Tuntuu että ammattiauttajillekin olen vain rasite.
Tuli olo, että hän puuhasteli siinä jotain muuta samalla ja minulle jutteleminen oli vain pakollinen paha siinä ohessa. Niin kuin botin kanssa olisi jutellut. Ympräripyöreää kiertelyä, vaikutti että halusi estää puhumasta liian syvältä, ettei hänelle ole miettimistä, vaan halusi pysyä pintatasolla koko ajan. Lopputulos oli vaan tasoa onpas ikävää, kyllä se siitä, käy kävelyllä, hyvää päivänjatkoa. Olenko niin epäkelpo ihminen, etten kelpaa edes ammattiauttajien autettavaksi? Kukaan ei tässä maailmassa minua rakasta, tai edes pidä minusta. Olen tässä yhteiskunnassa ylimääräinen ja ulkopuolinen.
Kommentit (13)
Missä kävit? Oliko eka käynti? Jos kyllä, niin ensin tutustutaan.
Ja muutenkin, saathan sä puhua. Kuuntelijan tehtävät ei ole ohjata keskustelua tai johdatella sua mihinkään suuntaan, vaan KUUNNELLA mitä sinä sanot ilman että ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä kävit? Oliko eka käynti? Jos kyllä, niin ensin tutustutaan.
Ja muutenkin, saathan sä puhua. Kuuntelijan tehtävät ei ole ohjata keskustelua tai johdatella sua mihinkään suuntaan, vaan KUUNNELLA mitä sinä sanot ilman että ottaa kantaa.
No höpöhöpö. Jossakin analyysissa ehkä, mutta kognitiivisessa terapiassa odotan rankkaa vastavuoroista työntekoa myös terapeutilta. Sen verran kallista on lysti.
Vierailija kirjoitti:
Missä kävit? Oliko eka käynti? Jos kyllä, niin ensin tutustutaan.
Ja muutenkin, saathan sä puhua. Kuuntelijan tehtävät ei ole ohjata keskustelua tai johdatella sua mihinkään suuntaan, vaan KUUNNELLA mitä sinä sanot ilman että ottaa kantaa.
No kyllähän hän hyvin merkittävässä roolissa ohjaa keskustelua. Jos hän välikommenteilla näyttää, että nyt et kyllä pohdi liian syvästi. Vaikeahan siihen on itse jatkaa puhumalla mitään rankempaa sisältöä, kun se tuntuisi todella weirdiltä ja vaivaannuttavalta, kun vastapuoli on kuin jossain teekutsuilla.
Vierailija kirjoitti:
Missä kävit? Oliko eka käynti? Jos kyllä, niin ensin tutustutaan.
Ja muutenkin, saathan sä puhua. Kuuntelijan tehtävät ei ole ohjata keskustelua tai johdatella sua mihinkään suuntaan, vaan KUUNNELLA mitä sinä sanot ilman että ottaa kantaa.
Ei se nyt noin ole, muuten voi yhtä hyvin puhua kivelle tai nallelle. Vaikkei kyse olisi psykoterapiasta niin pitäisi tietenkin olla läsnä ja ottaa jotain kantaa ja osoittaa että välittää. Työhön kuuluu välittäminen. Siksi itsestäni ei siihen olisikaan. (eri)
Vastuu on aina ihmiselläitsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vastuu on aina ihmiselläitsellään.
Ai jos kallis terapia ammattiauttajalle ei toimi? Ei ole.
Kuka nyt oikeasti luulee, että rahasta, eli ammatikseen tuota työtä tekevät oikeasti välittävät asiakkaan huolista ja samaistuvat niihin tms?
Se vain antaa asiakkaalle narsistisen mahdollisuuden puhua omista asioistaan koska hän luulee, että jotakuta saattaisi kiinnostaa.
Sitten käy kuten aloittajalle, hän kiukustunut kun narsistisesti ammattiauttaja ei ollutkaan ”aidosti” kiinnostunut hänen kuvitelluista ongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt oikeasti luulee, että rahasta, eli ammatikseen tuota työtä tekevät oikeasti välittävät asiakkaan huolista ja samaistuvat niihin tms?
Se vain antaa asiakkaalle narsistisen mahdollisuuden puhua omista asioistaan koska hän luulee, että jotakuta saattaisi kiinnostaa.
Sitten käy kuten aloittajalle, hän kiukustunut kun narsistisesti ammattiauttaja ei ollutkaan ”aidosti” kiinnostunut hänen kuvitelluista ongelmistaan.
No entäs julkinen puoli? Sillä pitäisi olla joku vastuu yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt oikeasti luulee, että rahasta, eli ammatikseen tuota työtä tekevät oikeasti välittävät asiakkaan huolista ja samaistuvat niihin tms?
Se vain antaa asiakkaalle narsistisen mahdollisuuden puhua omista asioistaan koska hän luulee, että jotakuta saattaisi kiinnostaa.
Sitten käy kuten aloittajalle, hän kiukustunut kun narsistisesti ammattiauttaja ei ollutkaan ”aidosti” kiinnostunut hänen kuvitelluista ongelmistaan.
Ei hän ole kiukustunut mielestäni. Hän vain havaitsi totuuden; roolileikki ja omien ongelmien suoltaminen työtään tekevälle, oikeasti täysin välinpitämättömälle yksilölle on sekä ajan että rahan haaskausta. Tämän lisäksi se lisää tuskaa, tulee tunne siitä, ettei ”edes ammattilainen voi auttaa”. Eikä tietysti voikaan, suhde on ”teennäinen”, rakennettu, usein ei sitkäkään.
”Mutta valitettavasti meidän aikamme on nyt lopussa. Tässä on lasku, sen voi toki mielellään maksaa jo ennen eräpäivää!”
Minä koin saman. Teki työnsä, mutta ei muuta. Eräänä hetkenä ymmärsin, ettei hoitosuhteemme ole - eikä tule koskaan olemaan - tervehdyttävä, vaan päinvastoin minua lisää ulkoistava.