Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

öö, miten menee, toivottavasti valmistuit arkkariks ajoissa 😂

Älä pidä sen saamisen kanssa niin kiirettä. Reilu vuosi ja saat vaikka joka päivä.

Jätä tyttöystävä ja ota työnantajan tarjoama mahdollisuus muuttaa ulkomaille töihin.

Sanoisin että pillua kannattaa panna ainaku joku luuska on tarjolla. 

Mene ADHD tutkimuksiin ja psykoterapiaan. Lopeta alkoholin kayttö. Opettele sanomaan ei.

Elä ja sekkaile, reissaa ja nauti vapaudesta, älä sitoudu vielä mihinkään työhön, kumppaniin tai edes asuinpaikkaan. Sitten kun kolmekymppisenä tulee aika perustaa perhe, koti ja enää ei voi mennä ja tulla mielensä mukaan, lämmittävät nuo muistot valtavasti, eikä tule fiilistä, että mitään jäi tekemättä tai kokematta.

Koen näin tehneenikin ja tuo 5v ennen aloilleni asettumista yliopiston jälkeen oli hienoin vaihe elämässäni. Asuin monessa eri maassa ja paikassa, kokeilin eri tyyppisiä töitä ja harrastuksia, seikkailin ja nautin vapaudesta. Nyt voi keskittyä perhe-elämään, tietysti tietäen, että seikkailut vielä jatkuu, kunhan lapset on isoja.

Käytä jokainen tilaisuus, joka sinulle tarjoutuu helpolla.

Et kadu mitään niin paljon kuin käyttämättömiä helppoja tilaisuuksia, jotka päästit käsistäsi tyhmyyttäsi. Tämä koskee aivan kaikkia asioita.

Päätät myöhemmin tehdä kaiken aina vaikeimman kautta, eli yrität saada sitä, mitä on vaikeinta tavoittaa, saada tai saavuttaa. Olisitpa oppinut tämän ajoissa. 

Juo vähemmän. Ole mukavampi ihmisille. Älä tuhlaa kaikkia rahojasi turhiin asioihin (kuten esim. kalliisiin baarikeikkoihin), vaan säästä ja matkustele, niin pääset joskus pidemmällekin kuin lähibaareihin (vaikka siellä onkin kivaa).

Ala etsimään kumppania jo nyt. Kun olet 30, niin alkaa olla jo myöhäistä, kun kaikki muut ovat sitoutuneet ja sinulla ei ole yhtään kosketuspintaa asiaan. Muilta osin menee hyvin; ei kannata muuttaa mitään.

Kertoisin itselleni, että edessä on tasaisen mukava elämä, kiva perhe ja mielenkiintoinen ammatti. Elämä tulee heittämään eteen myös huolta ja murhetta, mutta sellaista elämä on. Kaikki kuuluu tähän olemassaolon pakettiin. Elämä on mahtava lahja!

Vierailija kirjoitti:

Jengi puhuu täällä jostain elämänohjeista mitkä ei liity mitenkään ketjun otsikkoon.

Miten selviät tästä järkytyksestä?

Hyppää järveen, luuseri.

Että älä jaa sitä pi l l u a niin paljon, ettei tule kondyloomaa

- Älä juo niin paljon viinaa. Naisetkin tykkäävät selvin päin olevista miehistä paremmin

- Lopeta tupakanpoltto

- Suhtaudu opiskeluun vakavammin. Osallistu kaikkiin mahdollisiin ATK-kursseihin !

Älä juo kahvia, coca colaa tai energia juomia, saat siitä Chronin taudin josta kärsit loppuikäsi. 

Sijoita

Opiskele hyvään ammattiin, erikoistu opiskelemalla lisää. Käytä opiskeluun niin pitkä aika kuin vaatii. Valitse hyväpalkkainen ammatti, päivätyö muotona.

Jätä se psyko ja pane enemmän kun olet nuori.

Älä ala suhteeseen miehen kanssa jolla lapsia.

Älä anna vanhemman sairauden estää sua elämästä omaa elämääsi ja nauttimasta siitä

Repäise ja tee mitä huvittaa, elämä ei tule kotoa hakemaan. 

Onneksi olet opiskellut korkeakoulututkinnon ja pyrkinyt etenemään uralla, opiskele vielä lisää.

Tämäkö oli tässä.... Tätäkö halusin?