Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Vierailija kirjoitti:
Purjevene jne.
Olen kerran ollut purjeveneessä ja se oli kuolettavan tylsää. Avomerellä tuuli ja palelsi, maisema oli yksitoikkoinen.
Purjeveneessä oleminen voi olla tylsää, purjehtiminen ei ole tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seminaari tai kurssi jostain etukäteen mielenkiintoiseksi oletetusta aiheesta.
Ennen kurssia on kiva suunnitella muistiinpanovälineitä, verkostoitumista, mielenkiintoisia väittelyitä ja kysymyssessioita. Todellisuudessa seminaarin alku viivästyy, äänentoisto on surkea, Powerpoint ei pelaa, tylsä luennoitsija tai puhuja ei innostakaan ja lopulta sitä vaan lojuu tuolissa ja odottaa seminaarin loppumista, jotta pääsee luikkimaan pois. Muistiinpanotkin on jotain surkeita harakanvarpailta, joilla ei tee mitään ja joiden lukemiseen tarvitaan vähintään lääkärin paperit. Ja mahdolliset tarjoilut loppuivat kesken.
Suuteleminen sateessa. Kokeilin. Se ei ole yhtä kivaa mitä elokuvissa annetaan ymmärtää. Tähän kun lisätään vielä tuuli niin hiukset tunkevat suuhun ja naamalle.
Varltaminen. Maisemat on kivoja joo ja ja instaan saa upeita kuvia mutta todellisuus on pelkkää piinaa. Rinkka painaa, jalkoja särkee, sataa vettä. Illalla yrität väsyneenä sateessa pystyttää telttaa ja laittaa trangialla ruokaa. Rinkasta et helpolla löydä ikinä sitä mitä tarvisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bileet. Pitää olla aika tarkkaan planeetat oikeassa asennossa, että olisi oikeasti hauskaa eikä yhtään vaivaannuttavaa.
Tämä. Opiskelijabileet ovat eritysen masentavia, vaikka niitä aina hehkutetaan. Kun yhteen lyödään joukko vielä keskenkasvuisia, epävarmoja, omaa paikkaansa hakevia ihmisiä ja laitetaan ne kiskomaan viinaa kuin viimeistä päivää, niin lopputulos on yleensä aika hajottava.
Tämä!!
Olen kaiken lisäksi mukana alamme opiskelijajärjestön hallituksessa, silti samaa mieltä.
Suostun tulemaan mukaan paikan päälle ainoastaan rastikierroksille ynnä muuhun jossa saan järjestää ja pitää juhlijoille toiminnallista ohjelmaa.
Ryyppybileet on aina aivan kuolleita, huono musiikki pauhaa niin kovalla ettei voi edes keskustella muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.
Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.
Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D
Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.
Purjehtiminen. Tulee paha olo ja oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen lasten kanssa.
No ei kyllä varmaan KUKAAN ole kuvitellut tätä kivaksi?
Jaa. Kyllä minusta on mukava matkustaa lasten kanssa.
Ei tosin olla matkustettu silloin kovin pitkälle, kun lapset olivat ihan pieniä. Enkä ymmärrä miksi niiden 2 ja 4- vuotiaiden kanssa pitää lentää toiselle puolelle maapalloa. Se ei välttämättä ole kivaa kellekään. Ei edes niille kanssa matkustajille esim. lentokoneessa... Nähty ja kuultu on (ei omat lapset).
Me ollaan reissattu pari kertaa afrikassa siten, että mukana on ollut ekalla kerralla 1v 4kk ikäinen lapsi, ja tokalla kerralla 2,5 v, 5v ja 7v.
Ei näistä kukaan ole kiljunut koneessa, ja kaikki mennyt hyvin paikan päälläkin. Kivaa oli kaikilla. Tietysti on tehty myös pienempiä reissuja lähemmäs. Mutta meillä onkin kivat lapset, jotka on opetettu uskomaan puhetta, vaikka yksi on vielä erityinen.
Mää en tajua kuka lähtee noin pienten lasten kanssa Afrikkaan, ei saakeli oikeasti. Itse olen matkustanut Antarktista lukuunottamatta jokaisella mantereella, on ollut välissä jotain pikkuisen hasardejakin virityksiä kun ei ole ihan tullut ajatelleeksi kaikkia riskejä, mutta siihen olen vetänyt rajan että lapsia en riskeeraa. Eihän noin nuorelle voi mitään malarialääkitystä aloittaa ja aika rohkeaa ajatella että pystyisi suojamaan lasta niin ettei yksikään hyttynen pääse pistämään. Pari kaveria sairastanut malarian Afrikassa ja mieheni sairasti tosi pahan denguen, ja olisi kyllä ollut aivan hirveää jos kyseessä olisi ollut oma lapsi. Tuohon sitten päälle ne kaikki kolerat ym. mitä siellä voi myös saada, mieheni sai koleran viiden tähden hotellista. Mutta jokainen tyylillään, ei haittaa minua kun ei ole omat lapset kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Pieni flunssa ja lyhyt saikku. Joskus toivoo, että tulis sellainen pieni parin päivän kuume ja flunssa, voisi olla hyvällä omallatunnolla pois töistä ja levätä, kattoo hömppää telkkarista ja syödä jätskiä. Mutta ei. Sit kun se flunssa tulee, olo on aivan perseestä ja oikeasti on kiva palata normiarkeen. (Tämä huomio siis jo ennen koronaa).
Syötkö flunssassa jäätelöä. Itselle ei tulisi mieleenkään kun kurkku kipeä ja nenä vuotaa ja aivastuttaa. Yleensä sitä on juotu kuumaa... 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se silmälappu homma, mitä käytetään kun menee nukkumaan. Vi**u herään aina siihen kun se on valunut johonkin ja painauma naamassa..
Ei valu mihinkään. Taidat aika kärrynpyörä olla.
Vierailija kirjoitti:
Pieni flunssa ja lyhyt saikku. Joskus toivoo, että tulis sellainen pieni parin päivän kuume ja flunssa, voisi olla hyvällä omallatunnolla pois töistä ja levätä, kattoo hömppää telkkarista ja syödä jätskiä. Mutta ei. Sit kun se flunssa tulee, olo on aivan perseestä ja oikeasti on kiva palata normiarkeen. (Tämä huomio siis jo ennen koronaa).
Kuumeessa jäätelöä?? Eikö kuumeessa palele jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni mielestä yhteiset suihkut ja kylvyt on superihania ja arjen romantiikkaa. Mulla on suihku, hänellä kylpyamme. Molempia ollaan kokeiltu ja en vaan tykkää. Suihkussa palelen herkästi ja inhottavaa kun ei voi olla koko aikaa veden alla. Miesystävä ei myöskään kestä niin lämmitä vettä kuin minä vaan haluaisi laittaa suihkun lämpötilan haaleaksi, mikä minulle on yhtä kuin kylmä. Peseytyminen on hidasta ja romantiikka kaukana. Koitan muutenkin herkkäihoisena päästä suihkusta pois niin nopeasti kuin mahdollista, joten en pidä siitä, että suihkussa halailtaisiin, pussailtaisiin tai muuten viivytettäisiin peseytymistä.
Yhteiset kylvyt ovat vielä hirveämpiä. Miesystävä on 190cm, joten normiamme on hänelle yksistään jo liian pieni. En ole kokeillut sitä kuin kerran ja tulin äkkiä pois.
Varatkaa joskus hotellihuone saunalla, saunasta saat lämpöä niin et palele heti suihkussa.
Tai tietysti hotellihuone poreammeella, jossa tilaa on enemmän:)
Vierailija kirjoitti:
Meressä uiminen.
Yleensä kylmää tai korkeintaan haaleaa vettä, jonka suolaisuus sattuu kurkkuun ja kirvelee silmiä. Jos tai pikemminkin kun aaltoilee, pitää koko ajan olla valppaana; syvällä täytyy varoa ettei pää joudu vedenpinnan alle ja matalalla ettei polvet kolise pohjaan.
"Uimisen" jälkeen täytyy aina käydä kunnon suihkussa, ellei halua ihon olevan limainen ja haiseva koko loppupäivän. Hiukset kyllä tykkää, mutta se onkin ainoa hyvä puoli.
Mieluummin katselen merta kauempaa.
Tästä syystä en ole innostunut merenranta- tai saarimökeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuisto.
Lapsenahan se oli mitä hauskinta. Aikuisena pääsin jollain ilmaislipulla kokeilemaan. Enkä nyt ole muuten sellainen, joka ei voisi enää hassutella vaikka aikuiseen ikään olen jo ehtinyt. Mutta. Minulla on korkeanpaikan kammo. Monissa huvipuistolaitteissa tämä on se "juttu". Se, että tunnen oloni turvattomaksi ja olen kauhuissani ei mene enää hauskan puolelle. Maailmanpyörä siis on laite, jossa vaan tarraan kiinni korin seinämistä.
Sitten oli laitteet, joissa kieputetaan eri tavalla. Näistä taas tuli huono olo. Olisin varmaan oksentanut, jos olisin vielä jatkanut.
Näin ollen minun olisi kannattanut jättää huvipuistomuistot lapsuuteen:)
Kesällä loikoilu jossain niityllä, piknikki nurmikolla, auringonotto tai lukeminen pihalla viltin päällä tai ihan mikä vaan vastaava. Ötökkäarmeija on samantien kimpussa.
Lapsena/teininä maalla vanhempien luona asuessa yritin vähän ottaa aurinkoa ja lukea kirjoja pihanurmikolla. Yhtäkään paikkaa ei löytynyt missä ei olisi ollut MUURAHAISIA. Sellaisia vihaisia purevia isoja muurahaisia. Ja tietenkin ympärillä pyöri jatkuvasti häiriköiviä kärpäsiä ja muita pörisijöitä, ampiaisista puhumattakaan.
Iltaisin sitten hyökkäsi hyttyset ja mäkäräiset. Meillä oli kuistilla riipputuoli, jossa olisi ollut kiva loikoilla kun nurmikko oli jo muurahaisten vallassa, mutta siellä oli hyttysiä jo päiväsaikaankin kun oli sen verran varjossa. Täysin hyödytön sekin kuisti ja tuoli.
Shoppailu. Elokuvissa ja mainoksissa naiset kulkee iloisina kädet täynnä muotiliikkeiden paperisia logokasseja. Todellisuudessa pengot hikisenä täpötäysiä vaatekauppojen rekkejä, yrität löytää epätoivoisesti jotain sopivaa. Pikkuliikkeessä myyjä tulee heti selän taakse kyttäämään. Hädissäsi ostat jotain epämääräistä ja epäsopivaa, joka jää kaappiin pölyttymään.
Pelkkä kotona oleminen varsinkin näin koronan aikaan. Aluksi kotona oleminen on ihan ok, mutta kun oot yksinäsi ilman lemmikkejä tai lapsia kerrostalossa monta viikkoa putkeen, niin kyllä siinä alkaa seinät kaatumaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.
Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.
Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D
Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.
Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.
Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.
Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D
Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.
Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen.
Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.
Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D
Meressä uiminen.
Yleensä kylmää tai korkeintaan haaleaa vettä, jonka suolaisuus sattuu kurkkuun ja kirvelee silmiä. Jos tai pikemminkin kun aaltoilee, pitää koko ajan olla valppaana; syvällä täytyy varoa ettei pää joudu vedenpinnan alle ja matalalla ettei polvet kolise pohjaan.
"Uimisen" jälkeen täytyy aina käydä kunnon suihkussa, ellei halua ihon olevan limainen ja haiseva koko loppupäivän. Hiukset kyllä tykkää, mutta se onkin ainoa hyvä puoli.
Mieluummin katselen merta kauempaa.