Millä tavalla olet etuoikeutettu tässä koronatilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Työpaikka takuuvarma, etätyömahdollisuus miten paljon tahansa, ok palkka, varakas jo muutenkin.

Sama, lisäksi perhe perusterveitä kaikki. On kotimaan mökki missä voidaan kesä lomailla. Muistan arvostaa omaa tilannetta joka päivä kun uutisia luen

On nollatuntisopimus, tarvittaessa työhön kutsuttava ja nyt ei ole kutsuttu töihin. En jaksa olla oikein työelämässä, koska olen "liian herkkä", mutta nyt minua ei mihinkään patistetakaan vaan saan olla hyvällä omallatunnolla kotona ja puuhailla omia juttujani joita kyllä riittää, niin paljon, kuin jaksaa tehdä. Fyysinen terveyskin on melko hyvä. Olen melko syrjäytynyt tämän luonteeni takia, kaltaiseni liian paljon ajattelevat ja tuntevat ei nyky-yhteiskunnassa pärjää, mutta tässä tilanteessa selviänkin paremmin, kuin ne menestyneet. Varmasti ei ahdista minua ahdistumisherkkyydestä huolimatta tämä tilanne niin paljon, kuin ns. normaali-ihmisiä. Minun elämäni, kun on ollut poikkeustilassa aina, niin tässä ei ole mitään uutta oikeastaan... Olen aina ostanut rahaa saadessani varastoon säilyvää ruokaa, joten tämä suositeltava kaupassakäyntikertojen vähentäminen ei minun toimintaani muuta. Pitkäaikaisia ja intohimoisia harrastuksiani omat puutarhurointi ja marjojen sekä sienten poiminta. Alan palkkatöihin en ole ennemmin päässyt, koska olen suomalainen, mutta nyt varmaan sitten pääsen, koska korona.

Etätyö, ei huolta työn menettämisestä, ei lapsia, oma auto, ei sairauksia, luultavasti melko kärkipäässä jos tehohoitoon pääseviä aletaan karsimaan.

Työpaikka käytännössä varma, mutta ei meidänkään talous ole täysin koronalta säästynyt. Olen joutunut vapaaehtoisesti karsimaan osan työkeikoista niiden sisältämän kohtuuttoman infektioriskin vuoksi ja tämä on tuntunut kukkarossa. Toisaalta, olen tietyistä syistä niin onnekkaassa tilanteessa että minun on ylipäänsä mahdollista tehdä näin. Isolla osalla työtovereista ei ole mahdollisuutta vaikuttaa työn riskiin.

Olen kokenut elämässäni niin paljon katastrofeja, että tämä tilanne ei ole edes top kympissä. Ympärillä ihmiset kriiseilee mutta itselläni on rauhallinen olo.

Näen myös sen, että monella on suurempi hätä kuin minulla. Ei osata mm. täyttää toimeentulotukihakemuksia saati muitakaan hakemuksia netissä, kun on tähän asti viety ne paperilla Kelaan. Miten hakemukseen liitetään lasku, miten sitä ja tätä. Epävirallisessa sosiaalitoimistossani on ravannut porukkaa ja puhelin on soinut enemmän kuin tarpeeksi viime viikkoina mutta en valita, koska tätä rakastan tehdä, vaikka en saa siitä muuta kuin kiitokset. Monen päätöksistä on myös paljastunut kaikenlaisia ihmeellisyyksiä ja virheellisyyksiä, kun olen tarkastellut niitä uusia hakemuksia varten, mutta se ei yllätä. Onpahan hyödyllistä tekemistä vielä pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Korona on lisännyt töitäni ja ylitöitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä. Etätöitä olen tehnyt jo vuosia.

Oletkohan samalla puljulla töissä kuin minä? Minä siirryin vasta nyt etätyöhön, mutta ylitöitä saa vääntää koko loppuvuoden pelkästään koronasta johtuen.

Olen naimisissa ja kahdestaan ollaan, itse olen perusterve ja omaa takapihaakin vähän on.

Introvertti monisairas eläkeläinen, jonka puoliso terveempänä hoitaa kaikki asiat kaupastakäynnistä siivoukseen ja ruoanlaittoon.

Olen ollut kotona jo noin kuukauden päivät. 

Omakotitalo haja-asutusalueella, parisuhde hyvä, molempien työpaikka äärimmäisen koronadefensiivisellä toimialalla, talous kunnossa, lasten koulu sujuu (myös etänä), koko perhe perusterveitä.

-melko varma työpaikka muutamaksi vuodeksi

-likvidiä omaisuutta mukavasti

-perusterve ja raitis

-perusoptimistinen luonne 

-ei huollettavia

-ei velkoja tai mitään muitakaan velvoitteita, ei omistusasuntoa

-vähän sukulaisia

-vähällä toimeen tulemaan tottunut

-"sosiaalinen introvertti", pärjään ihmisten kanssa tai ilman

Sanoisin, että kaikki me suomalaiset ollaan monen muun maan tilanteeseen nähden etuoikeutettuja ihan vaan sillä tosiasialla, että asutaan Suomessa. Hiljattain oli uutinen mm. intialaisesta slummista, jossa on täysi mahdottomuus yrittää pysyä erillään muista, kun siellä n. miljoona ihmistä elää täysin alkeellisissa oloissa kylki kyljessä toistensa kanssa.

On plussia ja miinuksia. Työskentelen teho-osastolla sairaanhoitajana ja juuri nyt työtä kyllä riittää eikä ole toviin loppumassa. Toisaalta taas kuormitus ja stressi on aika kova juuri nyt. Plussaa on se, että palkkaa saan ja en ole jäänyt työttömäksi, miinusta se että palkkani on huono vrt. työnkuva ja kuormitus (voidaanko olla edes hetki vääntämättä tästä, en jaksa olla kivitettävänä tällä palstalla...). Plussaa se, etten itse kuulu riskiryhmään, toisaalta huolestuttaa omat vanhemmat sekä sukulaiset joista moni kuuluu erittäin vaarallisesti riskiryhmään. Plussaa se, että koen olevani avuksi nyt kun sitä eniten tarvitaan, potilaat kiitollisia, miinusta se, että kun päivän jälkeen tämän palstan avaa saakin huomata olevansa ahne ja itsekäs sika jota kukaan ei edes tarvitsisi. Tosin en enää avaa edes sairaanhoitajien haukkumaketjuja, tiedän itse mitä teen ja tiedän itse mitä saan. Töissä ammattiryhmät tukevat toisiaan ja meillä on sellaista yhteisöllisyyden tunnetta sairaalassa että välillä herkistyy. Jotenkin korona tuntuu lähentäneen ihmisiä yleisesti. Autetaan, huolehditaan ja tsempataan. Ihmiset ovat fyysisesti etäällä, mutta mielestäni henkisesti lähempänä toisiaan kuin tavallisesti, sama ihan maailmanlaajuisesti koska tämähän on kaikkien yhteinen kriisi.

Kyllä tästä selvitään!

Voitin tammikuussa isot kasat karkkia sellaisessa arvonnassa. Olin karkkilakossa maaliskuun loppuun asti ja nyt saan syödä ne kaikki. Riittää pitkäksi aikaa!

Etätyöt onnistuu, tosin joudun tekemään ylitöitä vähän enemmän, ei lapsia (ei etäkoulun pitoa), parisuhde kunnossa ja olen perusterve. Vaikka nyt asiat onkin kohdallani ok, niin todella haluaisin tämän olevan jo ohi.

Lomautettu ainakin syksyyn asti. Ei haittaa yhtään. Saan olla alakoululaisteni kanssa kotona ja paikkaan hieman pikkulapsivuosia kun laukkasin heti töihin. Univaikeudet ja stressi poissa. Lasten koulu sujuu hyvin. Aikaa tehdä kotihommia ja kouluttaa koiraa. Asutaan maalla ja tekemistä riittää.

Etäopiskelu ja KEVA:n kuntoutusraha ei katkea.

Siinä mielessä etuoikeutettu että hommat hoituu etänä. Tosin teen etänä usein muutenkin. Asiantuntija, ihan sama missä tonttini hoidan, päivät kuluu pitkälti virtuaalipaltsuissa.

Olen eläkkeellä ja nivelreuman lääkityksenä on Oxiklorin. Ei ainakaan vielä ole koronan oireita ollut. Mutta olenkin vain kotona.

Olen opiskelija ja mies siivoojan tapaisessa työssä (eli tärkeä, mutta pienipalkkainen). Ei ole lapsia eikä lainoja. Koronan aiheuttamat talousvaikeudet eivät siis kosketa meitä suoraan, ja tunnen kyllä olevani tästä syystä etuoikeutettu. Minua surettaa valtavasti niiden ihmisten puolesta jotka ovat jääneet työttömiksi ja joilla on lapsia ja kenties lainojakin. Oikein pahaa tekee.

En mitenkään etuoikeutettu sillä kaikkea voi sattua kaikille, eikä meille olla luvattu edes helppoa polkua vielä maailmassa ollen.

Pitkällä sairauslomalla, tulot eivät juuri pienemmäksi voi muuttua. Ei vaikuta korona oikein mitenkään elämään, sosiaalinen elämä on ollut olematonta jo pitkään. Kesäksi muutan korpi mökille, koronan vaikutus elämään vähenee vielä tämänkin hetkisestä tilanteesta