Mitä sitten, kun 35v:n on saavuttanut jo "kaiken"?

Sitten itketään vauvapalstalla, kun ei löydy miestä eikä saa vauvaa, kun parhaat vuoden kuluivat uraa luodessa.

Aina voi vaihtaa työpaikkaa.

Alkaa päämäärätön sekoilu, ryyppäys ja pettäminen, kun mikään ei tunnu miltään. Eikä tunnu näiden tapahtumien jälkeenkään.

Sitten voi keskittyä perheeseen, kasvatella lapsia, hankkia omaisuutta, sijoittaa.

Pistää kaiken ihan läskiks ja risaseks.

Noin viisi vuotta on vielä aikaa nauttia. Tähän asti ura on ollut nousujohteista mutta nelikymppisenä alkaa laskusuhdanne. Enää ei huomioida ylennyksissä eikä palkankorotuksissa. Nuoret nälkäiset leijonat ajaa ohi oikealta ja vasemmalta.

sitten aletaan ryyppäämään ja pilataan kaikki

Katsoin Adele 280 m dollar net worth. En ole vielä lähelläkään tuota lukemaa, vaikka olen 52 v.

Ei voi olla kaikkia mahdollisia akateemisia titteleitä. En usko

Itsemurha. Elämässä ei ole oikeen mitään järkeä lopulta

Itsemurha. Elämässä ei ole oikeen mitään järkeä lopulta

Onko työ ja ura kaikki, mita voi saavuttaa? Eikö elamassa ole mitaan muuta arvokasta tavoiteltavaa?

Niin. Kun kaikki on jo "saavutettu", on koulutusta vastaava ura, pari parisuhdetta ja 200 seksikumppania takana, huumekokeilut tehty, oma asunto hankittu ja lomamatkat reissattu, niin miten sitä itsensä enää "palkitsee"? Jossain vaiheessa pitäisi tajuta pysyhtyä ja jäädä nauttimaan siitä, mitä on.

Säälittää ihmiset joiden kaikki on koulutus ja työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Noin viisi vuotta on vielä aikaa nauttia. Tähän asti ura on ollut nousujohteista mutta nelikymppisenä alkaa laskusuhdanne. Enää ei huomioida ylennyksissä eikä palkankorotuksissa. Nuoret nälkäiset leijonat ajaa ohi oikealta ja vasemmalta.

Jos urasi oli nelikymppiseksi asti nousujohteinen eli nousit kovaa vauhtia organisaatiossa korkeammalle ja se on mielestäsi ikäkysymys, niin miten sinua nuoremmat voivat mennä sinusta ohi oikealta ja vasemmalta? Joko heidän uransa on alkujaankin paljon nousujohteisempi kuin sinun tai sitten kyseessä ei ole ikä tai sukupuoli vaan henkilön lahjakkuus.

Eikö ole aika selvää että on aika nauttia siitä mitä on saavuttanut? Itse olen suunnilleen saman ikäinen, on tutkinnot ja tittelit, asunnot ja autot ja aviomies. Mitään muuta en kaipaa, elän ja olen onnellinen. 

Mutta entä sitten henkinen kehitys ja kasvu ihmisenä? Musta on oikeasti outoa, että saavutuksiksi lasketaan vain tuollaiset statukseen ja uraan liittyvät asiat.

Sitten voi ryhtyä auttamaan muita.

Entä sotilaalliset tittelit?

Vierailija kirjoitti:

Noin viisi vuotta on vielä aikaa nauttia. Tähän asti ura on ollut nousujohteista mutta nelikymppisenä alkaa laskusuhdanne. Enää ei huomioida ylennyksissä eikä palkankorotuksissa. Nuoret nälkäiset leijonat ajaa ohi oikealta ja vasemmalta.

Enpä allekirjoita tätä:)

Olen vaihtanut työpaikkaa viimeksi 52v, 54v ja 59v aina parempaan. 

Mm asiantuntijan ja myyntijohtajan tehtäviin. 

n60v