”Traumatisoitunut ihminen on eniten peloissaan”. Oletko samaa mieltä?

Mielenkiintoinen aihe. Minulla on traumatausta ja lapsuus ollut turvaton. Olen menettänyt nopealla tahdilla ja myös traagisella tavalla rakkaimmat ihmiset. Siitä on jäänyt suhteeton pelkotila, joka joskus harvoin aktivoituu - pelkään silloin paniikinomaisesti, että menetän ihan kaiken minulle merkityksellisen elämässä, kaikki muut lähtee ja minä jään yksin. Omaa kuolemaani en pelkää. En lainkaan allekirjoita sitä, että paljon kokenut ottaisi asiat aina lungisti. Korona ei ole aktivoinut minussa pelkoja tähän mennessä. Ihan  järjellä suhtautudun kaikkiin rajoituksiin ja toimin niiden mukaisesti. Läheisiä kuuluu riskiryhmään ja oikeastaan olen ihan varma, jos joku heistä sairastuu, niin siinä tapauksessa traumatausta aktivoituu.

Sen sijaan ystäväni, jolla on samanlaista taustaa on ollut hysteerinen alusta asti. Hän suorastaan vahtii hulluna riskiryhmään kuuluvia läheisiään, että he pysyvät kotona ja eivät tapaa ketään. Hän soittaa monta kertaa päivässä eri toimista, joita on kehitellyt taudin välttämiseksi. Eli varmaan reagointimallit on monesta asiasta kiinni ja yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Millä sanalla sitten kuvailisit hädissään oleville naurajia, jos sadisti on mielestäsi liian voimakas ilmaisu?

En jaksaisi vastata koska huomaan että haastat vain riitaa.

Jos lukisit uudestaan ajatuksella, niin huomaisit että on ero nauraa ihmisten hassulle käytökselle kuin ihmiselle itselleen. Kirjoitinkin näin; Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle.

Väitätkö tosissasi että vessapaperihamstraus ei ollut hauskaa?

Johan somen memet sitten osoittavat että suurinosa taitaa olla sasisteja, ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Päin vastoin. Se, että selvisi traumaattisista erilaisista ja erimittaisista tapahtumista läpi lapsuuden ja nuoruuden olemattomalla kiintymyssuhteella ja nuorena aikuisena on vielä ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja on vuosien saatossa menettänyt kaikki lähiomaisensa, on luonut uskon siihen, että aina sitä vaan nousee tuhkasta vaikeiden aikojen jälkeen. Tämä korona ei vielä tähän mennessä ole hetkauttanut, mutta ääni kellossa voi toki muuttua. 

Sinulle ei siis ole kehittynyt sellaista tunnetta, että olet hädin tuskin selvinnyt kokemastasi ja pelkäät seuraavan vastoinkäymisen murskaavan sinut lopullisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Millä sanalla sitten kuvailisit hädissään oleville naurajia, jos sadisti on mielestäsi liian voimakas ilmaisu?

En jaksaisi vastata koska huomaan että haastat vain riitaa.

Jos lukisit uudestaan ajatuksella, niin huomaisit että on ero nauraa ihmisten hassulle käytökselle kuin ihmiselle itselleen. Kirjoitinkin näin; Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle.

Väitätkö tosissasi että vessapaperihamstraus ei ollut hauskaa?

Johan somen memet sitten osoittavat että suurinosa taitaa olla sasisteja, ei ole.

En yhtään yritä haastaa riitaa, vaan toivoisin, että perustelisit näkemyksesi.

Ihmettelen, miksi mielestäsi on oikein ja hyväksyttävää nauraa henkilön "hassulle" käytökselle, jota ilmeisesti mielestäsi hysteria on, jos se henkilö on aidosti hädissään.

Normaalimpi suhtautuminen olisi myötätunto ja ymmärryksen tavoittelu siitä, miksi henkilö toimii kuten toimii ollessaan peloissaan. Omalla rauhallisella esimerkillään voisi myös tasapainottaa pelkäävää. Tilanteen vähättely ja naureskelu ei rauhoita ketään, vaan lisää paniikintunnetta ja hysteriaa ihmisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Päin vastoin. Se, että selvisi traumaattisista erilaisista ja erimittaisista tapahtumista läpi lapsuuden ja nuoruuden olemattomalla kiintymyssuhteella ja nuorena aikuisena on vielä ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja on vuosien saatossa menettänyt kaikki lähiomaisensa, on luonut uskon siihen, että aina sitä vaan nousee tuhkasta vaikeiden aikojen jälkeen. Tämä korona ei vielä tähän mennessä ole hetkauttanut, mutta ääni kellossa voi toki muuttua. 

Sinulle ei siis ole kehittynyt sellaista tunnetta, että olet hädin tuskin selvinnyt kokemastasi ja pelkäät seuraavan vastoinkäymisen murskaavan sinut lopullisesti?

Ei vaan sellainen tunne että on sinut elämän päättymisen ja kaiken lopun kanssa, silloin ei ole pelkoa. Kun on mennyt puristimen läpi on hioutunut aika herkäksi havaitsemaan, mutta myös kovaksi kestämään. Ja elämään hetkessä, nauttimaan elämän pienistä asioista. Tänään ja tässä.

Vierailija kirjoitti:

Väärin. Minä olen (diagnosoidusti) vaikeasti traumatisoitunut, ja tämän johdosta en pelkää mitään. En edes kuolemaa tai kärsimystä.

Pelottomuus on defenssi. Itsesuojeluvaistossa on vikaa jos ei pelkää kärsimystä. Sitä on hyvä pelätä ja sitä kuuluu pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Millä sanalla sitten kuvailisit hädissään oleville naurajia, jos sadisti on mielestäsi liian voimakas ilmaisu?

En jaksaisi vastata koska huomaan että haastat vain riitaa.

Jos lukisit uudestaan ajatuksella, niin huomaisit että on ero nauraa ihmisten hassulle käytökselle kuin ihmiselle itselleen. Kirjoitinkin näin; Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle.

Väitätkö tosissasi että vessapaperihamstraus ei ollut hauskaa?

Johan somen memet sitten osoittavat että suurinosa taitaa olla sasisteja, ei ole.

En yhtään yritä haastaa riitaa, vaan toivoisin, että perustelisit näkemyksesi.

Ihmettelen, miksi mielestäsi on oikein ja hyväksyttävää nauraa henkilön "hassulle" käytökselle, jota ilmeisesti mielestäsi hysteria on, jos se henkilö on aidosti hädissään.

Normaalimpi suhtautuminen olisi myötätunto ja ymmärryksen tavoittelu siitä, miksi henkilö toimii kuten toimii ollessaan peloissaan. Omalla rauhallisella esimerkillään voisi myös tasapainottaa pelkäävää. Tilanteen vähättely ja naureskelu ei rauhoita ketään, vaan lisää paniikintunnetta ja hysteriaa ihmisissä.

En jaksa perustella, kun se tuntuu täysin turhalta.

Missä olen sanonut nauravani ihmisille? Kyllä minulla käytöstapoja on että alkaisin hyysterikolle nauramaan, toisinaan ajatuksen ohjaaminen huumoriin voi myös rauhoittaa, itseasiassa aika useinkin. Kokeile joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Päin vastoin. Se, että selvisi traumaattisista erilaisista ja erimittaisista tapahtumista läpi lapsuuden ja nuoruuden olemattomalla kiintymyssuhteella ja nuorena aikuisena on vielä ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja on vuosien saatossa menettänyt kaikki lähiomaisensa, on luonut uskon siihen, että aina sitä vaan nousee tuhkasta vaikeiden aikojen jälkeen. Tämä korona ei vielä tähän mennessä ole hetkauttanut, mutta ääni kellossa voi toki muuttua. 

Sinulle ei siis ole kehittynyt sellaista tunnetta, että olet hädin tuskin selvinnyt kokemastasi ja pelkäät seuraavan vastoinkäymisen murskaavan sinut lopullisesti?

Minulla oli sellainen tunne viimeisen kokemukseni kanssa, että se oli loppu, mutta kun olin siinä suossa monta vuotta ja pääsin siitä juuri hyvissä ajoin ylös eikä tämä tapahtunut kaksi tai kolme vuotta sitten niin nyt luotan taas siihen, että elämä kantaa. Tällä hetkellä on pikemmin sellainen olo, että mikään ei voi murskata minua lopullisesti.

 Toisaalta, olen jo menettänyt perheenjäseneni enkä ole vielä ehtinyt saada uusia. Omaa kuolemaani en pelkää. 

Tsemppiä kaikille, joilla tämä hetki on erityisen raskas hetki elämässä.

Pitää myös muistaa että jokainen trauma on erilainen jokainen ihminen on myös erilainen, ei ole yhtä tapaa olla ja elää. Eivät kaikki ei traumaattisetkaan pelkää ja jotkut traumatisoituvat koronasta. Se mikä on normaali olotila toiselle on vieras toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Tämä.

höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Millä sanalla sitten kuvailisit hädissään oleville naurajia, jos sadisti on mielestäsi liian voimakas ilmaisu?

En jaksaisi vastata koska huomaan että haastat vain riitaa.

Jos lukisit uudestaan ajatuksella, niin huomaisit että on ero nauraa ihmisten hassulle käytökselle kuin ihmiselle itselleen. Kirjoitinkin näin; Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle.

Väitätkö tosissasi että vessapaperihamstraus ei ollut hauskaa?

Johan somen memet sitten osoittavat että suurinosa taitaa olla sasisteja, ei ole.

En yhtään yritä haastaa riitaa, vaan toivoisin, että perustelisit näkemyksesi.

Ihmettelen, miksi mielestäsi on oikein ja hyväksyttävää nauraa henkilön "hassulle" käytökselle, jota ilmeisesti mielestäsi hysteria on, jos se henkilö on aidosti hädissään.

Normaalimpi suhtautuminen olisi myötätunto ja ymmärryksen tavoittelu siitä, miksi henkilö toimii kuten toimii ollessaan peloissaan. Omalla rauhallisella esimerkillään voisi myös tasapainottaa pelkäävää. Tilanteen vähättely ja naureskelu ei rauhoita ketään, vaan lisää paniikintunnetta ja hysteriaa ihmisissä.

En jaksa perustella, kun se tuntuu täysin turhalta.

Missä olen sanonut nauravani ihmisille? Kyllä minulla käytöstapoja on että alkaisin hyysterikolle nauramaan, toisinaan ajatuksen ohjaaminen huumoriin voi myös rauhoittaa, itseasiassa aika useinkin. Kokeile joskus.

Se on täysin sinun oma tunteesi, jos tuntuu turhalta, ja siihen on varmaan syynsä sinussa itsessäsi. Itse en koe turhana perustella näkemyksiäni.

En ole sanonut, että juuri sinä nauraisit ihmisille. Vai missä kohtaa sanoin että juuri sinä? Edelleenkin, huumori on hyvästä, mutta toisen kustannuksella revitty huumori ei. Etenkään, jos sitä huumoria revitään hädissään olevasta ihmisestä sen vuoksi, että itselle tulisi rauhallisempi olo.

Nyt lopetan keskustelun kanssasi ettet rasitu liikaa, sanoithan ettet enää jaksa sinusta turhilta tuntuvia perusteluja.

Hyvää päivänjatkoa sinulle :)

Kun on joutunut järjestelemään elämänsä useampaan kertaan pahimmillaan muutamassa tunnissa uuteen uskoon ja selvinnyt siitä, ei tarvitse enää stressata. Kaikki luottotietoja ja henkeä lukuunottamatta on tullut menetettyä moneen kertaan. Jokaista katastrofia on mietitty hetki ja sitten jatkettu eteenpäin tietäen, että mitä vain voi tapahtua jatkossakin.

Yllättävät tilanteet vaativat vieläkin käsittelyä jälkikäteen mutta tämä tilanne on ollut nähtävissä koko tämän vuoden ja siihen on osannut varautua jo pitkään.

Kyllä itellä ainakin on todella ahdistunut ja epävarma olo, mun suurin pelko on se että jos mun isosisko kuolee. Se on ainoa ihminen joka oikeesti välittää musta. Kaikki mun elämässä tuntuu menevän pieleen, kun selviän yhdestä hankalasta vaiheesta niin tulee seuraava. En tiedä kuinka kauan sitä jaksaa.. Tää jatkuva epävarmuus, jota on jatkunut lapsesta asti, saa pään hajoomaan. Siitä on vasta vähän aikaa kun pystyin kertomaan psykoterapeutille ystäväni kuolemasta, siitä on jo 8 vuotta aikaa mut en oo koskaan puhunut siitä kenellekään. Koska en kestänyt sitä, kuvittelin ettei sitä koskaan tapahtunut. Ajatus siitä että jos menetän taas tärkeän ihmisen on ihan kauhea. Siispä itken ja nauran hysteerisenä kunnes mikään ei tunnu miltään. Välillä on vaan epätodellinen olo, niin kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Se auttaa jaksamaan taas hetken. Onneksi terapeutti soittaa joka viikko.