Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Hanki se penska. Eläkepäivät on hauskempia ukkina tai isoukkina, kuin isänä.

Älä kiltteile. Jätä kaikki ja aloita elämä. Opiskele taiteita. Älä sekaannu kusipäihin.

Tee juuri sitä mistä itse pidät.

Lopeta toi lusmuilu ja mene v---- töihin, muuten oot 20 vuoden päästä mt-syistä eläkkeellä ja askartelemassa puisia joulutonttuja muiden päävikaisten kanssa jotta et kuolisi tylsyyteen ankeassa vuokrayksiössäsi.

Katkaise välit lapsuuden perheeseesi, et saa heiltä mitään muuta kuin pahaa mieltä ja harmeja. He eivät rakasta sinua.

Muutaman vuoden päästä olet takaisin työelämässä ja kaikki järjestyy kyllä! Se ei ole ollenkaan hankalaa, eikä vastenmielistä ja mieskin kantaa kortensa kekoon lapsien osalta. Rahasta ei tarvitse sitten enää stressata. Pärjäät kyllä, vaikka just nyt tuntuu siltä, että sitten saat hoitaa entistä enemmän kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Katkaise välit lapsuuden perheeseesi, et saa heiltä mitään muuta kuin pahaa mieltä ja harmeja. He eivät rakasta sinua.[/quote

Tämä kosketti koska oikeastaan sama tilanne. paitsi mulla on tunne että kyllä isä jotekin rakastaa mitä tarkoittaakaan muttei vaan osaa. 

Olet rakas lähimmäinen!

Sanoisin että laita välit poikki tuhoavaan väkivaltaiseen narsisti-isään nyt HETI! (Äläkä odota liki nelikymppiseksi kuten tein).. säästyisit valtavalta määrältä surua, pelkoa, kauhua, kipua, uhkailua ja ilkeää vahingoniloa

Olin helvetin typerä ja lapsellinen kun aina yritin ajatella ja toivoa että jospa se muuttuisi, jospa alkaisi rakastaa. Ei alkanut.

Tulet menemään monta kertaa kölin alta joten leiki kuollutta oikeissa paikoissa.

Ihmiset ei ajattele sun elämää kun ei ne ajattele omaansakaan.

Tai ehkä just sen 5 sekkaa.

Voit käyttää Alkoa mutta alko ei voi käyttää sua.

Tiedä rajasi.

Muuta hiton kauas lähisuvustasi,älä anna heille yhtään tilaa elämääsi!

Sain 25-vuotiaana ensimmäisen/ainoan lapseni. Siinä synnytyksen jälkeisen masennuksen keskellä melko nuorena, eron partaalla olevana, köyhänä ja kouluttamattomana äitinä olisi ollut kiva kuulla, että kaikki järjestyy.

Nyt 8v myöhemmin minulla on koulutus, vakituinen työpaikka mielenkiintoisella alalla. Hyvä palkka, oma koti ja onnellinen perhe-elämä(lapsen isän kanssa). Olisinpa silloin tiennyt, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Toisaalta en tiedä olisinko ollut niin sisukas parantamaan omaa tilannettani, jos olisin tiennyt asioiden parantuvan. Lohtua silti tarjoaisin nuoremmalle itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Nussi kaikkea mikä liikkuu ja sallii sen! Viisikymppisenä potenssi on laskenut huomattavasti, eikä halukkaita ja haluttavia kumppaneita niin vaan löydy.

Näkee heti, jos viesti on mieheltä. Seksi se on tärkein nuorena ja vanhana. Ihan niin kuin ei elämässä muuta olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Oisin ehkä tarkemmin valinnut puolisoni sen perusteella, että kemiat pelaa tosi hyvin seksissä. Ikävää olla vasta kolkyt ja miehen kanssa joka ei halua minua

Luepa noita muiden vastauksia jotka on liian kauan eläneet väärän miehen/puolison kanssa. Jätä huono suhde ja etsi itselles parempi tai ole yksin. Ansaitset parempaa. Kolmekymppinen on nuori! Elämässä tapahtuu vielä vaikka mitä ihanaa!

Jätä se sika.

Älä vaan tee ittelles mitään häntäheikki-poikaystäväsi takia. SE, että hänelle kelpasi kaikki kaksijalkaiset kanasta pyykkilautaan, ei ole Sinun vikasi.

No. hänellä oli surullinen varhaislapsuus. Ehkä häntäily teki hänet hieman onnellisemmaksi.

Elä enemmän hetkessä (turha menneiden murehtiminen pois) ja suorita koulu kunnialla ja ahkerasti loppuun, niin opinnot eivät veny turhaan pidemmälle.

Kaikki on hyvin.

Eroa. Parempi tehdä se nyt vaikka avioliittosi onkin tuore ja lapsi tulossa. Se rakkaus ei löydy myöhemmin jos se on kadonnut. Pidä myös kiinni omista unelmistasi kun sinulla vielä niitä on.

Mene töihin ja säästä rahaa, matkusta vaikka Timbuktuun, säästämilläsi rahoilla, näe maailmaa, kieliä osaat jo, anna mennä.

Hitto mikä kuumis!