeetonta luksusta jotta voi sitten vanhempana downshiftata tasolle joka saastuttaa yhä keskivertoa enemmän.
Ei ihmislaji pallolta mihinkään katoa. Elinolosuhteet vain heikkenevät niin, että vain tosi isot resurssit omaavat pärjäävät säällisesti. Eli ne, jotka ovat kerryttäneet maallista mammonaa.
Sori kaikki viherpiiperöt, raha tulee tässäkin puhumaan. Ja itse olen viherpiiperön viherpiiperöksi kasvattama. Sittemmin vain tajunnut pelin todellisen hengen. Peli elämästä on reilua vain fantasioissanne. Elämä on oikeasti raadollinen henkiinjäämistaistelu.
Mutta onko maallinen mammona ja suurten massojen arvostus se mitä haluat? Minä en ole koskaan Brad Pittiä arvostanut enkä montaa muutakaan julkkista. En ehkä kovin montaa ihmistä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut.
Totuutta.
Mutta eikö juuri tuo ole sy miksi puhutaan epäitsekkyyttä?
Jos puolustamalla heikkoja pitää saada arvostusta ja heikot puolelleen kun itsellä menee huonosti, niin eihän se ole epäitsekkyyttä vaan oman edun tavoittelua.
Epäitsekkyys on sitä että tehdään hyvää odottamatta mitään vastineeksi.
Omassa tuttavapiirissä on hyvä esimerkki, Brother Christmas-tyyppine narsisti ja pelimies joka auttaa muita saadakseen lisää mainetta. Kun mainetta ei ole luvassa, apua ei ole luvassa. Mies on todella armoton liikemies ja kotioloissa itsekäs miesvauva joka saa raivarit jos mikä tahansa asia ei ole mieleisensä.
Miehellä on siis maine hyväntekijänä ja unelmien perheenisänä.
Siis menestymistä tavoitteleva ihminen ei voi esim. kierrättää tai auttaa muita ihmisiä millään tavalla vai? Mitä itsekkyyttä ja kieroutta te oikein tarvitsette menestymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden idealismia on tuo, että eletään hillitysti eikä tavoitella kuuta taivaalta. Elämä on tosi raaka peli ja mitä enemmän jälkeläisiä tähän maailmaan jätät, sitä paremmin olet pelannut.
Se hissukkamies, joka on opetettu olemaan vaatimaton ja miettimään hiilijalanjälkiään on vain pelinappula menestyneiden miesten pelissä.
Alapeukuttaneet naiset ilmeisesti katsovat hekin elämäänsä ruusunpunaiset lasit silmillään. Valitettavasti isoimman potin voittavat ihan muut.
Ja minä olen nainen, joka on myös kasvatettu siihen, että pitää olla aina kiltti ja reilu ja pitää auttaa heikompiaan jne. Paskat. Siinä väsyttää vain itsensä ja ne 95% heikoista unohtaa nopeasti, kuka heitä on puolustanut. Turha on odottaa palkintoa ympäristön huomioimisesta. Sinut ja minut aivopestiin sosialistiseen tyyliin kynnysmatoiksi ja minä en sitä anna koskaan anteeksi.
Noinhan se on.
Ihminen ei ole miksikään muuttunut. Ennen noin piti ollakin, jos haluttiin selvitä ja löytää proteiinipitoista ruokaa lapsille. Vaatimaton mies pomi marjoja, rohkea alfa etsi isoa saalista.
Nykyään sama vietti on viemässä maapalloa tuhoon kun miehet (ja myös naiset) kisaavat siitä kuka saavuttaa eniten tarpeetonta luksusta jotta voi sitten vanhempana downshiftata tasolle joka saastuttaa yhä keskivertoa enemmän.
Ei ihmislaji pallolta mihinkään katoa. Elinolosuhteet vain heikkenevät niin, että vain tosi isot resurssit omaavat pärjäävät säällisesti. Eli ne, jotka ovat kerryttäneet maallista mammonaa.
Sori kaikki viherpiiperöt, raha tulee tässäkin puhumaan. Ja itse olen viherpiiperön viherpiiperöksi kasvattama. Sittemmin vain tajunnut pelin todellisen hengen. Peli elämästä on reilua vain fantasioissanne. Elämä on oikeasti raadollinen henkiinjäämistaistelu.
Henkiinjäämistaistelu jonka kaikki häviää. Myös muiden kunnioitus ja muistot häviää. Kaikki ihmiset häviää. Vaikutus sen sijaan, vaikkakin hetkellinen, on pysyvä.
Valitettavasti olen naisena samaa mieltä. Kolmekymppisenä naisena katson tarkkaan, mitä mies voisi minulle ja mahdolliselle lapselleen tarjota. Hernekeitto, vuokra-asunto ja idealismi eivät ole juttu, joka minun suvunjatkamisviettini herättää.