Lue keskustelun säännöt.
Ikävä kuollutta koiraa
03.04.2020 |
Esimerkiksi se kun ottaa vaatteen kaapista jota ei ole todella pitkään aikaan käyttänyt ja siinä on sen rakkaan karvoja vielä...Muutenkin joskus valtaa ihan kamala ikävän tunne. Tuntuu ettei ole ajankaan kanssa hellittämässä
Kommentit (26)
Keväällä monta vuotta sitten menetin koirani, rakkaimman elollisen maan päällä. Tänään olen ikävöinyt ja itkenyt. Ei se kaipaus koskaan katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieläjoskus kirjoitti:
Niin minäkin suren kuollutta lemmikkiäni, jonka poismenosta tulee ens kuussa 3,5vuotta. Joskus siitä jossain keskustelupalstalla kirjotin, ni tuli vaan hirveet haukut että miten sä voit sellasta ikävöidä, sehän on syötävää. Jänis voi ollakin, mutta jäniksessä ja lemmikkikanissa on aika suuri ero...
Onko ihmisillä oikeus ikävöidä kuollutta lemmikkiään vain jos se kuollut lemmikki on koira tai kissa? Mulla se oli kani. Mun pieni luppa. Se maailman rakkain otus, joka oli läheistenkin mielestä "vain" kani, on merkannut mulle enemmän kuin yksikään eläin, vaikka eläinten kanssa oon elänyt 5-vuotiaasta lähtien.
Vielä joskus mun luokse muuttaa uusi kani, vielä joku päivä... Tästä ajatuksesta yks läheinen kuuli ja sai raivarit, että ei hänen mielestään sais enää koskaan sellasta haisevaa elukkaa ottaa, koska sellasesta on kerran eroon päässyt. No mun kanin kuolema olikin hänen aikaansaannostaan....
Tottakai on oikeus kaikkia lemmikkejä surra. Ei ole oikein sellaista väheksyä. Minustakin kanit ovat ihania
Ap
On minullakin ikävä ensimmäistä omaa koiraa. Ihana suomenpystykorva joka viimeisenä iltanaan laittoi päänsä minun jalan päälle niinkuin olisi tiennyt poismenonsa seuraavana päivänä. Olin 13v kun ostin säästöilläni unelmien koiran ja hän totisesti sitä oli. 10v meidän yhteiseloa kesti ja itkettää vieläkin kun muistelen viimeistä kesäiltaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
On minullakin ikävä ensimmäistä omaa koiraa. Ihana suomenpystykorva joka viimeisenä iltanaan laittoi päänsä minun jalan päälle niinkuin olisi tiennyt poismenonsa seuraavana päivänä. Olin 13v kun ostin säästöilläni unelmien koiran ja hän totisesti sitä oli. 10v meidän yhteiseloa kesti ja itkettää vieläkin kun muistelen viimeistä kesäiltaa yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullakin ikävä ensimmäistä omaa koiraa. Ihana suomenpystykorva joka viimeisenä iltanaan laittoi päänsä minun jalan päälle niinkuin olisi tiennyt poismenonsa seuraavana päivänä. Olin 13v kun ostin säästöilläni unelmien koiran ja hän totisesti sitä oli. 10v meidän yhteiseloa kesti ja itkettää vieläkin kun muistelen viimeistä kesäiltaa yhdessä.
<3
Ap
Kiitos.
Niin minäkin suren kuollutta lemmikkiäni, jonka poismenosta tulee ens kuussa 3,5vuotta. Joskus siitä jossain keskustelupalstalla kirjotin, ni tuli vaan hirveet haukut että miten sä voit sellasta ikävöidä, sehän on syötävää. Jänis voi ollakin, mutta jäniksessä ja lemmikkikanissa on aika suuri ero...
Onko ihmisillä oikeus ikävöidä kuollutta lemmikkiään vain jos se kuollut lemmikki on koira tai kissa? Mulla se oli kani. Mun pieni luppa. Se maailman rakkain otus, joka oli läheistenkin mielestä "vain" kani, on merkannut mulle enemmän kuin yksikään eläin, vaikka eläinten kanssa oon elänyt 5-vuotiaasta lähtien.
Vielä joskus mun luokse muuttaa uusi kani, vielä joku päivä... Tästä ajatuksesta yks läheinen kuuli ja sai raivarit, että ei hänen mielestään sais enää koskaan sellasta haisevaa elukkaa ottaa, koska sellasesta on kerran eroon päässyt. No mun kanin kuolema olikin hänen aikaansaannostaan....