Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Pidä puolesi ja opiskele!

Luota intuitioosi, miehesi todella heilastelee muita selkäsi takana. Löydät paremman, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus ei tunnu epävarmalta.

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki koiraa.

Tämä! Sanoisin tasan saman itselleni. Koira ja sen sairaudet ovat pilanneet vuosia elämästäni.

Tata itsesi ja heti.

Ehdottomasti sama mitä ylempänä:

Toteuta unelmia!

Lapsia kerkee tehdä myöhemminkin

Matkustele ja elä...

Lopeta ensirakkauden perään haikailu ja valitse elämä kumppaniksi se kiva nuori mies, joka oli sinuun rakastunut.

Älä äänestä vihreitä. He tulevat pilaamaan tämän maan.

Eroa ja laihduta, nyt kun se vielä olisi melko helppoa.

Nyt olen 32, väkivaltaisessa suhteessa masentuneen ja äkkipikainen henkilön kanssa. Sairastuin n. 26 vuotiaana syömishäiriöön, koska oma syöminen oli ainut mitä pystyi hallitsemaan (ironista, että ei siis todellakaan pystynyt). Nyt olen läski ja kiinni kamalassa suhteessa, josta en pääse irti.

"osta bitcoinia niin paljon kuin mahdollista"

Jätä se sika!

Älä jumalauta edes harkitse ottavasi niitä pikavippejä hemmetin idiootti.

Olet oikealla tiellä, kun hankit huipputason koulutuksen ja teet ahkerasti töitä itsesi eteen, tulet olemaan rikkaampi ja menestyneempi kuin pystyt nyt hurjimmissa unelmissasikaan kuvittelemaan.

"Heti kun bitcoin tulee markkinoille, osta tonnilla."

Elä vähän enemmän, tokihan jo elät, mutta aina voi elää enemmän ;)

Ja usko pois, sä ET halua miestä, sä vaan luulet haluavas, koska yhteiskunnan tuputtaman perhemallin mukaan 25-vuotias sinkku nainen on jo vähän vanhapiika, EI OLE ja SINÄ ET TARVITSE KETÄÄN!!! Olet niin nuori, että voit tehdä ihan mitä tahansa, elämää on edessä vielä vuosikymmeniä. Älä hitossa kuvittelekaan, että 25-vuotiaana löytämäsi uros on sinulle tosi rakkaus vielä kymmenenkin vuoden päästä, ei se niin mee.

Opettele elämään itseäsi varten, kadut vähemmän sitten vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Eroa ja laihduta, nyt kun se vielä olisi melko helppoa.

Nyt olen 32, väkivaltaisessa suhteessa masentuneen ja äkkipikainen henkilön kanssa. Sairastuin n. 26 vuotiaana syömishäiriöön, koska oma syöminen oli ainut mitä pystyi hallitsemaan (ironista, että ei siis todellakaan pystynyt). Nyt olen läski ja kiinni kamalassa suhteessa, josta en pääse irti.

Miksi ei pääse irti? Varmaan tiesitkin, että on olemassa turvakoteja. Mitähän 50-vuotias sinä sanois 32-vuotiaalle sinälle...? Veikkaisin, että "sä kyllä pääset lähtemään, helposti, lähtemällä, tee se nyt ennenkuin asiat menee vielä hullummaksi?" <3

Tee vaan kolmas lapsi. Jos vaan jahkailee, niin sitten on liian myöhästä. Töitä ehtii kyllä tehdä.

Muuta ulkomaille lämpimään, älä tee lapsia ja älä elä kaverien varassa, ne pettää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Liiku. Älä kilojen karistamiseksi, älä statuksen vuoksi vaan ihan oman tulevaisuutesi hyvän olon vuoksi. Mitä aiemmin aloitat, sitä helpompaa se on. 35-vuotiaana aloittaminen oli paljon hankalampaa.

Se on tosiaan, että liikkuminen ja urheiluharrastukset pitää aloittaa mahollisimman nuorena. Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, mutta se on ihan hölöhölöpuhetta. Kyllä se on vähän liian myöhäistä aloittaa siinä vaiheessa, kun ikää on karttunut ja vuoskymmeniä kestäneet epäterveelliset elämäntavat ovat tuhonneet terveyden lopullisesti ja on vielä saatu joku syöpä- tai muu diagnoosi. Siinä kohtaa ei alotella muuta ku hauta-arkun, hautakiven tai tuhkauurnan valitseminen. Ite oon huomannut, että oli ihan eri asia harrastaa pyöräilyä 21-vuotiaana kuin harrastaa sitä nyt 48-vuotiaana. Nuorena jaksaa ihan erilailla. Jos mä en ois silloin nuorena aloittanut, en olis aloittanu sitä koskaan. Vissi ja varma.

Tee juuri ne päätökset mitä teit silloinkin, heittäydy tuntemattomaan, seikkale. Elämä on nautinnollista ja ihanaa ratkaisustasi johtuen näin kolmen vuoden jälkeenkin.

Otin tuolloin loparit, lähdin reilaamaan ja jäin sille tielle ulkomaille. :)

28v.

Selviät kyllä kaikesta, vaikka onkin vaikeaa.

Hae ammattiapua, uskalla puhua ja avautua ja näyttää tunteesi. Olet arvokas ja ihana, ihan omana itsenäsi. Pidä hyvät ihmiset lähellä, ja jätä taakse heidät, jotka eivät tuo mitään hyvää elämääsi. Veri ei ole vettä sakeampaa, se on vain eri väristä. Muista kuitenkin sukusi vanhuksia, tapaa ja kuuntele heitä, kerro että rakastat - mutta vain jos tosiaan rakastat, valehtelu ei kannata. Harrasta enemmän seksiä, aina kun haluat itse ja sitä on tarjolla, ja muista ettei tässä yhteydessä ole mitään mainetta jonka voit menettää. Säästä rahaa ja sijoita se, muista korkoa korolle efekti. Tee asioita joista pidät äläkä vaivaa päätäsi sillä mitä muut ajattelevat ja miltä näytät. Et tarvitse miestä puolisoksi hankkiaksesi lapsen, kumppanuusvanhemmuus tai yksinhuoltajuus ovat ihan yhtä hyviä tapoja tulla äidiksi.

Selviät kyllä, elämä on elämisen arvoista!

N44