Muita osrakismista kärsiviä?

Olen 30v, työtön nainen, kuitenkin avoliitossa.
Syy miksi olen jäänyt toimettomana on että minulle on käynyt aivan uskomattomia asioita. Olen kuulemma todella ahkera, kokoajan pyrin oppimaan uutta, olen kunnianhimoinen, ideatehdas. Kuitenkin hillitty.

Viimeksi kun yritin päästä vapaaehtoiseksi järjestöön mukaan, juttelin yhden ihmisen kanssa ja hän vain käns selkääsä ja lähti pois. Useita kertoja on käynyt niin että minun yli hypätään, lääkärit unohtavat minua.

Peruskoulussa en koskaan päässyt mukaan mihinkään, aikuisena tämä jatkuu.

Olen koko elämäni aikana ollut niin järkyttävän ulkopuolella kaikesta. Tämä kapea, niukka ja tyhjä elämä ovat romahduttaneet minua. En sovi mihinkään, minulla ei ole asiaa mihinkään. Elämä jäänyt täysin tyhjäksi. Siis oikeasti tyhjäksi. Päivät ovat ikuisia ja tylsyys on hurja.

Näkymättömänä ja arvottomana ei ole kiva. Haaveilen normaalista elämästä.