En koe tarvetta antaa anteeksi. Miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen painostus "antaa anteeksi" pahentaa tosiasiassa vääryyden kohteeksi joutuneiden oloa. Aloitteen anteeksiantoon pitäisi lähteä ihmisen sisältä eikä paineesta esittää toisten mieliksi ns. hyvää ihmistä, oli kokenut mitä tahansa.

Kiitos, olipa hyvin sanottu. Ikävien kokemusteni (yhden ihmisen aiheuttamana) lisäksi olen nyt vuosia kokenut jonkunlaista "huonoutta" lisäksi siitä, etten vaan kykene antamaan anteeksi. Ehkä voin oppia olemaan sen asian kanssa sinut, etten kykene.

On todella inhimillistä ettei ole sinut sen kanssa, ettei kaikki ole hyvin. Useinkaan ei ole pelkästään mitään ainoastaan yhtä vaikeaa asiaa, joka pitäisi "antaa anteeksi", vaan monet ikävät asiat voivat aiheuttaa monenlaisia uusia kärsimyksiä vielä vuosien päästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se heidän elämäänsä heilauta suuntaan eikä toiseen annatko anteeksi vai et.

Entä sitten? En ole kiinnostunut siitä mitä nämä ihmiset ajattelevat minusta.

Tuskin kukaan odottaa, että pahat asiat unohtaa kokonaan, siinähän olisi kyse jo sitten jonkilaisesta muistinmenetyksestä. Ja sen anteeksiantamisen tarkoitus on nimenomaan se, että ei katkeroituisi ja jäisi pahaan oloon vellomaan.

Zinccis auttaa aina .. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Kunhan et jää siihen vellomaan ja märehtimään. Unohdat ja siirryt eteenpäin.

Miten vuosien kaltoinkohtelun edes teoriassa on mahdollista unohtaa? Lobotomian avulla?

Se on pieni nippasu vaan .. 

Zinc

;)

Sinähän sen tiiät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Mutta kun ne monesti määrittelevät elämää edelleen. Ihmiset nimittäin suhtautuvat keskimäärin todella kylmästi isoja vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin. Rannalta on mukavaa kuivin jaloin huudella miten veden varassa pitäisi olla.

Unohtamisella ei tarkoita sitä, että tapahtunut häviää muistista kokonaan. Voi tietoisesti unohtaa sillä tavalla, että ei anna niille tapahtumille minkäänlaista valtaa. Jos ne tulee mieleen, opettelee kääntämään ne saman tien pois. Hyväksyy että tämä asia nyt on tapahtunut, se ei määrää minun tätä päivää, eikä minun tarvitse sitä enää koskaan ajatella. Minulla on vaikka kuinka paljon tällaisia pahoja asioita menneisyydessä, ja olen opetellut päästämään niistä irti. Muistan että ne tapahtuivat, mutta niiden ja minun välissä on tuhat kerrosta eristysvillaa.

Vierailija kirjoitti:

Zinccis auttaa aina .. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Kunhan et jää siihen vellomaan ja märehtimään. Unohdat ja siirryt eteenpäin.

Miten vuosien kaltoinkohtelun edes teoriassa on mahdollista unohtaa? Lobotomian avulla?

Se on pieni nippasu vaan .. 

Zinc

;)

Sinähän sen tiiät.

Niin tiijänkii !!

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Mutta kun ne monesti määrittelevät elämää edelleen. Ihmiset nimittäin suhtautuvat keskimäärin todella kylmästi isoja vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin. Rannalta on mukavaa kuivin jaloin huudella miten veden varassa pitäisi olla.

Mistä ihmiset tietävät sun menneisyyden ongelmista? Ja minulla on kyllä aivan päinvastainen kokemus - ihmiset ovat keskimäärin empaattisia kärsiviä kohtaan.

Ymmärrän tavallaan tuon sanattoman anteeksi antamisen merkityksen, jos on vaikka yksittäisiä tekoja, mitä on mielessään vatvonut, sitten vaan päättää antaa anteeksi ilman, että tarvitsee sille kohteelle asiasta edes ilmoittaa. Tai ehkä hän on pyydellyt anteeksi aikanaan, ihminen ei ole kyennyt sitä tekemään ja välit ovat katkenneet. Sitten joskus antaa anteeksi ja huomaa jonkun helpotuksen tunteen siitä. Päästää irti.

Mutta tosiaan jos kyse on vuosikausien piinaamisesta ja alistamisesta, jota toinen (yleensä narsistisia ihmisiä) ei todellakaan kadu tai pahoittele, niin tämmöisessä tilanteessa anteeksi antaminen edes omaksi edukseen voi olla erityisen haastavaa. Mitä siinä antaa edes anteeksi? Ei ole mitään yksittäistä tekoa, josta "päästää irti", vaan voi olla tosiaan kyse vuosien kiusanteosta ja lyttäämisestä, oman persoonan muuttumisesta toiseksi, koko ihmisarvon alenemisesta jo omissakin silmissä. Ja vielä kun varsin hyvin tietää, ettei toinen ole pätkän vertaa pahoillaan, eikä hänelle ole mitään merkitystä, antaako hänelle anteeksi vai ei, koska hän on vaan ollut mielestään oikeassa. Irti voi päästää, jatkaa eteenpäin, löytää se oma arvo uudelleen ja olla onnellinen, mutta epäinhimillistä tällaisessa tilanteessa olettaa, että kaikkien pitäisi osata antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Mutta kun ne monesti määrittelevät elämää edelleen. Ihmiset nimittäin suhtautuvat keskimäärin todella kylmästi isoja vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin. Rannalta on mukavaa kuivin jaloin huudella miten veden varassa pitäisi olla.

Paskat sillä sitä tarkoiteta. Vaan tarkoitus on valaistua ja antaa asioille mittasuhteet.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tavallaan tuon sanattoman anteeksi antamisen merkityksen, jos on vaikka yksittäisiä tekoja, mitä on mielessään vatvonut, sitten vaan päättää antaa anteeksi ilman, että tarvitsee sille kohteelle asiasta edes ilmoittaa. Tai ehkä hän on pyydellyt anteeksi aikanaan, ihminen ei ole kyennyt sitä tekemään ja välit ovat katkenneet. Sitten joskus antaa anteeksi ja huomaa jonkun helpotuksen tunteen siitä. Päästää irti.

Mutta tosiaan jos kyse on vuosikausien piinaamisesta ja alistamisesta, jota toinen (yleensä narsistisia ihmisiä) ei todellakaan kadu tai pahoittele, niin tämmöisessä tilanteessa anteeksi antaminen edes omaksi edukseen voi olla erityisen haastavaa. Mitä siinä antaa edes anteeksi? Ei ole mitään yksittäistä tekoa, josta "päästää irti", vaan voi olla tosiaan kyse vuosien kiusanteosta ja lyttäämisestä, oman persoonan muuttumisesta toiseksi, koko ihmisarvon alenemisesta jo omissakin silmissä. Ja vielä kun varsin hyvin tietää, ettei toinen ole pätkän vertaa pahoillaan, eikä hänelle ole mitään merkitystä, antaako hänelle anteeksi vai ei, koska hän on vaan ollut mielestään oikeassa. Irti voi päästää, jatkaa eteenpäin, löytää se oma arvo uudelleen ja olla onnellinen, mutta epäinhimillistä tällaisessa tilanteessa olettaa, että kaikkien pitäisi osata antaa anteeksi.

Kyse on siitä kontekstista mihin asian asettaa. Ei siitä, että rupeaisi niitä tekoja anteeksi antamaan.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Mutta kun ne monesti määrittelevät elämää edelleen. Ihmiset nimittäin suhtautuvat keskimäärin todella kylmästi isoja vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin. Rannalta on mukavaa kuivin jaloin huudella miten veden varassa pitäisi olla.

Mistä ihmiset tietävät sun menneisyyden ongelmista? Ja minulla on kyllä aivan päinvastainen kokemus - ihmiset ovat keskimäärin empaattisia kärsiviä kohtaan.

Ehkä sinulla on ollut elämässäsi parempi onni ihmisten suhteen. Minä olen kohdannut paljon suoranaista julmuutta ja välinpitämättömyyttä.

Olen ollut lääkärinä tekemässä lobotomiaa !!

Zinc

Potilas oli erittäin. Sanon tämän vielä uudestaan _erittäin_ halukas toimenpiteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kärsii itse, jos velloo negatiivisessa mielentilassa. Unohtaa voi ja kannattaakin.

Miten voi tietoisesti unohtaa? Sitä ei kutsuta unohtamiseksi, jos vain yrittää kaikin keinoin olla ajattelematta jotain tiettyä asiaa. Silloin vain yrittää huijata itseään huonolla menestyksellä.

Itse käsitän sen pitkällisenä prosessina, jossa tietoisesti pyritään jättämään negatiiviset tunteet vähemmälle. On hyvin paljon kipeitä asioita, joita ei voi konkreettisesti unohtaa. Unohtamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä asioiden hyväksymistä osaksi elettyä elämää. Että ne asiat tapahtuivat mulle ja ovat vaikuttaneet minuun, mutta ne eivät määrittele koko elämääni, vaan pystyn niistä huolimatta pitkällisen prosessin jälkeen näkemään tulevaisuuden hyvänä sekä näkemään muissa ihmisissä ja itsessä hyvää nja että minulla on pääsääntöisesti hyvä olla. Itse käsitän tämän anteeksiantona eli kykynä siirtyä elämässä eteenpäin.

Mutta kun ne monesti määrittelevät elämää edelleen. Ihmiset nimittäin suhtautuvat keskimäärin todella kylmästi isoja vaikeuksia kokeneisiin ihmisiin. Rannalta on mukavaa kuivin jaloin huudella miten veden varassa pitäisi olla.

Mistä ihmiset tietävät sun menneisyyden ongelmista? Ja minulla on kyllä aivan päinvastainen kokemus - ihmiset ovat keskimäärin empaattisia kärsiviä kohtaan.

Ehkä sinulla on ollut elämässäsi parempi onni ihmisten suhteen. Minä olen kohdannut paljon suoranaista julmuutta ja välinpitämättömyyttä.

Ikävä juttu, mutta nyt löysit Sincciksen.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Unohtamisella ei tarkoita sitä, että tapahtunut häviää muistista kokonaan. Voi tietoisesti unohtaa sillä tavalla, että ei anna niille tapahtumille minkäänlaista valtaa. Jos ne tulee mieleen, opettelee kääntämään ne saman tien pois. Hyväksyy että tämä asia nyt on tapahtunut, se ei määrää minun tätä päivää, eikä minun tarvitse sitä enää koskaan ajatella. Minulla on vaikka kuinka paljon tällaisia pahoja asioita menneisyydessä, ja olen opetellut päästämään niistä irti. Muistan että ne tapahtuivat, mutta niiden ja minun välissä on tuhat kerrosta eristysvillaa.

Kuulostaa siltä, että joudut aktiivisesti käyttämään paljon energiaa pitääksesi vaikeat menneet kokemukset poissa mielestäsi. Tuo ei kuulosta siltä, että olisit oikeasti vapautunut näihin kokemuksiin liittyvästä tunnelatauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tavallaan tuon sanattoman anteeksi antamisen merkityksen, jos on vaikka yksittäisiä tekoja, mitä on mielessään vatvonut, sitten vaan päättää antaa anteeksi ilman, että tarvitsee sille kohteelle asiasta edes ilmoittaa. Tai ehkä hän on pyydellyt anteeksi aikanaan, ihminen ei ole kyennyt sitä tekemään ja välit ovat katkenneet. Sitten joskus antaa anteeksi ja huomaa jonkun helpotuksen tunteen siitä. Päästää irti.

Mutta tosiaan jos kyse on vuosikausien piinaamisesta ja alistamisesta, jota toinen (yleensä narsistisia ihmisiä) ei todellakaan kadu tai pahoittele, niin tämmöisessä tilanteessa anteeksi antaminen edes omaksi edukseen voi olla erityisen haastavaa. Mitä siinä antaa edes anteeksi? Ei ole mitään yksittäistä tekoa, josta "päästää irti", vaan voi olla tosiaan kyse vuosien kiusanteosta ja lyttäämisestä, oman persoonan muuttumisesta toiseksi, koko ihmisarvon alenemisesta jo omissakin silmissä. Ja vielä kun varsin hyvin tietää, ettei toinen ole pätkän vertaa pahoillaan, eikä hänelle ole mitään merkitystä, antaako hänelle anteeksi vai ei, koska hän on vaan ollut mielestään oikeassa. Irti voi päästää, jatkaa eteenpäin, löytää se oma arvo uudelleen ja olla onnellinen, mutta epäinhimillistä tällaisessa tilanteessa olettaa, että kaikkien pitäisi osata antaa anteeksi.

Erittäin hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtamisella ei tarkoita sitä, että tapahtunut häviää muistista kokonaan. Voi tietoisesti unohtaa sillä tavalla, että ei anna niille tapahtumille minkäänlaista valtaa. Jos ne tulee mieleen, opettelee kääntämään ne saman tien pois. Hyväksyy että tämä asia nyt on tapahtunut, se ei määrää minun tätä päivää, eikä minun tarvitse sitä enää koskaan ajatella. Minulla on vaikka kuinka paljon tällaisia pahoja asioita menneisyydessä, ja olen opetellut päästämään niistä irti. Muistan että ne tapahtuivat, mutta niiden ja minun välissä on tuhat kerrosta eristysvillaa.

Kuulostaa siltä, että joudut aktiivisesti käyttämään paljon energiaa pitääksesi vaikeat menneet kokemukset poissa mielestäsi. Tuo ei kuulosta siltä, että olisit oikeasti vapautunut näihin kokemuksiin liittyvästä tunnelatauksesta.

Tämä on kyllä niin tyypillistä tälle palstalle. :D Joku kertoo löytäneensä ratkaisun, miten pystyy elämään jonkun asian kanssa aivan hyvää elämää, niin joku tulee kertomaan, että "kuulostaa siltä ettei tuo toimi". 

Voi unohtaa. Mut ennen sitä on hyvä vähän näpäyttää, ainakaan se ei oo pahitteeksi. Ei tietenkää mitää rikollista mutta pientä kiusaa 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtamisella ei tarkoita sitä, että tapahtunut häviää muistista kokonaan. Voi tietoisesti unohtaa sillä tavalla, että ei anna niille tapahtumille minkäänlaista valtaa. Jos ne tulee mieleen, opettelee kääntämään ne saman tien pois. Hyväksyy että tämä asia nyt on tapahtunut, se ei määrää minun tätä päivää, eikä minun tarvitse sitä enää koskaan ajatella. Minulla on vaikka kuinka paljon tällaisia pahoja asioita menneisyydessä, ja olen opetellut päästämään niistä irti. Muistan että ne tapahtuivat, mutta niiden ja minun välissä on tuhat kerrosta eristysvillaa.

Kuulostaa siltä, että joudut aktiivisesti käyttämään paljon energiaa pitääksesi vaikeat menneet kokemukset poissa mielestäsi. Tuo ei kuulosta siltä, että olisit oikeasti vapautunut näihin kokemuksiin liittyvästä tunnelatauksesta.

Tämä on kyllä niin tyypillistä tälle palstalle. :D Joku kertoo löytäneensä ratkaisun, miten pystyy elämään jonkun asian kanssa aivan hyvää elämää, niin joku tulee kertomaan, että "kuulostaa siltä ettei tuo toimi". 

Sinun mielestäsikö on siis mainio ajatus dissosiaation avulla lohkoa mieltään niin, ettei mikään tunnu enää miltään?