Suhde masentuneen kanssa..

Oli vaikeaa, raskasta ja ennenkaikkea turhauttavaa. Vei uskon koko parisuhde-istituutioon. Nyt olen ollut kaksi vuotta sinkkuna, eikä minkäänlaista mielenkiintoa, että hankkisi parisuhteen.

ei voi suositella, pilasin 20 vuotta elämästäni syvissä vesissä uivan puolison kanssa. On äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa kun mikään ei ole koskaan hyvin. Teit mitä tahansa. Ja lapset sitten... Nykyään onnellinen hyvän naisen kanssa, ilman noi kaikkia sekoiluja mihin aikoinaan joutui. 

Yhdessä tapauksessa masentunut itse lopetti suhteen ja toisessa tapauksessa suhde lopetettiin yhteisymmärräyksessä.

Siihen liittyy aina enemmän tai vähemmän hoivaaja-hoivattava-aspekti. Toiset sitten kestää sitä paremmin kuin toiset. Mieti, onko sinusta hoivaamaan toista? Usein etenkin pitkittyessään vaikuttaa mm. seksuaalisiin haluihin hoivattavaa kohtaan myös. Itse en jaksanut.

Masennusta hoidetaan SSRI-lääkkeillä, jotka vievät pois seksuaalisen nautinnon. Seksuaalisessa nautinnossa mm. oksitosiini on liima, joka pitää ihmisiä yhdessä. Voi siis päätellä siten, että jos masennus edellyttää lääkehoitoa, suhteella ei ole tulevaisuutta.

Mikäli masennus on ajoittaista alakuloa, joka menee ohi muutamassa kuukaudessa tai vuodessa, se on normaalia.

Mikäli ihminen odottaa kumppanin olevan aina energinen ja valmis kaikkeen yhteiseen kivaan, pitää vaihtaa puolisoa mahdollisimman usein, sillä ihmiset eivät ole aina energisia ja valmis kaikkeen yhteiseen kivaan.

Jos jo nyt koet ettet jaksa älä jatka. Anna masentuneen löytää ymmärtäväisempi kumppani. Masentuneen seurassa on suuri riski sairastua itse. Suhteessa täytyy kyetä pitämään rajat ettei suhde luisu holhous-/terapiasuhteeksi.

Pakko kysyä, miten kukaan jaksaa masentuneen kanssa? Kun sellainen vetää sen omankin mielen alas ja elämän suppeaksi. Ei se rakkauskaan kanna pitkälle.

Kaverillani on masennus. Ilmenee että nukkuu kaiket päivät, hanstraa tavaroita, kämppä on täynnä kamaa. Mitään ei saa aikaiseksi. Ottaa aamulääkkeet illalla, iltalääkkeet aamulla. Joulukoristeet ovat levällään vielä juhannuksena. Ei pese pyykkiä, ei siivoa, ei käy suihkussa. Nukkuu, syö ja nukkuu taas, valvoo yöt ja nukkuu päivät. Saa mielihyvää ostamalla tavaroita mistä toteaa kotona ettei edes tarvitse niitä. Masentuu että miksi tuhlasi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on masennus. Ilmenee että nukkuu kaiket päivät, hanstraa tavaroita, kämppä on täynnä kamaa. Mitään ei saa aikaiseksi. Ottaa aamulääkkeet illalla, iltalääkkeet aamulla. Joulukoristeet ovat levällään vielä juhannuksena. Ei pese pyykkiä, ei siivoa, ei käy suihkussa. Nukkuu, syö ja nukkuu taas, valvoo yöt ja nukkuu päivät. Saa mielihyvää ostamalla tavaroita mistä toteaa kotona ettei edes tarvitse niitä. Masentuu että miksi tuhlasi rahaa.

Masennus on opittua avuttomuutta. Miten ennen tällaiseen ihmiseen suhtauduttiin? Ihminen haettiin kotoa mukaan harrastuksiin ja pyrittiin tekemään yhdessä jotain kivaa. Nykyisin yksilökeskeisyys menee yhteisöllisyyden edelle.

Krooninen, kliininen, lääkeresistentti masennus viimeiset 15 vuotta. Olen ollut myös vapaaehtoisesti selibaatti sinkku viimeiset 15 vuotta. En toivo tätä olotilaa enkä esim. itseäni tässä olotilassa yhtään kenenkään toisen ihmisen riesaksi. Ystäviä minulla on, en ole ihan sosiaalisesti ummessa, ja noiden ystävien kanssa on sovittu puolin ja toisin että jos tarvitsee, niin välillä tullaan toisemme kampeamaan kotoa liikkeelle vaikka miten masentaisi, mutta parisuhteessa kai yleensä nähdään useammin kuin muutaman kerran kuussa.

En jaksa olla tulipilari masentuneelle. Oma elämäkin valuu hukkaan.

Onneksi mieheni jaksoi olla rinnalla terapian läpi. Sitä en ihan hevillä unohda mistä kaikesta ollaan selvitty. Nykyään hänkin paremmin ymmärtää kun kävi itse masennusjakson läpi. Se on raskasta, mutta jos toinen edes hakee/yrittää hakea apua niin sitä pitää arvostaa, siitä pitää tsempata ja tarvittaessa auttaa. Jos taas ei edes yritä hakea apua niin ole apuna hakemassa jos on kyse siitä ettei vain jaksa kun voimat vähissä. Jos taas on hoitokielteinen niin monoa perseelle kun ei se ainakaan paremmaksi muutu.

Vaatii sitkeyttä, kärsivällisyyttä, empatiaa ja välittämistä.

Tahdon ja rakkauden asioita, mutta tyhmä ei saa olla, että asiat pystytään käsittelemään.