Lue keskustelun säännöt.
Serkkuni ei koskaan kiellä lapsiaan.
29.07.2008 |
Lapsia ( 3v, 6v ja 9v ) ei ole koskaan kielletty, eikä kukaan saa heitä kieltää missään. Lapsia kasvatetaan myönteisin keinoin kertoo serkkuni. Meillä käydessään nuorimmat kaksi repivät kaapeistamme tavaroita ulos minkä ehtivät ja rikkovat leluja ja serkku kysyi lapsilta, että tietävätkö, että tuosta tulee kamala sotku? Lapset siihen, että tietävät kyllä ja jatkoivat puuhiaan. Serkkuni jatkoi kahvittelua kuin mitään ei tapahtuisikaan. Vankin lapsi ( tyttö ) kutsuu äitiään yleisimmin lehmäksi niin kotona kuin vieraisillakin ( isänsä on nimeltään Törppö jos lasta on uskominen ). Lapset tappelevat keskenään kuin kissa ja koira ja hutkivat sen kuin ikinä kerkeävät ja vanhemmat kyselevät, että tietävätkö lapset että se sattuu...
Viimeksi kun meillä kävivät, sanoin lapsille, että meillä on meidän säännöt ja ne on lyhykäisyydessään seuraavat: muita ei vahingoiteta, tavaroita ei rikota tahallaan ja omat jäljet siivotaan. Serkkuni suuttui minulle tulisesti eikä aio kuulemma minulle enää koskaan puhua, koska en kunnioita heidän perheensä valitsemaa kasvatuskäytäntöä. Sukulaiset on kivoja!
Kommentit (30)
Täytyy kuitenkin muistaa kasvattaa myös, oli keino sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun serkullani on isot lapset , 9 v, 14 v ja 16 v. heillä kaikilla on ollut vapaa kasvatus kun ovat tulleet kylään ovat saaneet rikkoa tavaroita ja vanhemmat vaan ovat nauraneet että oho mitäs sä nyt teit. lapsista kuuleema tulee jotain suurta taiteellisia ja muutenkin älykkäitä jos heitä ei komenneta ja lapsilla ei tarvi olla nukkumaameno aikoja edes pienempänä. tämä samainen ihminen ihmettelee miksi meidän lapset ( ovat kaikki kolme alle 8 vuotiaita) joutuvat tulemaan sisälle viimeistään ennen klo 21.00 ja tavallisesti koulu ja päiväkotipäivinä menemään nukkumaan jo kello 20.30. tunnen tämän naisen seurassa oloni huonoksi kasvattajaksi koska laitan lapseleni rajat.
Minäkin mietin, että miten niitä lapsia kasvatetaan myönteisin keinoin? Siis jollei kieltää saa, eikä rajoja asettaa ja lapsi ei itse havaitse tekevänsä väärin ( tai halua myöntää ). Jos lapsi vahingoittaa itseään tai muita, on homma pysäytettävä, mutta kuinka? Osaako joku valottaa vapaan kasvatuksen periaatteita?
Hämmentynyt ap
Mä en ymmärrä miten jotkut voivat olla noin välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaa. Koska sitähän tuo on. Ei jakseta asettaa rajoja ( ja rakkautta) vaan kuvitellaan että päästään helpolla kun ei kasvateta vaan luullaan että lapset kasvattaa itse itsensä.
ja rajojen asettaminen ei edellytä "ei" -sanan käyttöä.
toisaalta vapaa kasvatus ei tarkoita kasvattamatta jättämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi on aikeissa tehdä jotain kiellettyä, sanotaan esim. "nyt riittää!" tai muuta tilanteeseen sopivaa. aina ei tarvitse sanoa "ei!" lapselle asetetaan toisin sanoen rajat, mutta ei sillä helpoimmalla tavalla, kieltämällä.
ja nyt otetaan haukkuja vastaan..
Ja ehkä teinkin virheen muotoillessani meidän sääntöjämme muotoon ' ketään ei vahingoiteta', mutta käsitin, että serkkuni loukkaantui, koska asetin rajoja heidän lapsilleen. En edes äkäisesti sanonut, mutta kertasin meidän perheemme säännöt niin omilleni- kuin serkkujeni lapsille. Tästä siis serkkuni suuttui.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaan ja rajattoman kasvatuksen. ne ovat eri asioita.
mutta sinun kanssasi olen yhtä mieltä siitä, että serkkusi on täysin hukassa lastensa kanssa ja että heidän tulee noudattaa sinun sääntöjäsi sinun kodissasi! jättävät sitten tulematta kylään, mikäli ei tyyli miellytä!
Jos 5-vuotiaalle ei ole koskaan sanottu ei, niin turha sitä on sitten enää 15-vuotiaallekaan sanoa. Silloin voi tulla tarvis. Lopulta sen ein joku opettaa, armeija, työnantaja, ääritapauksissa poliisi ja vankeinhoitolaitos.
Vapaa kasvatus ei tarkoita kuitenkaan rajattomuutta. Pitää olla tosi aktiivinen kasvattaja jos valitsee tuon tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa lapselle "nyt riittää" tai "lopeta" kuin vaikka että "noin ei tehdä!".
MIkä siinä ei-sanasaa on niin kamalaa? Mun mielestä nuo "eittömät" esimerkit eivät ole ainakaan yhtään myönteisempiä ilmaisuja kuin joku ei-sanan sisältäväkään.
Meillä on melko vapaa kasvatus, mutta lapsia siis kasvatetaan, ei jätetä kasvattamatta. Ja ei-sana on todellakin käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja käyttäytyvät nyt isona, esim. 16 v? Vaikuttaako tasapainoiselta ja "normaalilta" murkulta?
lisäksi "ei" -sana on todella tehokas kun sitä käyttää vain aniharvoin.
minä taas en ymmärrä niitä jotka ajattelevat että kieltäminen on sama kuin kasvattaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpaa palautetta itse pidät rakentavana; positiivista vai negatiivista.
Alkuperäisessä Sommerhilliläisessä vapaassa kasvatuksessa lapsilla oli kyllä säännöt, ja niitä tuli noudattaa. Mutta lapset olivat itse ryhmänä suunnittelemassa sääntöjä. Ja lapsien tuli itse kantaa tekojensa seuraukset, eli jos joku meni rikki, lapsen tuli itse huolehtia, että asia tuli korjatuksi. Jos lapsi rikkoo ikkunan, se on korjattava, koska muuten lapselle tulee kylmä.
Rajaton curling-vanhemmuus on ihan muuta kuin vapaa kasvatus, koska siinä lapsi nimenomaan ei kohtaa tekojensa seurauksia. Mutta vaatii vanhemmalta todella karskia otetta toteuttaa aitoa vapaata kasvatusta. Siksi minusta perinteinen rajat ja rakkaus on parempi.
kuin "noin ei tehdä!" -komentoakaan.
12
Nykyisin ovat jo 5 ja 6v ja ilman tuota "ei" sanaa olisin aikalailla metsässä.
ja rajojen asettaminen ei edellytä "ei" -sanan käyttöä.
toisaalta vapaa kasvatus ei tarkoita kasvattamatta jättämistä!
jos vaikka asia aukeaisi tarkoittamallani tavalla:
sen sijaan että sanot esim. "älä kiipeä sinne!"
sanot "tule alas!"
mielestäni tässä on kaksi ihan eri ajatusta. kysyn edelleen: jos työssäsi saisit palautteen: "älä tee näin" tuntuisiko kivalta? motivoisiko?
Älä serkustasi välitä, hänellä näyttää olevan ongelmia riittämiin.