Lue keskustelun säännöt.
Ikävä kuollutta koiraa
03.04.2020 |
Esimerkiksi se kun ottaa vaatteen kaapista jota ei ole todella pitkään aikaan käyttänyt ja siinä on sen rakkaan karvoja vielä...Muutenkin joskus valtaa ihan kamala ikävän tunne. Tuntuu ettei ole ajankaan kanssa hellittämässä
Kommentit (26)
Kahdeksan vuotta ollut täälläkin suuri ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa :(
Itse suren vieläkin välillä lapsuuden lemmikkien perään.
Kiitos
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kahdeksan vuotta ollut täälläkin suuri ikävä.
Ap
Rakas koirani kuoli onnettomuudessa (ilman minua) neljä vuotta sitten. En pysty juurikaan ajattelemaan asiaa. Välillä tulee raastava suru rintaan, ja menetystä ei voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
<3 <3
Voimahaleja sinulle!
Oi kiitos
Otan osaa suruun. Oma rakas kissani kuoli marraskuussa 2019. Hän oli 15-vuotias. Kaipaan niin paljon yhteisiä hetkiä, aamuja, kun tulee töistä, kun leikitään yhdessä ja mua nauratti niin paljon :D Ja kun nukkua tuhistiin yhdessä. Rakkaus ei kuole koskaan. Kaipaus jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hali sinulle <3 Ystäväni sanoo usein ikävöivänsä kuollutta koiraansa ja on niin haikealla mielellä. Minunkin tuli ikävä sitä höpönassua, kun otin käyttöön kaapissa lojuneet sukat, joissa olikin sen karvoja :( Lemmikin menetys on varmaan tosi raskasta, mulla ei ole omaa.
Heitä suree jopa enemmän kuin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime syksynä jouduimme lopetuttamaan 13.5v koiramme. Meni nopeasti huonoon kuntoon. Selvisin ihmeen hyvin siitä. Välillä alkaa itkettää jos alan muistella sitä.
Minun rakas seniori lähti paremmille maille kesällä. Taulun teetin ja otin tuhkat söpöön ruukkuun. Niitä katselen joka päivä ja vieläkin yksin kotona ollessa puhun yksinäni ja kuvittelen että koirani kuulee :D oli niin rakas kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osanottoni sinulle. olen jo vanhempi ihminen ja kerennyt menettää monta koiraa, meillä on metsän laidassa oikein koirien hautausmaa. mutta jokaisen muistan, kaikki ovat olleet yhtä rakkaita vaikka jokainen erilainen. onneksi suru hiipuu vähitellen ja muuttuu haikeiksi muistoiksi, ja iloisiksikin. parasta lääkettä on uusi pentu, kunhan pahin suru hellittää.
Kiitos kaikille ihanista viesteistä ja kokemusten jakamisesta jotka lämmittää ja halaukset muillekin ikävöiville <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin osanottoni.
Oma kissani kuoli jo vuonna 2011. Varsinkin nyt, kun joudun riskiryhmäläisenä elämään eristyksissä, ikävä on noussut uudelleen pintaan.
Osanottoni. Mulla on vanha koira ja pelkään kovasti sitä päivää, kun vaikea päätös on tehtävä. Koirulla on vanhuuden mukanaan tuoma sydänsairaus, joka lääkityksellä toistaiseksi on pysynyt kurissa. Itkettää, kun sitä katsoo tuossa jaloissa nukkua tuhistamassa.
Tottakai on ikävä, perheenjäsentä. Oma "elämäni koira" kuoli yli 10v sitten mutta vieläkin tulee usein mieleen sen hölmöilyt. Aina välillä tulee kuvia katseltua, ja seinällä on hänestä maalattu taulu.
Ihanaa että lemmikeillänne on ollut rakkaudellinen koti. He saivat elää hyvän elämän ja heidän aikansa oli lähteä. Minullakin on ollut kissoja vuosien varrella ja kaipaan heitä muistoissani. Tälläkin hetkellä mainio katti. Aika auttaa ja jonain päivänä saattaa olla, että kaipuu uuteen perheenjäseneen voimistuu ja päätät antaa taas uudelle persoonalle kodin. Tiedän, että joku päivä on taas kohdattava suuri suru ja elettävä se. Tiedän myös, että kuollut lemmikkini on aina mukanani, sydämessäni. Eläimet opettavat meille tärkeintä eli rakkautta.❤
Voimia ja osanotot perheenjäsenen menetyksestä <3 :'(
Ihania kaikki nämä loputkin viestit.
<3
Ap
Otan osaa :(
Itse suren vieläkin välillä lapsuuden lemmikkien perään.