Lapsen kuolema.

Hei!



Minun oli aivan pakko päästä purkamaan suruani tännekin. Viikko sitten perjantaina menetimme ainoan niin rakastetun lapsemme. Olin viikolla 34, ja silloin synnytin kuolleen pikku-prinsessa enkelimme...



Olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo 3 vuotta, epätoivohan siinä oli jo iskenyt kun 4 keskenmenoa takana. Vihdoin n. 8kk sitten tärppäsi.. Olimme niin onnelisia kuin olla saattoi (no arvaahan sen) Kaikki meni hyvin kunnes... ultrassa ei enää nähnyt että lapsi olisi liikkunut ja sydänääniäkään emme kuullet, lapsi oli kuollut. Päivä ultran jälkeen synnytin kätilöiden avulla enkelimme. Nyt hän on taivaassa, muiden pikku-enkeleiden tavoin. Tyttäremme muisto on aina sydämmissämme, muistan aina kuinka innolla valmistelimme hänen tuloaan ja kokeilimme hellästi kädellä kuinka hän liikkui ja potki masussa. Kaikki oli valmista vauvan tuloa varten, herra kuitenkin päätti että prinsessamme paikka on jossain muualla.



Saimme myös pitää lastamme sylissä viettää hänen kanssaan sen ainoan hetken täällä.



Nyt sitä hautajaisia järjestellään. Kaikki on niin sekaisin.. olen surullinen, vihainen ja onnellinen.



Elämä jatkuu, mutta mikään ei ole samoin kuin ennen, jotain puuttuu





ikuisesti rakasta tytärtään rakastaen ja kaivaten, Lahja Helmi Orvokin äiti ja isä *huokaus ja halaus*