Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Nuoruuden aikaisten ystävien tapaaminen. Tämä onkin kivaa ja yleensä tapaamisen jälkeen on tosi kiva olo jälleennäkemisestä. Mutta se tapaamisen sopiminen on yhtä tuskaa!

Meitä viisi naista, jotka tavattiin opiskeluiden merkeissä. Minä ja yksi toinen kaveri ollaan Kaikki käy - tyyppejä. Meille sopii yleensä mikä vaan (näkeminen omassa kodissa, ravintolassa, jossain mökillä, kävelylenkillä, laavulla jne.). Lisäksi ollaan valmiita joustamaan esim. omista harrastuksista, jotta päästään tapaamaan.

"Liisa" on purukan ainoa sinkku, vanhemmat ovat jo kuolleet, ei harrasta mitään, käy vain töissä. Hänellä tuntuu aina olevan kalenteri täynnä, eikä halua monta menoa samalle viikolle, että aikaa jää lepäämiselle. Jos on päättänyt mennä syyskuun viimeisenä perjantaina mökille haravoimaan, niin haravointia ei voi siirtää seuraavalle päivälle.

"Anna" ei koskaan pääse mihinkään ja jos hän lupaakin tulla, niin ei silti voi olla varma, että ilmestyykö paikalle. Hän ei voi tehdä mitään ilman miestään. Annalle ehkä käy tapaaminen ravintolassa tai jonkun kotona, jos kotitilanne (mies) sen sallii. Yöksi häntä ei saa edes vanhempieni mökille, vaikka se on vain 40 km päässä. Puhumattakaan jostain parin sada km päässä sijaitsevasta mökistä. Ei myöskään voi olla erossa lapsistaan, vaikka nämä ovat jo 16 ja 17 vuotiaita

"Minna" on ihan mukava tyyppi, mutta ei oikein tykkää tavata ravintolassa, jonkun kotona tai jossain mökillä, jos joku nauttii alkoholia. Hänen ex-puolisonsa on alkoholisti. Alkoholi ei tapaamisissamme ole mitenkään pääroolissa, mutta kolme meistä harrastaa viinejä ja hyvän ruoan kanssa on ihan kiva maistella viiniä tai juoda vaikka tervetuliaisiksi lasit kuohuvaa. Minnalle on kyllä aina ostettu pullo jostain lehtikuohua tai esim muutama pullo jotain ns. parempaa alkoholitonta juotavaa. Silti tuntuu, että hän alkaa mököttää, vaikka alkoholia ei nautittaisi kuin se yksi kuohuvalasillinen. Minna ei tykkää oikein luonnostakaan, joten ei millään lähde esim kävelylenkille.

Tapaamista sopiessa tulee kyllä aina mieleen, että miten tämä voi olla näin vaikeaa!

amme.

mielummin ottaisin kuuman suihkun, mutta ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden aikaisten ystävien tapaaminen. Tämä onkin kivaa ja yleensä tapaamisen jälkeen on tosi kiva olo jälleennäkemisestä. Mutta se tapaamisen sopiminen on yhtä tuskaa!

Meitä viisi naista, jotka tavattiin opiskeluiden merkeissä. Minä ja yksi toinen kaveri ollaan Kaikki käy - tyyppejä. Meille sopii yleensä mikä vaan (näkeminen omassa kodissa, ravintolassa, jossain mökillä, kävelylenkillä, laavulla jne.). Lisäksi ollaan valmiita joustamaan esim. omista harrastuksista, jotta päästään tapaamaan.

"Liisa" on purukan ainoa sinkku, vanhemmat ovat jo kuolleet, ei harrasta mitään, käy vain töissä. Hänellä tuntuu aina olevan kalenteri täynnä, eikä halua monta menoa samalle viikolle, että aikaa jää lepäämiselle. Jos on päättänyt mennä syyskuun viimeisenä perjantaina mökille haravoimaan, niin haravointia ei voi siirtää seuraavalle päivälle.

"Anna" ei koskaan pääse mihinkään ja jos hän lupaakin tulla, niin ei silti voi olla varma, että ilmestyykö paikalle. Hän ei voi tehdä mitään ilman miestään. Annalle ehkä käy tapaaminen ravintolassa tai jonkun kotona, jos kotitilanne (mies) sen sallii. Yöksi häntä ei saa edes vanhempieni mökille, vaikka se on vain 40 km päässä. Puhumattakaan jostain parin sada km päässä sijaitsevasta mökistä. Ei myöskään voi olla erossa lapsistaan, vaikka nämä ovat jo 16 ja 17 vuotiaita

"Minna" on ihan mukava tyyppi, mutta ei oikein tykkää tavata ravintolassa, jonkun kotona tai jossain mökillä, jos joku nauttii alkoholia. Hänen ex-puolisonsa on alkoholisti. Alkoholi ei tapaamisissamme ole mitenkään pääroolissa, mutta kolme meistä harrastaa viinejä ja hyvän ruoan kanssa on ihan kiva maistella viiniä tai juoda vaikka tervetuliaisiksi lasit kuohuvaa. Minnalle on kyllä aina ostettu pullo jostain lehtikuohua tai esim muutama pullo jotain ns. parempaa alkoholitonta juotavaa. Silti tuntuu, että hän alkaa mököttää, vaikka alkoholia ei nautittaisi kuin se yksi kuohuvalasillinen. Minna ei tykkää oikein luonnostakaan, joten ei millään lähde esim kävelylenkille.

Tapaamista sopiessa tulee kyllä aina mieleen, että miten tämä voi olla näin vaikeaa!

miksette voi maistella alkoholitonta kuoharia tai viiniä?

Pedikyyri hoitolassa. Ei onnistu, kun jalkapohjat kutisee liikaa ja kovettumien poisto tuntuu inhottavalta.

Farkkujen ostaminen netistä. Koko ei ikinä satu olemaan sopiva ja palauttaminen ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden aikaisten ystävien tapaaminen. Tämä onkin kivaa ja yleensä tapaamisen jälkeen on tosi kiva olo jälleennäkemisestä. Mutta se tapaamisen sopiminen on yhtä tuskaa!

Meitä viisi naista, jotka tavattiin opiskeluiden merkeissä. Minä ja yksi toinen kaveri ollaan Kaikki käy - tyyppejä. Meille sopii yleensä mikä vaan (näkeminen omassa kodissa, ravintolassa, jossain mökillä, kävelylenkillä, laavulla jne.). Lisäksi ollaan valmiita joustamaan esim. omista harrastuksista, jotta päästään tapaamaan.

"Liisa" on purukan ainoa sinkku, vanhemmat ovat jo kuolleet, ei harrasta mitään, käy vain töissä. Hänellä tuntuu aina olevan kalenteri täynnä, eikä halua monta menoa samalle viikolle, että aikaa jää lepäämiselle. Jos on päättänyt mennä syyskuun viimeisenä perjantaina mökille haravoimaan, niin haravointia ei voi siirtää seuraavalle päivälle.

"Anna" ei koskaan pääse mihinkään ja jos hän lupaakin tulla, niin ei silti voi olla varma, että ilmestyykö paikalle. Hän ei voi tehdä mitään ilman miestään. Annalle ehkä käy tapaaminen ravintolassa tai jonkun kotona, jos kotitilanne (mies) sen sallii. Yöksi häntä ei saa edes vanhempieni mökille, vaikka se on vain 40 km päässä. Puhumattakaan jostain parin sada km päässä sijaitsevasta mökistä. Ei myöskään voi olla erossa lapsistaan, vaikka nämä ovat jo 16 ja 17 vuotiaita

"Minna" on ihan mukava tyyppi, mutta ei oikein tykkää tavata ravintolassa, jonkun kotona tai jossain mökillä, jos joku nauttii alkoholia. Hänen ex-puolisonsa on alkoholisti. Alkoholi ei tapaamisissamme ole mitenkään pääroolissa, mutta kolme meistä harrastaa viinejä ja hyvän ruoan kanssa on ihan kiva maistella viiniä tai juoda vaikka tervetuliaisiksi lasit kuohuvaa. Minnalle on kyllä aina ostettu pullo jostain lehtikuohua tai esim muutama pullo jotain ns. parempaa alkoholitonta juotavaa. Silti tuntuu, että hän alkaa mököttää, vaikka alkoholia ei nautittaisi kuin se yksi kuohuvalasillinen. Minna ei tykkää oikein luonnostakaan, joten ei millään lähde esim kävelylenkille.

Tapaamista sopiessa tulee kyllä aina mieleen, että miten tämä voi olla näin vaikeaa!

miksette voi maistella alkoholitonta kuoharia tai viiniä?

Näin on usein tehtykin. Esimerkiksi edellisessä tapaamisessa kaikki joivat vettä. Joskus olisi kuitenkin kiva maistaa vaikka jotain matkalta tuotua viiniä. Puolitoista kaatoa henkeä kohti ei luulisi maailma kaatavan. Joustamme toki hänenkin suuntaan odottelemallla häntä tupakkatauoilta ja harrastamme passiivista tupakointia hänen seurassaan. Toki ymmärrystä löytyy alkoholiongelmaisen ex-puolison takia, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole alkoholisteja ja juominen todellakin voi jäädä yhteen lasilliseen, eikä riistäydy käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Yökerhoissa juhliminen

Hirveä meteli niin ettei puhetta kuule. Siinä sitten istuskelet ja kattelet juopuneita ympärilläsi.

Sivusuhde

Ah niin ihanaa huumaa. Oikeasti sotkee kaiken ja aiheuttaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Riippumatossa loikoilu. Joko kuuma tai kylmä ja hyttyset ja muut hyönteiset kimpussa.

Tu nyt on pientä.

Aatteleppa ja vertaa vaikka Natoon.

Vanha kiinalainen sananparsi pätee; Jos se tuntuu liian hyvältä se on huijausta.

Aatteleppa itekki.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilutan kissaani valjaissa silloin tällöin. Ihana ajatus mutta käytännössä aikamoista säätämistä.

Tiedän tunteen kun olen sitä vuosia tehnyt, rämpinyt ojissa ja seisoskellut pusikoissa.

Mutta ne on ne virikkeet ja liikunta minkä kissa siitä saa. Yksin ei voi päästää kissaa ulos. Ja se johtuu ihmisistä eikä mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takan lämmitys ja takkatulen äärellä viinin siemailu. Miten ihanan rentouttavaa, aivan kuin elokuvissa. Todellisuus: puut pitää hakea aina etukäteen, kärräät niitä puusäkkejä liiteristä kelillä kun kelillä (tänä talvena ainakin ihanan liukasta), pilkot pilkkeitä hikipäissään, kämppä täynnä puuroskaa eli käytännössä syksystä kevääseen ei ole koskaan kämppä siisti. Takka noessa -> kädet ja vaatteet mustana, pitää tyhjentää tuhkat ja kun viimein pääset sytyttämään takkaa, se ei vedäkään, koska milloin mikäkin matalapaine tai 5% liian märkä kapula. Savut tulee sisään, koko kämppä haisee palaneelle ja päätä särkee, ilma kuivuu, samoin silmät. Jos joskus kaikki onnistuukin täydellisesti, ei sitä kuitenkaan vaan jaksa pelkkää takkaa tuijotella.

Onneksi kohta saa taas olla edes sen muutaman kuukauden ilman "ihanaa takkatulen lämpöä".

Meillä takka lämpiää useamman kerran viikossa ja kyllä se on ihanaa. Tehdään etätöitä ja on ihanaa tehdä töitäkin takan lähettyvillä. Meillä voi myös nukkua vaikka päiväunet takan äärellä. Meillä nautitaan takasta hyvinkin paljon. Se on suuri nautinto.

Jep, tuolla ensimmäisellä kirjoittajalla on varmaan vaan huono takka jos ei vedä. Meillä tosin on vaan leivinuuni, mutta vedon kanssa oli ongelmia ainoastaan syksyllä lämmityskauden alussa. Puuvarasto on talon yhteydessä niin, että pääsee katoksen kautta hakemaan vaikka tohvelit jalassa. Ja valmiiksi pilkottuna tietenkin, sen kun vaan hakee korillinen kerrallaan, ja puut on kuivia eli syttyvät helposti. Asiat voi tehdä joko helpoiksi tai vaikeiksi itselleen :) tässä juuri nautin leivinuunin lämmöstä keittiön pöydän äärellä.

Ne kuvat, joissa muka rennosti loikoillaan palmurungon päällä tropiikissa. Ihan oikeasti, siihen asentoon on ensinnäkin tosi vaikea päästä ja siinä pysyä muuta kuin sen instakuvan ajan ja sitten vielä palmunrunko sattuu tosi ikävästi selkään.

Tulee parikin asiaa mieleen.

Oma piha. Eh.. Joo pari kk vuodesta ihan kiva teoriassa, tai sen yhden grillausillan ajan, mutta silloinkin on koko ajan liian kuuma ja ötököitä mönkii sisälle asti. Talvella ihan turha, tai suorastaan lisää työtä.

Maalla/lähiössä asuminen. Onhan se luonto kivaa, rauhallista ja tilavaa, metsään pääsee helposti. Mutta joka ikinen kauppareissu tai ihan vain kahvilassa käyminen pitää erikseen järjestää ja elämästä katoaa kaikki spontaanius. Lopulta sitä ei lähde jonkun kahvittelun takia keskustaan asti. Sitä on vain eristyksissä jossain korvessa. Keskustassa päivä voi alkaa kävelystä kahville ja pian löytää itsensä museosta tai elokuvista. Paljon kiinnostavampaa. 

Isompi asunto. Sitä oleilee kuitenkin pääosin olohuoneessa. On vain siivottavaa ja pitää täyttää kämppää turhilla huonekaluilla, tms, ettei olisi autio. Ja maksaakin enemmän.

Matkustaminen. On kivoja hetkiä, elämyksiä, jne, mutta pääosin sitä vain on epämukava olo lentokoneessa/junassa/tms, odottelua, jatkuvaa tavaroiden raahaamista ja jatkuvaa kaikenlaista etsimistä ruokakaupasta lähtien, ja lisänä vielä kielimuuri. Pelkkää stressiä muutaman vaivaisen elämyshetken takia. Mieluummin matkailen kotimaassa tai jopa omassa kaupungissa. Samat hotellikuviot tai nähtävyysseikkailut saa lähempääkin ilman tuskia.

Paljon vapaa-aikaa. Saakeli että on tylsää. 

Etätyö. Kiva ajatus, toimii jonkin aikaa tai välillä, mutta pidemmän päälle sitä vain turhautuu päivien puuromaisuuteen ja yksinäisyyteen. 

Parisuhde. Lopulta aika tylsää ja tavallista alun jälkeen. Ei siitä saa mitään erityistä lisää omaan elämään sinänsä. Mikään ei lopulta muutu. Olet yhä se joka olit yksinkin. 

Lumikengillä kävely. Sopii kokeilla.

Geelikynnet. Vieläkö niitä tehdään. Sain vuosia sitten lahjakortin. Omat hyvät kynnet hiottiin ensin rikki sen jälkeen se geelaus päälle. Oli hetken ok. Sitten kasvoi ja juureen hirveä kynnys, olisi pitänyt huoltaa. Kun oma kynsi vihdoin pääsi esiin oli se huonommassa kunnossa kuin ikinä. Ja geelaukset eivät lähteneet kuin odottamalla ja sietämällä korkeaa kynnysta niiden juuressa. En myöskään voinut tehdä mitään näppärää paksukärkisillä kynsillä.

Sääli kuka näitä tai vastaavia jatkuvasti pitää.

Perus kesämökki.

Talven jälkeen kauhee kosteus, patjat haisee ja hiiret ovat juhlineet sisällä. Hyttysiä niin maanpkeleesti. Mutainen ja leväinen järvi. Naapuritontilla jatkuvat nuorisojuhlat. Ja kyllä: se on työleiri.

Humala. Nousussa hetken hauskaa,muuten tulee vaan paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Humala. Nousussa hetken hauskaa,muuten tulee vaan paha olo.

Taitolaji. Et vaan osaa, kuten ei muutenkaan iso osa suomalaisia. Juovat aina kerralla aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humala. Nousussa hetken hauskaa,muuten tulee vaan paha olo.

Taitolaji. Et vaan osaa, kuten ei muutenkaan iso osa suomalaisia. Juovat aina kerralla aivan liikaa.

Ja liian nopeasti.

Lentäminen. Pitää olla ajoissa kentällä, vaikka kirjautuu itse sinne lentoyhtiön järjestelmään edellisenä päivänä. Turvatarkastuksessa on niitä säätäjiä ja tunkeilijoita. Porukoilla hirveästi matkatavaroita, ja koneessa on taatusti lapsiperhe vieressä.