Suosittele koiraa lapsiperheeseen!

ilman tarkempia kriteereitä? Tämä oli tonne ketjun alkupäähän.. Mä en ottais pienten lasten joukkoon koiranpentua ollenkaan, koska haluaisin että koira saa aktivointia ja liikuntaa tarpeeks, ja sitä en pystyis sille tarjoamaan ennen kuin lapset vähän isompia.. Mutta kukin tavallaan eli miten ois länsigöötanmaan pystykorva? Ihana ja aika " helppo" koira. kannattaa tutustua!

Vierailija:

Mitä muita kriteereitä teillä on kuin koko ja ulkonäkö?

Haluaisimme koiran jonka turkki on suht helppo hoitoinen, sanotaanko että korkeintaan joka toinen päivä olisin valmis sitä hoitamaan, mieluiten kerran viikossa.

Lyhytkarvainen mieluummin kuin pitkäkarvainen.

Ulkoilusta: Meillä varmaankin ulkoilu menisi niin, että päivisin koiran kanssa tehtäisiin pelkkiä kävelylenkkejä (ne voivat olla pitempiäkin, ei tarvitse olla mitään pelkkiä " pissatuksia nopeasti" ) ja kerran päivässä (illalla kello 17.00) voitaisiin tehdä " kovempi lenkki" .

Toivoisin että koira pysyisi omassa pihassa irti ollessaan (tämä ehkä enemmänkin kiinni koulutuksesta).

Haluaisimme koiran, joka kiintyy koko perheeseen, ei " yhden miehen" koiraa.

Toivoisimme myös koiran olevan leppoisa (ei ylivilkas...) tapaus, joka ei pienistä lasten " tempuista" välitä. Ja reissaamme jonkin verran, niin hyvähän se olisi että koira viihtyisi mukanamme, autossa matkustaminen helppoa jne. eikä ikävöisi kotiin heti ensimmäisessä mutkassa!

Ja tietysti koira, joka rakastaa omiaan yli kaiken olisi meidä toiveissa!

LÖytyyköhän tälläistä koiraa?!

Labbiksen suunnalle alan itse kyllä kovasti kallistua!

AP

Miten joku muu voi ehdottaa esim. labbista? Jokainen näyttää näissä kyselyissä ehdottavan sitä rotua mikä itsellään on. itse en ehdota rotikkaa, meillä on sellainen aivan mahtava, ihana, lapsirakas ja tottelevainen. Silti en sitä suosittele. Koska koira tosiaankin tarvitsee kunnon koulutuksen ja todella paljon liikuntaa. Näin myös moni muukin rotu. Voisin vaikka suositella bullterrieriä jos itselläni sattuisi olemaan mahtava sellainen, mutta entäs jos joku sattuisi suosituksestani sellaisen hommaamaan ja se raatelisikin perheen lapset? Näin voi käydä ikävä kyllä ihan minkä rodun kanssa tahansa. Lapsiperheeseen kun koiraa ottaa, kannattaa tarkkaan kysellä kasvattajalta koiran taustaa, sukua jne. saa vähän selville minkä luonteisia tapauksia on siinä suvusas liikkunut.

.. väsymätön leikkikaveri, tarvii kyllä myös sen kunnon peruskoulutuksen (niin kuin muutkin ) loputtoman energinen, vaatii aikaa aikuisiltakin. Ihana, tosin ei välttämättä niin kovin siisteille ihmisille...

Etenkin uroksissa löytyy yksilöitä, joilla on tosi vahva sukuvietti ja energiaa vaikka muille jakaa. Lähipiiristä löytyy peräti kolme tällaista noutajaa, kaksi labbista, yksi kultainen. Vaativat paljon tekemistä, leikit ovat rajuja ja olivat tosi luupäitä ensimmäiset vuodet vaatien todella johdonmukaista otetta. Kaikista on osaavissa käsissä tullutkin ihan kelpo koiria, yhden kanssa kävivät koirakoulussa hakemassa apua kun vetäminen meni niin mahdottomaksi. Mutta sukuvietti on tosi rasittava ja katoavat otteesta pahimpina vuodenaikoina helposti. Lapset eivät näissä perheissä saa taluttaa koiria yksin, mikä on hyvä asia.



Leikatusta uroksesta taas tulee helposti löysä ja flegmaattinen. Noutajilla ylipainoa kertyy muuten helposti;)



Olen nähnyt vastaavia myös koirapuistoissa ja tullut siihen tulokseen, että noutaja, ainakaan uros, ei olisi oma valintani. Lopujen lopuksi on kuitenkin tuuripeliä, minkälaisen yksilön tulee valinneeksi.



Lyhyestä karvasta: jos kyseessä on ei-trimmattava rotu, sitä lyhyttä karvaa on usein joka paikka täynnä ja se on myöskin vaikea siivot pois. Esim. noutajat, ajokoirat, seisojat, dalmis ja bokseri...



Kriteereilläsi katsastaisin jonkin seurakoirarodun.

jotkut koirat voivat jopa ajankulukseen perheen poissa ollessa tuhota koko kämpän, ääritapauksessa siis.

Suosittelin vain yhtä rotua, kuten huomaat jos luet viestin tarkemmin.. Myös meillä on rotikka ja on ollut myös göötti, joten noista kahdesta voi kokemattomaan lapsiperheeseen suositella vain toiseksi mainittua.. Vain harva göötti etsii uutta kotia pitovaikeuksien takia, ja nämä muutamatkin yleesä allergiaa tms. mutta kuinka paljon ihmisille onkaan tullut ongelmia rottweilereiden kanssa, kun ei olla osattu kouluttaa.. Ihana rotu osaavissa käsissä..

Oletko valmis juoksuttamaan energistä terrieriä aamulla ja illalla? Siis siinä vaiheessa, kun työelämä kutsuu. Ja pitäähän sitä eläintä liikuttaa ennen työelämääkin.



Tiedän yhden " kätevän kokoisena" otetun, mikä tuhosi ties mitä, kun ei sitä pystynyt/jaksanut aamulla liikuttaa tarpeeksi.

Ihana, älykäs koira, ei liian iso, helppohoitoinen turkki.

Viisas, sympaattinen, rauhallinen, pitkäpinnainen, hyvä lenkkiseura, vahtiikin ja on yleensä hyvin terve rotu. Helppo kouluttaa, eli oppii nopeasti.

Vierailija:

kyllä eläimestä kuin eläimestä jää aina elämisen jälkiä, karvoja, naarmuja lattioihin jne, että niiltä ap et tule säästymään.

jotkut koirat voivat jopa ajankulukseen perheen poissa ollessa tuhota koko kämpän, ääritapauksessa siis.

karvaa saa lähteä, laminaatissa on lukuisia naarmuja lasten jäljiltä jne joten siinä ei koiran aiheuttamat enää tunnu paljon...

kävin tutustumassa seurakoiriin tuolla kennelliiton sivuilla ja bichonit, bolognese ja tipsu olivat ehkä niitä, jotka eniten miellyttivät meitä. Mutta labbiksesta itse tykkään kyllä myös, mutta mieheni mielestä liian iso meille.

Ja olemme kyllä varautuneet siihen että koira tarvitsee liikuntaa jne. Koiraa vietäisiin kyllä ulos lenkkeilemään, mutta lastenrattaiden kanssa, kerran päivässä pääsisi kunnon lenkille ainakin.

AP

Kokemuksia itellä kultasesta noutajasta, jack russelista ja kahdesta kääpiörodusta ja voin sanoa, että ihan parhaiten käy tuo noutaja. Siinä on semmonen koira, että vaikka pommi putois, niin se ei paljoa välitä. Nuo pikkukoirat vähän arvaamattomia lasten kanssa..

päitäkin löytyy kuten kaikista muistakin roduista.



Pieniä paimenkoiria joita minä voisin suositella ovat: länsigöötanmaanpystykorva, welsh corgit (pembroge ja cardigan), pumeja olen paljon nähnyt lapsiperheessä ja shetlanninlammaskoira.



Monet paimenkoirat kuten bordercollie, australian kelpie ja mudi saattavat olla ylivilkkaita sellainen voi olla hankalampi lapsiperheessä.



Pentueesta suosittelisin näissä paimenkoirissa valitsemaan rauhallisen yksilön, jos sen ei ole tarkoitus olla kilpakoirana (en puhu nyt näyttelyistä) seurakoirista jos pentua on valitsemassa täytyy ottaa rodun luonne huomioon ja sen mukaan valita pentueen vilkkaista ja rauhallisista yksilöistä itselleen juuri se sopiva. Hyvä kasvattaja osaa myös valita perheelle sopivaa yksilöä sen tulevan käyttötarkoituksen mukaan.



Meillä on saksanpaimenkoira lapsiperheessä, kylläkin jo eläkeikäinen eli ei enää aktiivisesti kilpailtu viiteen vuoteen (koira nyt 12v). Hienosti on mennyt koira pitää lapsista kunhan eivät " ryttyytä" eli koiraa on kohdeltava kunnioittavasti perheenjäsenenä vaikka lauman alin onkin.

erittäin lapsirakkaita molemmat. itseltäni löytyy molempia rotuja. ja tuo mitä staffeista kirjotetaan on aivan paskaa.. niillä ei ole mitään " tappoviettiä" vaan aivan ihania otuksia ja kilttejö kuin mitkä, ulkonäkö vaikuttaa alkuun hurjalta mutta ulkonäkö pettää ;)



parsonit ovat leikkisiä ja tarvitsee hyvän koulutuksen niinkuin muutkin koirat. on ihan kiinni kasvatuksesta, mutta rajat on laitettava koiralle että lapselle.



kannattaa ottaa koira pennusta.

ehottomasti, kiltti ja nöyrä. Meillä on lapin vanhus. Upea luonne.

ja aivan ihana rotu lapsiperheeseen. Itselläni oli aussi 16 vuotta ja sellaisen otan uudelleen sitten kun lapset ovat isompia. Tämä terrierivihamielisyys on muuten mielestäni kummallista, sillä ei terriereitäkään voi yleistää räksyttäjiksi tms. Australianterrieri esimerkiksi on Mutta turhaa sinä täältä kyselet mielipiteitä tällaiseen asiaan. Otatte sellaisen koiran, joka tuntuu teidän perheeseen sopivalta. Käykää vaikka koiranäyttelyssä tutustumassa eri rotuihin, lukekaa koirakirjoja yms. Sellaiseen asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, että mihin tarkoitukseen koira on alunperin jalostettu. Jos se on esimerkiksi rekikoiraksi, palveluskoiraksi tms. jalostettu, se tarvitsisi myös luonnettaan vastaa toimintaa ja silloin pitää miettiä, onko sellaista koiralle valmis tarjoamaan, vai haluaako pelkän seurakoiran.

Vierailija:

Vierailija:

Mitä muita kriteereitä teillä on kuin koko ja ulkonäkö?

Haluaisimme koiran jonka turkki on suht helppo hoitoinen, sanotaanko että korkeintaan joka toinen päivä olisin valmis sitä hoitamaan, mieluiten kerran viikossa.

Lyhytkarvainen mieluummin kuin pitkäkarvainen.

Ulkoilusta: Meillä varmaankin ulkoilu menisi niin, että päivisin koiran kanssa tehtäisiin pelkkiä kävelylenkkejä (ne voivat olla pitempiäkin, ei tarvitse olla mitään pelkkiä " pissatuksia nopeasti" ) ja kerran päivässä (illalla kello 17.00) voitaisiin tehdä " kovempi lenkki" .

Toivoisin että koira pysyisi omassa pihassa irti ollessaan (tämä ehkä enemmänkin kiinni koulutuksesta).

Haluaisimme koiran, joka kiintyy koko perheeseen, ei " yhden miehen" koiraa.

Toivoisimme myös koiran olevan leppoisa (ei ylivilkas...) tapaus, joka ei pienistä lasten " tempuista" välitä. Ja reissaamme jonkin verran, niin hyvähän se olisi että koira viihtyisi mukanamme, autossa matkustaminen helppoa jne. eikä ikävöisi kotiin heti ensimmäisessä mutkassa!

Ja tietysti koira, joka rakastaa omiaan yli kaiken olisi meidä toiveissa!

LÖytyyköhän tälläistä koiraa?!

Labbiksen suunnalle alan itse kyllä kovasti kallistua!

AP

Paimenkoira voi näykkiä lapsia, koska niiden on tapana näykkiä lehmiä ja lampaita paimentaessa. Lammaskoirat kylläkin paimentavat lähinnä katseellaan, mutta kuitenkin. Ja paimenkoirat tarvitsevat paljon aktiviteettia, ettei niistä tule kahjoja.

Meiltä löytyy sekoitus kumpaakin. Äärimmäisen kiltti lapsille, kestää pienet retuutuksetkin ja on pitkä hermoinen.

Energinen pakkaus, tarvii paljon liikuntaa. Mutta ihana rotu joka tapauksessa.

On talonvahtina, ei päästä outoja ihmisiä sisälle.

Vaikka oli jo ehdotettu niin suosittelen omasta kokemuksesta. Meillä poika oli 11 kk:tta kun pentu tuli kotia. Ja parhaimmat ystävykset niistä on tullu. naapuri lapset ja sukulaisten lapset ovat innoissaan. Ennemmin Ihmisellä loppuu kunto kun cavalierilla mut silti ei vaadi hirveitä. Tietenkin peruskoulutuksen, mut ei esim aamuin illoin 20 km lenkkiä. Jotkut maratonin harrastajat kuulemma treenavatkin cavalierin kanssa.

Meillä kans mies haluis rotikan tms, ja ensimmäisestä koirasta kyse niin ei todella voi ottaa sellaista koiraa joka vaatii PALJON isomman koulutuksen.



Niin ja meillä cavalier ei hauku, ärise tai mitään sellaista päin vastoin pussailee.