Syyskeijujen viikonloppu PE-SU

Kietaisupaitoja myy ainaskin Prismat, niiden Ciraf tuotemerkistä löytyy , eivät olleet kovin hinnoissaankaan.



Minulla sydänäänet on kuunneltu neuvolassa rv:ltä 10 lähtien joka kerta.



Oli kyllä rankka päivä, hellekkö saa lapset noin kurittomiksi? 4v ja 6v osaavat kyllä viedä minusta ja miehestä mehut ihan kokonaan. Meinaa epätoivo iskeä kun eivät mitään meinaa uskoa kerralla, saa moneen kertaan sanoa joka asiasta ja lopulta menee huutamiseksi, jolloin sanoma menee perille. Miten katkaista kierre?



Unilleen vaipuva Ruusunen ja Pikku ruu 29+2.

Ensimmäinen lomapäivä, minun _piti_ nukkua pitkään kun kerrankin saa (lapset on mummolassa olleet pari päivää), mutta niinhän sitä vaan herää totuttuun aikaan. Ajattelin tehdä kevyen siivouksen ja sitten hesaan ostoksille, pitäisi löytyä jonkinlaista juhlavaattetta ensi kuussa oleviin häihin.



TYPO minustakin tuntuu jotenkin oudolta jos vieraat koskettelee vatsaani, aika harvoin sitä onneksi tapahtuu mutta muutama työkaveri aina välillä saikäyttää kun yhtäkkiä kädet ovat vatsalla :) Ovat kyllä kaikki naisia, joten ei se niin haittaa...



Masun koosta saa kuulla kyllä kokoajan, mutta omasta mielestäni ihan positiiviseen sävyyn. Ensinhän minulla vatsa oli tosi pikkuinen ja kaikki ihmetteli sitä (ei haitannut vaan päinvastoin), nyt sitten ihmetellään kuinka se on nopeassa ajassa kasvanut näin isoksi, vaikkei siis edelleenkään ole erityisen valtava.



MIISA ja TISHA onpa inhottavaa, että ihmiset kyseenalaistavat nuoren äidin ja mitäs se edes kenellekään kuuluu missä iässä lapsia saadaan! Itse olin 22 kun aloin odottaa esikoista, enkä onneksi silloin kauheasti saannut komenntia iästä. Kaikista ärsyttävimmät kommentit tuli toista odottaessa 3v myöhemmin, koska olimme menossa naimisiin kun odotin ja muutama " kaveri" kysyi suoraan oliko tämä raskaus vahinko... siis koska olin häissä vatsa pystyssä! Minusta se oli tosi loukkaavaa, koska olimme miehen kanssa toivoneet vauvaa jo jonkin aikaa, olleet yhdessä vuosikausia ja meillä siis jo ennestään yksi yhteinen lapsia. Ihmiset osaa olla joskus tyhmiä...



KERTTU ymmärrän hyvin hammaslääkäri pelokosi, mulla oli maanantaina hammalääkäri kun hampaasta lohkesi pala ja jännitin ihan kauheasti. Samalla tehtiin tarkastus ja löytyi yksi reikä joka paikataan ensi viikolla. Onneksi hammaslääkäri oli tosi mukava ja ystävällinen, kyseli oloa ja vointia koko ajan, tuolia ei laitettu ihan niin alas kuin yleensä kun en voi olla " pääalaspäin" raskaana ollessa. Nyt tuo toinen käynti ei pelota yhtä paljon, koska menen nyt tutulle ihmiselle ja saankin sitten loppuraskauden nauttia ehjästä suusta. Vauvan takia kannattaa hoidattaa hampaat kuntoon pelosta huolimatta ja kerro etukäteen hammaslääkärille että jännität, varmasti suhtautuu silloin erityisen huolehtivasti. Ja yritä rentoutua siinä tuolissa, minä keskityin vauvan ajattelemiseen (joka kovasti alkoikin siinä liikkua, ehkä kun aisti minun jännityksen) mutta kun samalla paijailiin poukkoilevaa pikkujalkaa, en ehtinyt edes pelätä samalla tavalla kuin yleensä.



Nyt aamupalan laittoon ja suihkuun :)



Mayella ja Onni 27+2

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7666679&p=2&tmode=1&smode…



-piias-

Pitää jotain pikaisesti..



Eilen juhlittiin synttäreitä, mukavaahan tuo oli, kun kävi vieraita. Hetken oli kaksi sankaria, kun miehen yrityskumppanikin täytti eilen vuosia. Siinä sitten herra 25v ja neiti 2v onnittelivat toisiaan :)



Ja eilen tuli äitiyspakkaus :) Sitäkin sai penkoa vieraiden kanssa. Eihän tossa mennyt kuin viikko, tilauksesta saapumiseen.



MINJUSKA: Voi kuinka tuttua. Tai ei meillä kauheesti ole sattunut tommosia siun kuvailemias " meidän poika nyt vähän arkailee teidän poikaa" juttuja, mutta kerroit pojastasi ihan kuin mie oisin kertonut omasta :) Sitten on tietty muutama tuttu lapsiperhe, joissa esikko samanikäinen kuin meidän tyttö. Eli tuommoisen 4 vuotiaan vauhti on vielä tulevaisuudessa ja hiukka kauhistellen he katsovat meidän poikaa, kun se on niin villi. Menoa siis riittää meilläkin, toki sitten löytyy se toinen puoli, eli piirtää/värittää/kirjoittaa jo tosi hienosti ja muutenkin liikkuu taitavasti. Mutta hirveästi tarttee semmosta vaihtelevaa tekemistä. Hieman kauhulla minäkin odotan tätä tulevaa kotiäitiyttä ;) Onneksi syksyllä alkaa seurakunnan kerho (3h kerran viikossa) ja lisäksi srk:n perhekerho ja MLL perhekahvila ja onneksi on auto, ei me täältä 7km päästä muuten mihinkään päästäis.



Aamupalalle. -piias- rv 29+4

Täälläpäi herättii vasta puol kymmeneltä,oli ihanaa nukkua. En oo kerenny kirjottelee,haettii viime lauantaina karvane laps meille ni aika o kulunut mukavasti. Meillä on ollut viikon sanana EI ja varmaa jatkuu jonkusen aikaa ;)... Eilen oli pakko päästä uimaan,mut rannal tuuli ni paljo ja kylmästi et jäi multa ja netalta väliin 1v mut mies ja esikoinen kävi...HRrr..

Tuntuu et on valtava olo,maha on taju iso,liikkuminen vaikeaa ja liitoskivut on kauheet. Maanantaina sit päätetää kuinka synnytetää,äitipolille päivällä. Mulla on särkeny päätä ny pari päivää aika mojovasti. Eikö kellää muulla ala käymää aika pitkäksi odottaa,itsellä todella pitkäksi aina päivällä pahemmin,mut illal ihan o.k

T.Tanja 28,5

Heiluttelen teille viikoksi, me lähdetään tänään lomailemaan. Hullun lailla olen pari päivää tehnyt töitä, että pystyn lomalle lähtemään. Toissailta meni puoli yhteen, eilen puoli kahteen ja seurauksena turvonneet nilkat. No normaalisti en noin myöhään työskentelekään... Äitiyslomahan mulla alkaa sitten 25.7. mutta työt jatkuu siitä huolimatta, vaikkakin huomattavasti pienemmällä tahdilla.



Täällä ei kummmempia, kaikki ihan ok. Lämpö vaan ahdistaa, joten vesipullo pitää ottaa autoon tai huonosti käy.



Mahanympärysmitan perusteella voisin ilmoittautua isomahaisten joukkoon ;) Hetki sittenhän se oli 115cm. Mulla on aina ollut iso maha, kun lapsetkin syntyessään melkein neljäkiloisia. Tämä kolmas varmaankin rikkoo tuon lukeman. Olen siis hyvin tottunut kommentteihin mahani koosta ja olen siitä erittäin ylpeä! En halua piilottaa sitä mihinkään.



Vaan nyt on pakko lähteä pakkaamaan, että päästään matkaan. Tein sentään eilen listan tarpeellisista tavaroista, mutta saas nähdä mitä unohtuu...



Ihanaa viikonloppua kaikille!



Porenn ja Pimpula rv 31+3

nyt alkoi sitten yksi rentoutumis päivä mulla ja masulla..mies kun lähti mökille ja poika mummolaan..tulin sitten ite isoveljeni luokse ettei yksin tarvii olla ja hyvän vastaanoton sainkin kaikki nukkuu! paitsi kissa mut sekin hävis jonnekki..aattelin tännekki kirjottaa vaik nii harvoin pääsen käymään kun ei olla vielä omaa konetta ostettu..

luin tos noita viestejä ja tais olla jotai puhetta iästä millo lapsia on saatu..mun mielestä jokainen tehköön sillon kun haluaa..ei mun ekaa lasta oikeestaa suunniteltu aateltiin et jos tärppää ni hyvä nii ja sit tärppäs eli olin 19 kun tulin raskaaks ja 20 kun sain ison pojan (kätilö halus ensimmäisenä tietää painon) joka oli 4,600 kg ton takia jouduin nyt pari päivää sitten käydä sokerirasitustestissä..mut ei ollu onneks mitää joten synnytän vaa isoja lapsia :)



niin ja mitä hammaslääkäri pelkoon tulee mulla on sama homma! synnyttäisin vaik mielummin nii monta kertaa kun joutuis hampilaan!!

kun ite kävin raskauden keskivaiheilla pariinkin otteeseen hammaslääkäris nii ne meni ihan hyvin kun vaa kertoo pelosta sille hoitajalle nii sen pitäs ottaa se huomioon!!mulla kait luki sen koneella et on jotai pelkoja kun se sitä mulle sano kun tulin ja kysy välillä jaksanko ja tai sattuukko.joten vois sanoo et mun pelko hävis..toivotaan et sulla ois kans ymmärtäväinen hamaaslääkäri!!



aurinkoista päivää kaikille!!

rv 28+3

Täällä ollaan tämä päivä töistä saikkulomalla. Minuun on iskenyt hirmuinen joko kesäflunssa tai siitepölyt vaivaavat. Kävin lääkärillä ja siellä onneksi kaikki tulehdusarvot yms. olivat normaalit, joten ei mitään bakteeriperäistä ole tämä. Nenä vaan vuotaa ja kurkkua hieman kaihersi aamulla. Onneksi sain tämän päivän lepoa,kun koko ajan joutuu niistämään, ei ole töissä kovinkaan kiva olla.



Pitihän se minunkin tuo massun ympärys mitata ja 98cm näytti mittanauha. Minulla kaikki puolestaan ovat hämmästelleet, että jo syyskuussa la ja masu ei ole tuon isompi! Minusta itsestäni se on ihan normaalikokoinen, samoin kuin neuvolankin mukaan. Olen vaan aika pitkä, joten masu neuvolan tädin mukaan " hukkuu pituuteen" . :) Ihan sama juttu oli esikoisenkin kohdalla ja ihan normaali vajaat 3,6 kiloinen pojan vesseli sieltä syntyi. :) Mutta kyllä välillä ottaa päähän nuokin kommentit masun pienuudestakin.



Jos tuota sf-mittaa miettii, niin viime viikolla neuvolalääkärin mittaamana se oli 24 ja siinä mentiin suurinpiirtein käyrien mukaan.



Muuten kaikki on ok, masukki oli viime yönä taas suhteellisen vilkkaalla tuulella kun heräsin vessareissulle. Menikin sitten hetki, että sain unta kun toinen temmelsi masussa sen minkä jaksoi.



Mutta nyt hiukan sohvalle lepäilemään kun meilläkin poitsu on mummolassa ja mies rakentamassa yhtä kesämökkiä. Mulla siis jokunen tunti ihan omaa rauhaa ja kyllä muuten on mukavaa olla kotona hiljaisuudessa ihan yksin. :)



Mukavaa viikonloppua kaikille!



T: Anmari rv 27+6

Neuvolasta ja Kättäriltä terveisiä...



Menin ihan normaalisti neuvolaan tänä aamuna ja kaikki muu oli kohdallaan (paitsi hb edelleen 104 Kräuterblutsaftista huolimatta), mutta dopplerilla kuunnellessamme kuulimme selkeitä lisälyöntejä/taukoja sikiön sydämessä! Sain sitten lähetteen Kättärille, jonne meninkin heti sukkana. Makoilin siellä käyrillä n. 20 min, välillä niitä oli joka 4-5 lyönnin välein, välillä pitkiä pätkiä ilman mitään. Sitten lääkäri vielä ultrasi, kaikki on kunnossa: sydämessä neljä lokeroa, koko OK (paino n. 1500 g), lapsivettä OK määrä, virtaukset hyvät.



Eli näitä lisälyöntejä on sikiöillä kuulemma paljon. Ja minulla itselläkin on niitä n. kerran viikossa. Eli en ole mitenkään hurjan huolestunut asiasta. Sain kuitenkin viikon päähän uuden ajan, jossa katsotaan vielä tarkemmalla vekottimella Untamon sydäntä, että onko tämä ohimenevää vai tarkkaillaanko minua jatkossa tiiviimmin.



Lääkäri tsekkasi myös kohdunkaulan tilanteen, kiinni oli ja 3 cm pituus, eli se on kunnossa. Nyt kuitenkin tuli hieman rusehtavanpunertavaa vuotoa vessakäynnillä. Soitin taas heti Kättärille, sanoivat, että normaalia on sekin, kunhan ei ala kirkasta verta tulemaan.



Niin, tässä muita tietoja: Painoa tullut vain 175 g /viikko, YES!, verenpaine 134/76 (alempi kuin joskus, tosin kotona saan lukemia 116/67 tai jotain...), hb 104, sf-mitta 27 eli ihan hyvin käyrillä, mä kun luulin että olen jo liian iso.



No nyt on tänään se viimeinen työpäivä (tai työpäivän puolikas) ja iloisin mielin lähden kirmaamaan laitumille! Yritän olla hirveästi miettimättä tätä sydänasiaa, toki pientä stressiä se toki aiheuttaa...



Aurinkoista viikonloppua!



T. Rizzu & Unski rv 29+6 (huomenna paukkuu taas uusi kymmenluku rikki!)

Täällä sitä ollaan tiistaista asti oltu saikulla kotona ja saankin viettää sitä kesälolaam asti. Loman jälkeen olisi vielä viisi päivää töitä ennen äippälomaa, mut tuskinpa tuonne tarvii enää mennä. Alkoi nuo alaselkäkivut olla aika sietämättömät, veti tuonne vasempaan pakaraan ja siitä koko vasempaan jalkaan ja jotakin kiinnikettä tuossa navanseudulla sattui niin pirusti, että marssin heti työyön jälkeen terveyskeskukseen jossa lääkäri auliisti lappusen kirjoitti. Ei olisi ollut töitä enää kuin tää ja ens viikko, mut kun tuo seisomatyö on liian rankkaa ja muuta ei oo tarjota, niin minkäs teet. Nytkin sattuu selkään, ei oo hyvä istua tai seisoo, makaaminen olisi ainut hyvä olotila, mut ei nuo kaksi murua anna äidin paljoa lepäillä näin päiväseltään.

Eilen oli lääkärineuvola, kaikki masukilla hyvin. Kolmessa viikossa painoa oli tullut 2,4 kiloa lisää, kääk, eikö se tee 800g/ vk?! No huh huh! Pissa puhdas, paineet 120/54, hemppaa ei otettu, sf-mitta 28, lapsivettä normi määrä, äänet kuulu ja liikkeet tuntui, kohdunduun tilanteessa kaikki niinku pitääkin, eli muutoksia ei ole tapahtunut. Pyöriäinen on pää alaspäin, niin nää aikaisemmatkin ovat koko loppuajan viihtyneet.

Jotkut ovat täällä tunnustaneet olevansa kyllästyneitä olemaan raskaana ja mie liityn tuohon joukkoon. Ei oo yhtään hyvä olo, vaikkei painoa olekaan tullut yhtään ylimääraistä, niin silti tuo masu on niin iso, että tekee olemisen jo hankalaksi, selkään ja lonkkiin sattuu. Pyöriäinen potkii ikävästi palleaan ja kylkiluihin. Niin ja kaikki paidat ovat jääneet pieneksi, sitä on kai pakko lähteä shoppailemaan lisää mammavaatteita.

Mie sain ensimmäisen lapsen ollessani 21 vuotias. No joo, vahinkohan se oli, tuli ihan ensimmäisestä kerrasta kun oltiin isukin kanssa " silleen" , mutta ihan alusta asti haluttu, meille kummallekin. Ja omasta mielestäni olin jo ihan valmis äidiksi, ollut jo pitkään. Enkä ymmärrä, miksi jotkut ovat niin kärkkäitä moittimaan nuoria äitejä, miusta jokainen äiti, iästä huolimatta, on hyvä äiti, jos pystyy huolehtimaan lapsistaan ja kasvattaa heistä onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.

Edellisessä pinossa taisi olla keskustelua miehen ammatista. No, mein isukki lopetti juuri edellisessä työpaikassaan olosuhteiden pakosta, viettää nyt toiseksi viimeistä lomaviikkoaan ja lähtee sitten autokauppiaaksi naapurikaupunkiin. Eli virallisesti meillä ei yhteistä loma-aikaa ole, mut olenhan nyt saikulla, ja vapaatahan tämäkin on, joten saadaan yhdessä touhottaa tulokkaalle kaikkea valmiiksi.

Mutta oikein aurinkoista (toivottavasti ei kuitenkaan läkähdyttävää) viikonloppuakaikille!



terveisin Niina ja pyöriäinen rv 29

Olipa pitkä pino viimeksi. Jälkijunassa kommentteja joihinkin juttuihin:



IHMISTEN KOMMENTIT Kuulun siihen porukkaan, jonka maha on sekä omasta mielestä että kaikesta päätellen myös objektiivisesti ottaen iso. Navanympärys jotakin 110cm tällä hetkellä. Eikä siinä mittään, olkoon vaan iso - mutta jos saisin itse päättää, en joutuisi kuuntelemaan esim. kauppareissullani kassan hyväntahtoisen ärsyttäviä " On sulla mahtava maha! Ai mitä vielä kaksi kuukauttako, minkäslaisen jättiläisen meinasit oikein tehdä?" Kiitos kysymästä, esikoiselta olin yhtä mahtava ja 3370gr kokoisen jättiläisen tein, ihan mukavasti mahtui ja mikä vielä kiinnostikaan?



Toisaalta olen saanut tosi paljon ihan puhtaan positiivista palautetta mm. omasta ulkonäöstä raskausaikana ja sellainen tietenkin piristää mieltä. Minua ei sinänsä haittaa raskauteeni kohdistuva huomio, en loukkaannu edes mahan taputtelijoista, jos nyt ei täydellisestä moukasta ole kyse.



TUNTEMUKSET ALAKERRASSA Useampikin taisi mainita jotakin pissalla juoksemisen tihentymisestä ja jonkinlaisesta paineentunteesta alhaalla. Minullakin vauva on selvästi jotenkin muuttanut asemiaan, vai lieneekö vaan kasvanut, no joka tapauksessa välillä tuntuu, että rakkoon ei mahdu enää mitään. Ja se epämääräinen paineen tunne, ärsyttävää. Haittaa jo toden teolla ulkoilua ja olemista.



PAINON NOUSU Kiva nähdä, etten ole ainoa, joka kerää kiloja. Niitä on nyt tullut suunnilleen 13. Samanlaisella syömisellä, joka pitää mut ei-raskaana ihan tasaisessa normaalipainossa, saan raskauden aikana roimasti lisäkiloja. Liikunnan väheneminen supistusten takia toki vaikuttaa kanssa. En ole koskaan kuvitellut, että raskaana saisi syödä kahden edestä, mutta ikävältä tuntuisi ruveta syömään vain puolikkaan edestä, kun muutenkin raskaus rajoittaa tätä elämää aika lailla. Niinpä paisun. Pelottaa vähän, millaisia kesäsijaisia neuvolassa sattuu vastaan. Oma terkkarini suhtautuu painoasioihin varsin rauhallisesti, mutta annas olla, jos nyt tapaan jonkun innokkaan kilovahdin, alan taas murehtia vauvan kokoa ja kaikkea, kuten ekassa raskaudessa...



Oma olo on edelleen pääososin hyvä, mutta kaikenlaista pientä kremppaa alkaa olla. Monena yönä olen heräillyt toisen lonkan särkyyn. Nukun kai liikaa sillä toisella kyljellä, ja vaikka polvien välissä on tyyny, lonkka jotenkin rasittuu. Muutenkin uni on välillä katkonaista, vessareissuja ei onneksi ole tarvinnut tehdä kuin yksi per yö.



Ovatko muut kuulleet/lukeneet maitohappobakteereiden eduista loppuraskaudessa? Muistaakseni jossain tutkimuksessa oli todettu, että kaksi kuukautta ennen synnytystä aloitettu mhb-kuuri vaikuttaisi positiivisesti syntyvän vauvan vastustuskykyyn. Alentaisi allergiariskiä ja mitähän kaikkea. Päätin sitten itse ruveta napsimaan noita mhb-kapseleita aamuin illoin. Nehän ovat kaikin puolin hyödyllisiä ihmiselle, että haittaa ei ainakaan pitäisi olla, ja jos nyt samalla vauva saisi jotakin hyötyä niin harasoo. Muita nappeja en ole säännöllisesti ottanutkaan koko raskauden aikana, alkuraskaudessa söin kalkki-d:tä mutta se jäi, ja hempan takia ei rautaa ole tarvinnut ainakaan vielä aloittaa.



Sairaalakassin kokoaminen etenee, vaikka vähän itseäkin naurattaa vielä ajatella noita juttuja! Eilen ostin liivinsuojuksia, kaksi ensituttia ja Lansinoh-salvaa (ihan ehdotonta kamaa kipeitten nännien hoitoon, suosittelen!!).



Tulipa pitkä juttu....hups.



Njoammil 31+4

Eilen hehkuttelin tämän päivän hierojaa, vaan kuinkas sattuikaan: hän oli niksauttanut oman selkänsä ja hieroi sitten minulta vain pahimmat paikat, joten se siitä ihanuudesta ja rentouttavuudesta.



Liityn myös joukkoon, jolla on näitä kummallisia pissatuntemuksia. Syynä on varmaan se, että vaavi on päänsä alaspäin asettanut, jotenka painaa rakkoa. Ja niinkuin njoammil tuossa totesi, haittaa kyllä minullakin liikkumista. Siihen päälle kun vaavi vielä muljahtelee ja kääntyilee, niin johan on mojovan ihanat tuntemukset!



Kävin tänään töissä kääntymässä, kun työkaveri soitti, että voisinko piipahtaa. Käytiin sitten läpi vähän tuurauksia ja kuulumisia, koska hän jää nyt lomalle, kun minä menen maanantaina töihin. Lomalle jäävät tarjosivat myös ihanaa piirasta, jäätelöä ja mansikoita - nammmm! Ilma on töissä juuri niin huono kuin pelkäsinkin, mutta muuten tunnelma oli jotenkin rento ja se helpotti vähän töihinpaluun tuskaa.



Ja ärrinmurrin: juuri kun olen päässyt kehumasta, että itse en ole kuullut mahan taikka itseni koosta negatiivisia kommentteja, yksi muutoinkin aina ärsyttävä työkaverini halusi välttämättä kertoa, että hänen mielestään olen kyllä nyt paljon isompi kuin aikaisemmilla kerroilla. Hänellä nyt on muutoinkin tapana kommentoida kalpeuttani tai sitä, että näytän väsyneeltä - ei siis koskaan mitään positiivista.



Lapset lähtivät jatkamaan loman viettoa isänsä luo. Käyvät kyllä välillä kotonakin, mutta jos olen töissä heinäkuun, he ovat ainakin päivisin isällään. Helpottaa töihin paluuta, kun olen ilman lapsia alkuviikosta. Tarvitsee vain huolehtia itsestään, vaikka toisaalta on aina vähän tyhjä olo, kun lapset ovat poissa...



Hyvää viikonloppua keijuille



fullmoon 29+4

Onpa ollut mukava lukea teidän kuulumisia:o) Kääk, nimimuistini on aivan onneton, mutta sinulle joka kirjoiti niistä vauvan sydämen lisälyönneistä haluaisin sanoa (vaikka helppohan se aina ulkopuolisen on kommentoida...), että uskoisin niiden lisälyöntien ovan vaarattomia.

Käsittääkseni ne ovat suht yleisiä, mutta siis vaarattomia. Tokihan ne varmasti mietityttää, mutta nykyään on niin hienot vimpaimet ja vempaimet, että varm. mahd.poikkeavuudet olisi tullut esiin.Tosi hyvä juttuhan se on että ne tutkitaan tarkemmin ja tilannetta seurataan.

Meillä esikoisella oli vastaavanlaisia ja sydämen uä:ssä, joka tehtiin heti syntymän jälkeen, todettiin rakenteet normaaliksi. Lisälyönnit " vain" jäivät pois pojan ollessa n.2v.



Jahas, mitäs muuta? Niin vatsanympärystä en ole mitannut, mutta kokoa on, oli jo ennen raskauttakin:o) Ja nyt on ollut mukavaa, kun olen antanut vauvamasuni näkyä. Olen voinut pitää semmoisia vaatteita joita en esim ennen raskautta ole voinut/kehdannut pitää. Ylipainoa on ollut ennen raskautta 10-15kg ja onneksi sitä ei ole tullut lisää koko raskauden aikana. Käsittääkseni meille jo ennestään pyöreille ei sitä niin herkästi tulekkaan, mutta toki sekin on yksilöllistä. Nyt elättelen toiveita, että paino synnytyksen jälkeen putoaisi siitä lähtöpainosta, mutta vielähän on viikkoja jäljellä ja ehdin ottamaan loppukirin...

Ihme kyllä kukaan ei ole kommentoinut vatsani kokoa, tai sitten omaavat niin hyvän itsesuojeluvaiston, etteivät ole tohtineet. Äitileijona luonteeni+ raskaushormoonit ovat sen sorttinen yhdistelmä, että välillä ittiäki hirvittää:o)



Ukkokulta meillä on taksiautoilija. Yrittäjyydessä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä viimeaikoina ne hyvät puolet on korostuneet. Itse olen vaihtamassa psykiatriselta puolelta lastensuojelun pariin. Nyt nautiskelen kesälomasta joka loppuu elokuussa, heti kun äitiysloma alkaa. Joten opintojen pariin palailen joskus hamassa tulevaisuudessa. Aikaisintaan syksyllä 2007, mutta vahvasti epäilen etten vielä silloin malta lähteä. Katsota nyt. Ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mitäs te muut itse teette, kotiäitinä, opiskelijana, töissä, työttömänä...?



Ikäjutskista vielä. Omaan ystäväpiiriin kuuluu ensisynnyttäjiä, joiden ikäjakauma on ollut 16-40v ja sillä perusteella sanon, ettei iällä ole paljoakaan merkitystä äitinä olemiseen. Niissäkin on aina puolensa. Rehellisesti sanottuna itseäni hieman jännittää se miten näin kolmikymppisenä jaksaa todennäköiset yövalvomiset? Onneksi on niin hyvä turvaverkosto itsellä, että varmasti on apua saatavilla jos yhtään siltä tuntuu. Mieskin on niin ihana, että tiedän lepohetkiä järjestyvän päiväunien muodossa, mikäli yövalvomisissa ei voi auttaa. Sehän riippuu taas imetyksistä yms. niin kuin varmasti tiedätte:o)



Täällä on minun mielestä kiva kirjoitella ja lukea kuulumisia, kun ollaan niin samassa tilanteeessa lonkkakipujemme ym. vaivojen kanssa. Tietysti elämäntilanteet laajemmin varmasti on hyvinkin erinlaiset, mutta varmasti tiedätte mitä tarkoitan.



Jotain muutakin oli mielenpäällä, mutta ne kerron heti, kun muistan (järkyttävää tämä muistamattomuus!! Neuvolassa lohduttelivat sen kuuluvan asiaan. Onko muilla samaa " vikaa" ?).

Ja nyt appiukkoa morjenstaan...



Hauskaa päivän jatkoa kaikille!!!

Ajattelin minäkin aktivoitua jotakin raapustamaan, kun taitaa edellisestä kirjoituksesta olla jo yli viikko...joka päivä kyllä käyn lukemassa, mutta kirjoittelu tuppaa vähän jäämään... ;)



Tänne ei mitään maata mullistavaa, possut ovat alkaneet tällä viikolla pitämään ihan mahdottomia jumppatuokioita vähän väliä, koko ajan on jokin " uloke" jossain päin vatsaa ja tuntuu kuin valtavan kokoinen ilmakupla möngertäisi mahassa =) Pääsääntöisesti liikkeet tuntuvat hauskoilta, mutta eilen olivat kyllä niin vauhikkaalla tuulella, että mieskin sanoi kaupassa ollessamme ja minun oloani katsellessaan, että " sanot sitten jos sulta jotkut lapsivedet menee" ...raukka oli varmaan ihan paniikissa että nyt se synnyttää Kodin Ykkösen lattialle :) Jotakin asentomuutoksia possut ovat kyllä tehneet, toivottavasti ainakin A olisi pysynyt edelleen pää alaspäin.



Yöt ovat kyllä aika rikkonaisia, hyvää asentoa on vaikea löytää, kyljen kääntäminen sattuu ja aina kun liikahtaa niin on pissahätä...mutta ihan hyvin tätä toistaiseksi on jaksanut. Alaselkä ja jalat on aika herkkiä särkemään.



Hankintoja ollaan saatu jonkin verran tehtyä, eilen anoppi sponsoroi meitä ja osti possuille sängyt :) Onneksi sponsoroi, kahden vauvan tarvikkeisiin kun tuntuu uppoavan aikas lailla tuota nappulaa... No, nyt on hankittuna vaunut, sängyt, hoitopöytä, jonkin verran vaatteita ja petivaatteita eli aika hyvällä mallilla on hankinnat. Suurin osa tavaroista on kyllä liikkeessä säilytyksessä, kun tämä huusholli onkin sitten kaikkea muuta kuin järjestyksessä... Uusi kuivausrumpu onneksi tuli tänään! :) Äitiyspakkaukset tulivat viime viikolla, nyt vaan pitäisi alkaa pesuhommiin.



Miesten ammateista oli puhetta; meikäläisen isäntä on titteliltään prosessinhoitaja, tekee siis mehupurkkien materiaalia...tai jotain...Itse työskentelen sosiaalipuolella perhe-ja lastensuojelutyössä - sellaista kevyttä ja hyvin palkattua hommaa...joopajoo ;)



Tajusin juuri tässä että meikäläisellä vaihtuu ensi viikolla rv 28 - hui! Kaksosethan syntyvät usein etuajassa, valtaosa ennen rv37, eli yhtään ei voi tietää miten pitkään nämä neidit aikovat täällä masussa vielä viihtyä...onneksi kaikki " oleellinen" on periaatteessa hankittuna/varattuna jos jotain yllättävää tapahtuisi eli miehen ei tarvitsisi kuin hakea tavarat. No, toivotaan että possut jaksaisivat vielä jokusen viikon kasvaa eivätkä turhaa kiirettä pitäisi :)



Eiköhän tässä taas tätä jorinaa, mukavaa viikonlopun alkua kaikille!



:) elaine + pikku possut rv 27+3

[color=Tomato]Niinhän siinä sitten kävi että sattui tosi töykeä hammaslääkäri mulle:( Aloitti heti aluksi kyselemällä että miksen ole alkuraskaudessa käynyt hampaiden tarkistuksessa ja piti puheen siitä miten vastuullinen vanhempi huolehtis tälläset asiat jo siinä vaiheessa kun raskautta suunnittelee. Käsittämätöntä minusta tuollanen käytös hammaslääkäriltä.....ja reikähän mulla oli. Tai kaksi. Kaiken huipuksi vielä se lääkäri paikkas vaan sen toisen hampaan ja sanoi että toista ei hoideta kun se ei ole ollut kipeä, oli sellanen särkyvastaanotto-aika mulla. Yritin sitten varata seuraavaa aikaa mutta sanoikin että niillä on hirveästi jonoa ja en pääsis käymään ennen kuin joskus myöhään syksyllä ja sanoi että mene yksityiselle. Niin kai se on mentävä.....toivottavasti löytyy parempi/ymmärtäväisempi lääkäri.



[B]Niitä eilisiä neuvolalääkärikuulumisia....[/B]paino oli noussut 2kg neljässä viikossa. Ihanaa ettei sen enempää!!! Mulla kun välissä nousi yli kilon viikkovauhtia:) Nyt on yhteensä tullut reilu 13 kiloa. Sf-mitta oli 24.5 ja ihan normaalikäyrälle asettu. Hyvä sekin kun viimeksi se mitta oli yläkäyrillä ja ehdin jo mietiskellä että kuinkahan iso kaveri on tulossa. Vaikka eihän se tosiaankaan ole suoraan tuosta mitasta luettavissa....



[B]Kohdunsuu oli kiinni[/B] ja siellä alapäässä kaikki ok. Ja tosiaankin päästiin näkeen Kermaperunaa ultrassa. Onneksi mies lähti mukaan niin sekin näki vauvan:) Oli kääntynyt pää alaspäin.....minä en tosiaankaan hahmottanut siitä ultrakuvasta yhtään mitään. Lääkäri selitti kyllä että tuossa on pää ja tuossa silmät, korvat jne. mutta minä näin vaan mustaa ja valkoista sekasotkua:) No pääasia että kaikki oli ok!!



[B]Käytiin eilen tampreella ostoksilla.[/B] Tuli shoppailtua Perunalle oikein urakalla vaatteita:) hennesiltä lähti kaks isoa täyttä pussia mukaan pelkkiä vauvanvaatteita:) Mutta on ne niin hellyyttäviä, kaikki pienet potkarit:D



Ihmettelen muuten kun niitä tavallisia kietaisupaitoja missä on solmittavat nauhat ei löytyny Hennesiltä eikä Lindexiltä......ne olis käteviä pukea päälle kun niissä ei tarvi päätä pujotella ahtaasta kaula-aukosta....



Sitten ostin hirveän määrän kangasta Perunan tarpeisiin. Äitiyspakkaukseen olis tarkoitus ommella reunus, ja pinnasänkyyn se pinnasuoja...ja lakanoita ja peittoja ja pussilakanoita. Olis vaan aikaa touhuilla niitä....mutta viimestään sitte äippälomalla.



[B]Onnittelut muuten kaikille lomansa aloittaneille, teitä oliki aika paljo.[/B]



Ja nyt kun muistan niin [B]Piias:lle vielä onnittelut kun ultrassa oli kaikki hyvin[/B] ja se kysta oli hävinnyt!!! Olin hengessä mukana jännittämässä:)



[B]Miehen ammatti.....[/B]on ollu mukava lukea minkälaisia ukkeleita teillä muilla on:) Oma avokkini on rakennusmies....haaveilee että jossain vaiheessa vielä jatkais opiskeluja rakannusinsinööriksi mutta saa nyt nähdä:) Jalkapallosta se ei innostu...eikä kyllä seuraa mitään muutakaan urheilua. Kun mies saa päättää meillä katotaan telkkarista vaan huonoja leffoja, mies kun tykkää ihan tyhmistä komedioista mitä minä en voi sietää:D



[B]Tuohon lastensaanti-ikään vielä...[/B]kai mekin aika nuoria ollaan miehen kans, minä 21 ja mies vuoden nuorempi. Ja minäkin oon kohdannu monenlaista suhtautumista kasvavaan mahaan. Yksi työkaveri sanoi suoraan että " olis ihan kamalaa jos minun tyttö sais tuon ikäsenä lapsen" Sillä on minun ikäinen tyttö....kai se oman lapsenlapsen saaminen vois olla järkyttävä kokemus, mutta mulle jäi vähän huono maku tuollasesta kommentista. Ja oma isoveljeni kyseli että oliko se vahinko, vai miten te nyt näin:) Mutta enemmän on onneksi niitä jotka onnittelee vilpittömästi!!!



Minä lähden grillaamaan makkaraa!!



[B]Kerttu rv 28 + [B] [color=Goldenrod3][size=6]♥[/size]

ei vain ota uni tullakseen.



Tuohon ikään: Oltiin miehen kanssa 22 vuotiaita kun saatiin esikoinen ja hyvin kaikki suhtautuivat asiaan, varsinkin oma äitini. Anoppini sen sijaan kysyi ensi töikseen, oliko vahinko? Nyt kun kolmatta odotellaan 27-vuoden iässä, niin ihmiset ovat päivitelleet, miten oikein jaksetaan!? siis, täh? miten niin... on ajatukseni olleet ekana mielessä. Äitinkin huokailee, että oottakaa vain kun se kolmas on tässä! Ihme suku!!! Itse en koe asiaa mitenkään outona.



Yksi tapaus on jäänyt hyvin mieleeni. Taisin olla jotain 23 vuotias, kun odotin toista lastamme ja vein esikoisen lääkäriin. Siellä odotushuoneessa oli vanhempi mummo-ihminen (ehkä noin 70v) ja hän pitkään seuraili meidän touhujamme. Sitten tuli luokse ja kysyi: Anteeksi, mutta oletkohan vielä täyttänyt edes 15 vuotta ja sinulla on lapsi ja toinen tulossa? Olin ihan kysymysmerkkinä! Sanoin tädille vain ystävällisesti, että kyllä, olen ollut 15 vuotias jo kymmenen vuotta (vaikken nyt ihan kuitenkaan) ja että olen naimisissa ja mieheni käy töissä sekä minullakin on työpaikka takana. Ja meillä on muuten oma kotikin.

Muori oli hetken hiljaa ja meni istumaan takaisin omalle paikalleen. Minä jäin nieleskelemään kyyneleitäni ja yritin näyttää pojalleni iloista naamaa...se päivä oli pilalla!



Omaa napaa: Tänään huomasin viimeistään, että tämä pakkosaikku olikin hyvä idea! Palattiin Tampereelta kotiin ja matka kesti sen kaksi tuntia. Koko matkan ajan supisteli viiden minuutin välein! Nyt ovat jo rauhoittuneet, kun sain nukuttua hetken kotiuduttuamme. Jotain limoja on taas vuodellut reilusti, mutta en hätäile asiasta. KAipa ihan normaalia...



Nyt kyllä menen koittamaan saada unen päästä kiinni... viime yökin meni valvoessa!



hyvää yötä =)



*tiitiäinen79 rv. 28+3 tai sitten se oli jo 29+...äh, ajatus ei kulje

Vaikka väsyttää niin pirusti niin eipä ole taaskaan mikään hätä nukkumaan! Vissiin sitä touhukasta keskiraskauden aikaa, josta on muuten makkarimme seinässä todisteena boordi kivasti vinossa :-) Aloitimme pintarempan makkarissa jo viime syksynä ja boordi jäi vetämättä joten tänä iltana tuossa klo 22:00 oli ihan sopivasti sellanen hetki että nytpä sen vetäisen seinälle. Noo, jos taulua kääntää vähän kallelleen niin kaikki näyttää olevan suorassa ;-)



Olen siis vietellyt saikkua lepäille;-) Tätä olen viikolla touhunnut: ostimme viimein isomman auton minulle, pesin rattaiden rungon kurasta ja rasvasin pyörät, pesin vaunujen ja rattaiden pehmusteet, hommasin vaunuihin uuden patjan, ostin turvakaukalon ja alesta vauvalle vaatteita, silitin verhot makkarin ikkunoihin, pesin pyykkiä varmaan 7 koneellista, hankin terassin aidan tarvikkeet ja loput kesäkukat, ostin Elfan koreja vauvan vaatteille ja hankin hajuttoman vaipparoskiksen. Ja jossain välissä olen viettänyt laatuaikaa lasten kanssa ja yrittänyt lepäillä. Huomenna olisi grande siivouspäivä, vihjailin jo miehelle että arvostaisin todella että hän olisi nöyrin orjani huomenna, sillä tämä helle supisteluttaa urakalla. Mutta huomisen jälkeen sitten voisin olla rauhassa kotosalla.



Kävin neuvolassa eilen, painoa oli tullut +200g/vko, edellisestä käynnistä taisi olla noin 3 vkoa. Masumitta menee tasaisesti alimman käyrän alapuolella, kuten esikkoa (tyttöä) odottaessakin. Poikamasulla menin yläkäyrällä koko ajan. Eilen kävin katsomassa myös kolleegani toissapäivänä syntynyttä tyttövauvaa ja oli pakko poistua paikalta kun alkoi särkeä rintoja silleen kun maito nousee, olin varma että kohta on liivit märät, mut ei onneksi.



Nyt alkoi sitten kesäloma, innoita uskaltaa vasta 2 vkon päästä kun miehenkin loma alkaa. Siihen asti pitäisi jaksaa sinnitellä lasten kanssa yksin päivisin, ne on niin vilkkaita etten meinaa millään jaksaa edes iltoja, jospa se siitä.



Miesten ammateista on ollut puhetta; omani on myyntipäällikkö, myy terveydenhuollon tietojärjestelmää ja reissuaa tosi paljon varsinkin vuoden vaihteen molemmin puolin. Onneksi reissut ovat päivän reissuja, aikaisesta aamusta iltaan, useimmiten.



Ikäasiasta, minä olen koko elämäni odottanut sitä hetkeä että olen tarpeeksi vanha eli 18v saamaan lapsen. Ja sitten yo-kirjoitusten aikaan alkoi paljastua etten tulekaan helposti raskaaksi ja siitä alkoi lapsettomuuden syyn selvittäminen ja hoitaminen ja lopulta tulin äidiksi eka kerran 23v. Nyt olen erittäin iloinen, ylpeäkin siitä että olen kolmen lapsen äiti alle 30 vuotiaana, minulla on pyöreät juhlat marraskuussa. Minusta on jokaisen oma asia koska lapsen antaa tulla, jokainen itse tietää parhaiten. Ennemmin näen nuoria äitejä kuin esim. likemmäs 50 vuotiaita ensisynnyttäjiä. Tosin tänä lapsettomuuden kulta-aikana saa olla jokainen meistä tyytyväinen lapsen saamiseen oli ikä mikä tahansa, kenenkään ei kande pahoittaa mieltään ikärasismista, puhujat ovat ahdasmielisiä, emme me.



Näihin tunnelmiin,

Ruusunen ja pikku ruu rv 29

aattelin kirjottaa uudestaan kun ei ollu muutakaan tekemistä paitsi et pitäs tota nukkumaan menoa harkita..

miesten työpaikkakin vilahti siellä mulla on makeistyöntekijä..kaippa se sillä nimellä tulee..toikin tossa kotiin just pestäväks suklaan tuoksuiset kenkänsä..ei kyl hiki haissu :) kesä loma kun alkoi..sain mä vähän namujakin en oo kyl viel kaikkia syöny..mut onhan täs viel hyvää aikaa :)

harmittaa vaan kun parin viikon päästä menee takas töihin niin alkaa kolmivuorotyö ja saa sit jännitellä et missä vuorossa se on kun vauveli alkaa tehä tulojaan..jos niin käy et alkaa ihan itestää edellinen tuli 42+5 ja se käynnistettiin..joten ei ollu sitä ongelmaa..

nyt kyl on jo supistuksia tullu harva se päivä ja viimeks lääkäri luuli et oon jo auki ja toinen joutu tulla katsomaan, en sit onneks ollu..säikähdin kyl hieman!

kävin tänään shoppailemassakin löysin jotai vaatteita itsenikin päälle kun toi masukin jo nii pullottaa..viime raskaudes oli tullu kiloja nyt jo vaik kuinka mut nyt on koko aikana vaa 4kg..vaik ei se kyl mitää haittaa kun masu kummiski kasvaa ja kaikki on hyvin..hb on nuossu ja laskenu(ja laski kun en ollu muistanu ottaa luulisin)..oon syöny jotai b-vitamiinia kun se auttaa rautaa imeytymään ja saa ottaa raskauden aikana joten en oo syöny edes niitä rautalääkkeitä..

nyt kyl sattuu joka paikkaan jalatkin ihan muussina kauppa reissuilta!!!

mut öitä ja jaksamisia kaikille!!!!

(rv 28+3(4))

Lastenohjelmat menossa varmaan aika monessa kodissa. Minäkin kukuin melkein yhteen asti viime yönä, jumitin nettiin ja sitten en meinannut päästä tuolista ylös. Niin kipeäksi meni alapää istumisesta. Mut minkäpä voi, ei ilman istumista voi olla.



On se ovela tämä kolmas odotus, että nyt on tullut niin monta vaivaa jo tässä vaiheessa. Tai ei mulla ole ikinä olleet nää liitoskivut niin kipeitä kuin nyt. Alapää tuntuu ihan turralle jo, kun koskee niin kovasti.



Minulla alkoi tänään kesäloma. Jipii. Sairauslomailin siis kesäkuun ja laittelin siinä sivussa kotia tosi paljon. Pitäähän se aika jotenkin hyödyntää ;) Minulla kun ne kipeät supparit loppui miltei heti rytmin muodostuttua taas oikeanlaiseksi. Massuni kaipasi siis öisin unta ja lepoa, ei töitä.



Monet ovat käyneet aleissa.. Minä oon koettanut parhaani mukaan vältellä ;) Onneksi jäivät lapsetkin sopivasti kotiin näin alejen aikaan! Eipä tule ihan niin vaan lähettyä.. Tarkoitus olisi viikon päästä lähteä mummolaan Keski-Suomeen Kangasniemelle, käydä Viherlaaksossa Jyväskylässä (kellään kokemusta???) ja sit tehä miehen kanssa se pikkureissu kaksin. Minä niin haluaisin Helsinkiin päin, olis ihana käydä Itiksessä oikein kunnolla. Kerran käynyt ja aikaa oli hurjat yksi tunti! Turku ois muuten kiva, mutta äitin luota sinne matkaa yli 400km, en jaksa.



Tjaah, keli näyttää hyvälle, pitää hilata pesue pian pihalle :)

-piias- rv 29+5 (kohta saan viettää 3-kymppisiä)

Kitturalle tervetuloa :) Kyselit vähän Keijujen taustoja. Täällä 23v kolmatta odottava lähihoitaja Pohjois-Karjalasta :) Lapset poika 4v5kk ja tyttö 2v ja sekä aviomies 24v. Masussa ultran mukaan tyttö. Töissä olin yöhoitsuna vanhuksille, työsopimus loppuu lokakuussa äitiysloman aikana. Haaveilen terv.hoitajan opinnoista, valintakokeessa käyty.. Jos pääsen sisään, lykkään vuodella tai kahdella ja sit katson taloudellisen tilanteen.



-piias-