Etäopetuksessa huonot oppilaat loistavat, koska vanhemmat tekevät heidän tehtävänsä

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Jos etävanhemmalla on paremmat taidot opettaa kuin opettajalla? Tai vanhempi opettaa tyylillä minkä oma lapsi ymmärtää? Ja luokan melu on poissa. Kyllä se motivoi lastakin, jos saa hyviä arvosanoja, voi lukea jatkossakin enemmän kun haluaa koulussakin saada kiitettäviä arvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää pätee varmaan korkeintaan alakoulussa. En usko, että yksikään yläkoululaisen vanhempi jaksaisi tehdä teininsä koulutehtäviä. Ja omalta 9-luokkalaiseltani olen kuullut, että heillä yli puolet luokasta ei oikein saa nyt opiskelluksi, kun ei ole lähiopetusta. Enemmänkin yläkoulussa nuo hyvät ja tunnolliset oppilaat pärjäävät etäopetuksen kanssa.

Usko tai älä, olen pitkän aikuiskouluttajan urani aikana törmännyt muun muassa nelikymppiseen mieheen, joka ei yksityistuntiensa aikana osannut kovinkaan paljon, mutta hänen kotitehtävänsä olivat aina virheettömästi tehdyt. Lopulta hän joutui tunnustamaan, että vaimo teki tehtävät. Toinen ihan aikuinen mies taas oli pantu ryhmään, jossa hän ei ainoana aloittelijana pystynyt edes teoriassa pärjäämään. Hän ei tehnyt kotitehtäviään, koska ei osannut (eikä halunnut nähdä vaivaa), mutta toi kurssivuoden lopuksi minulle netistä kopioimansa esseen. Annoin esseestä sen ansaitseman arvosanan, mutta se ei vaikuttanut miehen omaan arvioon. Ei oltu oppilaitoksessa, joten asia voitiin painaa villaisella. Muistan kolmannenkin tyypin, jonka vaimolla oli niin suuri osuus kotitehtävien tekemiseen, että miesparka ei edes tunnistanut joitakin termejä, joita oli juuri muka sujuvasti käytellyt. Käsialojen perusteella voin kertoa, että tehtävien teettäminen on yleisempää kuin luulisi.

Minä olen yrittänyt selittää tällaisille opiskelijoille sitä, että kotitehtävien tarkoitus on sekä antaa harjoitusta että kertoa, missä mennään ja mikä on vielä tarpeen. Joillekin ei vain mene perille, ja tällaiset ihmiset sitten tekevät ajattelemattomasti lastensa kotitehtäviä ymmärtämättä, että se ei oikeasti ole minkään osapuolen etu.

Nyt ymmärrän miksi työmaailmassa on vaikka minkälaista puupäätä tarjolla.

Meidän 8lk pojalla on ollut seiskan puolivälistä kestänyt "pellekausi". Koko alakoulun oli hiljainen ja ujo oppilas, jolle kiitettävät numerot tuli helposti. Nyt kun alkoi tämä ihmeellinen koomikkovaihe, alkoi numerot tippua niin ettei meinaa uskoa todeksi. Vaan kas kummaa; nyt etäkoulussa viimein huolellista työskentelyä ja ekat kiitettävät koko kasin aikana. Kiitos etäkoulu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä asenteita tässäkin keskustelussa joillakin opettajilla.

En ole koskaan ennen kuullut, että olisi jotenkin huono asia, että lapsi osaa asioita joita koulussa ei ole vielä käsitelty. Kyllä minä ainakin olen ihan jokaiselle lapselle opettanut paljon asioita, eikä ole tullut mieleenkään, että joku opettaja voisi ajatella minun haittaavan lasten opiskelua.

Voisiko joku ilmiötä kritisoiva kertoa, että mitä todellista haittaa siitä on, jos lapselle opetetaan asioita myös kotona? Tai mitä haittaa on siitä, että lasta autetaan tehtävissä? Tietenkään en sano vastauksia heille, mutta en myöskään laita odottamaan tunniksi, että koskahan opettaja ehtisi pätkivän meetin kautta yrittää selittää asioita samalla kun opettaa 20 muuta. Aivan samalla tavalla olen auttanut heitä myös lähiopetuksen aikana, kun koululla on ollut niin kova hälinä, ettei opiskelusta ole tullut mitään. Tähän saakka (vanhimmat jo lukiossa) olen saanut pelkästään kiitosta toiminnastani, mutta näköjään löytyy myös toista mieltä olevia opettajia.

T. äiti, joka täysin avoimesti auttaa lapsiaan koulutehtävissä, ja jonka lapset ovat (siksi) luokkiensa parhaimmistoa

Mä luulen, että pointti enemmänkin tuossa ihmettelyssä on se, että jos aiemmin oppilas on takunnut opiskelun kanssa eikä ole osannut kuin hädin tuskin sen, mitä koulussa on opetettu ja yhtäkkiä etäopetuksessa sitten omaksuukin asioita, joita koulussa ei ole käsitelty, niin onhan siinä epäsuhta. Yleensä ne oppilaat, jotka osaavat asioita, joita koulussa ei ole opetettu, osaavat niitä myös lähiopetuksessa. Luulisi, että näitä heikompia oppilaita olisi vanhemmat auttaneet aiemminkin vai? Mistä siis johtuu tuo hyppäys siinä hetkessä, kun opiskelu tapahtuu kotona?

Ja siis varmasti sellaisia vanhempia on, jotka antavat lapsille valmiita vastauksia. Meillä nimittäin miehellä on tähän taipumusta, ja joskus aikanaan tyttö oli yrittänyt ensin saada isältään apua matikan tehtäviin. Mies oli antanut valmiin vastauksen, mutta ei sitä, miten lasku lasketaan (koska miehellä oli joku ihan omintakeinen päässälaskutapa) ja teini tuli sitten pyytämään multa apuja. Sama tapahtuu, kun kyselen tytöltä enkun tai ruotsin sanoja kokeeseen tai sanakokeeseen, niin ennen kuin tyttö ehtii vastata, huutelee mies vierestä arvauksia. Huoh.

Auttaminen tehtävissä ei tarkoita, että ne tehdään lapsen puolesta. Se on varmaan ihan sama opettajalle kuka ne tekee, mutta oppiminen voi sitten olla vähän niin ja näin.

Ehkä olisi syytä hieman miettiä, miten lasta autetaan, vaikka se on pääasia että autetaan.

Joillekin tämä etäkoulu sopii paremmin, toiset ei opi mitään, ihan sama tavallisesssa koulunkäynnissä.

Ehkä kuitenkin olisi rakentavampaa vanhempien ja opettajien tehdä yhteistyötä, kuin syytellä ja haukkua toisia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Pakko kysyä että oikeastiko opettajat luulee että esim se kasiluokkalainen osaa englantia tasan sen verran mitä opettajat on koulussa ehtineet opettaa? :D Että jos käyttää sanaa tai lauserakennetta jota ope ei ole vielä ehtinyt opettaa niin sitä ei ole voinut oppia esim kaikesta tästä ympärillä olevasta englanninkielisestä populäärikulttuurista tai vaikka englanninkielisiltä nettisivuilta. Vau. Katsopa peiliin, siellä se tyhmyys vasta onkin vahvana. Olen melkein nelikymppinen mutta omana kouluaikana jo opin suurimman osan englannin kielestä ihan muualla kuin koulussa, olen monesti miettinyt että millähän luokalla viimeksi opin uutta englannin tunnilla enkä oikeasti tiedä.

Tai sitten lapsi saa yksilöllistä ja parempaa opetusta vanhemmiltaan. Ei peruskoulun opetus mitään rakettitiedettä ole.

Näin ainakin yhdellä tutulla, kun isä on kotona ja lapsi on innostunut koulutehtävistä isän opastuksella. Ja innostus lisää lapsen motivaatiota parempiin suorituksiin.

Niin lapsi, kuin vanhemmat ovat kovasti tykästyneet etäopetukseen.

Olivat käyneet jo koulussa opetettuja asioita uudestaan läpi ja huomanneet, ettei lapsi niitä hallitse, vaan lisäopetus on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Pakko kysyä että oikeastiko opettajat luulee että esim se kasiluokkalainen osaa englantia tasan sen verran mitä opettajat on koulussa ehtineet opettaa? :D Että jos käyttää sanaa tai lauserakennetta jota ope ei ole vielä ehtinyt opettaa niin sitä ei ole voinut oppia esim kaikesta tästä ympärillä olevasta englanninkielisestä populäärikulttuurista tai vaikka englanninkielisiltä nettisivuilta. Vau. Katsopa peiliin, siellä se tyhmyys vasta onkin vahvana. Olen melkein nelikymppinen mutta omana kouluaikana jo opin suurimman osan englannin kielestä ihan muualla kuin koulussa, olen monesti miettinyt että millähän luokalla viimeksi opin uutta englannin tunnilla enkä oikeasti tiedä.

Ehkäpä se kasiluokkalainen osaisi niitä lauserakenteita ja muita asioita myös lähiopetuksen aikanakin jos näin on.

Oikeasti on kyllä turha väittää, että "kotona opetin lapselle paremmin asiat kuin koulussa, niin nyt tulos on kiitettävää". Ei ole. Opettaminen ei ole sitä, että tekee lapsen puolesta tehtävät. Opettamisen jälkeen lapsen/nuoren pitäisi ITSE osata tehdä tehtävät.

Jokainen opettaja tunnistaa ne äidin tekemät tehtävät. Aikuinen kun käyttää erilaista kieltä ja lauserakenteita kuin teini. Aikuisen sanelemat lauseet näkyy selvästi ja se on ainoastaan noloa. Oppilaanhan pitäisi osata sitten jatkuvasti tuottaa samanlaista tekstiä, myös koulussa ja nyt vaikkapa etäyhteydessä.

JOS oppilas pystyy koulussa kutosen tasoon ja itsenäisessä opiskelussa äidin opettamana onkin tuotokset kiitetäviä, kannattaa kyllä vakavasti harkita nuoren ottamista kotikoiluun.

Omakin lapseni pärjää hyvin itsenäisessä opiskelussa ja nauttii,kun saa tehdä hommia ilman häiriöitä ja häiriköitä. Mutta ei hänen vahvan kasin taso ole hypännyt kympin tuotoksiin.

Itse opettajana voisin antaa vaikka opeoppaat lapselle, jos kokisin, että siitä olisi jotain hyötyä. Minä kuitenkin ajatellen, että oppiminen on itse tehtävää työtä ja sitä ei tapahdu, jos minä luettelen oikeat vastaukset.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Kostaminenko on peruskoulussa se tärkein asia opettajille? No SE selittää monta asiaa, kiitos.

Joillekin se etäopiskelu sopii. Tiedän nyt etäkoulua käyvän lapsen aineista vähemmän, että missä mennään. Lapsi on hoitanut ne itsenäisemmin kuin lähikoulussa. Että näinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä oikein jaksa uskoa. Heikoilla oppilailla on usein heikot vanhemmatkin eli ei niitä kiinnosta koko koulu. Lapseni heikko kaveri pelaa kuulemma kaiket päivät eikä tule edes Teamsiin.

Minulla on toinen lapsi, joka jaksaa opiskella, joten hän tekee koulujutut itse. Toinen lapsi taas ei jaksa oikein opiskella, joten tein hänen ruotsin kokeensa eilen.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten lapsi saa yksilöllistä ja parempaa opetusta vanhemmiltaan. Ei peruskoulun opetus mitään rakettitiedettä ole.

Näin ainakin yhdellä tutulla, kun isä on kotona ja lapsi on innostunut koulutehtävistä isän opastuksella. Ja innostus lisää lapsen motivaatiota parempiin suorituksiin.

Niin lapsi, kuin vanhemmat ovat kovasti tykästyneet etäopetukseen.

Olivat käyneet jo koulussa opetettuja asioita uudestaan läpi ja huomanneet, ettei lapsi niitä hallitse, vaan lisäopetus on tarpeen.

Niin. Opettaja kuitenkin jakaa huomionsa 20-30 oppilaan kesken. Yrittää luovia niin, että jokaiselle olisi jotakin. Varmasti lähes kaikki selviäisivät peruskoulusta todella loistavasti, jos opetajalla olisi se 1 tai vaikka edes alle 5 oppilasta. Voisi kohdentaa opetusta oppilaan oppimistapojen, mielenkiinnon kohteiden ja lähikehitysvyöhykkeen mukaan.

Koulussahan menee paljon aikaa myös yhteistyötaitojen, sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen harjoitteluun. Lisäksi harjoitellaan mm. sääntöjen noudattamista sekä itsestä ja omaisuudestaan huolehtimista. Koulu on paljon muutakin kuin se peruskoulun oppimäärä.

Onko se nyt kovin vakavaa, jos lapsi muutaman kuukauden ajan elämästään saa kokea onnistumista, vaikkakin sitten vanhemman avustamana? Kyllä se koulumaailma ehtii lyttäämään erityisoppilaita ihan riittävästi oppivelvollisuuden aikana, joten antakaa nyt muutaman kuukauden lasten ja perheiden olla rauhassa. Jos perheet kokevat, että tämä on helpompi tapa heille, niin se on perheen päätäntävallassa. Ette osaa kuvitella, millaista takkuamista voi opiskelu olla oppimisvaikeuksien kanssa, ei perheiden voimavarat riitä tässä tilanteessa siihen, kun ei näytä riittävän tavallisten oppilaiden vanhempienkaan normaalisti opiskelevien kanssa. Ei se oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi niillä yksityiskohtaisilla tiedoilla välttämättä tee elämässään yhtään mitään, joten muutaman kuukauden suoritukset, oli ne sitten tehty vanhemman kanssa tai ilman, ovat merkityksettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Onkohan kyse minun lapsesta? Kielet sujuvat koska kerrankin on tilaisuus siihen että aikuinen istuu lapsen kanssa ja auttaa tehtävissä. Keskittyä voi rauhassa omassa huoneessa luokkatilan sijaan jossa mölisee 24 muuta oppilasta. Lapsi on tykännyt valtavasti etäkoulusta ja saa aikaan tulosta. Tykkää kun nyt voi tehdä enemmän omaan tahtiin ja tauottaa päivää oman jaksamisen mukaan. Ei turhaudu jos tekee tehtävän nopeasti kun saa ottaa kännykän käteen ennen seuraavan tunnin alkua, koulussa tämä ei onnistu. Osa opettajista on tämän huomannut ja lapsi on saanut valtavasti kehuja.

Lapsi on etäkoulun alkaessa muita jäljessä mutta nyt on kirinyt huimasti kiinni muita.

Meillä taas toisipäin. Kolmonen on pärjännyt koulussa hyvin, saanut täysiä pisteitä kokeissa. Nyt on stressaantunut ja tuntuu, ettei osaa. Puhuimme open kanssa, että varmaan tämä tilanne vaikeuttaa keskittymisen, hän on huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Nooh, ainakin oma 4-lk lapseni on todella taitava esim englannissa. Koulussa kuitenkin lauseet ovat naurettavan helppoja, joka vuosi opetellaan samoja "pidätkö vihreästä", "onko sinulla koiraa" jne. Nyt kun saa kirjoittaa vapaammin, heidän piti siis tehdä pieni tarina englanniksi, työt ovat oikeasti varsin paljon monipuolisempia.

Kouluympäristö ei varsinaisesti ruoki luovuutta ja itsensä haastamista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolmasluokkalaisen pojan opiskelu parantunut oleellisesti nyt kotona. Itsenäisesti tekee tehtävät. Opettaja on useita tunteja tavoitettavissa meetissä ja opettaa myös siellä mm. kieliä ja matikkaa. Paljon tulee opetusta videoiden ym. muodossa. 

Koulusta tuli syksyllä/talvella usein viestiä tunnilla häiritsemisestä ja keskittymisen pulmista. Luokka on levoton ja häiriötekijöitä on paljon.  Sen näkee ja kuulee nytkin Meetin viesteissä ja siinä, kun osa oppilaista huutelee päälle. Nyt on vain se ero, että opettaja voi nappia painamalla hiljentää häiritsijät. Oma poika on nyt kotona taas innostunut tehtävistä. Hänelle tehtävät on helppoja ja saa tehtyä ne ripeästi kun ei ole häiriöitä ympärillä. Positiivinen palaute vanhemmilta ja opettajalta on saanut pojan taas loistamaan. 

Meille tämä kotikoulu on ollut todella hyvä ratkaisu. Poika on oikeasti näyttänyt parastaan. 

Meillä sama tilanne. Poika yläkoulussa tosin jo. En sano, että oma poikani olisi viaton ja häntä olisi haitannut muiden häiriköinti, kyllä hän on ihan samalla tavalla lähtenyt poikaporukan hölmöilyihin. Nyt kotona ei ole kavereita villitsemässä. On myös hyvä käyttämään tietokoneita ja tykkää siitä, nyt kun opiskelu tapahtuu mieleisten laitteiden kautta niin lisää varmaan sekin motivaatiota? Lisäksi hän on itse sanonut, että jaksaa paremmin. Ei tarvitse herätä niin aikaisin kun ennen, eikä ole koulumatkoja. Ja miettikää niitä lapsia joilla on ollut harrastus suunnilleen joka illalle, varmasti tämä pakollinen rauhoittuminen vaikuttaa nyt myös.

Olen kyllä ennenkin havainnut opettajien kohdalta asennetta "huono oppilas" ja nämä kommentit vaan vahvistaa sitä. Lapsi joka ei vaan voi oppia mitään vaikka kaikki olosuhteet on muuttunut? Itse en noissa sovelluksissa ja muissa pysy perässä enkä osaisi yläkoulun asioita opettaa, saati että olisi aikaa sellaiseen (olen päivät töissä ja lapset käyvät koulua kotona keskenään).

Mun mielestä olisi hyvä vaan, että tätä nyt opittua tapaa jatkettaisiin jossain muodossa myös myöhemmin.

Mielenkiintoinen näkemys AP:lla.

Itse olen aina alisuoriutunut koulussa sillä en pysty keskittymään kun ympärillä on ihmisiä.

Koulussa olin keskimäärin koko ajan ihan ulkona asioista enkä ymmärtänyt opetuksesta oikein mitään. Sitten kun menin kotiin ja tein läksyt, ne olivatkin ihan helppoja. Kokeissa en kuitenkaan pärjännyt ja tein omituisia virheitä ihan helpoissa asioissa.

Lapsellani on sama ongelma. Hän sai 13-vuotiaana aivan yllättäen autismi-diagnoosin. Se diagnoosi todellakin tuli yllätyksenä kaikille, myös opettajalle, sillä lapsi on sosiaalinen ja empaattinen eikä käyttäydy mitenkään poikkeavasti.

Lapsen diagnoosi auttoi ymmärtämään mistä omat ongelmani koulussa ja työelämässä johtuvat. Kärsin itse samanlaisista autismin piirteistä kuin lapseni. Ne piirteet kuitenkin jäävät piiloon sillä olen oppinut matkimaan "normaalia" sosiaalista käytöstä. Se on aika tavallista varsinkin tytöille ja naisille, mutta myös joillekin pojille. Nämä tapaukset saavat diagnoosin yleensä vasta teini-iässä tai aikuisena tai eivät saa diagnoosia koskaan.

Koulussa lapsella alkoi menemään paremmin kun hän sai autismi-diagnoosin myötä alkaa käyttämään korvatulppia tunneilla ja tekemään kokeet yksin (valvottua toki normaalisti, mutta eri huoneessa kuin muut).

Etäkoulu on toiminut hänelle loistavasti. Oppiminen on helppoa. Ainoa ongelma ovat etätunnit. Niissä pääsee osalliseksi luokkakavereiden meluamisesta ja niistä toipuminen vie aina pari tuntia. Mutta iltapäivällä pystyy taas keskittymään kouluasioihin kunnolla.

Hän saa nyt todellakin loistaa tehtävissä ja kokeissakin. Toivottavasti opettajat eivät luule että vanhemmat tekevät hänen läksynsä ja kokeensa.

Kuinkahan monella etäkoulussa hyvin pärjäävällä on sama ongelma kuin lapselleni (ja minulla).

Onko koulukiusaajat nyt siirtyneet someen?