Etäopetuksessa huonot oppilaat loistavat, koska vanhemmat tekevät heidän tehtävänsä

Vierailija kirjoitti:

Onko koulukiusaajat nyt siirtyneet someen?

On varmaan. Meidän pojan luokan pahin kiusaaja on yhden opettajan poika.

Mieheni työnantaja keksi järjestää heille etäkurssi rakennusalalla. 🤭

Jaa. Oma lapseni ainakin loistaa, koska ensimmäistä kertaa on nähtävillä tarkat arviointikriteerit. Esim kun kirjoittivat äidinkielessä tarinaa, oli kerrottu esimerkiksi minkä pituinen tarinan suunnilleen tulisi olla, se että siinä pitää olla vuoropuhelua ja runsaasti adjektiiveja, jos haluaa erinomaisen arvosanan. Poika on kolmannella luokalla. Lisäksi hän pystyy keskittymään ideointiin rauhassa kotona.

Koulussa on hälinää, kriteerit eivät ole selkeitä ja opettaja on kärttyinen, jos kysyy apuja tai tarkennuksia. Siksi hän alisuorittaa minimillä vain saadakseen homman pois alta.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri parin opettajan kanssa hämmästelleet, kun eräällä kutosen tasoisella oppilaalla on palautunut kiitettäviä töitä. Etenkin kielissä. Jännästi on etäopiskelu nostanut oppilaan kielitaitoa niin, että kahdeksaan vuoteen ei ole koulussa saanut tehtyä yhtään kiitettävän tasoista kielen tehtävää, mutta nyt onnistui...

Oikeasti, mitä ihmettä nämä huoltajat olettaa? Että ope ei huomaa aikuisen ja kasiluokkalaisen tuotoksesta mitään eroa? Että jos aikuinen käyttää sellaisia lauserakenteita, mitä koulussa ei ole vielä edes opeteltu, niin Ope luulee oppilaan itse ne opiskelleen?

Tai matikassa, kun yhtäkkiä oppilas osaa ratkoa soveltavia tehtäviä,vaikka tavallisesti tarvitsee erkan apua.

Oikea kosto olisi todeta, että koska tulokset etäopetuksessa paranee näin radikaalisti, niin tämä oppilas jatkaa näin lähiopetukseen siirtymisen jälkeenkin, ettei opettaja enää pääse pilaamaan opiskelua.

Tiedoksi, että meillä jo kuudesluokkalainen löytää ihan vaivattomasti niitä lauserakenteita netistä. Ei siihen äitiä tarvita...

Olen huomannut, että oma lapseni kaipaa paljon sparrailua ja tukea ideoilleen. Esimerkiksi käsitöissä on nyt kukoistanut, kun saa vanhemman kanssa jutella olisiko fiksua tehdä näin vai noin ja palautetta eri työvaiheista. Oli esimerkiksi epävarma onko maalipinta tarpeeksi siisti, että voi edetä, ja juteltiin sitten siitä, kannattaisiko maalata toisenkin kerran. Tällaiseen opettajilla ei ole valitettavasti aikaa koulussa panostaa.

Sama oli esitelmän teossa. Lapsi oli epävarma oliko jäsennellyt asian järkevällä tavalla. Taas juteltiin ja annoin palautetta, lapsi korjaili vähän ja teki esitelmän, johon oli todella tyytyväinen itse.

Kun kokee saavansa tukea ja onnistuvansa, se ruokkii hyvää kierrettä, luovuutta, rohkeutta ja panostamista. Tottakai opettaja tekee tätä työnsä puolesta, mutta eipä hänellä montaa hetkeä ole per oppilas yksilöllisesti neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä oikein jaksa uskoa. Heikoilla oppilailla on usein heikot vanhemmatkin eli ei niitä kiinnosta koko koulu. Lapseni heikko kaveri pelaa kuulemma kaiket päivät eikä tule edes Teamsiin.

Ei pidä paikkansa aina. Jos ympärillä on fiksuja aikuisia, ei yksi tyhmä vanhempi voi sabotoida lapsen elämää. Onneksi lapsilla on usein enemmän aikuisia lähipiirissää kuin vain ne 2. 

Jos koulussa huomataan vanhemman tyhmyys ja  huomataan lapsella kuitenin olevan potentiaalia, tulee lasta kehua ja kannustaa ja kertoa millaisia hienoja mahdollisuuksia tulevaisuudessa lapselle avautuu, kun tekee koulun hyvin.

Pärjäävän lapsen koulupoissaoloista ei pitäisi motkottaa. Kiusaaminen ja porukasta ulos jättäminen on kamalaa lapselle, eikä kouluun halua mennä aina. Koulussa arvosanat laskevat, koska tulee surulliseksi kohtelusta, eikä pysty keskittymään. Kun häiriöitä kotikoulussa ei ole, lapsi voi pärjätä hyvin.

jne. 

Vierailija kirjoitti:

Onko koulukiusaajat nyt siirtyneet someen?

Opettajien ainakin on ollut pakko keksiä uusia keinoja. Tässäkin keskustelussa jo hyvin näkyy, että on otettu haltuun. "Tekisi mieli laittaa hylätyksi jos on selvä numeroiden parannus." ja "Tekisi mieli KOSTAA ja sanoa, että kun noin hyvin menee niin jää kokonaan kotiopetukseen."

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ala/yläkoulutehtävien väkästely, mutta toki jossain matematiikan/fysiikan tehtävissä johdattelen oikeaan suuntaan ja tarvittaessa piirrän havainnekuvaa. Mutta vastaus pitää tulla koulukkaan oman päättelykrtjun seurauksena.

Mitä Wilmasta koe/tehtävä-arvosteluita seurannut, samalla tasolla pysynyt kuin lähiopetuksessa. Joskin penskat purnaavat että hirveästi tehtävää, oma näppituntuma on että etäoppitunnin jälkeen tehtäviä hommia noin viidennes enemmän kuin normaalisti, etenkin ysillä oleva teini purnaa asiasta ja toivoo että lähikoulu alkaisi pian niin jäisi iltaisin aikaa enemmän muuhunkin kyin "kouluorjailuun".

Koululle, yhteistyöntaitojen ja sosiaalisuuden harjoittelulle on paikkansa, se on selvä. Kouluyhteisöä tarvitaan tässä.

Mutta onko opettajien todella vaikea ymmärtää sitä, että tarvitaan myös rauhallista työskentelyaikaa eikä yksilöllinen palaute ja ohjaus vanhemmalta myöskään useimmille tee pahaa.

Näkisin mielelläni, että koulu muuttaisi muotoaan. Vaikka 2-3 pv viikossa koululla tietopuolista opetusta ja projektitöitä ryhmissä. Ja sitten 2-3 pv etäopetuksessa tehtäviä itsenäisesti tehden ja opettaja olisi saatavilla etäyhteyden päässä. Siihen olisi syksyllä täydet mahdollisuudet, koska nyt on päästy hyvään vauhtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä asenteita tässäkin keskustelussa joillakin opettajilla.

En ole koskaan ennen kuullut, että olisi jotenkin huono asia, että lapsi osaa asioita joita koulussa ei ole vielä käsitelty. Kyllä minä ainakin olen ihan jokaiselle lapselle opettanut paljon asioita, eikä ole tullut mieleenkään, että joku opettaja voisi ajatella minun haittaavan lasten opiskelua.

Voisiko joku ilmiötä kritisoiva kertoa, että mitä todellista haittaa siitä on, jos lapselle opetetaan asioita myös kotona? Tai mitä haittaa on siitä, että lasta autetaan tehtävissä? Tietenkään en sano vastauksia heille, mutta en myöskään laita odottamaan tunniksi, että koskahan opettaja ehtisi pätkivän meetin kautta yrittää selittää asioita samalla kun opettaa 20 muuta. Aivan samalla tavalla olen auttanut heitä myös lähiopetuksen aikana, kun koululla on ollut niin kova hälinä, ettei opiskelusta ole tullut mitään. Tähän saakka (vanhimmat jo lukiossa) olen saanut pelkästään kiitosta toiminnastani, mutta näköjään löytyy myös toista mieltä olevia opettajia.

T. äiti, joka täysin avoimesti auttaa lapsiaan koulutehtävissä, ja jonka lapset ovat (siksi) luokkiensa parhaimmistoa

Mä luulen, että pointti enemmänkin tuossa ihmettelyssä on se, että jos aiemmin oppilas on takunnut opiskelun kanssa eikä ole osannut kuin hädin tuskin sen, mitä koulussa on opetettu ja yhtäkkiä etäopetuksessa sitten omaksuukin asioita, joita koulussa ei ole käsitelty, niin onhan siinä epäsuhta. Yleensä ne oppilaat, jotka osaavat asioita, joita koulussa ei ole opetettu, osaavat niitä myös lähiopetuksessa. Luulisi, että näitä heikompia oppilaita olisi vanhemmat auttaneet aiemminkin vai? Mistä siis johtuu tuo hyppäys siinä hetkessä, kun opiskelu tapahtuu kotona?

Hyppäys saattaa johtua siitä että lapsella pitäisi olla joku diagnoosi mutta kukaan ei ole hoksannut sitä hänelle antaa.

Oman lapseni autismi oireilee tuolla tavalla. Koulussa ei pysty työskentelemään eikä osaa oikein mitään, mutta kotona osaa ilman ongelmia. Kotona hän osaa myös kirjoittaa hienompia lauserakenteita kuin vanhemmat.

En minä pystyisi sanelemaan lapselleni mitä pitää kirjoittaa, sillä lapseni osaa itse kirjoittaa paremmin. Koulussa ei kuitenkaan osaa tuottaa niitä samoja hienoja lauseita joita kotona osaa.

Nyt etäkoulussa lapsi teki esim yhden äidinkielen tehtävän runomuodossa. Tehtävänä oli kirjoittaa tarina aiheesta x. Toteutustapa oli vapaa. Itse katsoin sitä lapsen tekemää tehtävää hämmentyneenä. En olisi osannut sanoa samoja asioita yhtä hienosti enkä yhtä kauniisti kuin lapseni teki. Jännityksellä odotan opettajan reaktioita siitä (kin) tehtävästä.

Lapsi itse kertoi päätyneensä runon kirjoittamiseen sillä perusteella, että siinä tarvitsee kirjoittaa vähemmän. Se oli hänelle low-effort ratkaisu.

Lapsethan oikein alkavat kukoistaa kotikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä asenteita tässäkin keskustelussa joillakin opettajilla.

En ole koskaan ennen kuullut, että olisi jotenkin huono asia, että lapsi osaa asioita joita koulussa ei ole vielä käsitelty. Kyllä minä ainakin olen ihan jokaiselle lapselle opettanut paljon asioita, eikä ole tullut mieleenkään, että joku opettaja voisi ajatella minun haittaavan lasten opiskelua.

Voisiko joku ilmiötä kritisoiva kertoa, että mitä todellista haittaa siitä on, jos lapselle opetetaan asioita myös kotona? Tai mitä haittaa on siitä, että lasta autetaan tehtävissä? Tietenkään en sano vastauksia heille, mutta en myöskään laita odottamaan tunniksi, että koskahan opettaja ehtisi pätkivän meetin kautta yrittää selittää asioita samalla kun opettaa 20 muuta. Aivan samalla tavalla olen auttanut heitä myös lähiopetuksen aikana, kun koululla on ollut niin kova hälinä, ettei opiskelusta ole tullut mitään. Tähän saakka (vanhimmat jo lukiossa) olen saanut pelkästään kiitosta toiminnastani, mutta näköjään löytyy myös toista mieltä olevia opettajia.

T. äiti, joka täysin avoimesti auttaa lapsiaan koulutehtävissä, ja jonka lapset ovat (siksi) luokkiensa parhaimmistoa

Mä luulen, että pointti enemmänkin tuossa ihmettelyssä on se, että jos aiemmin oppilas on takunnut opiskelun kanssa eikä ole osannut kuin hädin tuskin sen, mitä koulussa on opetettu ja yhtäkkiä etäopetuksessa sitten omaksuukin asioita, joita koulussa ei ole käsitelty, niin onhan siinä epäsuhta. Yleensä ne oppilaat, jotka osaavat asioita, joita koulussa ei ole opetettu, osaavat niitä myös lähiopetuksessa. Luulisi, että näitä heikompia oppilaita olisi vanhemmat auttaneet aiemminkin vai? Mistä siis johtuu tuo hyppäys siinä hetkessä, kun opiskelu tapahtuu kotona?

Minua oikeasti huolestuttaa, jos koulun ja opettajien taso on tällainen...

Minä en ole ikinä ollut töissä koulussa enkä saanut minkäänlaista koulutusta alalle, ja pystyn silti keksimään muutamassa sekunnissa useita syitä sille, miksi lapsi ei välttämättä pärjää lähiopetuksessa, mutta loistaa kotikoulussa.

- Lasta kiusataan koulussa, joten nolaamisen pelossa ei uskalla osallistua tunneilla

- Lapsi on ujo, joten ei uskalla näyttää osaamistaan

- Lapsella on jokin puhehäiriö, jonka takia pelkää nolaavansa itsensä

- Lapsi vaatii hiljaisuutta/rauhaa pystyäkseen ajattelemaan

- Lapsi pitää ääniä tai eleitä tai hänellä on jotain tic-oireita, joiden takia kaikki energia menee koulussa niiden murehtimiseen eikä pysty siksi tekemään tehtäviä

- Luokassa on meluisaa

- Luokassa on häiriköitä

- Lapsen tapa oppia (ääneen lukeminen, liikkuminen opiskellessa, musiikin kuuntelu lukiessa tms.) ei sovi lähiopetukseen tai opettaja ei anna siihen lupaa

- kymmeniä muita syitä

Jos minunlaiselleni tavalliselle pulliaiselle on päivän selvää miksi kaikki lapset eivät pysty tuomaan omia taitojaan esille koulussa, niin miten ihmeessä se voi olla joillekin AMMATTILAISILLE vielä vuonna 2020 yllätys?!? Millä tasolla meidän lastemme koulutus oikein on?

Koska opettajalta ei ole tullut mitään palautetta tehtävistä, olemme nyt tehneet niin, että poika tekee tehtävät ja minä tarkistan onko oikein ja poika tekee korjaukset. Sen jälkeen on laittanut opettajalle. Olen selittänyt miksi mikäkin asia oli väärin ja poika ymmärtää homman. Kaiken huippu oli se kun pojalla oli matikkakoe ja näin, että hänellä oli neljä virhettä kokeessa. No, en sanonut mitään vain halusin open kertovan tuloksen. Open mukaan koe meni niin hyvin ja pojalla oli vain yksi virhe... Että sellaista.

Poika siis tokaluokkalainen.

Up

Opettajien pitäisi opetella kestämään kritiikkiä.

Tää on kyllä ollut hyvä ketju.

Opettajien pahin ongelma kollektiivisesti on se että opettajiksi hakeutuu ne jotka HALUAVAT mielellään olla opettamassa muita. Tällä tarkoitan sitä että ovat aina olleet sellaisia muka paremmin tietäviä, ja heidän halunsa on ollut "opettaa", eli monesti näpäyttää toisia ja päästä loistamaan "minäpä osaan koulua paremmin kuin sinä!"-tyyppisesti. Kun opettajiksi olisi hyvä saada sellaisia joilla on ollut itsellään  erilaisuutta oppimisessa, joilla olisi kyky kääntää opittavat asiat niin moneen kertaan erilailla, että jokainen oppilas pääsee hiffaamaan omilla vahvuuksillaan ja ominaistyylillään ne asiat. 

Niin kauan kuin pääosa opetusta on ulkoa oppimista kirjoista, ja ylipäätään pänttäämistä lukemalla, niin kauan tulee olemaan niin että iso osa pärjääkin paremmin kun häntä opettaa joku muu kuin tämä opettajakoulutuksen saanut ammattilainen. 

Opettajasihminen, joka on sitä mieltä että lapset ovat joko tyhmiä tai heidän vanhempansa ovat tyhmiä, ja lapset eivät siksi opi, on kärttyisä ja tuskastuva ope. Silloin tulee jako hyviin ja huonoihin oppilaisiin, eli niihin jotka oppivat niin kuin opettaja haluaa, ja niihin jotka eivät opi, ja juopa heidän vaälillään kasvaa, koska opetaja ihailee ja kannustaa aidosti näitä parempia oppilaitaan, kun taas halveksuu ja tuskailee huonoja oppilaitaan.

Tämähän on valetta, mutta ilmeisesti sitä ei opeteta opettajakoulussa, TAI opettajilta puuttuu itseltä se palikka millä ymmärretään ja ennen kaikkea sisäistetään tämä erilainen oppiminen. Olen nähnyt kymmeniä jollei satoja kertoja kun "huono oppilas" hoksaa ja loistaa käsittämättömällä tavalla sekunneissa, kun hyvältä oppilaalta vastaavaan tarvitaan 3 kirjaa ja 20sivua tehtäviä. Varsinkin kun käytetään luovuutta. Ja huom. luovuudella on kekistty kaikki tässä maailmassa, ja tullaan keksimään. Kirjaopettajatyypit sitten suorittavat näitä "huonojen" oppilaiden ohjeita.

Ja nyt pitää tähdentää vielä, että ehdottomasti suuri osa opettajista ei ole näitä opeja joista kerroin, mutta heitä on paljon. Tämä johtuu siitä että opekoulutus on titrattu tällaisille tyypeille sopivaksi, Huonot oppilaat eivät pärjää niin hyvin opekoulussa kun siellä on tarkoitus tuottaa opettajia, eikä Opettajia.

Kyllä, tämä on totta!

Ihan käsittämätöntä mitä eroja opettajat on huomanneet vaikka kokeissa tai tehtävissä! Ihan selkeästi näkee että oppilaat eivät tee kaikkea itse. Kyllä aika idiootteja vanhempia on, että tekevät karhunpalveluksen. Koulut olisi syytä avata mahdollisimman pian.

Ihme nimittämistä kun kaikki on pakosti tässä tilanteessa.

Hyvästi peruskoulu, tätä kestää vielä vajaa pari kuukautta.

Samaa paskaa kun mitä aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ihme nimittämistä kun kaikki on pakosti tässä tilanteessa.

Hyvästi peruskoulu, tätä kestää vielä vajaa pari kuukautta.

Samaa paskaa kun mitä aina ollut.

Korjaan nillittämistä.

Tuolla se vitosluokkalainen ihan omatoimisesti opiskelee. En oo tän aikana kertaakaan antanut neuvoja tai yhtikäs mitään. Ainostaan katsonut että kotitehtävät on tehty en ole tarkistellut että ovat oikein sillä se on mielestäni opettajan tehtävä. Koulun puolelta opetus ollu todella hienosti järjestetty. Apua tehtäviin kysytään opettajalta ei vanhemmilta.