Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli mieheni ihastumisesta
08.04.2020 |
Pitäisikö erota vain? Asian selviämisestä on jo kohta vuosi. Nainen muutti toiselle paikkakunnalle ja näin ollen häipyi kuvioista. Mitään ei heidän välillään tapahtunut muuta kuin flirttiä ja työpaikalla paljon yhdessä vietettyä aikaa kun olivat samalla työpisteellä. Mieheni viestitteli naiselle ja soitteli joka aamu kun olivat samassa pisteessä jotta voivat aloittaa aamun ja työt yhdessä tupakkapaikalta. Mieheni salasi tämän ihaatuksensa minulta täysin ja sain tietää kun luin viestit puhelimesta. Kyayin ennen sitä monia kertoja onko ihastunut toiseen ja sain aina vastauksen ettei ole. Asiaa ei koskaan selvitetty kunnolla koska mieheni ei osaa asioista puhua. Toisti vain mantraa että rakastaa ja mitään ei heidän välillään tapahtunut.käski lopulta lopettaa asiasta vatvomisen. Mies on ollut hyvä mutta en saa luottamusta takaisin. En luota että mies ei tekisi samaa uudestaan ja jos ihastus olisikin molemminpuolista niin mies pettäisi. En jaksa tätä epävarmuutta ja tietoa siitä että toinen voi kirkkain silmin valehdella päin naamaa. Asia kalvaa ja olen siksi nykyään välillä äreä ja epävarma. Ei tälläinen minusta ole enää hyvä. Neuvoja ja kokemuksia miten asian kanssa kannsttaisi toimia? Ja se että ihastuu pitkässä liitossa on minusta ihan ok ja ymmärrettävää mutta se että sitä ruokkii itselleen ja salaa puolisoltaan...tämä taitaa olla se kompastuskivi asiassa minulla. En ymmärrä miten ennen niin luotettava ja oikeamielinen mieheni pystyi toimimaan näin.auttakaa!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa puhua asiasta, ette ehkä pääse parina eteenpäin, jos ette saa puhuttua asiaa. Sinä olet loukkaantunut ja aiheesta, ja mies kiinnostui toisesta. Hakiko hän jotakin, mikä suhteestanne puuttuu vai oliko tapahtumat ns sattumaa.
Mutta mieshän kieltäytyy "vatvomasta" asiaa. Luulisi kyllä, että jonkinmoinen ammattiapu tai pariterapia voisi tilannetta avata kun asiasta eivät pysty keskenään juttelemaan.
Ei kyse ole siitä, etteikö aikuinen ihminen osaisi keskustella, ap:n miestä ei vaan kiinnosta. Tuskimpa mikään terapiakaan auttaa jos tilanne on se, että ukko pitää ap:tä itsestään selvyytenä.
Jos luottamus on nolla ja toinen ei suostu keskustelemaan, niin silloin ei oikeasti ole paljon tehtävissä.
Ap:n itseluottamus on miinuksella ja sellaisen naisen kanssa oleminen on ihan karmeaa. Ei kukaan jaksa joka ikinen päivä vankia, että ei ole jutustellut työkavereiden kanssa, ei ole katsonut ketään ajatellen ehkä epäsopivia ajatuksia, ei ole tehnyt ja sanonut mitään epäsopivaa. Sairasta ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, tupakoivasta weeteestä on aina syytä ottaa ero. Kertoo karua tarinaa kouluttamattomista junteista nämä tupakointitarinat. Yök.
Jaa. Minä poltan, olen maisteri. Veljeni tupakoi, on tohtori. Tunnen myös useampia kirurgeja jotka tupakoivat. Että se siitä taas.
Tupakointi ei ole köyhien harrastus.
Kyllä maailmassa miehiä riittää. Tuo on muuten ihan totta ja sä varmaankin tahdot luottaa ihmiseen jonka kanssa jaat elämäsi ja perustat perheen. Tuollainen juttu ei itseäni jättäisi rauhaan ja kun toinen ei puhu, niin yksin asiaa sitten vatvoa, ei käy. On se varmaan se mies ainakin halunnut enemmänkin sen naisen kanssa, ei voi tietää onko sitten saanut, mutta joka tapauksessa, jos asiaa ei voi selvittää puhumalla ja mies ei ymmärräloukanneensa sua, niin mars eteenpäin. On ihana tunne olla parisuhteessa jossa sua arvostetaan, luotetaan ja asioista puhutaan. Täti 45
Minulle ei selvinnyt mitä viestit sisälsivät? Flirttiä ja epäsopivaa vai olivatko ne vain kaverillisia?
Omasta mielestäni pahinta tuossa on, että mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta, mikä vaivaa puolisoa. Ymmärrän vain sen siinä tapauksessa, että viesteissä ei ollut mitään epäsopivaa. Jos ihastuksesta ja epäsopivasta käytöksestä ei puhuta ja vain lakaistaan maton alle, niin en hirveän hyvänä sellaista suhdetta näe.
AP.n tilalla hakeutuisin terapiaan selvittämään, kannattaako suhdetta jatkaa, koska ensimainitussa tapauksessa ongelma on naisen liiallinen mustasukkaisuus ja toisessa miehen kyvyttömyys selvittää asiaa, missä on pettänyt luottamuksen ja loukannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, tupakoivasta weeteestä on aina syytä ottaa ero. Kertoo karua tarinaa kouluttamattomista junteista nämä tupakointitarinat. Yök.
Jaa. Minä poltan, olen maisteri. Veljeni tupakoi, on tohtori. Tunnen myös useampia kirurgeja jotka tupakoivat. Että se siitä taas.
Weetee-juntteja silti. Miksi haluatte keuhkosyövän tai keuhkoahtaumataudin? Ja vielä maksatte siitä? Oikeasti olette työttömiä spugeja.
Jaa. En tiennyt että weeteen määritelmään osumiseen riittää pelkkä tupakointi, mutta olkoon niin.
20[/quote
Kuule palstalla riittää vähempikin, ei kuule nyt muu auta kuin muuttaa kouvolaan ja pakaraan tatuoida kouvolan paras perse.
Reipasta ylipainoa, sivukaljua, räikeää värjäystä ja legginssi-leoparditunikakomboa unohtamatta. :D Mulla on tää homma hallussa, älkää huoliko!
Ei vaan, oikeasti, kukkikaa kaikki weeteeprinsessat ja antakaa piutpaut vauvapalstan mussuttajille.
20
Kukitaan haudoillanne 🌺. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa puhua asiasta, ette ehkä pääse parina eteenpäin, jos ette saa puhuttua asiaa. Sinä olet loukkaantunut ja aiheesta, ja mies kiinnostui toisesta. Hakiko hän jotakin, mikä suhteestanne puuttuu vai oliko tapahtumat ns sattumaa.
Mutta mieshän kieltäytyy "vatvomasta" asiaa. Luulisi kyllä, että jonkinmoinen ammattiapu tai pariterapia voisi tilannetta avata kun asiasta eivät pysty keskenään juttelemaan.
Ei kyse ole siitä, etteikö aikuinen ihminen osaisi keskustella, ap:n miestä ei vaan kiinnosta. Tuskimpa mikään terapiakaan auttaa jos tilanne on se, että ukko pitää ap:tä itsestään selvyytenä.
Jos luottamus on nolla ja toinen ei suostu keskustelemaan, niin silloin ei oikeasti ole paljon tehtävissä.
Ap:n itseluottamus on miinuksella ja sellaisen naisen kanssa oleminen on ihan karmeaa. Ei kukaan jaksa joka ikinen päivä vankia, että ei ole jutustellut työkavereiden kanssa, ei ole katsonut ketään ajatellen ehkä epäsopivia ajatuksia, ei ole tehnyt ja sanonut mitään epäsopivaa. Sairasta ap.
Jos miehen kanssa ei ole mukavaa, niin mikä ihme syy suhteeseen on jäädä ap? Ei miehen tarvitse laittaa suhdetta poikki, vaan sinä ap voit tehdä sen. Et omista miestä millään tavoin, joten huolehdi nyt itsestäsi ja eroa. Tosin olen varma, että ap:n mielestä ihan kaikki miehet ovat samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, tupakoivasta weeteestä on aina syytä ottaa ero. Kertoo karua tarinaa kouluttamattomista junteista nämä tupakointitarinat. Yök.
Jaa. Minä poltan, olen maisteri. Veljeni tupakoi, on tohtori. Tunnen myös useampia kirurgeja jotka tupakoivat. Että se siitä taas.
Tupakointi ei ole köyhien harrastus.
Tyhmien on.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Nyt kyllä kirjoitit pitkän viestin silkkaa höpöä. Ei tuo ole henkisesti kasvaneen naisen tekstiä, vaan epätyydyttävässä suhteessa elävän naisen tekstiä. Jos lähtisin ja jos olisin lähtenyt...silkkaa jossittelua tuo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kirjoitat muutenkin kirjakieltä, niin pakko puuttua tuohon "tälläinen". Se kirjoitetaan "tällainen", koska se on lyhennetty versio sanasta "tämänlainen".
Koska kirjoitat muutenkin kirjakieltä, niin pakko puuttua tuohon "tälläinen". Se kirjoitetaan "tällainen", koska se on lyhennetty versio sanasta "tämänlainen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Nyt kyllä kirjoitit pitkän viestin silkkaa höpöä. Ei tuo ole henkisesti kasvaneen naisen tekstiä, vaan epätyydyttävässä suhteessa elävän naisen tekstiä. Jos lähtisin ja jos olisin lähtenyt...silkkaa jossittelua tuo!
Viestistä kyllä paistaa läpi, että asiat pitäisi käsitellä vielä moneen kertaan. On jäänyt pettymystä, katkeruutta ja epäluottamusta, jotka eivät mene ohi vain sillä tavalla, että vedotaan henkiseen kasvuun.
Kaikissa suhteissa ollaan välillä väljähtäneessä vaiheessa, jolloin jonkun toisen huomio voi olla virkistävää. Jos noita tilanteita ei käydä terapiassa läpi kunnolla, niin suhde voi pikkuhiljaa näivettyä sisältä päin ja loppua sitä kautta. Se ei ole mitään henkistä kasvua.
Plussasin viestiä, koska tiedän tasan tuon ajattelutavan. Minulta meni vastaavasta toipumiseen ainakin viisi vuotta ja terapiassakin käytiin. Ei se ole helppoa antaa anteeksi, mutta nykyään suhteessamme on meneillään paras kausi ikinä. Löysimme tuon kaiken jälkeen toisemme uudella tavalla jopa, mutta ilman terapiaa se ei olisi onnistunut.
Onko teillä ollut alun perinkään sellaista keskusteluyhteyttä, että mies olisi uskaltanut kertoa mukavasta työkaverista tai jopa ihastumisesta ilman että suutut? Ehkä mies ei halua puhua asiasta, koska tietää että keskustelusta seuraa pelkkää riitelyä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei selvinnyt mitä viestit sisälsivät? Flirttiä ja epäsopivaa vai olivatko ne vain kaverillisia?
Omasta mielestäni pahinta tuossa on, että mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta, mikä vaivaa puolisoa. Ymmärrän vain sen siinä tapauksessa, että viesteissä ei ollut mitään epäsopivaa. Jos ihastuksesta ja epäsopivasta käytöksestä ei puhuta ja vain lakaistaan maton alle, niin en hirveän hyvänä sellaista suhdetta näe.
AP.n tilalla hakeutuisin terapiaan selvittämään, kannattaako suhdetta jatkaa, koska ensimainitussa tapauksessa ongelma on naisen liiallinen mustasukkaisuus ja toisessa miehen kyvyttömyys selvittää asiaa, missä on pettänyt luottamuksen ja loukannut.
Tämä on vain ap:n versio ja totuus voi todellakin olla, että mies on vain laittanut mukavalle työkaverinaiselle viestin, että "töissä ollaan taas ja pidän taukoa vartin päästä, mites siellä?". Mitäs siis tuollaisesta enempää pitäisi puhua? Vai pitäisikö miehen selvittää sana sanalta kaikki juttunsa toisen kanssa? Varmasti miestä tympii oman muijan jatkuva nalkutus asiasta vaikka yhtään sen enempää ei todellakaan ole tapahtunut ja paikalla on saattanut olla kourallinen muitakin ihmisiä.
Yritä siis ap keskittyä arkeen ja hanki muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä on että mies polttaa. Pikku flirtti ei satuta ketään.
😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei selvinnyt mitä viestit sisälsivät? Flirttiä ja epäsopivaa vai olivatko ne vain kaverillisia?
Omasta mielestäni pahinta tuossa on, että mies kieltäytyy keskustelemasta asiasta, mikä vaivaa puolisoa. Ymmärrän vain sen siinä tapauksessa, että viesteissä ei ollut mitään epäsopivaa. Jos ihastuksesta ja epäsopivasta käytöksestä ei puhuta ja vain lakaistaan maton alle, niin en hirveän hyvänä sellaista suhdetta näe.
AP.n tilalla hakeutuisin terapiaan selvittämään, kannattaako suhdetta jatkaa, koska ensimainitussa tapauksessa ongelma on naisen liiallinen mustasukkaisuus ja toisessa miehen kyvyttömyys selvittää asiaa, missä on pettänyt luottamuksen ja loukannut.
Tämä on vain ap:n versio ja totuus voi todellakin olla, että mies on vain laittanut mukavalle työkaverinaiselle viestin, että "töissä ollaan taas ja pidän taukoa vartin päästä, mites siellä?". Mitäs siis tuollaisesta enempää pitäisi puhua? Vai pitäisikö miehen selvittää sana sanalta kaikki juttunsa toisen kanssa? Varmasti miestä tympii oman muijan jatkuva nalkutus asiasta vaikka yhtään sen enempää ei todellakaan ole tapahtunut ja paikalla on saattanut olla kourallinen muitakin ihmisiä.
Yritä siis ap keskittyä arkeen ja hanki muutakin elämää.
Aivan, liiallinen mustasukkaisuus voi pilata suhteen täysin. Mutta luulisin, ettei siitä ole helppo päästä eroon, vaan tarvitaan selvitystä, mistä niin suuri riittämättömyydentunne tulee, että pitää aina pelätä sitä, että korvautuu toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Nyt kyllä kirjoitit pitkän viestin silkkaa höpöä. Ei tuo ole henkisesti kasvaneen naisen tekstiä, vaan epätyydyttävässä suhteessa elävän naisen tekstiä. Jos lähtisin ja jos olisin lähtenyt...silkkaa jossittelua tuo!
Viestistä kyllä paistaa läpi, että asiat pitäisi käsitellä vielä moneen kertaan. On jäänyt pettymystä, katkeruutta ja epäluottamusta, jotka eivät mene ohi vain sillä tavalla, että vedotaan henkiseen kasvuun.
Kaikissa suhteissa ollaan välillä väljähtäneessä vaiheessa, jolloin jonkun toisen huomio voi olla virkistävää. Jos noita tilanteita ei käydä terapiassa läpi kunnolla, niin suhde voi pikkuhiljaa näivettyä sisältä päin ja loppua sitä kautta. Se ei ole mitään henkistä kasvua.
Plussasin viestiä, koska tiedän tasan tuon ajattelutavan. Minulta meni vastaavasta toipumiseen ainakin viisi vuotta ja terapiassakin käytiin. Ei se ole helppoa antaa anteeksi, mutta nykyään suhteessamme on meneillään paras kausi ikinä. Löysimme tuon kaiken jälkeen toisemme uudella tavalla jopa, mutta ilman terapiaa se ei olisi onnistunut.
Musta taas näkee, että kirjoittaja on käynyt asiat hyvin läpi. Aika neutraalisti osaa arvioida syitä jotka on johtaneet pettämiseen. Eikä tunnu kovinkaan tunteella suhtautuvan asiaan. Jälkiviisastelu on tietty aina helppoa, mutta sekin on taito että voi myöntää, että olisi voinut valita toisinkin.
Mutta täällä ei yllätä, että se on kuin punainen vaate jos joku mainitsee kasvaneensa henkisesti :D
Jos ite olisin tossa tilanteessa, niin oisin varmaan paiskonut astioita, heittänyt miehen vaatteet ikkunasta pihalle, kertonut kaikille jotka vaan jaksaa kuunnella millainen lumppu ex-kaveri on ja varmaan vielä anopillekin kertonut pari faktaa sen pojasta. Kirjoittaja vaikuttaa varsinaiselta jeesukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viesti oli vähän epäselvä, enkä saanut oikein selville minkälaista ihastumisviestittelyä heillä oli ollut. Olen itse ollut aika vastaavassa tilanteessa. Tilanteesta pahemman teki se, että mies oli ihastunut hyvään ystävääni. Eli molemmat valehtelivat päin naamaa minulle puoli vuotta, tapailivat ja viestittelivät. "Mitään" ei kuulemma tapahtunut, mutta sitä minä tuskin koskaan saan tietää. Pahempaa oli kuitenkin se, että molemmat järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti valehtelivat minulle. Mies myös etsi minusta jatkuvasti vikoja, varmaan oikeuttaakseen omaa toimintaansa. Kehitti myös riitoja tuolloin mitä minimaalisimmista asioista.
Pakko sanoa, että maku meni kyllä molempiin ihmisiin. Näennäisesti tulen molempien kanssa juttuun, miehen kanssa jatkoinkin parisuhdetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin päässyt helpommalla kuin olisin vain siirtynyt elämässä eteenpäin. Hyvä puoli on ollut se, että olen joutunut kasvamaan ihmisenä melko paljon. Samalla olen tainnut kasvaa eroon aika monista ihmisistä, en vain noista pettäjistä.
Kun pari jäi kiinni salajutuistaan, niin juttu lopahti. Ilmeisesti ystäväni oli ollut vain kateellinen siitä, mitä minulla oli ja alkanut sen takia vampata miestäni. Miehellä taas oli joku viidenkympin kriisi ja egoa hiveli nuoremman naisen ihailu.
Mutta kuten sanottu, en pysty enää kunnioittamaan näitä ihmisiä, vaikka olenkin antanut heille anteeksi. Varmaan jos eroaisimme miehen kanssa, se johtuisi henkisestä kasvustani, ei hänen pettämisestään. Toisaalta ilman pettämistä en olisi tähän prosessiin joutunut.
Elämä ei ole suinkaan helpottunut henkisen kasvun myötä, päinvastoin. Silti olen siitä kiitollinen. Ainakin se on johtanut siihen, että olen opetellut uudestaan rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan omia tarpeitani. Eli ehkä silloin aikoinaan myös sallin omalla vaatimattomuudellani miehen sikailun. Mitenkään sinisilmäinen en kyllä ole koskaan ollut, päin vastoin kysyin mieheltä monta kertaa ihastumisesta ja raivostui. Mies väittää oppineensa virheestään. Mutta luulenpa, että hän on loppujen lopuksi kiinnostunut aina vain siitä, että saa mitä milloinkin haluaa.
Nyt kyllä kirjoitit pitkän viestin silkkaa höpöä. Ei tuo ole henkisesti kasvaneen naisen tekstiä, vaan epätyydyttävässä suhteessa elävän naisen tekstiä. Jos lähtisin ja jos olisin lähtenyt...silkkaa jossittelua tuo!
Viestistä kyllä paistaa läpi, että asiat pitäisi käsitellä vielä moneen kertaan. On jäänyt pettymystä, katkeruutta ja epäluottamusta, jotka eivät mene ohi vain sillä tavalla, että vedotaan henkiseen kasvuun.
Kaikissa suhteissa ollaan välillä väljähtäneessä vaiheessa, jolloin jonkun toisen huomio voi olla virkistävää. Jos noita tilanteita ei käydä terapiassa läpi kunnolla, niin suhde voi pikkuhiljaa näivettyä sisältä päin ja loppua sitä kautta. Se ei ole mitään henkistä kasvua.
Plussasin viestiä, koska tiedän tasan tuon ajattelutavan. Minulta meni vastaavasta toipumiseen ainakin viisi vuotta ja terapiassakin käytiin. Ei se ole helppoa antaa anteeksi, mutta nykyään suhteessamme on meneillään paras kausi ikinä. Löysimme tuon kaiken jälkeen toisemme uudella tavalla jopa, mutta ilman terapiaa se ei olisi onnistunut.
Musta taas näkee, että kirjoittaja on käynyt asiat hyvin läpi. Aika neutraalisti osaa arvioida syitä jotka on johtaneet pettämiseen. Eikä tunnu kovinkaan tunteella suhtautuvan asiaan. Jälkiviisastelu on tietty aina helppoa, mutta sekin on taito että voi myöntää, että olisi voinut valita toisinkin.
Mutta täällä ei yllätä, että se on kuin punainen vaate jos joku mainitsee kasvaneensa henkisesti :D
Jos ite olisin tossa tilanteessa, niin oisin varmaan paiskonut astioita, heittänyt miehen vaatteet ikkunasta pihalle, kertonut kaikille jotka vaan jaksaa kuunnella millainen lumppu ex-kaveri on ja varmaan vielä anopillekin kertonut pari faktaa sen pojasta. Kirjoittaja vaikuttaa varsinaiselta jeesukselta.
Minä taas sain kuvan, että kirjoittaja on hyvin katkera ja nolattu yhä vieläkin. Jos hänellä olisi kaikki hyvin, niin viesti olisi ollut lyhyempi ja ei niin selittelevä. Luultavasti kaikki on vielä täydellisen sekaisin niin kirjoittajan päässä kuin muussakin elämässä ja vaikka hän nyt yrittääkin vierittää syyt miehelle ja ystävälle, niin ei hän ole ollut itse mikään viaton tapahtumiin.
Ihmettelen myös tuota jatkuvan kateellisuus -kortin esiin vetoa silloin kun jotain vastaavaa tapahtuu. Se on jotenkin niin naurettavaa yrittää selitellä itselleen, että "ystävä oli kateellinen". Luultavasti hän ei ollut, vaan hänellä ja miehellä oli mukavaa oikeasti. Ei yksikään ihminen viitsi viettää paljon aikaa toisen kanssa vain sen takia, että saa näin näytettyä vaikka vaimolle saavansa tämän miehen. Ei, vaan heillä on juttu sujunut hyvin ja yhdessä on ollut mukavaa, kateellisuuskuvat ovat vain harhaisen kirjoittajan ikioma keksintö ja puolustus itselle ja muiltahan sillä tavoin saa sympatiaa ehkä.
Ap:n kirjoituksesta suoraan:
"Mitään ei heidän välillään tapahtunut muuta kuin flirttiä ja työpaikalla paljon yhdessä vietettyä aikaa kun olivat samalla työpisteellä. Mieheni viestitteli naiselle ja soitteli joka aamu kun olivat samassa pisteessä jotta voivat aloittaa aamun ja työt yhdessä tupakkapaikalta."
No joo, olipa taas vakavan tuntuinen suhde. Mies oli peräti jutellut naisen kanssa aamuisin. Muuta näyttöä ap:lla ei ollutkaan.
Ei kyse ole siitä, etteikö aikuinen ihminen osaisi keskustella, ap:n miestä ei vaan kiinnosta. Tuskimpa mikään terapiakaan auttaa jos tilanne on se, että ukko pitää ap:tä itsestään selvyytenä.
Jos luottamus on nolla ja toinen ei suostu keskustelemaan, niin silloin ei oikeasti ole paljon tehtävissä.