Sano rehellisesti, oletko valmis uhraamaan itseltäsi ja lapseltasi myös kesä- ja heinäkuun, jos hallitus ja THL sitä vaativat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän peukkuja että saisin olla lasteni kanssa koko kesän. Valitettavasti en ole se joka ensimmäisenä lähtee kun tulee lomautukset mutta toivon jos viimeistään siinä kesä-heinäkuussa pääsisin itse viettämään aikaa perheen kanssa.

Täällä sama. Toivon jo lomautusta ja pitkää sellaista niin pääsisi kesästä nauttimaan. Kesälomia ei edes saada nyt tietää jos niitä pitää käyttää ennen lomautusta niin se voi olla ihan koska vaan.

Mekään emme saa tietää nyt lomia jotta niitä voidaan käyttää ettei tarvitse lomauttaa. Meillä on aika paljon uusia rekrytty niin että minä olen tiimini yksi harvoista oikeasti tarpeellisista työntekijöistä.

Pelottaa että ne vähemmän tärkeät laitetaan lomalle ja minä teen töitä koko kesän ja saan lomani syksylle.

Se on myös lapseni kesän uhraamista kun hän joutuu ikkunasta katsomaan kun muut vietää perheenä aikaa ja hän on yksin. Toinen menee päiväkotiin.

Haluan sen kolmen kuukauden lomautuksen ja pian että saadaan nauttia kesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä ulkoilla. Pärjään miehen kanssa kyllä ilman terasseja ja muita ihmisiä.

Niin, miehen kanssa, sulla on miehestä seuraa. Ja ette ole ilmeisesti muutenkaan terassilla käyneet.

Helppoa silloin sanoa.

Sanon vaan, että kun lämpimät ja aurinkoiset päivät ja pitkät valoisat illat tulevat, niin yllättävän moni täälläkin,nyt toista kirjoittava, alkaa kaipailla pois sieltä kotoa ja ulkoilemasta yksikseen tai kaksikseen.

Kyllä ihminen vaan jollain lailla kesällä on seurallisempi, suomalainenkin.

Eikö sinulla asu samalla paikkakunnalla yhtään tuttua, jota voisit nähdä ulkona? Tai etkö näe pihalla yhtään naapuria, jonka kanssa voisit jutella?

Olemme vielä nyt ystävien, monet myös riskiryhmää, ja pojan kanssa, hänen lapsellaan sellainen sairaus, että täytyy olla hyvin varovainen, olleet niin tarkkoja ettemme ole edes ulkona tavanneet.

Mutta sitä juuri tarkoitin, että nyt keväällä ja kesällä kyllä aion tavata ulkona.

Naapurien kanssa, ei ole montaa, olemme muutaman sanan jutelleet kaukaa, mutta ei se riitä koska emme ole mitenkään läheisiä tuttavia keskenämme. Ja nykyään ihmiset ovat muutenkin vähentäneet todella paljon spontaania jutustelua. Kaikki menevät ja liikkuvat hiljaa itsekseen. Ollaan kuin jos saan aavekaupungissa, tämä muutenkin aika hiljainen paikka. On kuin olusi astunut johonkin outoon elokuvaan. Kadut ovat miltei tyhjiä ja ihmisiä ei näy oikein missään.

Tämä on muuttanut tosi paljon ihmisten käytöstä. Mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta tuo juuri sitä eristäytymistä.

Perheen ja kumppanin seurassa sitä ei varmaankaan niin havaitse.

Kaipaan juuri ystävien ja oman pojan perheen seuraa, sellaista yhdessäolemista kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä ulkoilla. Pärjään miehen kanssa kyllä ilman terasseja ja muita ihmisiä.

Niin, miehen kanssa, sulla on miehestä seuraa. Ja ette ole ilmeisesti muutenkaan terassilla käyneet.

Helppoa silloin sanoa.

Sanon vaan, että kun lämpimät ja aurinkoiset päivät ja pitkät valoisat illat tulevat, niin yllättävän moni täälläkin,nyt toista kirjoittava, alkaa kaipailla pois sieltä kotoa ja ulkoilemasta yksikseen tai kaksikseen.

Kyllä ihminen vaan jollain lailla kesällä on seurallisempi, suomalainenkin.

 

Naapurien kanssa, ei ole montaa, olemme muutaman sanan jutelleet kaukaa, mutta ei se riitä koska emme ole mitenkään läheisiä tuttavia keskenämme.  

nyt on hyvä tilaisuus alkaa syventää suhdetta naapuriin ja tutusta häneen enemmän, että sitten tulisitte lähemmin tutuiksi. Ole sinä se ensimmäinen, joka tekee aloitteen äläkä odota, että naapuri sen tekisi

Kyllä.

Ja jo aloitus kuullostaa tosi pinnalliselta ja vähän elämää nähneeltä.

Jokaista meistä tai perhettä voi kohdata jokin sairaus esim. syöpä tai onnettomuus ja silloin ei puhuta kuukausista, vaan vuosista.

Itse olen ollut tosi nuorena auto-onnettomuudessa ja mun elämästä oli pyyhkäistä pois reilut 7kk ja toipuminen vei vuosia. Jopa käveliminen, puhuminen ja kirjoittaminen piti opetella uudestaan.

Ja näin terveenä ja kun pommeja ei edes tipahtele taivaalta, niin kuin edellisen poikkeustilan aikana, jota kesti 5vuotta, elän onnellista elämää ja mieli on korkealla. Ei edes harmittaisi, vaikka kesä olisi peruttu kokonaan.

Mä olen kotona vaikka ei olisi koronaa. Eli korona ei vaikuta mun olemiseen kesällä.

Eristäydymme mökille, siellä paljon vähemmän kontakteja kuin kaupungissa.

Olen, kunhan koulut alkaa elokuussa!!

En jaksa omia lapsia kotona 24/7.

-Työtön -

Voin kyllä kuvitella, että Suomessa on paljon sitäkin jengiä, jotka eivät säännöksiä noudata ei niinkään v_ttumaisuuttaan vaan ihan tietämättömyyttään.

Tunnen eräänkin nuoren miehen, n. 30v, joka noin viikko sitten yllättyi ”ai kauppaan SAA mennä?!”

En tiedä mistä oli tietonsa onkinut, mutta oli jostain syystä siinä luulossa, ettei ulosmenoa suositella _ollenkaan_.

Joten myös päinvastoin voi olla sellaistakin porukkaa, jotka heräisivät maanlaajuiseen ulkonaliikkumiskieltoon vasta siinä vaiheessa, kun poliisi ottaa heidät kiinni ulkona norkoillessa.

Tottakai olisin, puistattaa ajatuskin siitä että on ihmisiä jotka taas eivät ole. Kesä menee ihan mukavasti kotona ja pihalla oleillen, ja löytyypä meiltä mökkiin Uudeltamaalta.

Olisin. Mutta helppoahan minun on sanoa, minulla on yksi lapsi joka on vielä pieni. Monelle tämä tilanne on aivan perseestä.

Itselleni kotona oleminen ei ole uhraamista, niin kauan kuin saa tehdä pihatöitä omassa puutarhassa, käydä marjassa ja sienessä sekä 3km päässä omassa rantasaunassa. Näitä jos ruvetaan kieltämään niin ryhdyn kapinalliseksi. Toki uskon, ettei tällaisia kieltoja olla todellakaan edes tekemässä. Paikkakunnan suurehko kesätapahtuma peruttiin jo, joten onneksi ei tarvitse itse tehdä valintaa mennäkö vai ei.

Ainoa massatapahtuma joka on ollut suunnitelmissa on jo peruttu, emmekä juuri matkustele ulkomailla, joten kovin ihmeellistä vaikutusta ei olisi, vaikka rajoituksia jatkettaisiin. Toki olisi kiva päästä matkustamaan hieman kotimaassa, tapaamaan sukulaisia ja yöpymään ilmastoidussa hotellissa jos tulee tosi kuuma. Todennäköisesti nämä ovatkin jossain vaiheessa kesää mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämän kuukaiden kestin vaikka alan olla lopussa ja vielä toukokuun voin eläö näin mutta sitten omisi jo hyvä alkaa palata normaaliin elämään tai mutten hyppään ennemmin sillalta alas.

Huono trolli. Tämä on vakava tilanne joten ei kai kukaan tosissaan voi harkita itsemurhaa. Ei tämä nyt niin paljoa ahdista.

Jaa no jos tämä kauan kestää niin mikä ettei että itsekin alan harkita. Ainakin burn out iskee kovaa päälle kun elämä ei ole muuta kuin töihin juoksemista ja kotona oloa.

Tiedätkö, minäkin uskoin lapsena joulupukkiin mutta lopetin kun menin eskariin.

En tiedä miten sinun lapsuuden uskomukset liittyy tähän. Kiva se on teidän jotka muutenkin makaatte kotona. Moni muu meistä käy siellä töissä ihan normaalisti ja on jopa enemmän kiirettä kuin nyt.

Yksinkertaisesti en näe työtäni tämän arvoisena että poltan itseni loppuun enkä edes jos lomalle pääsen saa siitä sitten sen enempää mitään irti kuin nyt töissä juoksemisesta.

En usko burn outtiin, laiskat ja saamattomat ihmiset käyttävät sitä tekosyynä vältelläkseen töitä.

Itsellä on vain muutama hassu lomapäivä tälle kesälle. Joten sopii mainiosti, että tämä etätyö+rajoitukset jatkuvat. Etänä pystyn sentään olemaan vähän läsnä lapsilleni ja toisaalta rajoitteiden vuoksi ei ole painetta tehdä mitään reissuja ja huvipuistoretkiä, joten lomapäiviä ei varsinaisesti tarvitse mihinkään.

En. 

Vien syrjässä olevalle uimapläntille, ihan sama kielletäänkö. Rajansa kaikella! Samoin aion päästää kesällä puistoon ja kavereiden kanssa ulkoilemaan, ei tämä nykytouhu ole tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset rajoitukset eivät häiritse, mutta jos joku ulkonaliikkumiskielto tulee niin menen kyllä äitini luokse maalle (en asu Uudellamaalla vaan toisen suurehkon kaupungin keskustassa). Menen omalla autolla, en käy siellä kaupassa tai tule kuormittamaan terveydenhuoltoa, kun senkin kylän lähin sairaala on kaupungissa, jossa itse asun.

Mikä se toinen suurehko kaupunki on uudenmaan lisäksi:)

Joo jatkakaa vaan taudin levittämistä niin pian teillä on ulkonaliikkumiskielto niinku italiassa. Koska jos ei mitään tehdä käy samoin joka maassa ja onhan se nähty.. Italia espanja, Ranska, USA, UK...

Jos on pakko niin silloin uhraan, muutoin en. Suomen talous ei kestä kesän yli jatkuvaa näin laajaa sulkemista. Sitten ei ole syksyllä enää työpaikkoja joihin palata. Laitan toivoni siihen, että hallitus ottaa exit-strategian käyttöön viimeistään juhannuksen jälkeen.

Vaikka loppuvuoden, koska koronaan sairastuminen hyvin mahdollisesti tarkoittaisi koko loppuelämän uhraamista. Lapsia ei onneksi ole, tarvitsee huolehtia vain itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä ulkoilla. Pärjään miehen kanssa kyllä ilman terasseja ja muita ihmisiä.

Niin, miehen kanssa, sulla on miehestä seuraa. Ja ette ole ilmeisesti muutenkaan terassilla käyneet.

Helppoa silloin sanoa.

Sanon vaan, että kun lämpimät ja aurinkoiset päivät ja pitkät valoisat illat tulevat, niin yllättävän moni täälläkin,nyt toista kirjoittava, alkaa kaipailla pois sieltä kotoa ja ulkoilemasta yksikseen tai kaksikseen.

Kyllä ihminen vaan jollain lailla kesällä on seurallisempi, suomalainenkin.

 

Naapurien kanssa, ei ole montaa, olemme muutaman sanan jutelleet kaukaa, mutta ei se riitä koska emme ole mitenkään läheisiä tuttavia keskenämme.  

nyt on hyvä tilaisuus alkaa syventää suhdetta naapuriin ja tutusta häneen enemmän, että sitten tulisitte lähemmin tutuiksi. Ole sinä se ensimmäinen, joka tekee aloitteen äläkä odota, että naapuri sen tekisi

Tässä vain piilee sellainen sudenkuoppa johon olen joskus kiltteyttäni langennut. Joskus käy nimittäin niin, että naapurista tai naapureista tuleekin sitten liian tunkeilevia tai liian ripustautuvia. Ei tule myöskäänään mitään kuppikuntia tai vahingossa sano jotain sellaista joka saatetaan tulkita väärin tai toisin mitä tarkoitin.

Olen jo aikaa ottanut sellaisen tavan, että juttelen kyllä naapurien kanssa muutaman sanan niitä näitä, mutta en ole liian läheisessä kontaktissa. Kesällä saatetaan joskus juoda kahvit pihalla. Sitä aion kyllä tehdä tänäkin kesänä.

Minulla on omat tuttavani ja ystäväni, en halua laajentaa piiriä kuitenkaan enempää mihin minulla ei ole kenties resursseja ja voimia pitää yllä. Se määrä riittää ihan hyvin normaalitilanteessa, johon toivottavasti joskus pääsemme.