Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli mieheni ihastumisesta
08.04.2020 |
Pitäisikö erota vain? Asian selviämisestä on jo kohta vuosi. Nainen muutti toiselle paikkakunnalle ja näin ollen häipyi kuvioista. Mitään ei heidän välillään tapahtunut muuta kuin flirttiä ja työpaikalla paljon yhdessä vietettyä aikaa kun olivat samalla työpisteellä. Mieheni viestitteli naiselle ja soitteli joka aamu kun olivat samassa pisteessä jotta voivat aloittaa aamun ja työt yhdessä tupakkapaikalta. Mieheni salasi tämän ihaatuksensa minulta täysin ja sain tietää kun luin viestit puhelimesta. Kyayin ennen sitä monia kertoja onko ihastunut toiseen ja sain aina vastauksen ettei ole. Asiaa ei koskaan selvitetty kunnolla koska mieheni ei osaa asioista puhua. Toisti vain mantraa että rakastaa ja mitään ei heidän välillään tapahtunut.käski lopulta lopettaa asiasta vatvomisen. Mies on ollut hyvä mutta en saa luottamusta takaisin. En luota että mies ei tekisi samaa uudestaan ja jos ihastus olisikin molemminpuolista niin mies pettäisi. En jaksa tätä epävarmuutta ja tietoa siitä että toinen voi kirkkain silmin valehdella päin naamaa. Asia kalvaa ja olen siksi nykyään välillä äreä ja epävarma. Ei tälläinen minusta ole enää hyvä. Neuvoja ja kokemuksia miten asian kanssa kannsttaisi toimia? Ja se että ihastuu pitkässä liitossa on minusta ihan ok ja ymmärrettävää mutta se että sitä ruokkii itselleen ja salaa puolisoltaan...tämä taitaa olla se kompastuskivi asiassa minulla. En ymmärrä miten ennen niin luotettava ja oikeamielinen mieheni pystyi toimimaan näin.auttakaa!
Kommentit (82)
Joillekin se fyysinen pettäminen on vasta sitä pettämistä. Mutta henkistä pettämistä kokeneena, se ei ollut mitään harmitonta juttelua. Ja pikku flirttiä. Toinen osapuoli oli kännykässä kiinni ison osan yhteisestä ajasta. Silloin ei kuunnellut, eikä nähnyt mitään muuta. Oli ihan ilmaa toiselle. Kesken lauseen toinen saa viestin ja lakkaa olemasta paikalla. Tai jos ollaan yhdessä jossain viettämässä aikaa vetäytyy omiin oloihinsa. Toinen oli se, että vaikka tiesit puhelimen olevan koko ajan siinä etäisyydellä ei kumppania saanut silti kiinni, kun itse yritti ottaa yhteyttä ihan asiasta. Puhelimesta tuli meillä ainakin niin hallitseva osa yhteistä aikaa, että monta kertaa kysyin syytä. Vastaus oli että kuvittelet. Lopulta kaikki flirtti ja "Ihan kaverina" viestittelyt paljastuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se fyysinen pettäminen on vasta sitä pettämistä. Mutta henkistä pettämistä kokeneena, se ei ollut mitään harmitonta juttelua. Ja pikku flirttiä. Toinen osapuoli oli kännykässä kiinni ison osan yhteisestä ajasta. Silloin ei kuunnellut, eikä nähnyt mitään muuta. Oli ihan ilmaa toiselle. Kesken lauseen toinen saa viestin ja lakkaa olemasta paikalla. Tai jos ollaan yhdessä jossain viettämässä aikaa vetäytyy omiin oloihinsa. Toinen oli se, että vaikka tiesit puhelimen olevan koko ajan siinä etäisyydellä ei kumppania saanut silti kiinni, kun itse yritti ottaa yhteyttä ihan asiasta. Puhelimesta tuli meillä ainakin niin hallitseva osa yhteistä aikaa, että monta kertaa kysyin syytä. Vastaus oli että kuvittelet. Lopulta kaikki flirtti ja "Ihan kaverina" viestittelyt paljastuivat.
Mitä mies saa sitten tehdä? Saako hän edes puhua työkavereiden kanssa? Saako hän katsoa jotain leffaa, jossa on hemaideva nainen? Tai saako hän jutella vaikka kaverin kanssa, joka on bi? :) Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Ihastus menee aikanaan ohi.
Ei se ole oikeesti vakavaa, jos ei rakastu toiseen.
Älä vatvo tuota, saat vaan entistä pahemman mielen.
Oli minunkin puolisolla joku ihastus, en silti huolestunut, koska meillä meni kotona ihan mukavasti.
Edelleen ollaan yhdessä ja pysytäänkin.
Pointti ei olekaan ihastuminen, voihan niitä tulla. Itsellänikin on tällä hetkellä työn puolesta kuvioissa pari miestä, joita kohtaan tunnen pientä vetoa ja mielenkiintoa. Ihastusta siis.
MUTTA asiassa toimiminen ei missään nimessä ole ok - ei kuulu ainakaan minun käsitykseeni hyvästä parisuhteesta eikä näemmä ap:nkään. Päivänaloitus-treffien sopiminen ja muu kuin välttämätön yhteydenpito on sitä toimimista. Itse lukisin sen henkiseksi uskottomuudeksi. Valehtelu asiasta kysyttäessä menee vielä astetta pidemmälle. Joillekin toki sekin on vissiin ok tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastus menee aikanaan ohi.
Ei se ole oikeesti vakavaa, jos ei rakastu toiseen.
Älä vatvo tuota, saat vaan entistä pahemman mielen.
Oli minunkin puolisolla joku ihastus, en silti huolestunut, koska meillä meni kotona ihan mukavasti.
Edelleen ollaan yhdessä ja pysytäänkin.Pointti ei olekaan ihastuminen, voihan niitä tulla. Itsellänikin on tällä hetkellä työn puolesta kuvioissa pari miestä, joita kohtaan tunnen pientä vetoa ja mielenkiintoa. Ihastusta siis.
MUTTA asiassa toimiminen ei missään nimessä ole ok - ei kuulu ainakaan minun käsitykseeni hyvästä parisuhteesta eikä näemmä ap:nkään. Päivänaloitus-treffien sopiminen ja muu kuin välttämätön yhteydenpito on sitä toimimista. Itse lukisin sen henkiseksi uskottomuudeksi. Valehtelu asiasta kysyttäessä menee vielä astetta pidemmälle. Joillekin toki sekin on vissiin ok tapa toimia.
No hohhoijaa taas. Sinä saat siis ola ihastunut vaikka kuinka moneen mieheen ja kuvitella mielessäsi panot edestä ja takaa, se on ok sinulle, mutta miehelläsi ei saa olla omia juttuja ja ajatuksiakaan ilman, että hän infoaa niistä sinulle? Mies ei saa edes laittaa hyvän huomenen toivotusta toiselle tai sinä hypit jo seinille? Sinä voit keikistellä kyllä, mutta mies perkel* ei, vaan hän on sinun omaisuuttasi ajatuksineen kaikkineen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se fyysinen pettäminen on vasta sitä pettämistä. Mutta henkistä pettämistä kokeneena, se ei ollut mitään harmitonta juttelua. Ja pikku flirttiä. Toinen osapuoli oli kännykässä kiinni ison osan yhteisestä ajasta. Silloin ei kuunnellut, eikä nähnyt mitään muuta. Oli ihan ilmaa toiselle. Kesken lauseen toinen saa viestin ja lakkaa olemasta paikalla. Tai jos ollaan yhdessä jossain viettämässä aikaa vetäytyy omiin oloihinsa. Toinen oli se, että vaikka tiesit puhelimen olevan koko ajan siinä etäisyydellä ei kumppania saanut silti kiinni, kun itse yritti ottaa yhteyttä ihan asiasta. Puhelimesta tuli meillä ainakin niin hallitseva osa yhteistä aikaa, että monta kertaa kysyin syytä. Vastaus oli että kuvittelet. Lopulta kaikki flirtti ja "Ihan kaverina" viestittelyt paljastuivat.
Mitä mies saa sitten tehdä? Saako hän edes puhua työkavereiden kanssa? Saako hän katsoa jotain leffaa, jossa on hemaideva nainen? Tai saako hän jutella vaikka kaverin kanssa, joka on bi? :) Noloa.
Kyse on enemmänkin siitä, että mielenkiinto ajaa ohi parisuhteen. Ja välinpitämättömyys kumppania kohtaan. Puhutaan tilanteesta joka jatkuu päivästä toiseen, viikosta toiseen. Jos toinen ei ole henkisesti läsnä, ei juttele, ei ota kontaktia jne. Se keskitie patteriin kahlitsimisen ja täydellisen välinpittämöttumyyden väliltä jos tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis...
1. Mies viestitteli tälle naiselle selkäsi takana.
2. Mies soitti naiselle JOKA AAMU järjestääkseen salaisen tapaamisen ennen töiden alkua.
3. Mies valehteli sinulle päin naamaa toistuvasti.
4. Mies ei olisi koskaan tunnustanut ellet olisi löytänyt todisteita.
5. Mies kieltäytyy puhumasta asiasta.
6. Miehen mielestä sinä olet ongelma kun et pääse asiasta yli.
Punaiset liput liehuvat, AP. Miten voit olla varma ettei pettämistä tapahtunut? Tuossa on selkeästi vähintäänkin viritelty kuviota joka olisi johtanut siihen ennemmin tai myöhemmin. Itselläni olisi myös ajatus että tämä kyllä toistuu ja mies pettää ainakin jossain vaiheessa, ellei jo ole niin tehnyt. Miksi hän kertoisi sinulle totuuden kun aiemminkin valehteli niin pitkään kun pystyi?
Sitten vielä tuo gaslighting eli mies vaikenee ja yrittää kääntää asian niin että sinä olet se jolla on tässä ongelma. Ja sinä olet selvästi jo sisäistänyt tämän ajatuksen. Puhumisesta kieltäytyminen on eräänlaista henkistä väkivaltaa. Eikö hän ”osaa” puhua vai eikö vain halua?
Mitä tehdä miehen kanssa joka valehtelee, manipuloi, viestittelee toisen naisen kanssa ja mahdollisesti pettää? Tiedät varmaankin jo vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap: llä ole koskaan ollut ketään vastakkaista sukupuolta olevaa työkaveria, jonka seurassa viihtyy muita paremmin ja jonka seuraan hakeutuu tauoilla? Ei siinä tarvitse sen kummempaa olla, joidenkin kanssa synkkaa paremmin.
Kuinka moni salailee ja valehtelee ihan viattomasta kaveruudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko henkinen pettäminen pettämistä sanan konkreettisimmassa merkityksessä?
Hmm..mullakin on töissä työkaveteina miehiä, ihan huippu tyyppejä ja yksi mun paras kaveri. Viestitellään ja käydään siellä tupakalla. Kummallakin puolisot eikä meillä ole mitään flirttiä kyllä. Kunhan juorutaan asioista. Oliko miehen viestit siis oikeasti flirtailevia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on niin vaikeaa ymmärtää tuota pitkässä liitossa ihastumista. Olen tosi mustasukkaista tyyppiä kai, koska en kykene ymmärtämään. Otin avioeron miehestäni, joka aina kikkaili netissä toisten naisten kanssa. Olin ja olen sydämeni särkenyt, mies kaksi vuotta eron jälkeen haluaa yrittää uudelleen. En vaan pysty sellaiseen parisuhteeseen, jossa flirttaillaan toisille. Olen täysin ehdoton siinä asiassa.
Ap kyseli neuvoja ja tässä ketjussa on lähinnä analysoitu, oliko vai ei ollut. Samaa analysointia ap lienee saanut tehdä sisimmässään ihan väsymykseen asti.
Minulla on hieman samanlaisia, kipeitä kokemuksia ihan lähiajalta. Minua on auttanut esim. parisuhdekriiseihin liittyvien podcastien ja muiden tallenteiden kuuntelu. Hae sanalla luottamuksen rakentaminen, mustasukkaisuus, pettäminen. Vaikka varsinaista pettämistä ei olisi tapahtuneetkaan, loukatun tunteet ovat usein samanoloiset. Jos miehesi katuu, kerro mitä haluat häneltä. Mikä auttaisi? Olisiko se sylissä pitäminen, yhteinen tekeminen, asiasta puhuminen. Voisitko puhua tunteistasi kellekään perheen ulkopuoliselle? Nämä asiat ovat niin kipeitä, että ne eivät parane anteeksipyytämällä, vaikka sekin vaaditaan. Tarvitaan myös paljon keskustelua ja asioiden "hyvittämistä".
Mustasukkaisuutta pidetään usein hieman nolona ja naurettavana tunteena. Liekö kolahtanut liian usein kohteeseensa (asia olikin niin kuin intuitio oli sanonut), vai mistä tällainen hysteerinen mustasukkainen nainen -oletus tulee. Se on kuitenkin tärkeä tunne. Tässä menivät rajasi ja ne ylitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Mä en kyllä saa tästä viestistä mitenkään päin katkeraa? Lähinnähän tässä kerrotaan omista kokemuksista petetyksi tulemisen jälkeen.
Varmaan kommentoijat on itse pettäneet ja osuu arkaan kohtaan kun joku sanoo, ettei enää arvosta pettäjiä ja on kasvanut petetyksi tulemisen jälkeen ihmisenä.
Ja kyllä noi kateusjututkin on ikävän usein totta. Itsestään epävarmat ihmiset alkaa testata omaa viehätysvoimaa johonkin kadehtimaansa parisuhteen osapuoleen. Nähty on.
Itsekin siivoan samantien tällaiset ihmiset elämästäni. Jos on valmis pettämään ja valehtelemaan järjestelmällisesti rakkaimmilleen, niin miksei tekisi sitä myös ystävyyssuhteissa?
Joo tuo, että mies vielä kieltäytyy keskustelemasta aiheesta ja siitä tosiasiasta, että tuo on loukannut sinua syvästi niin kertoo jo olennaisen. Kyllä pitäisi miehen hieman nöyremmalla asenteella ja anteeksipyytelevasti lähestyä asiaa. Tuntuu, että mies on enemmän harmissaan siitä, että tuo tilanne toisen naisen kanssa on loppunut kuin siitä miten hän on sinua loukannut. Itseäni vaivaisi tuo todella paljon enkä usko, että itse pystyisin elämään tuon asian kanssa. On ok ihastua toisiin pitkän suhteen aikana, mutta se, että ruokkii ihastusta aktiivisesti ja viettää noin tiiviisti aikaa ihastuksen kanssa on mielestäni jo pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mustasukkaisuutta pidetään usein hieman nolona ja naurettavana tunteena."
En muista sanataraksti, mutta Agatha Christie kirjoitti jossain kirjassaan, että vaimo ei ole koskaan syyttä suotta mustasukkainen. Jokin naisen ikiaikaisen varma vaisto kertoo, että siinä mustasukkaisuudessa jotain perää on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastus menee aikanaan ohi.
Ei se ole oikeesti vakavaa, jos ei rakastu toiseen.
Älä vatvo tuota, saat vaan entistä pahemman mielen.
Oli minunkin puolisolla joku ihastus, en silti huolestunut, koska meillä meni kotona ihan mukavasti.
Edelleen ollaan yhdessä ja pysytäänkin.Ihastuksia nyt voi tulla ja mennäkin, mutta apn tapauksessa pahinta on että mies on tehnyt asialle jotain, kun on esim viestitellyt yms.
Jep, ja lisäksi minua kalvaisi tuo, että mies ei suostu puhumaan aiheesta. Sellaisesta on vaikea päästä yli, kun sitä ei voi puida loppuunsa asti kumppanin kanssa, vaan toinen selvästi vähättelee asiaa ja sen merkitystä ja lisäksi vielä käskee olemaan puhumatta aiheesta, tämä varmaan minua eniten ottaisi päähän tässä kuviossa. Nyt on liikaa vastuuta ap:n omilla harteilla saada asia mittasuhteisiinsa, ilman sen apua, joka tilanteen tähän jamaan ajoi.
Tämä.
Ihastumistahan ei voi estää, mutta kaiken kieltäminen ja asiasta puhumattomuus ei ole ok puolisoa kohtaan.
T: 30v yhdessä.
Minulle pahinta oli a) se, että mies ei tuntunut olevan aidosti pahoillaan b) että mies valehteli päin naamaa ja salaili ihastustaan pyrkien edistämään sitä.
Siis mies on viestitellyt ja soitellut tälle naiselle ja järjestänyt yhteisiä hetkiä ja tapaamisia. Tuossa on jo ylitetty raja. Jos mies välittäisi teidän suhteesta, niin hän olisi tehnyt itse kaikkensa vältelläkseen tätä naista eikä ruokkiakseen houkutusta ja päästäkseen viettämään aikaa yhdessä ihastuksensa kanssa. Myös se ettei suostu puhumaan asiasta kertoo paljon. Ehkä jotain tapahtui heidän välillään ja mies pelkää jäävänsä kiinni jos alat kysellä liikaa.
Ei tällä palstalla normaali mies voi päästä edes tasoihin. Tuomittuja olette te, tuomittuja, te kurjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei selvinnyt mitä viestit sisälsivät? Flirttiä ja epäsopivaa vai olivatko ne vain kaverillisia?
Omasta mielestäni pahinta tuossa on, että mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta, mikä vaivaa puolisoa. Ymmärrän vain sen siinä tapauksessa, että viesteissä ei ollut mitään epäsopivaa. Jos ihastuksesta ja epäsopivasta käytöksestä ei puhuta ja vain lakaistaan maton alle, niin en hirveän hyvänä sellaista suhdetta näe.
AP.n tilalla hakeutuisin terapiaan selvittämään, kannattaako suhdetta jatkaa, koska ensimainitussa tapauksessa ongelma on naisen liiallinen mustasukkaisuus ja toisessa miehen kyvyttömyys selvittää asiaa, missä on pettänyt luottamuksen ja loukannut.
Tämä on vain ap:n versio ja totuus voi todellakin olla, että mies on vain laittanut mukavalle työkaverinaiselle viestin, että "töissä ollaan taas ja pidän taukoa vartin päästä, mites siellä?". Mitäs siis tuollaisesta enempää pitäisi puhua? Vai pitäisikö miehen selvittää sana sanalta kaikki juttunsa toisen kanssa? Varmasti miestä tympii oman muijan jatkuva nalkutus asiasta vaikka yhtään sen enempää ei todellakaan ole tapahtunut ja paikalla on saattanut olla kourallinen muitakin ihmisiä.
Yritä siis ap keskittyä arkeen ja hanki muutakin elämää.
Tässä viestissä yhdyn viimeiseen lauseeseen. Jätä se sika ja hanki muuta elämää.
Luin aloituksen uudelleen ja siltä vaikuttaa.