Rakastuin duunariin
Kuvittelin rakastuvani nörttiin. Nörtit ovat aina vetäneet minua puoleensa. Tai noh, 14 vuotiaasta lähtien, kun ymmärsin ettei hulivileistä ole minulle vastakappaletta.
Nyt kuitenkin kävi niin, että sattuman kautta päädyin duunarin kotiin jatkoille, eikä aivoni päästä minua helpolla. Olemme nyt tavanneet useita kertoja 3kk aikana. Meillä ei ole mitään yhteistä, mutta ajattelen häntä jatkuvasti. Kyse ei ole pelkästään halusta. Ajattelen mitä olemme jutelleet, mille olen nauranut ja kuinka lapselliseksi muutun. Kuinka yhtäkkiä haluan niitä typeriä juttuja, kuten aamiaista sängyssä ja hänen villapaitansa päälleni. Minulle ei ole ikinä käynyt näin!
En tiedä vaikuttaako korona ja eristäytyminen tähän? Hänen lisäkseen olen nähnyt vain yhtä ihmistä, koska opiskelu ja työ hoituu etänä.
Voiko tästä tulla mitään? Meillä ei ole mitään yhteistä toistemme kanssa. En keksi mitään, vaikka yritän.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni duunari tienaa paljon paremmin kuin akateemisesti koulutetut. Aattelin vain sanoa.
MOT.
Microwave Oven Transformer?
Onko ongelmana loppujen lopuksi vain se, etta mies on duunari?
Vai miettisitko noita asioita samalla tavalla jos tapailisitkin akateemista tyyppia?
Niin, ja miten muuten sina muutat maailmaa?
Pidemmän päälle ei oikein toimi, kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja koko ajattelutapa on erilainen. "Rakkaus" ei yksin riitä. Itse olen oppinut tämän.
Siis mitä mainittavan arvoista "yhteistä" teillä pitäisi olla, jos tulette toimeen ja viihdytte yhdessä? Kyllähän teissä pakosti jotain samaa on koska muuten ette tulisi toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Duunari,hyi olkoon!Pukumies se pitää olla,mielummin vielä vauras.
Olen ollut pukumiehen kanssa yhdessä 2 vuotta. Oli kovapalkkainen mies, mutta kun hieroo kenkiään ja kelloaan ja minä minä minä miksi et kehu 24h minua, kun olen niin menestynyt ja en ymmärrä köyhiä tässä maassa. Pakkasin kamani ja häivyin. Tapasin vuosia myöhemmin LVIS asentajan, joka keskituloinen ja asiat kunnossa ja on 100 kertaa älykkäämpi, kun tämä edellinen hölmöläinen. Ex mies puhui aina, että tehdään sitä ja tätä, mutta mikään ei koskaan toteutunut, koska aikaa ei riiittänyt ilmeisesti muuhun itsensä ihailuun. Nykyinen mies ei höpöttele mukavia vaan jos sanoo jotain, niin tekee. Jos mieheni sanoisi, että lauantaina on helikopteri meidän pihalla, niin lauantaina on helikopteri pihalla. Vaihdoin ylellisyydet ihan mielelläni asuntovelkaan ja taloon, mutta ainakin olen onnellinen ja saan kaiken ihmiseltä, joka rakastaa minua ja minä häntä.
Kun silloin lähdin exän luota, niin sanoin että olen liian viisas sinulle ihan selkeästi, joten etsi se instanainen, joka nuolee jalkojasi ja kehuu sinua sen 24h.
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelmana loppujen lopuksi vain se, etta mies on duunari?
Vai miettisitko noita asioita samalla tavalla jos tapailisitkin akateemista tyyppia?
Niin, ja miten muuten sina muutat maailmaa?
Ongelma taitaa olla se, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastumassa ihmiseen sellaisella hömppäleffamaisella, kammottavalla tavalla, jolla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Maailman muuttaminen tapahtuu dominoefektinä, jos saamme prosessin läpi ja kokeiluun edes Suomessa, se voi vaikuttaa todella monen elämään pitkällä aikavälillä. Voi olla, että epäonnistumme, mutta ainakin olen yrittänyt ja antanut oman panokseni.
Tämä vie todella paljon myös vapaa-aikaa, eikä rakas duunarini jaksa kiinnostua edes pintapuolisesti aiheesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Moni duunari tienaa paljon paremmin kuin akateemisesti koulutetut. Aattelin vain sanoa.
Näin on, itselläni on duunarivaimo ja hän tienaa ihan hyvin. Mutkatonta seuraa ja halutessaan hän on todella teräväpäinen, viisaampi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni duunari tienaa paljon paremmin kuin akateemisesti koulutetut. Aattelin vain sanoa.
Näin on, itselläni on duunarivaimo ja hän tienaa ihan hyvin. Mutkatonta seuraa ja halutessaan hän on todella teräväpäinen, viisaampi kuin minä.
Aivan totta. Usein eivät vain halua
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä yönä viimeinkin
Rakastuin mä duunariin
Joka aito on, ja vielä enemmän
Olin heikko - tarrauduin
Mä pelkästään vain voittajiin
Kunnes susta löysin oikeen ystävän
Mun on helppo hengittää
Kun tunnen lähelläin sun olkapäänTällaiset fiilikset taitaa olla.
Huomaan puhuvani lapsuuden lemmikeistä ja kertovani millainen ajatuksiini hukkuva lapsi olin, jälkeenpäin mietin mitä ihmettä taas selitin. Tuntuu, että kaikki suorittaminen lakkaa heti kun näen hänet, ja muutenkin huomaan nauttineeni tästä kaikkien muiden menojen peruuntumisesta.Olen tottunut suorittamaan ja käyttämään vapaa-aikaanikin tavoitteellisten harrastusten parissa. Nyt kun harrastukset on peruttu, ja juon keskellä viikkoa pullon skumppaa duunarin kainalossa kalliolla, en voisi olla onnellisempi.
Tuntuu ettei kukaan ikinä ole välittänyt minusta näin, enkä minä kenestäkään.Silti pelottaa; kun eristys loppuu ja jos kupla puhkeaa.. Meillä on aivan erilaiset ystävät ja kiinnostuksen kohteet. En edes keksi mitä voisimme yhdessä tehdä.
Onko tällaisia, ei toistensa kaltaisia pareja paljon?
Ap
Mitä te teette sitten yhdessä, jos teillä ei ole mitään yhteistä eikä lainkaan samoja kiinnostuksenkohteita? Vaikutat kuitenkin nauttivan hänen seurastaan kovasti. Seksin voimallako tapaamiset sujuu, vai minkä takia hänen kanssaan on niin kivaa?
Lähinnä onko suhteella tulevaisuutta henkisellä tasolla. En vain halua vuosien päästä havahtua siihen, että olen ihmisen kanssa jonka kanssa en jaa mitään.
Pelkään mukautuvani mukavuuteen, että lakkaan patistamasta itseäni ja otan kaiken annettuna. Lakkaan kyseenalaistamasta ja tyydyn silloin tällöin vikisemään perintöverojen noususta, nähden vain oman elämäni harmitukset.
Jos olen ihmisen kanssa, joka ei jaa halua muuttaa maailmaa edes vähän, niin tyydynkö muuttamaan vain oman maailmani minulle mukavaksi?
Ajatus siitä, että seikkailen kalliolla nauttien tuulesta on vain mahdoton.
Ap