Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat tylsyyttä kun joutuvat muutaman viikon olemaan kotona
08.04.2020 |
Maalailua, piirtämistä, käsitöitä, kirjoittamista, uusien ruokalajien kokkailua, leipomista, lukemista, siivoamista, tavaroiden järjestelyä, valokuvien järjestelyä, joogaa ja muuta sisäliikuntaa, meditointia, kasvien hoitoa, kotispa, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, kielten opiskelua, Skype....
Kommentit (60)
Tuskinpa juuri kenenkään kohdalla on kyse siitä, ettei _keksisi_ tekemistä. Jatkuva kotona oleminen on vain epämiellyttävää ja tukahduttavaa, teki siellä mitä hyvänsä. Ainakin silloin, jos asuu pienessä yksiössä. Eläimetkin masentuvat liian pienissä häkeissä, vaikka niille annettaisi virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tähän kotoiluun tottuu!
Pari kuukautta niin kukaan ei ole enää edes kiinnostunut olemaan muualla kuin kotona!
Juurikin näin.
Ja itse näen tässä myös sen, että kun normaalisti introvertit joutuvat sopeutumaan sosiaalisten ihmisten maailmaan todella vahvasti ja kokopäiväisesti, niin nyt ekstrovertit saavat kokeilla samaa toiseen suuntaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tähän kotoiluun tottuu!
Pari kuukautta niin kukaan ei ole enää edes kiinnostunut olemaan muualla kuin kotona!
Ei totu. En mä ainakaan ole tottunut kun on pakon edestä joutunut olemaan. Nyt tämä pakollinen tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun muutenkin olen jo kyllästynyt. Ehkä ne tykkää, jotka ei ole koskaan kotona kerinneet olemaan. Mä en kuulu siihen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on tosi vaikeaa. Olen todella ulospäinsuuntautunut ja saan virtaa muista ihmisistä. Nautin todella muiden seurasta, siitä saan elämäniloni. Vaikka tekemistä kotona on, kaipaan juttuseuraa eikä mitkään videopuhelut ole yhtään sama juttu eikä tarjoa samaa "sähköä" kuin livekontakti.
Mulla on samoin, että saan muista ihmisistä virtaa ja energiaa. Tulen iloiseksi ihmisvilinässä ja tapahtumissa. Asuin joku aika sitten pienellä paikkakunnalla ja olin todella yksin. Olin ihan nääntyä siihen tylsyyteen ja ihmisten ikävään. Pääsin lopulta muuttamaan takaisin stadiin ja nyt tuntuu aika kamalalle kun kaikki paikat on suljettu!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni kestäisi kotona olemista paremmin, jos tälle tilanteelle olisi joku loppumispäivämäärä, jota ei tietenkään kukaan vielä tiedä.
Youtubessa ja muualla netissä on läjäpäin materiaalia siitä, miten opetella elämään epävarmuuden kanssa. Ei pitäisi olla vaikeaa. Samoja tekniikoita käytetään oikeasti mieleltään sairastuneiden kanssa. Miksi ne eivät toimisi tylsistyneiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut enemmän tai vähemmän eristyksissä jo kohta kaksi kuukautta. Ensin sairasoireiden takia koronakaranteenissa usesmman viikon, eikä voinut edes roskia viedä ulos. Pääsin testiin ja se oli negatiivinen. Sen jälkeen nyt olen riskiryhmäläisenä vältellyt liikkumasta paljon ihmistenilmoilla sen jälkeen, jotten saisi tartuntaa. Todella alkaa pää hajota, sillä tätä tulee jatkumaan vielä pitkään lisää. Epidrmiahuippu on Uudellamaalla nykyarvion mukaan vasta kesäkuussa. Sen jälkeenkin voi saada tartunnan, kuten nyt ennenkin. Sitten tulee toinen aalto Suomeen syksyllä. Ellei rokotetta tule nopeasti, tämä karanteeninomaisuus siis jstkuu enemmän tai vähemmän vuoden loppuun asti. Ellei sitten tule vielä kolmas aalto ja jatku pidempäänkin.
Eli tässä ei ole kyse parista viikosta todellakaan.
Toiset taas on yli työllistettyjä🤔ei tarvi miettiä mitä tekisi seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan siksi ettei kiinnosta esim. käsityöt, askartelu, siivous, tv tuijotus, puutarhatyöt eikä leipominen. Siinä esimerkkejä. Minua kiinnostaa luonto, retkeily, urheilu, pallopelit, kulttuuri ja ystävien näkeminen. En sano että tämä vielä on vaikeaa, ulkoilen nyt todella paljon. Mutta nuo ap mainitsemat tekemiset on itseni mielestä todella tylsiä :).
Itseänikin kiinnostaa luonto ja retkeily ja noitahan voi nyt poikkeustilassa harrastaa ihan hyvin perheen kesken. Kulttuuria saa nyt vaikka lukemalla ja netistä löytyy vaikka millä mitalla kulttuuriaiheista materiaalia. Ystävien kanssa juttelu onnistuu myös netissä. Kun on sopeutumistaitoa niin on se oma elämä paljon helpompaa. Ymmärän jos olisi paljon pidempi jakso kyseessä, mutta kun monet tuntuvat jo viikossa pitkästyvän kuoliaaksi.
Puutarhassa riittää tekemistä, kotona samoin, mutta ei se poista sitä, että haluaisin päästä kuulemaan live-musiikkia, elokuviin, "ihmisten ilmoille" eli paikkoihin, missä ollaan jakamassa yhdessä joku tietty kokemus, esimerkiksi juuri se live-musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on tosi vaikeaa. Olen todella ulospäinsuuntautunut ja saan virtaa muista ihmisistä. Nautin todella muiden seurasta, siitä saan elämäniloni. Vaikka tekemistä kotona on, kaipaan juttuseuraa eikä mitkään videopuhelut ole yhtään sama juttu eikä tarjoa samaa "sähköä" kuin livekontakti.
Mulla on samoin, että saan muista ihmisistä virtaa ja energiaa. Tulen iloiseksi ihmisvilinässä ja tapahtumissa. Asuin joku aika sitten pienellä paikkakunnalla ja olin todella yksin. Olin ihan nääntyä siihen tylsyyteen ja ihmisten ikävään. Pääsin lopulta muuttamaan takaisin stadiin ja nyt tuntuu aika kamalalle kun kaikki paikat on suljettu!
Siis onhan noita kaiken maailman nettibileitäkin joihin voi osallistua kotisohvalta käsin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka ei tuota ymmärrä.
Kotona on tylsää ja yksinäistä. Olen aina viihtynyt mieluummin ulkona, menossa ja ihmisten seurassa. Vaikka kyllä pärjään kotonakin, niin en siitä varsinaisesti nauti enkä saa oikein mitään tehtyä koska mua ei kiinnosta tuollaiset näpertelyt.
Mitä kaikkea sitten teet kun olet siellä ulkona?
Käyn kävelemässä metsässä, ulkoilualueilla, kaupungissa, museoissa, piipahdan houkuttelevaan kahvilaan, katselen näyteikkunoita, shoppailen ja kiertelen kaupoissa katselemassa, valokuvaan, käyn kavereiden kanssa syömässä, käyn messuilla ja tapahtumissa, uimassa, salilla, yms.
Kävelyllä voit käydä nytkin, voit katsella taidetta netissä tai kokeilla vaikka luoda kopion lempimaalauksestasi kotona, valokuvia voit ottaa kävelyllä tai antaa itsellesi vaikka arkivalokuvaushaasten, jossa kuvaat elämää kotosalla mahdollisemman mielenkiintoisella tavalla. Katso netistä kahvireseptejä ja opettele valmistamaan erikoiskahveja kotona. Kavereiden kanssa voitte pitää yhteisen ruokahetken netin välityksellä. Kuntoiluun löytyy todella paljon vaihtoehtoja netistä, mitä jos kokeilisit vaikka tai chitä, salsaa, tai 300 punnerruksen haastetta. Kun on oikea asenne kaikesta voi tehdä nautittavaa tai ainakin väliaikaisesti siedettävää. Nyt on oikein hyvä aika kokeilla uusia asioita mitä ei ennen ole kokeillut ja ehkä löytää joku uusi loistava harrastus. Itse opettelen tällä hetkellä lukemaan tarotkortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista kuulostaa tosi tylsiltä aktiviteeteilta mulle. Käsitöistä, joogasta ja kasvien hoidosta saan enemmän turhautumista kuin kivaa puuhaa ja rentoutumista. Keksin kyllä virikkeitä itselleni netissä, mutta ei noi luettelemasi hommat innosta kaikkia.
Nuohan oli nyt vain esimerkkejä, kotona voi tehdä miljoona muutakin asiaa. Pidä vaikka kahvikutsut kissallesi tai alottele suunnitelmaan yrityksen perustamista. Tai pistä aloille yritys, joka järjestää kahvikutsuja kissoille. Nyt mielikuvitusta peliin, tylsää on vain tylsillä ihmisillä.
Ekstrovertille vaikeampaa, introvertit osaavat nauttia rauhallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää kodista sellainen, että siellä viihtyy.
Minä olen introvertti kotihiiri ja olen kohta ollut neljä viikkoa kotona. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat ihania, oli kiva kotoilla ja unohtaa kaikki menot ja sosiaaliset kinkerit hyvällä omallatunnolla. Tällä viikolla on kuitenkin alkanut tylsistyttää, ahdistaa ja nyppiä.
Ilmeisesti jokaisella on se oma rajansa, minkä verran jaksaa järjestellä kaappeja, lukea kirjoja, katsoa sarjoja, kokkailla, tehdä ikuisuusprojekteja ja käydä kävelyllä. Minun tuli nyt vastaan ja kaipaan ystäviä, tuttuja, sukulaisia, työkavereita, leffateattereita, kahviloita, lounasravintoloita, lounastaukoja, ruuhkabusseja, baareja, ostoskeskuksia, uimahalleja, kuntosaleja ja vaikka mitä.
Minulle riittää pitkäaikaistyöttömänäkin tasan yksi aktiviteetti päivään ja se on kuntosali tai ryhmäliikunta. Töitä en myöskään koskaan tule Suomesta saamaan - kiitos suomalaisen superpinnallisen ja ajattelemattoman käsityksen, jonka mukaan +40 alkaa olla liian vanha - joten näillä mennään koko loppuelämä, olen 46-vuotias. Nyt olen onneksi elämäni parhaassa kunnossa, paremmassa, kuin 30-vuotiaana.
Mites sitte tulevaisuudessa, kun tekoälyn kehittyminen vie noin 80% kaikista duuneista?
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää pitkäaikaistyöttömänäkin tasan yksi aktiviteetti päivään ja se on kuntosali tai ryhmäliikunta. Töitä en myöskään koskaan tule Suomesta saamaan - kiitos suomalaisen superpinnallisen ja ajattelemattoman käsityksen, jonka mukaan +40 alkaa olla liian vanha - joten näillä mennään koko loppuelämä, olen 46-vuotias. Nyt olen onneksi elämäni parhaassa kunnossa, paremmassa, kuin 30-vuotiaana.
Työlliset! Saaanko käydä kuntosalilla?
Mitä te shoppailette? En tajua miten joidenkin ajanviettotapa on ostoskeskukset, kaupat ja ostaminen. Mitä te tarvitsette niin usein, että siitä muodostuu ihan ajan kulu?
Kyllä tähän kotoiluun tottuu!
Pari kuukautta niin kukaan ei ole enää edes kiinnostunut olemaan muualla kuin kotona!