Miten te muut jaksatte tätä jatkuvaa ruuanlaittoa?

Tuen pienyrittäjiä ja haen noutoruokaa välillä 1-2 viikossa nyt poikkeuksellisesti.

Teen kerran päivässä ruoan päivälliseksi. Nyt teen niin ison satsin, että riittää seuraavan päivän lounaaksi. Normaalisti olen yksin lounaalla, mies satunnaisesti myös, lapset syö koulussa. Nyt me kaikki syödään kotilounas. Aamiaisen, välipalat ja iltapalan jokainen hoitaa itse, kuin myös lounaan lämmityksen. Mitään jatkuvaa ruuanlaittoa ei mulla ole. Kerran päivässä vain, kuten aina.

Välillä kyllästyttää, nuo lukiolaisetkin syövät aivan älyttömästi. Olen laihtunut laiskuuteni vuoksi, lapset saavat kyllä tarpeekseen. Välillä tilataan ruokaa niin sitten taas jatkaa kokata itsekin.

Helposti jaksan. Ruoan laitto on kivaa enkä koe tätä mitenkään rasittavana. Teen isoja annoksia, joten ei tarvitse kokata useita kertoja päivässä, ei edes joka päivä. Voisin kyllä tehdä senkin, mutta jos on tylsää niin yleensä leivon. Mitä täällä kotona sitten tekisi? Katsois telkkaria ja kaivaisi nenää? Ei sitä ruokaa niin merkittävästi enemmän nyt mene ettäkö se mihinkään vaikuttaisi. Ja esiteinit osaa tehdä itsekin ruokaa kun osaa ala-asteelainenkin.

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Teet ison kattilan keittoa tai uunissa jotain mistä riittää ainakin 2 päiväksi. Ei kannata myöskään liikaa syöttää ja vääriä ruoka-aineita.

Rasva ja liha pitää hyvin nälkää pois.

Onpa avutonta porukkaa osa....meillä vkl on pyhitetty ruuanlaitolle paljon kaikkea syötäväksi ja pakkaseen viikon varuille helppoa kun kukin voi käydä mitä tykkää pakastimesta valmiin pikku rasian ja lämmittää. Ja lapsetki on mukana kuka pilkkoo porkkanaita ja kuka pesee pottuja kaikille löytyy jotain sopivaa puuhaa.

Esim. viime vkl tehtiin punaisra kanacurryä riisillä,makaronilaatikkoa,lihakeittoa,härkäruukkua riisillä ja kinkkukiusausta valmiitakin löytyy pizzoja,keittoja,aasialaista sms ja kuivakaappikin täynnä kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Kokkaamalla jatkuvasti. Päivässä menee 2-4 tuntia ruokatalouteen...

APUA 😁 Mitä ihmettä touhuat siellä???

Näin meillä tänään:

- aamukahvin keitto ja smoothien teko 5 min

- lounaaksi munakas 10 min (mies teki) ja sconeseja 20 min (tytär teki)

.- äsken laitoin kakun uuniin 10 min ja kuorrutukseen menee 5 min

- lohen valmistelu savustusuuniin 10 min, perunoiden kuoriminen 5 min, kastikkeen teko 2 min, salaatin teko 5 min.

- joku saattaa illalla tehdä vielä voileivän tai hakea mandariinin tai rahkan iltapalaksi

Yhteensä meillä kolmella menee keittiössä siis 72 min koko päivänä:) Sillä välin kun odottaa perunaveden kiehumista laitetaan tiskit koneeseen joten siihenkään ei mene erikseen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee vallan villi vinkki, jota et tainnut tulla ajatelleeksi: laitapa ne esiteinit ynnä heidän toinen huoltajansa laittamaan välillä ruokaa. Voivat aloittaa vaikka kypsentämällä ranskanperunoita.

Elämässä on muutakin sisältöä kuin ruuanlaitto. Niin kuin vaikka pyykinpesu. Kai ne esiteinit edes vievät itse vaatteensa pyykkiin?

Ranskanperunat eivät ole ruokaa.

Miksi sitten ravintoloissakin voi valita ateriaan ranskanperunat? Jostakin nuorten on ruuanlaitto aloitettava, ja makkaraperunat on hyvä harjoitteluruoka.

Mainitsit nyt ensin ranskalaiset, sitten aloit puhua makkaraperunoista. :)

Minusta se ei vielä kovasti kartuta ruoanlaittotaitoja, että osaa tyhjentää pussillisen uunipellille ja paistaa pakasteranskalaiset uunissa.

Mutta kun kommentissasi mainitsit nuo makkaraperunat niin siinä tulee jo hyödyllistä uuden opettelua, kun pilkkoo aineksia, hyödyntää jo keitettyjä perunoita, paistaa, valitsee sopivat mausteet.

Aloitus on outo, "kertokaa riitoisia ruokia". Noh, vastaus on Ihan mikä vaan kun teet sitä riittävästi. Ei ole vaikeaa.

Meillä on nyt jääkaapissa jauhelihakastiketta, salaattia, pastavuokaa, makkarasoppaa. Pakastimessa pinaattipastaa, makaronilaatikkoa, kasvispiirakkaa, porkkanasämpylöitä, juustopasteijoita jne. jne. Enkä vietä keittiössä tuntikausia, joka päivä en ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Ei ole. Nykyään vanhempia kytätään 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokkaamalla jatkuvasti. Päivässä menee 2-4 tuntia ruokatalouteen...

APUA 😁 Mitä ihmettä touhuat siellä???

Näin meillä tänään:

- aamukahvin keitto ja smoothien teko 5 min

- lounaaksi munakas 10 min (mies teki) ja sconeseja 20 min (tytär teki)

.- äsken laitoin kakun uuniin 10 min ja kuorrutukseen menee 5 min

- lohen valmistelu savustusuuniin 10 min, perunoiden kuoriminen 5 min, kastikkeen teko 2 min, salaatin teko 5 min.

- joku saattaa illalla tehdä vielä voileivän tai hakea mandariinin tai rahkan iltapalaksi

Yhteensä meillä kolmella menee keittiössä siis 72 min koko päivänä:) Sillä välin kun odottaa perunaveden kiehumista laitetaan tiskit koneeseen joten siihenkään ei mene erikseen aikaa.

Kato. Minuuttimieskin on langoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Ei ole. Nykyään vanhempia kytätään 24/7.

Jos laitat ruoaksi perunat ja ruskeaa kastiketta ja vaikka porkkanaraastetta niin onko joku lastensuojelun tai neuvolan työntekijä oven takana vai mitä? Siis toki on varmaan olemassa näitä yli-innokkaita neuvolantätejä, mutta luulen, että suurin osa vaatimuksista on ihan oikeasti omassa päässä luotuja. Ehkä some on luonut vääristyneitä mielikuvia siitä miten kaikki laittaa nyt hulluna jotain ravintolatason ruokaa lounaaksi ja ties mitä, mutta jos sellainen alkaa ahdistaa, niin some kiinni. Maalaisjärki käyttöön. Hoidetaan asiat riittävän hyvin, mutta missä asiassa ylimääräinen hifistely ei itseä kiinnosta, niin sen voi unohtaa. Minäkin olen nykyajan vanhempi enkä ole edes huomannut, että joku kyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Ei ole. Nykyään vanhempia kytätään 24/7.

Jos laitat ruoaksi perunat ja ruskeaa kastiketta ja vaikka porkkanaraastetta niin onko joku lastensuojelun tai neuvolan työntekijä oven takana vai mitä? Siis toki on varmaan olemassa näitä yli-innokkaita neuvolantätejä, mutta luulen, että suurin osa vaatimuksista on ihan oikeasti omassa päässä luotuja. Ehkä some on luonut vääristyneitä mielikuvia siitä miten kaikki laittaa nyt hulluna jotain ravintolatason ruokaa lounaaksi ja ties mitä, mutta jos sellainen alkaa ahdistaa, niin some kiinni. Maalaisjärki käyttöön. Hoidetaan asiat riittävän hyvin, mutta missä asiassa ylimääräinen hifistely ei itseä kiinnosta, niin sen voi unohtaa. Minäkin olen nykyajan vanhempi enkä ole edes huomannut, että joku kyttäisi.

Ei riitä ateriaksi tuo nykyään.

Jos täällä 9 ja 11 vuotiaat kykenevät kokkaamaan, niin miksei teinitkin?16

Vierailija kirjoitti:

No herranen aika. Loistava tilaisuus opettaa ne esiteinitkin kokkaamaan. Jokainen perheenjäsen kokkaa vuorollaan. 

Kiva niille, joiden lapsia ei haittaa elää sipseillä ja muilla lähikaupan herkuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Ei ole. Nykyään vanhempia kytätään 24/7.

Jos laitat ruoaksi perunat ja ruskeaa kastiketta ja vaikka porkkanaraastetta niin onko joku lastensuojelun tai neuvolan työntekijä oven takana vai mitä? Siis toki on varmaan olemassa näitä yli-innokkaita neuvolantätejä, mutta luulen, että suurin osa vaatimuksista on ihan oikeasti omassa päässä luotuja. Ehkä some on luonut vääristyneitä mielikuvia siitä miten kaikki laittaa nyt hulluna jotain ravintolatason ruokaa lounaaksi ja ties mitä, mutta jos sellainen alkaa ahdistaa, niin some kiinni. Maalaisjärki käyttöön. Hoidetaan asiat riittävän hyvin, mutta missä asiassa ylimääräinen hifistely ei itseä kiinnosta, niin sen voi unohtaa. Minäkin olen nykyajan vanhempi enkä ole edes huomannut, että joku kyttäisi.

Ei riitä ateriaksi tuo nykyään.

Niin kuka sen määrittelee ja ennen kaikkea kuka sitä valvoo? En ole mikään ruskean kastikkeen ihannoija ja kuulemma äitini lapsuudessa 40-50-luvuilla ruoka oli perunoita ja kastiketta tai kastiketta ja perunoita, enkä todellakaan halua paluuta siihen. Mutta että jokaikisen aterian pitäisi olla jollakin määrätyllä tavalla koostettu jne., ei sellaista kukaan käytännössä vaadi vaan kokonaisuus ratkaisee. Jos syöt lounaalla vähän kasviksia ja päivällisellä enemmän, se on ihan ok. Nykymaailma on täynnä tätä diipadaapaa "nykyajan vaatimukset", "ei riittäisi tänä päivänä", "nykyisin yleisesti vaaditaan, että", mutta kuka käytännössä vaatii ja mitä - öö, joku vaan jossain. Ja sitten ollaan niin, niin uupuneita näiden vaatimusten taakan alla.

No ei kyllä ole tullut jatkuvasti kokattua, vaikka todella vähän eineksiä meidän perheessä käytetäänkin.

Lapset kokkailuun mukaan, niin oppivat jotain hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähty on kirjoitti:

Oisko laiskuus? Äitini, maatalon emäntä, teki meille 5 lapselle aamupalan, klo 11. 30 lounaan isälle ja heille, jotka sattuivat ohi kulkemaan, klo 13. oli päiväkahvi, klo 16. päivällinen koko sakille ja iltapala iltaisin. Ja tämä oli osa hänen työpäivästään. Päätyö oli navettahommat jne. Kesäusin työpäivä alkoi ennen viittä ja päättyi noin klo 10. Enpä natinaa kuullut. Elämö oli oikeasti fyysistä raatamista. Sossuluukkua ei ollut, kun alkoi kyrsiä. Nykyihmiset ovat heikompaa tekoa ja todella paljon laiskempia. Minä myös vaikka kunnialla akateemiset opinnot suoritin ja olen itseni ja perheemme mieheni kanssa työllä elättänyt.

Nykyvanhemmuuden ja nykyravinnon ja nykytyöelämän vaatimukset ovat aivan eri sfääreissä kuin ennen.

Ennen se ruoka oli esim vehnäjauhoihin tehtyä ruskeaa kastiketta ja perunaa.

Eiköhän ne vaatimukset ole joskus vähän ylimitoitettuja ja ihan siellä omassa päässä kehitettyjä. Täällä on lueteltu monia riittoisia ja helppotekoisia ruokia, jotka voi vaikka hellalla porista samalla, kun tekee töitä. Jos siihen ruoan valmisteluun menee vaikka puoli tuntia, niin onko se liikaa? Ja jos päivällä on oltava kiinni työjutuissa, ruoan voi laittaa jo illalla valmiiksi. Olen ollut pitkään kotiäiti ja tehnyt töitä kotoa käsin ja minulle on ihan selvää, että jos haluan lounaan, minun pitää suunnitella se, ostaa ainekset ja omin pikku kätösin se tehdä. Vaikka toki olisi muutakin tehtävää. Ylläri pylläri lounaani ovat usein tähteitä edellisistä aterioista, jotka teen tarkoituksella isoiksi tai sitten jotain tosi simppeliä. Miksi ihmeessä nytkään pitäisi lapsille olla jotain superruokaa, kun yleensä pärjäävät kouluruoalla, joka kauniisti sanottuna ei ihan yllä gourmet-tasoon maultaan tai ravintoarvoiltaan?

Ymmärrän kyllä sen, että satunnaisesti väsyttää ja kyllästyttää, inhimillistähän se on, mutta tuntuu, että näin korona-aikaan monessakin asiassa ihan tavallisesta elämästä on tullut käsittämättömän vaikeaa: apua, miten olen lasten kanssa, apua, lapseni juoksee luvatta ulkona, apua, täytyy laittaa ruokaa. Myönteisesti ajateltuna tämä voisi olla monelle herätys, että kuinka kaikkeen kiireeseen ja menoon pakenemalla on vieraannuttu omasta perheestä ja ihan tavallisista arjen asioista.

Ei ole. Nykyään vanhempia kytätään 24/7.

Jos laitat ruoaksi perunat ja ruskeaa kastiketta ja vaikka porkkanaraastetta niin onko joku lastensuojelun tai neuvolan työntekijä oven takana vai mitä? Siis toki on varmaan olemassa näitä yli-innokkaita neuvolantätejä, mutta luulen, että suurin osa vaatimuksista on ihan oikeasti omassa päässä luotuja. Ehkä some on luonut vääristyneitä mielikuvia siitä miten kaikki laittaa nyt hulluna jotain ravintolatason ruokaa lounaaksi ja ties mitä, mutta jos sellainen alkaa ahdistaa, niin some kiinni. Maalaisjärki käyttöön. Hoidetaan asiat riittävän hyvin, mutta missä asiassa ylimääräinen hifistely ei itseä kiinnosta, niin sen voi unohtaa. Minäkin olen nykyajan vanhempi enkä ole edes huomannut, että joku kyttäisi.

Ei riitä ateriaksi tuo nykyään.

Niin kuka sen määrittelee ja ennen kaikkea kuka sitä valvoo? En ole mikään ruskean kastikkeen ihannoija ja kuulemma äitini lapsuudessa 40-50-luvuilla ruoka oli perunoita ja kastiketta tai kastiketta ja perunoita, enkä todellakaan halua paluuta siihen. Mutta että jokaikisen aterian pitäisi olla jollakin määrätyllä tavalla koostettu jne., ei sellaista kukaan käytännössä vaadi vaan kokonaisuus ratkaisee. Jos syöt lounaalla vähän kasviksia ja päivällisellä enemmän, se on ihan ok. Nykymaailma on täynnä tätä diipadaapaa "nykyajan vaatimukset", "ei riittäisi tänä päivänä", "nykyisin yleisesti vaaditaan, että", mutta kuka käytännössä vaatii ja mitä - öö, joku vaan jossain. Ja sitten ollaan niin, niin uupuneita näiden vaatimusten taakan alla.

Kuka vaan voi tehdä huonosta ravinnosta lasun.

Ihan helkkarin tylsää on jatkuvasti olla kokkaamassa. Kunhan tämä aresti joskus loppuu, lupaan olla ainakin puoli vuotta kokkaamatta. Työnnän lapsille joka päivä rahaa mukaan, että saavat koulun jälkeen käydä hampurilaisella tai vaikka pullalla, mutta kotona ei ole kokattua ruokaa tarjolla elleivät itse laita.