”Traumatisoitunut ihminen on eniten peloissaan”. Oletko samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Joillekin tämä koronan tuoma poikkeustila on pahinta mitä elämässä on sattunut ja toisille tämä on kaukana kärkitilasta. Siksi luonne-erojen lisäksi suhtautuminen asiaan vaihtelee. Ja toisaalta tämä iskee toisiin pahemmin kuin toisiin, sekin on hyvä ymmärtää. 

[/quote]Ehkei vaan jaksa viestitellä jonkun kanssa joka ei ota tilannetta tosissaan.[/quote]

Hyvin mahdollista.

Vastasin nauravalla hymiöllä, kun kaveri täristen kirjoitti että Suomessa tulee kuolemaan satoja tuhansia ihmisiä.

Oma lapsuuteni oli turvaton, en pelkää.

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Ei tämä ole kilpailu siitä kuka on peloissaan ja kuka ei. Tuolla lailla Britannian pääministeri joutui teholle. Tärkeintä on hoitaa oma arki ja noudattaa määräyksiä. Jos vähän hermostuttaa so what. Kunhan ei jää peiton alle itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Päin vastoin. Se, että selvisi traumaattisista erilaisista ja erimittaisista tapahtumista läpi lapsuuden ja nuoruuden olemattomalla kiintymyssuhteella ja nuorena aikuisena on vielä ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja on vuosien saatossa menettänyt kaikki lähiomaisensa, on luonut uskon siihen, että aina sitä vaan nousee tuhkasta vaikeiden aikojen jälkeen. Tämä korona ei vielä tähän mennessä ole hetkauttanut, mutta ääni kellossa voi toki muuttua. 

Mulla on vaikea traumatausta enkä todellakaan pelkää mitään, mutta tiedostan ja ymmärrän toki vaarat ja riskit. Ehkä tässä jutussa tarkoitetaan pikemminkin turvattomasti kasvaneita, neurootikkoja jne.? Pisti silmään myös tuo, että ihmisen olisi muka mahdotonta ymmärtää asioita laajasta ja miten omat teot vaikuttavat lapsen kaverin äitiin tjsp. Ei todellakaan ole ellei ihminen ole hieman yksinkertainen ja/tai hahmotushäiriöinen. Oli kyllä outo juttu kaikkinensa, hölynpölyä suorastaan.

Yhtälailla huoleton käyttäytyminen voi olla pelon peittämistä. Rationaalinen käyttäytyminen lamauttaisi saman ihmisen toimintakyvyttömäksi, joten on parempi teeskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Miksi rinnastat asian vakavasti ottavat realistit hysteerikkoihin?

Aika ylimielinen suhtautuminen.

Miksi sinä niin teit?

Minä en niin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Miksi tähän tilanteeseen pitäisi suhtautua toiveikkaasti? Miksei realistinen, laajakatseinen, tuleviin kuukausiin varautuva suhtautuminen riitä?

Traumatisoituneena huolissaan oleminen on normaali olotila. Nyt muut vain jakavat samantapaisen kokemuksen kanssasi.

Traumatisoitunut eikä tämä tunnu missään, miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut vakavia, traumaattisia kokemuksia voi suhtautua tilanteeseen mahdollisesti eri tavalla. Jos ei ole saanut lapsena perusturvallista lapsuutta, ei ole sitä kokemusta että kaikki menisi lopulta hyvin tai että kaikesta voisi selvitä, niin voi olla vaikea myöskään suhtautua tähän tilanteeseen toiveikkaasti.

Sen sijaan jos on syntynyt kultalusikka siellä ja kaikki aina sujunut, niin voi luottaa että tukiverkot kyllä toimivat vaikka itse sairastuisikin, menettäisi työpaikkansa tai saisi itse kroonisia sisäelinvaurioita, puhumattakaan jos joku lähipiiristä sattuisikin kuolemaan. Silti tragediakin voi toimia silloin yhteisöä vahvistavana kokemuksena. 

Kultalusikka suussa syntynyt voisikin olla pulassa, kun kerrankin joutuisi selviämään omillaan ja tekemään itse ratkaisunsa. Ei olleenkaan kadehdittava osa mielestäni. Vahvimmilla ovat ne, jotka kriisissä pysyvät rationaalisina ja toimintavalmiina ilman että joku hoitaa asiat puolesta. 189

Jos kohdalle on osunut jotain pahaa, se ei automaattisesti tarkoita että teon kohteeksi joutunut olisi pöpi joka ei tajua mitään. Vain pahantekijät on viallisia.

Paljon kokenut ihminen on herkempi ja tajuaa milloin on hätä. Se on ihmisen luontainen pakene tai taistele tunne. Sitä intuitiota pitäisi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Eli naureskelijat ja vähättelijät paljastavatkin nyt sisäisen sadistinsa, kun naureskelevat aidosti hädissään oleville ihmisille. Nice.

Ei. Luultavasti sadisti lietsoisi ihmisiin lisää ja kauhua koska nauttii siitä että muut kärsivät, hän luultavasti nauttisi myös suututtaessaan muut aiheella. Voit miettiä mihin ryhmään kuuluvat koronasta pelkoa lietsovat trollit.

Millä sanalla sitten kuvailisit hädissään oleville naurajia, jos sadisti on mielestäsi liian voimakas ilmaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen mielikuva, että tilanteen vähättelijät ovat sisäisesti eniten paniikissa. Vähättelyllä ja naureskelulla sulkevat mielestään pelottavat mielikuvat, joita eivät osaa ja uskalla käsitellä.

Varmasti näinkin voi olla, mutta uskon kyllä että on myös ihmisiä jotka eivät ole huolissaan tai panikoi.

Eikä se naureskelu tarkoita että nauraa tilanteelle tai ei ymmärrä vakavuutta, vaan hysterialle ja nyt kun mietin niin väärinhän sekin on koska onhan se hyysterikko aidosti hädissään asiasta.

Ehkä sen tiedostaminen että se elämä päättyy jos on päättyäkseen itsellä tai muilla rauhoittaa, ns. laajemman kokonaiskuvan kartoitus.

Miksi rinnastat asian vakavasti ottavat realistit hysteerikkoihin?

Aika ylimielinen suhtautuminen.

Miksi sinä niin teit?

Minä en niin tehnyt.

Teit.

Pelko, on terve vaisto. Ilman pelkoa olisimme aika hukassa.