Lue keskustelun säännöt.
Jos 35v naisella ei ole lasta eikä suhdetta, mitkä on todennäköisyydet, että vielä ehtisi lasta tulla?
Kommentit (46)
Minä en ymmärrä, miksi parisuhteesta tehdään kynnyskysymys lastenhankintaa ajatellen. Sitten jos miestä ei ajoissa löydy ja lapset jäävät sen vuoksi tekemättä, nainen saattaa pahimmassa tapauksessa katkeroitua loppuiäkseen.
Itse olen 34v ja korkeasti koulutettu. Olen aina haaveillut yhdestä lapsesta ja nyt menen hoitoihin yksin. Vanhemmiten tajusin, etten oikeasti edes halua/tarvitse miestä arkea jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, useampi työkaveri aloittanut lastenhankinnan 38-42-vuotiaana, ja kaikilla nyt 2-4 lasta. Yksikin siis putkautti ensimmäisen 41-vuotiaana ja siitä joka vuosi yhden, 4 nyt yhteensä. Kyllä monet saavat lapsia vielä 45-vuotiaanakin.
Tämä ei ole koulutettujen piirissä mitenkään poikkeuksellista. Tosin moni on mennyt suoraan hoitoihin päätöksen lasten hankinnasta tehtyään, eikä odotellut, josko tärppäisi luonnollisesti.
Isompi pointti lieneekin se suhde. Ei ole sanottua, että se tulisi niin, että siinä ehditään lapsentekoon.
Toki niinkin voi käydä.Ei välttämättä ole vapailla markkinoilla montaa "kriteerit täyttävää" miestä. Varmaan tuon tyyppinen nainen kaipailee akateemista ja hienostunutta miestä.
Kommentti: Uranainen yritti työntää viimeisillään raskaana olevan naisen uima-altaaseen – mikä selittää ihmisten äkkinäistä, väkivaltaista pahuutta?
Ihmisen mieli voi sumentua sekunneissa. Se on jokaisen hyvä tiedostaa, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Niko Ranta.
New York. Ihana kaupunki Yhdysvalloissa. Vierailin siellä viime kuussa kolmatta kertaa. Eikä kaupunki tälläkään kertaa pettänyt kovia odotuksia. Se on kaupunki, jossa riittää sykettä ja tekemistä. Mutta tämänkertainen reissu antoi ennen kaikkea ajattelemisen aihetta. Ihan kirjaimellisesti.
Nimittäin ihmisten pahuudesta. Hurjistumisesta. Toisaalta myös elämän raadollisuudesta. Kodittomia ja tajuttomanoloisiakin ihmisiä lojuu siellä täällä. Ja mitä isompi kaupunki, sitä helpommin ihmiset kävelevät ohitse, eivätkä piittaa. Semmoista se elämä on New Yorkissa.
MUTTA erityisesti yksi välikohtaus jäi askarruttamaan. Se tapahtui viimeisenä lomapäivänä, hotellin uima-altaalla.
Allasalueella työskenteli uimavalvoja sekä allastyöntekijä, joka jakoi asiakkaille istuinpaikkoja ja antoi pyyhkeitä. Sain kyseisenä aamuna jälleen mahtavaa asiakaspalvelua tältä allastyöntekijältä. Kuulin sivukorvalla, kun hän jutteli muiden hotellivieraiden kanssa, että hän oli seitsemännellä kuulla raskaana. Paahtava aurinko paistoi, kaikki oli hyvin.
SITTEN allasalueelle tepasteli tomeranoloinen ja menestyneennäköinen nainen, joka oli pukeutunut pikkuruiseen, pakarat paljastavaan uima-asuun. Puhelimeen puhunut 30–40-vuotias nainen sai istumapaikan, lähes viimeisen vapaana olevan. Hän olisi halunnut varata myös kaverilleen viereisen istuinpaikan. Kaveri olisi tullut ”jossain vaiheessa”. Allastyöntekijä yritti kolmeen kertaan ystävällisesti sanoa, ettei paikkaa voi varata. Paino sanalla ystävällisesti.
Hotellin asiakas toimi silti jääräpäisesti. Hän laittoi laukkunsa yhä tuolille, jonka hän olisi halunnut varata kaverilleen. Allastyöntekijä turhautui lopulta, otti laukun ja siirsi tai heitti sen tavanomaisesti kovemmin syrjään. Helvetti oli irti.
POLSKUTTELIN vedessä ja näin, miten naisasiakas nousi kipakasti tuoliltaan ja kävi käsiksi allastyöntekijään sekä työnsi tätä uima-allasta kohti. Asiakas oli silmittömän raivon vallassa. Hotellivieraat, joille allastyöntekijä oli hetkeä aiemmin kertonut raskaudestaan, huusivat, että ”lopeta, lopeta, hän on raskaana”. Vasta sitten tilanne rauhoittui. Onneksi allastyöntekijä ei pudonnut altaaseen tai kaatunut. Kaukana se ei ollut.
Allastyöntekijä purskahti kovaan itkuun ja karjaisuun. Hän oli shokissa. Hän selvisi henkisillä vammoilla. Allastyöntekijän työkaveri, uimavalvoja, istui paikallaan kuin muumioitunut kasvi. Ilmekään ei värähtänyt. Sen sijaan lähimpänä tilannetta seuranneet hotellin asiakkaat tarjosivat allastyöntekijälle lohdutusta. Tarjosipa joku tunnekuohussa jopa alkoholijuoman ostamista, kunnes tajusi, etteihän nainen voi raskautensa takia juoda alkoholia. Se oli myötäelämistä kuitenkin. Välittämistä.
100%. Menet kapakkaan ja isket jonkun körilään sieltä. Etkä ota lastia sitten suuhun. Muutamalla kerralla kyllä tärppää. Ihmissuhteen saaminen vielä tähän on jo haastavampaa. Kohdallasi alle 1%, kun et tuohon ikään ole ukkoa saanut hommattua.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi parisuhteesta tehdään kynnyskysymys lastenhankintaa ajatellen. Sitten jos miestä ei ajoissa löydy ja lapset jäävät sen vuoksi tekemättä, nainen saattaa pahimmassa tapauksessa katkeroitua loppuiäkseen.
Itse olen 34v ja korkeasti koulutettu. Olen aina haaveillut yhdestä lapsesta ja nyt menen hoitoihin yksin. Vanhemmiten tajusin, etten oikeasti edes halua/tarvitse miestä arkea jakamaan.
Et ymmärrä?
Jotkut meistä haluavat jakaa vanhemmuuden ja vastuun. Itse tiesin jo varhain, etten aio lasta hankkia yksin.
Ihan ok, jos jotkut haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi parisuhteesta tehdään kynnyskysymys lastenhankintaa ajatellen. Sitten jos miestä ei ajoissa löydy ja lapset jäävät sen vuoksi tekemättä, nainen saattaa pahimmassa tapauksessa katkeroitua loppuiäkseen.
Itse olen 34v ja korkeasti koulutettu. Olen aina haaveillut yhdestä lapsesta ja nyt menen hoitoihin yksin. Vanhemmiten tajusin, etten oikeasti edes halua/tarvitse miestä arkea jakamaan.
On outoa, että jopa taloudellisesti hyvin omillaan toimeentulevat naiset tekevät usein parisuhteesta kynnyskysymyksen. Nykyään ei myöskään katsota kieroon yksin lapsen hankkivaa naista, joten senkään puoleen miestä ei ole "pakko" löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi parisuhteesta tehdään kynnyskysymys lastenhankintaa ajatellen. Sitten jos miestä ei ajoissa löydy ja lapset jäävät sen vuoksi tekemättä, nainen saattaa pahimmassa tapauksessa katkeroitua loppuiäkseen.
Itse olen 34v ja korkeasti koulutettu. Olen aina haaveillut yhdestä lapsesta ja nyt menen hoitoihin yksin. Vanhemmiten tajusin, etten oikeasti edes halua/tarvitse miestä arkea jakamaan.Et ymmärrä?
Jotkut meistä haluavat jakaa vanhemmuuden ja vastuun. Itse tiesin jo varhain, etten aio lasta hankkia yksin.
Ihan ok, jos jotkut haluavat.
No sitten täytyy miettiä kummasta on valmis joustamaan: lapsihaaveesta vai parisuhteen vaatimuksesta. Tarkoitan siis tilannetta, jossa naisella on ikää se 35v ja biologinen kello tikittää.
100%, jos Tuksukin saa itsensä raskaaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 36 kun jäin leskeksi. Ehdin hankkia itselleni uuden aviomiehen, koulutetun ja varakkaan ja lapsenkin. Hyvin kaverisikin ennättää.
Lapset kannattaa tehdä nyt heti hedelmöityshoidoilla yksinhuoltajana ja suhteen voi etsiä myöhemmin vaikka sitten kun lapset ovat kouluiässä. Suhteen löytäminen on niin arpapeliä, ettei siihen kannata edes koulutetun naisen panostaa. Miehet haluavat monien vuosien tutustumista ennen lasten hankintaa, joten sitä riskiä ei kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 prosenttia hedelmällisyysiän ohittaneista naisista on lapsettomia. Kymmenen vuoden päästä heitä on jo neljännes. Jäikö naisilta biologinen kello vetämättä vai haikaralta kartta kotiin?
Vielä 20 vuotta sitten 30-vuotias lapseton nainen oli kummajainen. 20 vuoden päästä hän on standardi. Ennätysmäärä naisia on tuolloin lapsettomia; joka viides yli nelikymppinen. Vaikka vaihtelu virkistää elämänvalinnoissakin, pääministeriä puistattaa: kuka maksaa eläkkeet? Kuka tekee työt?
Vielä 1970-luvulla ensisynnyttäjät olivat 24-vuotiaita, nyt he ovat kolme vuotta vanhempia. Helsingissä ensimmäinen lapsi pukataan ulos yli kolmekymppisenä. Alle kolmekymppisten ensisynnyttäjien määrä onkin koko ajan laskenut ja yli 35-vuotiaiden kasvanut. Vauvanteko on siirtynyt ikänaissarjaan, vaikka nuoret naiset pitävät ihanteellisena ensisynnytysikänä 25 vuotta.
Kun vauvaa yrittää vanhana, on selvää, ettei temppu käy yhtä helposti kuin kaksikymppisenä. Suurin osa lapsettomaksi jäävistä naisista on halunut lapsia, sitä on vain lykätty liikaa. Joko sopivaa kumppania ei ole löytynyt tai lapsen saaminen ei enää ole mahdollista, kun on odotettu opintojen päättymistä, vakituista työpaikkaa tai vauvakuumetta.
“Suuri uhka ovat lisäksi pätkätyöt, jotka lisäävät epävarmuutta. Äitiyslomalle ei voi jäädä, kun toimeentulo vaarantuu", uskoo Väestöliiton tutkija Pirjo Paajanen.
Etenkin hyvin koulutetut naiset ovat taipuvaisia hankkimaan lapsensa myöhään. Ja kuten kaikki tiedämme, heidän joukkonsa on vain jatkuvasti kasvanut. Uranaiset ovat muuta väestöä useammin lapsettomia.
Lapseton
Yli 90 prosenttia naisista haluaa lapsen: harva nainen on lapseton halustaan. Eivätkä lapsettomatkaan ole täysin varmoja kannastaan.
“Se, ettei halua lapsia ei ole mikään muuttumaton päätös. Nuorena voi sanoa toista, mitä vanhempana tekee", toteaa Paajanen.
Tutkimuksen mukaan naisen lastenhankintapäätöstä edistää erityisesti kumppanin halukkuus. Lähes 95 prosenttia 18–39-vuotiaista haluaa lapsen, tosiasiassa vain 75 prosenttia miehistä saa lapsen. Toisin kuin naisilla, hyvin koulutetut miehet saavat muita miehiä runsaammin lapsia.
“Hyvin koulutetut miehet ovat kysytympiä parisuhdemarkkinoilla."
Hyvä on myös muistaa, että miehillä ei ole kiire; miesten jälkeläistuotanto toimii vielä kauan sen jälkeen, kun naisilla on lappu luukulla.
Enemmän lapsia
“Uhkana on, että naiset jakautuvat tulevaisuudessa voimakkaammin ura- ja äitinaisiin. Tämä näkyy jo nyt tilastoissa: kolmilapsisten naisten määrä on kasvanut samalla kun lapsettomien naisten määrä", sanoo Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksiön Eija Sevón.
“On mahdollista, että tämä parantaa perheettömien naisten asemaa työelämässä, ja ns. lasikattoilmiö katoaa, mutta todennäköistä on myös se, että perheelliset otetaan työssä entistä huonommin huomioon. Naiselle voidaan aina sanoa ‘valitse ura tai perhe´."
Näin vähäisetkin mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe katoaisivat.
Myös äitiydeltä vaaditaan enemmän.
“Voi sanoa että nykyajan äitiys on kokolailla normitettu. Monelle äitiydestä tulee ura."
Vierailija kirjoitti:
Ja huomattava osa heistä tekisi elämänsä toisin, mikäli saisi nuoruuden takasin. Perhe~lapset.. ennen uraa.
mies52v
Kaikki ystäväni ovat todella korkeasti koulutettuja, eikä kukaan ole katunut sitä, että on opiskellut ja nyt hyvässä asemassa työelämässä. Miksi kukaan katuisi sitä, että on pärjännyt elämässä?
Veikkaan että sieltä koulutusjakauman toisesta päästä voi katujia löytyä paljonkin.
Kyllä nuorena äidiksi tulleilta aika usein koulut ja uran luominen jää siihen. Jos niitä edellytyksiä on koskaan ollutkaan.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa tehdä nyt heti hedelmöityshoidoilla yksinhuoltajana ja suhteen voi etsiä myöhemmin vaikka sitten kun lapset ovat kouluiässä. Suhteen löytäminen on niin arpapeliä, ettei siihen kannata edes koulutetun naisen panostaa. Miehet haluavat monien vuosien tutustumista ennen lasten hankintaa, joten sitä riskiä ei kannata ottaa.
Tämä nyt on erityisen dorka vinkki. Kyllä sen parisuhteen saa helpommin lapsettomana kuin lapsen kanssa. Ja mitä tulee tutustumiseen, niin kannattaa suosia ulkomaalaisia. Kaveri löysi ruotsalaisen ja lapsi tuli vuodessa.
Yksinhuoltajuus on todella iso valinta, jos sen tekee etukäteen. 20 vuotta yksin vastuussa lapsesta.
Ei sovi kaikille.
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi parisuhteesta tehdään kynnyskysymys lastenhankintaa ajatellen. Sitten jos miestä ei ajoissa löydy ja lapset jäävät sen vuoksi tekemättä, nainen saattaa pahimmassa tapauksessa katkeroitua loppuiäkseen.
Itse olen 34v ja korkeasti koulutettu. Olen aina haaveillut yhdestä lapsesta ja nyt menen hoitoihin yksin. Vanhemmiten tajusin, etten oikeasti edes halua/tarvitse miestä arkea jakamaan.Et ymmärrä?
Jotkut meistä haluavat jakaa vanhemmuuden ja vastuun. Itse tiesin jo varhain, etten aio lasta hankkia yksin.
Ihan ok, jos jotkut haluavat.No sitten täytyy miettiä kummasta on valmis joustamaan: lapsihaaveesta vai parisuhteen vaatimuksesta. Tarkoitan siis tilannetta, jossa naisella on ikää se 35v ja biologinen kello tikittää.
Sitä täällä on ap.lle sanottukin.
Ap ei ole kai täällä kommentoinut, nuo yh-kommentit (2) ovat minulta.
Ap?
Sama tilanne, täytän kesällä 35, ei ole parisuhdetta. Haaveilen vain yhdestä lapsesta ja olen miettinyt pystyisinkö täysin yksin ilman tukiverkkoja yhden lapsen kasvattamaan jos menen lapsettomuushoitoihin.
Niin isot, että työnantajat pitävät riskinä.
Hyviä miehiä ei riitä kaikille. Kannattaa harkita että hankkii lapsen yksin.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja huomattava osa heistä tekisi elämänsä toisin, mikäli saisi nuoruuden takasin. Perhe~lapset.. ennen uraa.
mies52v
Kaikki ystäväni ovat todella korkeasti koulutettuja, eikä kukaan ole katunut sitä, että on opiskellut ja nyt hyvässä asemassa työelämässä. Miksi kukaan katuisi sitä, että on pärjännyt elämässä?
Veikkaan että sieltä koulutusjakauman toisesta päästä voi katujia löytyä paljonkin.
Kyllä nuorena äidiksi tulleilta aika usein koulut ja uran luominen jää siihen. Jos niitä edellytyksiä on koskaan ollutkaan.
Psykologien mukaan huomattava osa lapsettomiksi jääneistä katuu. Toki eihän nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
mies52v
Ei välttämättä ole vapailla markkinoilla montaa "kriteerit täyttävää" miestä. Varmaan tuon tyyppinen nainen kaipailee akateemista ja hienostunutta miestä.