Jatkaisitko tapailua, jos...
Et tunne seksuaalista kiinnostusta toiseen, mutta tulet hänen kanssaan juttuun erinomaisesti ja teillä on muutakin yhteistä.
Kommentit (41)
Hyvinkin. En kaipaa seksiä mutta olisi hienoa löytää sielunkumppani jonka kanssa perustaa perhe
Toimiihan se kivasti niin kauan, että kohtaat jonkun, joka kiinnostaa myös fyysisesti. Sitten olet pulassa suhteessa kaverin kanssa.
En missään tapauksessa, mikäli ymmärrän "tapailemisen" oikein. Kavereita ei "tapailla", potentiaalista kumppania "tapaillaan".
Vierailija kirjoitti:
Toimiihan se kivasti niin kauan, että kohtaat jonkun, joka kiinnostaa myös fyysisesti. Sitten olet pulassa suhteessa kaverin kanssa.
Minulla ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta, että kolahtaisi voimakkaasti sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Yleensä se on ollut lähes joko tai :/
Ap
Mitä kaikkea tuo seksuaalinen vetovoima/kiinnostus pitää sisällään? Itse olen jo lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä ja seksi on enää vain jonkun verran tärkeää. Läheisyys ja mukava helppo olo toisen seurassa menee ehdottomasti kiiman ohi, joten kyllä, voisin ehdottomasti jatkaa tapailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiihan se kivasti niin kauan, että kohtaat jonkun, joka kiinnostaa myös fyysisesti. Sitten olet pulassa suhteessa kaverin kanssa.
Minulla ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta, että kolahtaisi voimakkaasti sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Yleensä se on ollut lähes joko tai :/
Ap
Niinhän se vähän on. Itse voisin kyllä seurustella tuossa tilanteessa, mikäli mies ei ikinä haluaisikaan seksiä. Mutta hepäs tuppaavat haluamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nainen vai mies, ei käy ilmi aloituksesta, mietin vaan?
Onko sillä merkitystä kysymyksen kannalta?
Ap
No, tavallaan.
Siis miehen, joka ei tunne seksuaalista kiinnostusta, kannattaisi jatkaa tapailua, mutta naisen ei, ajattelitko noin?
Ap
Siis ajattelen naisena, ettei miehen ulkonäöllä ole juuri väliä, jos hygienia ok. Ajattelen, että naisen ulkonäöllä on väliä.
Juuri noin. Jos on siisti ja kelvollinen sekä sivistynyt ja osaa olla mies kunnollisella tavalla niin naamalla ei ole väliä. Myös penis saa olla normaalin kokoinen.
Seksissä muutenkin aina fantasioin jonkun muun tilalle ettei sillä naamalla ole mitään väliä.
Kunhan on siisti ja kunnollinen mies.
No olen tuo kommentoija, kenelle vastasit. En tiedä kirjoititko tän kommentin "läpällä" mutta en nyt näinkään tätä ajatellut itse.
Jos ei tietynlaista kipinää tunnu jo ensitapaamisessa, tuskin sitä tulee myöhemminkään. Toki olemme kaikki erilaisia. Mutta itse olen tiennyt jo ensisilmäyksestä, jos miehessä on potentiaalia. Ja jos ei 'loksahda kohdalleen' niin tyypin on turha yrittää lämmitellä ja kosiskella. Mutta voiko mies ja nainen olla vain kavereita? Jompikumpi ajattelee sexiä kuitenkin.
46 kirjoitti:
Jos ei tietynlaista kipinää tunnu jo ensitapaamisessa, tuskin sitä tulee myöhemminkään. Toki olemme kaikki erilaisia. Mutta itse olen tiennyt jo ensisilmäyksestä, jos miehessä on potentiaalia. Ja jos ei 'loksahda kohdalleen' niin tyypin on turha yrittää lämmitellä ja kosiskella. Mutta voiko mies ja nainen olla vain kavereita? Jompikumpi ajattelee sexiä kuitenkin.
Tottakai seksiä ajatellaan ja varmasti sitä onkin, mutta seksi ei ole enää suhteen kantava voima ainakaan silloin, kun puhutaan lapsentekoiän ylittäneistä ihmisistä, eli 45+ ikäisistä. Nuoremmilla seksi voi olla se ainoa asia, mikä pitää suhdetta koossa, vanhemmilla ei enää, vaan muut asiat ovat huomattavasti tärkeämpiä.
Jos pitäisi valita joko seksi tai todella hyvä henkinen yhteys, niin valitsisin jälkimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että monikin pitkä suhde on alkanut kaveripohjalta ja fyysinen puoli on tullut mukaan vasta ajan kanssa.
Ap
Tämä on vähän eri asia. Suhde voi toimia erinomaisesti, jos on tavattu muissa yhteyksissä, eikä toista ole vain jostain syystä edes ajatellut mahdollisena kumppanina. Sama ei toimi aktiivisessa parinhaussa, koska molemmat arvioivat toista heti ensi tapaamisesta lähtien siltä kantilta olisiko hänessä ainesta kumppaniksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että monikin pitkä suhde on alkanut kaveripohjalta ja fyysinen puoli on tullut mukaan vasta ajan kanssa.
Ap
Tämä on vähän eri asia. Suhde voi toimia erinomaisesti, jos on tavattu muissa yhteyksissä, eikä toista ole vain jostain syystä edes ajatellut mahdollisena kumppanina. Sama ei toimi aktiivisessa parinhaussa, koska molemmat arvioivat toista heti ensi tapaamisesta lähtien siltä kantilta olisiko hänessä ainesta kumppaniksi
Kun olin vaikka parikymppinen, niin en silloinkaan "etsinyt aktiivisesti" miestä itselleni, vaan ajattelin, että jos joku mukava tulee eteen, niin katsotaan. Tuollainen parisuhteen aktiivinen etsiminen kuulostaa hyvin epätoivoiselta ja raadolliselta valkkaamiselta, jossa ihan hyvät vaihtoehdot putoavat pelistä pois kun paria aktiivisesti etsivä jyrää ja arvostelee heidät läpi.
Ehkä juuri sen takia, että en ole ollut nirso, olenkin löytänyt elämääni upeita ihmisiä. En ajattele miehiä pilden kautta, vaan kokonaisuutena.
Tottakai jatkaisin. En todellakaan hylkäisi todella hyvää miestä sen takia, että alapää käski. Ystävänä pitäisin hänet aivan varmasti joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että monikin pitkä suhde on alkanut kaveripohjalta ja fyysinen puoli on tullut mukaan vasta ajan kanssa.
Ap
Jaa, en tiedä yhtäkään tapausta, että näin olisi käynyt. Ei omalla, eikä muiden kohdalla. Henkilöstä viehättyy seksuaalisesti pakottomatta, luontevasti ja nopeasti. Jos sitä ei synny alussa, niin ei sitä kyllä jatkossakaan synny. Todella harvinaista tuon ainakin on oltava, jos seksuaalinen kiinnostus heräisi myöhemmin. Siitähän kaikki tavallaan alkaa.
Ehkä se tärkein kysynys on: Voitko ajatella harrastavas seksiä sen kanssa nyt vaikkei oo "vetoa"? Vai tuntuuko ajatus vastenmieliseltä? Yleensä parisuhteisiin tulee aika nopeesti seksi mukaan.
Toi kaverista pariskunnaksi ei koske enää tapailuvaiheessa olevia pareja ihan tässä mielessä. Kaverista voi tulla parisuhde, mutta se tarkottaa sitä, että ensin on oltu vaikka esim opiskelukavereita. Sitten, kun on tutustuttu ja mahdollisesti kumpikin ensi seurustellut tahoillaan, alkaa suhde näiden kavereiden välillä lähentyä. Sitten lopulta ollaankin seurustelusuhteessa.
Voihan se tietty tinderissäkin tms käydä ton suuntasesti, JOS molemmat hyväksyy sen, että ollaan kavereita ja jos tulee tunteita ni sitte sanotaan tunteet sille toiselle. Ite en vois olla tapailu/seurustelusuhteessa, jossa ajattelen toista vain kaverina, mutten ole sitä toiselle kertonut. Jotta voin ajatella halaamista tai käsikädessä kävelemistä, niin pitää olla jotaan fyysistä vetoa.
Jos vetovoimaa ei ole, niin sitä ei ole. Jatkaisin ystävänä.
No onhan sellaista, että kaverisuhde saattaa päättyä suhteeksi, mutta tässäkin olennaista on, että siellä pinnan alla on ainakin jonkinlaista vetovoimaa ollut ihan alusta asti, joka on vain vahvistunut tutustumisen edetessä. Sitten tämmöinen, että aloitetaan parisuhde ilman vetovoimaa.. täysin kuolleena syntynyt asetelma!
Kyllähän kuulemma niissä maissa, joissa on järjestettyjä avioliittoja, puolisot usein kiintyvät toisiinsa hyvin syvästi liiton aikana, vaikka aluksi ei välttämättä ollut mitään tunteita.
Kuitenkin olisi mielestäni suoraselkäistä tehdä toiselle peli selväksi, ettei hänellä ole harhakuvitelmia suhteenne tämänhetkisestä luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se tärkein kysynys on: Voitko ajatella harrastavas seksiä sen kanssa nyt vaikkei oo "vetoa"? Vai tuntuuko ajatus vastenmieliseltä? Yleensä parisuhteisiin tulee aika nopeesti seksi mukaan.
Toi kaverista pariskunnaksi ei koske enää tapailuvaiheessa olevia pareja ihan tässä mielessä. Kaverista voi tulla parisuhde, mutta se tarkottaa sitä, että ensin on oltu vaikka esim opiskelukavereita. Sitten, kun on tutustuttu ja mahdollisesti kumpikin ensi seurustellut tahoillaan, alkaa suhde näiden kavereiden välillä lähentyä. Sitten lopulta ollaankin seurustelusuhteessa.
Voihan se tietty tinderissäkin tms käydä ton suuntasesti, JOS molemmat hyväksyy sen, että ollaan kavereita ja jos tulee tunteita ni sitte sanotaan tunteet sille toiselle. Ite en vois olla tapailu/seurustelusuhteessa, jossa ajattelen toista vain kaverina, mutten ole sitä toiselle kertonut. Jotta voin ajatella halaamista tai käsikädessä kävelemistä, niin pitää olla jotaan fyysistä vetoa.
Ajatus seksistä tämän henkilön kanssa ei tunnu vastenmieliseltä, mutta jotenkin siihen ei ole vielä päädytty luontevasti, koska en ole tuntenut sellaista "vetoa". En tiedä, selittikö tuo tunteitani kovin selkeästi.
Ap
Juuri noin. Jos on siisti ja kelvollinen sekä sivistynyt ja osaa olla mies kunnollisella tavalla niin naamalla ei ole väliä. Myös penis saa olla normaalin kokoinen.
Seksissä muutenkin aina fantasioin jonkun muun tilalle ettei sillä naamalla ole mitään väliä.
Kunhan on siisti ja kunnollinen mies.