Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat tylsyyttä kun joutuvat muutaman viikon olemaan kotona
08.04.2020 |
Maalailua, piirtämistä, käsitöitä, kirjoittamista, uusien ruokalajien kokkailua, leipomista, lukemista, siivoamista, tavaroiden järjestelyä, valokuvien järjestelyä, joogaa ja muuta sisäliikuntaa, meditointia, kasvien hoitoa, kotispa, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, kielten opiskelua, Skype....
Kommentit (60)
Jos asuisin yksin ja eristäytyisin kotonani niin todennököisesti makaisin sängyssä 12h päivästä, nukkuen ehkä 9-10h ja loput pari tuntia jotain leffaa katsellen. Sit pelaisin tietsikalla ja pleikkarilla sen lisäks. Sosialisoisin kavereiden kanssa samalla kun pelaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kotona 2- ja 5-v lapset, joita on pakko ulkoiluttaa kaksi kertaa vähintään yhteensä 3h päivässä. Muuten niillä menee riitelyksi. 2v on villi ja uhmaikäinen, 5v ikävöi kavereitaan ja purskahtaa itkuun herkästä, mikä on alkanut nyt tämän seurauksena. Kun ollaan kotona melkein koko ajan niin ne sotkee paljon nopeampaa kun ehditään siivota. Kämppä on ihan hirveässä kunnossa. Ruokaa pitää olla pöydässä 5krt päivässä.
Välillä teen töitä etänä saunassa, tosin meteli kuuluu sinnekin kun ohjaan asiakkaita videon välityksellä. välillä poljen työpaikalle 8km ja takas. Puoliso tekee sitten iltapäivästä iltaan töitä. Vaihdetaan siis läpsystä. Toinen ottaa lapset, toinen tekee töitä. Joskus menee päällekkäin ja silloin lapset kattoo telkkaria.
Joku sanoi että mitäs teit lapsia. En tehny ajatellen, että hoidan ne, työt ja kodin samaan aikaan. Lapset eivät ole pk koska säälittää ne yli 60v hoitajat jotka pakotetaan tulemaan johonkin pk töihin. Ei ole kyllä ihmisestä paljon jäljellä., kun iltaan pääsee. Jos joku saa jonkun koronan, niin en oikeasti tiedä mitä tehdään. No töihin ei silloin tarvi mennä. Mutta, joo. Onhan se vähän kummaa kun joku valittaa ettei jaksa tehdä palapelejä tai joogata. Ja jos mun pitäs valita että eläisinkö yksin tätä aikaa niin en kai, ahdistaisi ehkä vielä enemmän. Ahdistaa nytkin. Auttakaa.
En omista maalaus- tai piirutusvälineitä. Ei ole huonekasveja. Ei ole juurikaan vanhoja valokuvia. En osaa tehdä käsitöitä. Ei ole myöskään kylpyammetta.
Miksi oletat, että kaikki osaisivat tehdä näitä asioita tai kaikilta löytyisi kotoa näitä asioita?
On harmi, että kaikki eivät tiedä olevansa luovia, sillä jokaisessa meissä asuu luovuus. Joillakin siinä vain on vanhempien tai opettajien synnyttämä sisäinen kriitikko tukkeena. Kun ensimmäisen kerran uskaltaa "tuuskata" ilman paineita lopputuloksesta, avautuu uudet ovet.
Aloitus vaikka lapsen vahavärikynillä ja vasemmalla kädellä. Mitä tahtookaan kädestä syntyä? Kaipaako se värejä, maaleja, muotoja... Se on kuin vuoropuhelua. Pitää vain malttaa kuunnella. Ne jotka eivät osaa rauhoittua, ovat usein täynnä touhotusta eivätkä erityisen hyviä kuuntelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekisi jokaiselle hyvää opetella nauttimaan omasta seurastaan ja hiljentymään välillä.
Musta on ihanaa olla kotona Jeesuksen kanssa - Hän puhuu mulle hyviä asioita ja saan iloita jokaisesta päivästä. Ei ole koskaan tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka ei tuota ymmärrä.
Kotona on tylsää ja yksinäistä. Olen aina viihtynyt mieluummin ulkona, menossa ja ihmisten seurassa. Vaikka kyllä pärjään kotonakin, niin en siitä varsinaisesti nauti enkä saa oikein mitään tehtyä koska mua ei kiinnosta tuollaiset näpertelyt.
Mitä kaikkea sitten teet kun olet siellä ulkona?
Oletko itse koskaan ulkona käynytkään, jos tuollaista tosissasi kysyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tähän kotoiluun tottuu!
Pari kuukautta niin kukaan ei ole enää edes kiinnostunut olemaan muualla kuin kotona!Juurikin näin.
Ja itse näen tässä myös sen, että kun normaalisti introvertit joutuvat sopeutumaan sosiaalisten ihmisten maailmaan todella vahvasti ja kokopäiväisesti, niin nyt ekstrovertit saavat kokeilla samaa toiseen suuntaan. :)
Olen introvertti, mutta viihdyn silti ulkona. Ei se ole automaattisesti niin, että introvertit tykkäävät olla vain kotona ja ekstrovertit koko ajan menossa jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En omista maalaus- tai piirutusvälineitä. Ei ole huonekasveja. Ei ole juurikaan vanhoja valokuvia. En osaa tehdä käsitöitä. Ei ole myöskään kylpyammetta.
Miksi oletat, että kaikki osaisivat tehdä näitä asioita tai kaikilta löytyisi kotoa näitä asioita?
Mä itseasiassa tilasin itselleni sellaisen aikuisten värityskirjan ja oon katellut myös kasveja nettimyymälästä. Kyllä olen ainakin ihan hyvin uskaltanut vielä tavaraa tilata kotiin, heitän vaan pakkaukset suoraan roskiin kuin saapuvat ja laitan tavaran sivuun muutamaksi päiväksi. Kaikkea ei myöskään tarvitse osata tehdä, juuri harjoittelemallahan sitä oppii ja netti on opastusvideoita pullollaan. Jos AP:n mainitsemat asiat ei innosta on kyllä vaikka mitä muita asioita mitä voi tehdä kotosalla.
Kun ei välitä käsitöistä, leipomisesta ja kukatkin heti kuihtuu, niin eipä kotona sitten paljon muuta tekemistä olekaan.
En jaksa enää lukea eikä leffojakaan jaksa katsoa joka päivä. Kun ei areenassa edes mitään olekaan.
En osaa piirtää enkä siitä edes tykkää.
Jumppaankin tarvitsen ulkoiset puitteet. En mä oikeesti viitsi yksikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä 151 ehdotusta mitä siellä kotona voi tehdä
Vierailija kirjoitti:
Tässä 151 ehdotusta mitä siellä kotona voi tehdä
No ihan kaikkia ei voi noista kotona tehdä, mutta suurin osa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä 151 ehdotusta mitä siellä kotona voi tehdä
No ihan kaikkia ei voi noista kotona tehdä, mutta suurin osa
Etkö sä tajua, että vaikka kotona voisi tehdä kaikkea, niin kaikki ei silti viihdy jatkuvasti samojen seinien sisällä?
Ei kyse ole siitä etteikö kotona olisi tekemistä vaan siitä, ettei tykkää nököttää sisällä yksinään!
Vierailija kirjoitti:
Et taida ymmärtää että tässä ei ole kysymys vain muutamasta viikosta, vaan kuukausista ja vuosista.
Meinaatko TOSIAAN että vasta-ainetta sisältävän rokotteen keksimseen menisi nykyajan lääketieteen keinoilla maailman huippututkijoiden yhteisvoimin toimittaessa VUOSIA !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä jatkunut jo vuosia, mutta lapset on ollut ma-pe päiväkodissa ja koulussa!
24/7 kotona, olen nyt alkoholisti....
Työtön
Nyt vaan tuunaamaan ne perintöhuonekalut kaatopaikkakuntoon. Vähän kangasta ja väriä pintaan ja kukaan ei taatusti halua niitä enää periä.
Itse olen työtön yksinäinen nuori ja siinä mielessä elän tätä elämää jo muutenkin. Senkin takia pitää muistaa, että joillekin tämä tilanne ei ole mikään lyhytaikainen tilanne vaan ihan tavallinen asia. En myöskään voi kieltää minulla olevan usein tylsää. Onneksi olen introvertti ihminen ja jännitän sosiaalisia tilanteita, joten ihan mielelläni olen kotona muutenkin. En voi silti sanoa, etteikö tämä aika vielä lisäisi sitä tunnetta kuinka yksinäinen olen ja monet lehdet, tv-ohjelmat yms vielä lisäävät sitä ajatusta, kun joka paikassa toitotetaan, että ota yhteyttä omaiseesi ja kysy kuulumisia ( mikä on ihan hyvä asia). Itselle tämä kaikki vaan tuo mieleen sen, että keneen minä ottaisin yhteyttä jos minulla ei ole ketään ja samalla tämä tilanne on minulle ihan tavallinen asia, vaikka se ei ehkä sitä saisi olla.
Samalla se muutenkin pieni elinympäristö vaan kapenee, kun et enää pääse niihin pariin sinulle tärkeään juttuun ja monet paikat kiinni, jotka ovat sinulle niitä ainoita missä käyt. Myös huoli ja surullisuuden tunteet tuttuja ja mietin jos sairastuisin niin en saisi muilta apua ja toisaalta myös muiden ihmisten tilanteet mielessä ja koko maailman tilanne muutenkin. Minusta näissä tilanteissa on aina tärkeää muistaa minkälaista elämää se ihminen muuten elää. Onko hänellä läheisiä, mikä hänen kuntonsa oman tai mieliala muuten. Ei voi verrata esim yksinäistä vanhusta johonkin perheelliseen ihmiseen tai sellaista ihmistä, jolla paljon ystäviä siihen jolla ei ole ketään. Sen jälkeen ehkä ymmärtää sen, että jotakin saattaa tämä tilanne ahdistaa enemmän jos muutenkin elämä aika hankalaa ja surullista. Itsekin olen silti tottunut keksimään, vaikka mitä tekemistä ja yleensä keksin jotakin. Silti välillä tulee hetkiä jolloin tuntuu, että mikään ei onnistu ja yksinäisyyden tunne todella voimakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tähän kotoiluun tottuu!
Pari kuukautta niin kukaan ei ole enää edes kiinnostunut olemaan muualla kuin kotona!Juurikin näin.
Ja itse näen tässä myös sen, että kun normaalisti introvertit joutuvat sopeutumaan sosiaalisten ihmisten maailmaan todella vahvasti ja kokopäiväisesti, niin nyt ekstrovertit saavat kokeilla samaa toiseen suuntaan. :)
Olen introvertti, mutta viihdyn silti ulkona. Ei se ole automaattisesti niin, että introvertit tykkäävät olla vain kotona ja ekstrovertit koko ajan menossa jossain.
Sama täällä. Olen hyvin introvertti, mutta en silti viihdy kotona mitenkään loputtomasti, vaan tykkään liikkua eri paikoissa ja katsella ympärilleni. Entisaikojen kulkureista ja vaeltajista suuri osa oli varmasti introvertteja, mutta eivät hekään tykänneet kotana nyhjöttää.
pari viikkoa nyt menee melkein missä vaan, mutta jos muutaman kuukaudenkin joutuu vaan olemaan sisätiloissa jossain sellaisessa kaupungissa/paikassa missä ei viihdy niin aika hankalaa voi olla. itse olen tällä hetkellä perheen kanssa, mutta välillä meinaa tulla jotain sanaharkkaa ja silloin ihan mielellään olisi omalla kämpillä yksinään varsinkin kun kenenkään kaverin luo ei suositella kyläilemään menemistä. löydän kyllä tekemistä yksinkin, mutta jotain ihmiskontaktia tarvii aina ja väsyttävää vaan soitella perheenjäsenille/läheisille ihmisille.
En muutenkaan ymmärrä tuota porukkaa joka spämmii lehdet täyteen näitä "nyt on aikaa katsoa nämä 40 tv-sarjaa" uutisia. Miten hel**tisti nuo oikein viettää normaalisti aikaa ravintolassa jos yhtäkkiä on 5 tuntia ylimääräistä aikaa lojua tv:n ääressä päivässä?? Vai etätyöaikaako nuo tuohon telkkarintuijotukseen käyttävät?
Nyt olen ollut vailla työtä 8 vuotta, joten kyllä tähän tottuu. Lisäksi käyn kolmisen krt./viikko kahvilassa joitai kavereita tapaamassa, sen unohdin sanoa kuntoilun lisäksi. Työvoimakoulutuksetkin ovat vain "alanvaihtajille", kuten mainitsevat ilmoituksissaan. Olen hakenut niihin, ollut haastatteluissakin, mut en ole valituksi tullut. Koulutukseltani olen amk-insinööri, heikosti työllistävältä alalta. Kai ajattelevat lisäksi työkkärissä, että "eihän nyt insinööri bussikuskin hommasta kiinnostu ", vaikka itse vakuutin motivaatiotani.