Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.
Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.
Tämän takia olen päättänyt, että meillä mennään vieraiden kanssa vain juurikin tuolla grillimakkara-linjalla. Kun kaikista lupauksista huolimatta kaikki järjestelyt, kaupassa käynti sekä ruokien esivalmistelut ja siivoukset jäävät meidän harteillemme kuitenkin. Ja itsekin ovat vieraat sanoneet, että kyllä heille vain makkaroiden grillaus riittää, niin katsotaanpa sitten tulevaisuudessa, oliko kuitenkaan ihan niin.
Rasittavinta ulkona syömisessä on mielestäni se, että ne tavarat joutuu roudaamaan ulos, JA sitten takaisin sisään. Sekä se että ikinä koskaan ei kaikki tykötarpeet olekaan mukana vaan 2-6 kertaa pitää hakea aina joku mikä jäi, ja kuka se on tämä sisään-ulos-ramppaaja? No minä tietenkin kun "tiedän mistä kaikki tarvittava löytyy". Olisihan se mukava täydellä vatsalla kellahtaa pötköttelemään terassille tupakaksi laittaen kun muut siivoisivat pöydän.
Syömme kuitenkin miehen kanssa kahdestaan useinkin ulkona, kun sen näet tekee kahdestaan, niin tavaraa on vähemmän kannettavana.
Kosto.
Siinä tekee vain itsestään huonomman ihmisen, eikä koston kohdekaan muutu yhtään paremmaksi. Kostaja fantasioi ehkä saavansa enemmän kunnioitusta, mutta jos muiden mieli hänestä johonkin muuttuu, niin huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi mökkeilykmökkeily on kyllä just sitä mitä tässä haetaan: on ihana kiva kuvitelma rennosta oleilusta kauniilla rannalla, todellista hermolepoa.
Just joo. Mökki jossain kallioisella rannalla, missä kasvaa vaan mäntyjä ja tuulee pirusti ja on hyttysiä. Mökin omistaja eli se, kuka kutsui mökilleen, heiluu koko ajan jossain hommissa, mistä ei tiedä pitäisikö siihen osallistua vai ei, enkä edes ymmärrä, mitä se homma on. Siis miksi pitää riehua jossain työhommissa silloin, kun on kutsunut vieraita esim. vain yhdeksi yöksi? Jos yrittää olla mukana tekemässä jotain, niin ei yhtään tiedä, onko siitä apua vai haittaa, kun toinen vaan rientää jonnekin omiin tekemisiinsä. Ja kun jotain tekee, tuntuu kuin se olisi kuitenkin tehty väärin.
Mökki sisutettu tosi rumasti, kaikki jotenkin ankeeta ja luotaantyöntävää. Vaikka ulkona olisi lämmin, sisällä on kylmä. Päällä täytyy pitää kumisaappaita ja jotain rönttövaatteita. Ai että kuinka ihanaa.
Saunominenkin on yhtä hullunmyllyä, omistaja kantelee vesiä ja kaatelee niitä koko ajan johonkin, käy pihalla, tulee sisälle, tekee jotain, menee taas ulos, ei rauhoitu hetkeksikään. Vieras tuntee olonsa hölmöksi.
Kaikkein pahimpia on ne mökinomistajat, joiden on koko ajan esiteltävä mökkiä ja sen ympäristöä, ja erityisesti sitä, mitä HÄN siellä on aikaansaanut ja mitä HÄN siellä vielä tulee tekemään. Ei jaksa, ei!
Joo. Tulee ihan töhö loisija -olo, kun mökin isäntä touhottaa saunan lämmitystä vesien kantamisineen ja emäntä vääntää salaattia, pesee perunoita ja kattaa pöytää sellaista vauhtia, että et tiedä miten auttaisit. Sitten kun kysyt voitko tehdä jotain niin ei kuulemma tarvitse, mutta silti tuntuu että kuitenkin oikeasti pitäisi ymmärtää tehdä jotain. Jos taas avunanto otetaan vastaan ja vieras saa vaikka pestä ne perunat, niin tuntuu että teet jotain väärin sitten kuitenkin. Että ei niitä perunoita tuolla tavalla ole meidän mökillä ollut tapana pestä. Kukaan ei tätä sano, mutta aistit sen.
Ei kovin mukavaa kummallekaan osapuolelle. Vieras ei tunne oloaan sittenkään tervetulleeksi ja isäntäväki miettii että mitä tolloja tulikaan taas kutsuttua.
Hei mökkielämä on just tällasta. Siksi en koskaan hingu kenenkään mökeille. Ja meillä on jopa puolison kanssa tää sama. Hän tekee koko ajan jotain, itse yritän myös (peukolo keskellä kämmentä) tehdä jotain, mutta se on väärää tekemistä tai väärin tehty. Huolehdin ruokahuollosta ja siivouksesta ja sitten sanotaan, että mitä oot saanut aikaiseksi. Muuten hyvä puoliso, mutta mökillä muuttuu vaativaksi työmyyräksi. Mökkiloman paras hetki on, kun käännetään auton nokka kohti kaupunkia.
Nostalgiset äijien illat nuoruudenkavereiden kanssa. Kuulumiset on vaihdettu 15 minuutissa, ei keski-ikäisille edes tapahdu ikinä mitään kiinnostavaa. Sitten toiset 15 min muistellaan sitä yläasteen hassua opettajaa ja muistatko kuinka silloin bileissä, heh-heh. Sitten kun ei ole mitään yhteistä, ruvetaan vetämään viinaa. Seuraavana päivänä karsea krapula ja rahaa mennyt. Kehutaan kuinka upeaa ja pitäisi tehdä tämä useammin. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piknik puistossa. Nurtsi on epätasainen ja siksi siinä on ikävä istua. Maa onkin hieman kostea ja kosteus puskee viltinkin läpi ja housut on kohta peffan kohdalta kosteat. Viltillä vilistää muurahaisia ja muita hyönteisiä. Muurahaisia myös ruoassa. Ruoka on jotain tylsiä voileipiä, koska mitään lämmintä ei kannata ottaa mukaan, kun se kuitenkin jäähtyisi. Kylmät juomat ovat liian lämpimiä. Jos istut auringossa tulee kauhea hiki ja jos puun alla varjossa niin tulee vilu ja puusta tippuu jotain roskia siihen lämmenneeseen juomaan.
:D Joo ja sitten kun olet juonut sen lämmenneen kylmän juomasi loppuun, iskee armoton pissahätä!
Sankarinviitan rakentaminen. Arvatkaa paljonko meni suunnitteluun ja videointiin aikaa, kun esitteli itseään pitkää päivää puurtavana pääneuvottelijana ja kotona ehti käydä senverran, että ulkoili keräämässä roskia. Sitten joku perkeleen journalisti kehtaa uutisoida kauppojen taustoista. Nyt sitten on koko sankarin sijasta koko kansan kusitolppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikan pikkujoulut. Meillä on lähinnä samaa sukupuolta, joten suhdesoppia ei sentään pääse syntymään. Mutta muuten...
Yhteisruokailussa väki änkee sosiaalisimpien ja mutkattomampien ihmisten läheisyyteen jotta seurustelu olisi luontevaa. Kuppikuntaiset yrittävät päästä omaan rauhaansa, etteivät vahingossakaan tutustuisi muihin työntekijöihin. Puolessa pöydässä on kiusaannuttavaa keskustelua ruuasta ja säästä kun lähes vieraat ihmiset yrittävät seurustella täysin erityyppisten ihmisten kanssa. Pakollisten osuuksien jälkeen puolet porukasta häipyy kotiin tai jatkamaan omien kavereiden kanssa. Joku yrittää yhdistää jäljellejääviä väkisinväännetyillä leikeillä, kun kerran yhteisestä tilaisuudesta on kysymys. Mutta porukka haluaa seurustella lähjnnä niiden kanssa joiden kanssa ovat töissäkin olleet tekemisissä viimeiset 15 vuotta. Kuppikuntalaiset yrittävät liueta omalla porulallaan muualle jatkamaan, niin ettei se olisi liian itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgiset äijien illat nuoruudenkavereiden kanssa. Kuulumiset on vaihdettu 15 minuutissa, ei keski-ikäisille edes tapahdu ikinä mitään kiinnostavaa. Sitten toiset 15 min muistellaan sitä yläasteen hassua opettajaa ja muistatko kuinka silloin bileissä, heh-heh. Sitten kun ei ole mitään yhteistä, ruvetaan vetämään viinaa. Seuraavana päivänä karsea krapula ja rahaa mennyt. Kehutaan kuinka upeaa ja pitäisi tehdä tämä useammin. Ei.
Inttijutut unohtu, kuinka juuri meidän komppaniassa oli se legendaarinen koulutuskiellossa ja parit arvonalennukset saanut kapiainen, josta kukaan muu ei ollut koskaan kuullutkaan, vaikka olisi palvellut samassa varuskunnassa..
Tämän vuoksi meidän vuosikymmenen takaisella opiskelijaporukalla ei ole enää yhteisiä tapaamisia. Ensimmäiset viisi vuotta oli ihan hauskaa, juttua riitti aamuyölle ja monesti mentiin vielä baariin. Vuodet 12-17 valmistumisen jälkeen olivat väkinäisiä ja porukka kaikkosi jo 21-22 aikoihin, osa jätti tulemattakin. Nyt emme ole tapailleet liki 10 vuoteen osin tämän ja osin sen vuoksi, etteivät aikataulut muka sovi ja jonkunhan se pitäisi järjestää, yleensä hän, joka asuu opiskelupaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rantalomakohteet on aina pettymys. Nähtävyydet mitättömiä kivikasoja tai väkisin tehtyjä elämyksiä. Hotellit, joissa kunnon altaat, varsinkin on lapsiperhehelvettejä, aurinkotuolit varattu jo klo 6, aamupalalla varsinkin venäläiset vie kaiken käsistä, kaikki kaupat on jotain matkamuistohalpiskrääsää kalliilla hinnalla eli ei mitään ostettavaa.
pakko sanoa, että ihanin rantaloma kohde missä olen ollut, oli hotelli, jossa ei ollut lämmitettyä uima-allasta eli ei lapsiperheitä.
Siellä ei myöskään ollut wifiä eli ei alle 50v. juhlijajengiä pelkkiä siivoja eläkeläisiä.
Siellä oli hiljaista ja rauhallista. Aurinkotuolit aina vapaina ja kirjahyllyt täynnä laatukirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan pikkujoulut. Meillä on lähinnä samaa sukupuolta, joten suhdesoppia ei sentään pääse syntymään. Mutta muuten...
Yhteisruokailussa väki änkee sosiaalisimpien ja mutkattomampien ihmisten läheisyyteen jotta seurustelu olisi luontevaa. Kuppikuntaiset yrittävät päästä omaan rauhaansa, etteivät vahingossakaan tutustuisi muihin työntekijöihin. Puolessa pöydässä on kiusaannuttavaa keskustelua ruuasta ja säästä kun lähes vieraat ihmiset yrittävät seurustella täysin erityyppisten ihmisten kanssa. Pakollisten osuuksien jälkeen puolet porukasta häipyy kotiin tai jatkamaan omien kavereiden kanssa. Joku yrittää yhdistää jäljellejääviä väkisinväännetyillä leikeillä, kun kerran yhteisestä tilaisuudesta on kysymys. Mutta porukka haluaa seurustella lähjnnä niiden kanssa joiden kanssa ovat töissäkin olleet tekemisissä viimeiset 15 vuotta. Kuppikuntalaiset yrittävät liueta omalla porulallaan muualle jatkamaan, niin ettei se olisi liian itsestäänselvää.
Tätä mä ihmettelen. Olen itse superujo introvertti mutta ei mulle ole ongelma keskustella vaikka säästä tai työhön liittyvistä asioista vieraiden ihmisten kanssa. Normaalisti kahvitauilla halun olla omissa oloissani ja keskittyä lukemaan puhelimesta lehtiä. Mutta tuollaisissa tilaisuuksisa kuten pikkujoulut yms. on peruskohteliaisuutta keskustella kaikkein kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Instagram on suoraan sanoen aivan täysin p*erseestä! Syitä tälle:
1. Liityt ja luulet että kaikki on niin ihanan yhteisöllistä mutta oikeasti ketään ei kiinnosta mikään paitsi omien kuviensa ihastelu ja tykkäysten kalastelu ja tekokehut. 2. Luulet saavasi jotain seuraajia irl elämäsi ystävistä ja tutuista, sitten tuleekin kauhea epäilys ja kukaan ei seuraa ketään tai seuraa pakkopullamaisesti vaikka seuraaminen ja tykkäykset eivät ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Silti niihin suhtaudutaan kuin ne maksaisivat ja olisi kauhea vaiva antaa tykkäys tai seuraus, tai sitten tuon vastakohta sellaiset todella teennäiset pakkokehut siinä toivossa että saisi lisää seuraajia. 3. Pylly ja heruttelukuvat ärsyttää, miksi pilata muuten hieno maisemaotos jollain takapuolikuvalla? makuja on erilaisia, mutta ilmeisesti jotkut naiset haluaa työntää pyllykuvansa suoraan heruttelu-kategoriaan vieraille miehille. Meille naisille niistä heruheru kuvista ei ole mitään iloa ellei satu olemaan lesbo. 4. Lemmikin hankkiminen siksi että sitä voi esitellä instakuvissa ja storeissa, mitä järkeä? mihin se lemmikki joutuu kun karanteeni on ohi tai kun lemmikki vanhenee eikä ole enää ns.instamateriaalia? toivottavasti ei mene kiertoon, kuten niin monet insta"tähtien" vaatteet. 5. Asioiden julkistaminen vieraille tai puolitutuille kovaan ääneen instassa, ennen puhelinsoittoa tärkeille henkilöille. Tähän kuuluu vaikka nämä: "nyt se ja se raskausviikko meneillään! #raskaus #syysvauva #bebetulossa" kun on jätetty kertomatta raskaudesta miehelle ja sukulaisille mutta se pitää heti julkistaa ekana instassa. Tai nämä: "olisinpa nyt lähtenyt reissuun #coronapilaskaiken #hetireissuunjakentälle" aivan kuin ei olisi luettu uutisia, coronaa ollut vähintään helmikuusta lähtien. Pari tuollaista tyyppiä tiedän ja myötähäpeä on suuri.
Heh, ja mä mun liityin intsaan just siksi, ettei tarvitse sitä samaa mukakaverisontaa enää nähdä eikä kuulla mitä facessa oli :D
En seuraa ketään kavereita, en vaikka kaverit kuinka seuraisivat minua. Käyn sellaisten irl-kaverieni instasivuilla säännöllisesti, joiden profiili on avoin, eli ei vaadi seuraamista. Oma tilini on myös julkinen, ja sellaisen tulee pysymään.
Kyllä mä huomaan, että kun laitan kuvan instaan, siitä tykkää tietyt tyypit aina, ja nämä irl kaverit ei juuri ikinä, mutta kun laitan stooriin saman kuvan, niin ekana sen aina katsoo nämä irl-kaverit, eli eivät vain halua tykätä kuvistani, vaikka näkevät varmasti myös ne ;) :D
Noin muuten, tykkäys tykkäysestä-tyylillä menen, eli jos joku tykkää kuvastani, tykkään hänen jostain kuvasta takaisin. Koskee kaikkia muita julkisia tilejä paitsi selkeitä mainostilejä.
Ihanan vapauttavaa, kun ei ole irl-kaverit pahoittamassa mieltään kuten facessa oli tapana tehdä. He kun jakavat kaiken somessa, niin eivät uskalla pitää julkisena, minä taas olen kaikille selittänyt että ei, en seuraa ketään, mutta käyn julkisilla tileillä kyllä, ja vaikka pitävät minua typeränä sääntöineni, niin eivät ole kehdanneet loukkaantua kuitenkaan ;) :D
Purjehtiminen ja surffaaminen.
Molemmat vaikuttavat rennolta puuhalta, mutta ovat oikeasti fyysisesti aivan liian raskaita ollakseen nautinnollisia.
Kivoja katsella kyllä, vietän mielelläni aikaa veneellä (kun on hyvä sää!) tai rannalla katselemassa surffareita, mutta en hemmetissä halua itse tehdä sitä työtä mitä se vaatii...
Vierailija kirjoitti:
Kosto.
Siinä tekee vain itsestään huonomman ihmisen, eikä koston kohdekaan muutu yhtään paremmaksi. Kostaja fantasioi ehkä saavansa enemmän kunnioitusta, mutta jos muiden mieli hänestä johonkin muuttuu, niin huonompaan suuntaan.
Minä olen kostanut kyllä vain itseni vuoksi, ja saanutkin sillä itselleni paremman olon.
Koskaan en ole katunut.
Ihan outo ajatuskin, että kosto tehtäisiin muiden vuoksi..
Parisuhde