Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te muut alle 10 v. lasten vanhemmat saatte tehtyä 8 h työpäiviä nyt poikkeustilan aikana?
01.04.2020 |
Meillä toinen vanhempi on kodin ulkopuolella töissä. Kaksi lasta, toinen alakoulussa ja toinen päiväkotilainen, molemmat nyt kotona. Koululaisella ADHD ja vaatii paljon tukea sekä etäkouluun että ylipäänsä tähän arkeen, kun kaikki arjen rutiinit ja rakenteet ovat menneet uusiksi.
Saan juuri ja juuri raavittua työpäivän kasaan jos teen töitä aamukuuden ja iltakymmenen välillä aina sopivan hetken tullen. Työteho on aivan surkea eikä ainoastaan perhetilanteen vuoksi. Maailman meno ahdistaa sen verran, ettei töihin keskittyminen pandemian keskellä käy mitenkään leikiten. Lisäksi aikaa palautumiselle ei nyt ole hetkeäkään, kun kaikki liikenevä aika menee joko lasten, kodin tai töiden hoitamiseen. Puoliso tekee sen, mitä omilta töiltään ehtii, mutta jo nepsy-lapsen kanssa pärjääminen (lapsi voinut normaalia huonommin) vie molemmilta vanhemmilta valtavasti voimavaroja.
Miten te muut pystytte tähän? Minä olen jo muutaman viikon jälkeen burnoutin partaalla.
Kommentit (45)
Hyvin, enemmän työpaikalla asiakkaat häiritsee kun kotona lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joissain perheissä haastavaa. Kaikilla ei kuitenkaan lapset ole alle kymmenvuotiaita eikä kaikilla ole adhd-lapsia. Joten et voi välttämättä ihmisten podcasteiluista tehdä johtopäätöksiä, jos et tiedä heidän kotitilannettaan tarkasti.
Esimerkiksi meillä on kaksi lasta kotona, mutta he ovat jo 18 ja 20. Tuossa lukiolainen (asperger, muuten) tekee juuri etänä koetta keittiön pöydän ääressä, eikä huoli äidiltään neuvoja ja apua.
Kun teen etätyöpäivää (nyt on vapaapäivä), pystyn siten keskittymään mainiosti. Paremmin kun töissä maisemakonttorissa. Ehdin käydä päivän aikana lenkillä ja hoitaa kotityöt ja silti saan enemmän aikaan kuin duunipaikalla työskennellessä.
Aikuiset lapset ei ehkä tosiaan ole sama asia kuin taaperot. Kerro lisää itsestäänselvyyksiä.
Eivät olekaan. Ap kysyi kyllä koululaisista.
Ja kommenttini olikin enemmänkin kakkoselle ja muille samanlaisille. Jos näet netissä kommentteja siitä, että etätyö on ihanaa, on ihan turha vetää siitä katkeria kilareita. KOSKA tosiaan et voi tietää kenenkään kotitilannetta täysin.
Muuttujia kun on ihan valtavasti. Onko lapsia ylipäätään. Montako. Minkä ikäisiä. Onko erityislapsia ja jos on, onko se erityisyys sellaista, että se vaikuttaa oppimiskykyyn ja aiheuttaa kädestä pitäen valvonnan tarvetta. Onko puoliso mukana talkoissa. Millaista oma etätyösi on, vaatiiko keskittymistä? Millainen kotisi on (on hemmetin iso ero siinä, joutuuko tekemäön töitä keittiönpöydän ääressä hälinän keskellä vai onko kenties täysin äänetön työhuone eri kerroksessa)?
Ja niin edelleen.
Ap tai sinä (tai olette ehkä sama henkilö) vaikutatte kamalan katkerilta, ihan turhaan kyllä. Minä ainakin ymmärrän, että esim. ap:n tilanne on ryydyttävä. Mutta se EI TARKOITA, ETTÄ KAIKILLA OLISI KURJAA, JA ON TURHA LOUKKAANTUA, KUN ASIA TODETAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joissain perheissä haastavaa. Kaikilla ei kuitenkaan lapset ole alle kymmenvuotiaita eikä kaikilla ole adhd-lapsia. Joten et voi välttämättä ihmisten podcasteiluista tehdä johtopäätöksiä, jos et tiedä heidän kotitilannettaan tarkasti.
Esimerkiksi meillä on kaksi lasta kotona, mutta he ovat jo 18 ja 20. Tuossa lukiolainen (asperger, muuten) tekee juuri etänä koetta keittiön pöydän ääressä, eikä huoli äidiltään neuvoja ja apua.
Kun teen etätyöpäivää (nyt on vapaapäivä), pystyn siten keskittymään mainiosti. Paremmin kun töissä maisemakonttorissa. Ehdin käydä päivän aikana lenkillä ja hoitaa kotityöt ja silti saan enemmän aikaan kuin duunipaikalla työskennellessä.
Ei.
Sinulla on kaksi aikuista kotona.
Lapsia hekin ovat, minulle. Pointti oli, että kun joku ihmettelee, miten sakki netissä vaikuttaa niin aikaansaavalta, niin ettehän te voi tietää sitä perheen tilannetta. Ei se elämä kaikilla ole just presiis samanlaista kuin teillä.
Mielestäni sanoin tuon ihan selvästi ekan kappaleeni lopussa, mutta joko ette lue kunnolla tai en osannut sanoa sitä tarpeeksi rautalankamallilla.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että esim. ap:lla on uuvuttavaa. Senkin muuten sanoin kyllä alkuperäisessä kommentissani heti kättelyssä.
8, turhautunut ketjun aggressiiviseen sävyyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joissain perheissä haastavaa. Kaikilla ei kuitenkaan lapset ole alle kymmenvuotiaita eikä kaikilla ole adhd-lapsia. Joten et voi välttämättä ihmisten podcasteiluista tehdä johtopäätöksiä, jos et tiedä heidän kotitilannettaan tarkasti.
Esimerkiksi meillä on kaksi lasta kotona, mutta he ovat jo 18 ja 20. Tuossa lukiolainen (asperger, muuten) tekee juuri etänä koetta keittiön pöydän ääressä, eikä huoli äidiltään neuvoja ja apua.
Kun teen etätyöpäivää (nyt on vapaapäivä), pystyn siten keskittymään mainiosti. Paremmin kun töissä maisemakonttorissa. Ehdin käydä päivän aikana lenkillä ja hoitaa kotityöt ja silti saan enemmän aikaan kuin duunipaikalla työskennellessä.
Ei.
Sinulla on kaksi aikuista kotona.
Lapsia hekin ovat, minulle. Pointti oli, että kun joku ihmettelee, miten sakki netissä vaikuttaa niin aikaansaavalta, niin ettehän te voi tietää sitä perheen tilannetta. Ei se elämä kaikilla ole just presiis samanlaista kuin teillä.
Mielestäni sanoin tuon ihan selvästi ekan kappaleeni lopussa, mutta joko ette lue kunnolla tai en osannut sanoa sitä tarpeeksi rautalankamallilla.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että esim. ap:lla on uuvuttavaa. Senkin muuten sanoin kyllä alkuperäisessä kommentissani heti kättelyssä.
8, turhautunut ketjun aggressiiviseen sävyyn
Minun mielestäni on passiivisaggressiivista tulla alle 10-vuotiaiden lasten vanhempia koskevaan ketjuun puhumaan aikuisista lapsistaan. Sitä saa, mitä tilaa.
Olen yhden kolmevuotiaan yksinhuoltaja, ja aika tuskaista on. Lapsi on vielä todella vähäuninen, herää seitsemältä ja nukahtaa yhdeksän ja kymmenen välillä eikä todellakaan nuku päiväunia. Lastenohjelmat ovat todellinen pelastus, mutta eihän se lapselle hyvää tee, että 40 tuntia viikossa menee telkkarin edessä. Kotityöt ja ruoanlaitto ovat todellakin minimillä, että lapsi saa edes vähän ulkoilua ja seuraa iltaisin. Olisipa tämä jo ohi ja saisi viedä lapsen päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapset heraavat? Paljonko koululaisella menee aikaa kouluhommiin? Voitko itse tehda työt mihin aikaan vain? Vastaa itsellesi naihin ja luo kunnollinen aikataulu paivaan. Seka itsellesi etta lapsellesi. Jos mies on illat kotona, ottaa han paavastuun illoista. Tsemppia!
ps. itse aamuvirkkuna heraan klo 5 nykyaan ja teen töita klo 5.30-8.00. Toisen rupeaman lounaan jalkeen klo 12-15. Kolmannen klo 18-20. Tuosta tulee 7,5h ja se saa riittaa.
Just tämä, vuorokaudessa on tunteja riittävästi, ei omia töitä ole pakko tehdä 8 -16, joustoa siihenkin, kyllä kaikille aikaa riittää. Lasten kanssa myös helpottaa kun antaa heille keskitytesti aikaa tiettyinä aikoina, siis oikeasti ei itse vilkuillen kännykkää, silloin saa itsekin omaa aikaa helpommin.
En todellakaan saa tehtyä normaalisti töitä! Lapset ovat kotona. Vaikka läksyt saadaan aika näpsäkästi tehtyä niin silti on koko ajan keskeytyksiä ja pientä ääntä ja elämää. En myöskään pääse samanlaiseen työvireeseen vaikka olisi hiljaistakin välillä. Ajatuksia on vaikea saada kasaan. Masentaa, väsyttää oudosti... Ei ole kyllä lähelläkään 100% työteho täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin onnistuu. Lapset tosin eivät ole erityislapsia ja saavat nyt luvan kanssa katsoa aika paljon netflixiä ja pelta videopelejä... Ovat 7v ja 9v, tulevat aamupalalle joskus klo 9 aikoihin, ovat itsekseen pihalla ja lähimetsässä, tekevät omia läksyjään joissa autan tarpeen mukaan, pelaavat pleikkaa jne. Onneksi keksivät keskenään paljon tekemistä ja viihtyvät molemmat myös itsekseen. Ollaan ehditty tekemään myös noit leipomisia ja muita. Tuntuu että aikaa on vaikka kuinka kun pystyn aloittamaan työt jo klo 7 eikä työmatkoihin mene aikaa.
Mies käy yhä töissä kodin ulkopuolella.
Meillä lapset päiväkoti ikäisiä ja katsovat tunteja päivässä tablettia tai pelaavat Nintendoa. Nyt on pakko valitettavasti joustaa ruutu ajasta. Aina kun mä pidän tauon niin lapsilla on leikkihetki. Usein ulkoillaan puolilta päivin ja sen jälkeen jatkan hommia. Ruoat teen mahdollisimman pieni töisesti. Teen viikolla vähemmän hommia ja viikonloppuna kirin sillä aikaa kun mies hoitaa lapsia. Jotkut työt hoituu rutiinilla ja ne teen samalla kun lapset syö tai leikkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuushan on se, että kaikki hommat menevät vähän sinnepäin, niin työ kuin lapsenhoitokin. No, poikkeusaika on poikkeusaikaa siinäkin, eli pitää vaan laskea rimaa vähän kaikessa.
Kiitos kysymästä. Hyvin onnistuu. Käyn kodin ulkopuolella töissä, mutta vain kolmena päivänä viikossa. Kunnes meidän alueella korona iskee ja joudun tekemään töitä ympäripyöreitä tunteja. Meillä 6 v ja 8 v kotona. Mies kotona, mutta 8-16 ei käytettävissä. Ah niin ylpeä itsestäni että oon jo pienestä opettanut lapset lämmittämään mikrossa ruokaa ja huolehtimaan itsestä. Fyysisesti pärjäävät ja onneksi isä on henkisesti läsnä niin auttaa ettei lasten tarvitse pelätä. Eikä tartte juosta naapuriin apua hakemaan. 2 v käy päiväkodissa mun työvuorojen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkukoululaisen kanssa menee päivät kotikouluhommissa niin hyvin työllistetysti, että omat työt on hoidettava iltaisin. Onneksi se on aikataulujen puolesta mahdollista, mutta kieltämättä tässä tuntee tekevänsä töitä kahdessa vuorossa. Puolison on käytävä työssä kodin ulkopuolella (yhteiskunnalle kriittinen ala), joten kotikouluvelvoitteita ei voi paljoakaan jakaa.
En kuitenkaan valita, on paljon hankalampiakin tilanteita. Tämä hoituu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joissain perheissä haastavaa. Kaikilla ei kuitenkaan lapset ole alle kymmenvuotiaita eikä kaikilla ole adhd-lapsia. Joten et voi välttämättä ihmisten podcasteiluista tehdä johtopäätöksiä, jos et tiedä heidän kotitilannettaan tarkasti.
Esimerkiksi meillä on kaksi lasta kotona, mutta he ovat jo 18 ja 20. Tuossa lukiolainen (asperger, muuten) tekee juuri etänä koetta keittiön pöydän ääressä, eikä huoli äidiltään neuvoja ja apua.
Kun teen etätyöpäivää (nyt on vapaapäivä), pystyn siten keskittymään mainiosti. Paremmin kun töissä maisemakonttorissa. Ehdin käydä päivän aikana lenkillä ja hoitaa kotityöt ja silti saan enemmän aikaan kuin duunipaikalla työskennellessä.
Hei haloo, mitkä lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä käyn töissä muualla ja mies tekee etätöitä. Koululaisia on neljä, nuorin toisella luokalla ja vanhin lukiossa. Kolme isointa hoitavat koulutyöt käytännössä itsenäisesti, mutta nuorin tarvitsee apua, mikä aika paljon vaikeuttaa miehen työntekoa tiettyyn aikaan. Mies aloittaa ennen seitsemää ja jatkaa neljään niin jää siinä kuitenkin tehokkaita työtunteja kun pienin tekee koulutehtäviä n.9-12. Isommat lapset laittavat ruoan, minä autan tarvittaessa vielä läksyissä kun tulen töistä kolmen jälkeen. Meillä on oma piha, jossa kolme nuorinta ulkoilevat puolen päivän jälkeen ja silloinkin mies saa tehdä töitä melko rauhassa.
Eihän se helppoa ole, mutta pahempiakin kausia on meidän perheessä eletty, joten tämä ei tunnu kovinkaan raskaalta.
Uskon, että on haastavaa! Täällä teini, hoitaa koulun itse. Pääsen todella helpolla.
Välillä käy tylsyyttään jotain kinastelemassa. Lupaan jatkaa väittelyä klo 15 jälkeen. Lähtee suuttuneena pois. Hetken päästä tulee viestillä anteeksipyyntö. Siitä puolen tunnin päästä viesti, että leivon pikkuleipiä, ehditkö pitää kahvitauon.
Oikeastaan hyvä, että oppii vähän tylsyyttäkin.
Tsemppiä kaikille!
Miehen avulla. Olemme jakaneet vuorot niin, että kumpikin on vuorollaan vastuussa lapsista ja se "vastuuton" tekee töitä. Meillä on onneksi ylimääräinen huone, jonne voi rauhassa linnoittautua töitä tekemään. Olemme myös selittäneet lapsille, että tilanne on poikkeuksellinen ja vaatii heiltäkin yhteistyötaitoja (=ei turhasta kiukuttelua jne.).
No jotkut vaan osaa kasvattaa lapsensa, eikä jätä sitä muiden esimerkiksi opettajien tehtäväksi.
Meillä tokaluokkalainen ja 5-vuotias molemmat kotona. Itse teen etätöitä kotona ja mies käy töissä kodin ulkopuolella. Mun työt onneksi joustaa niin, että voin tehdä iltaisin ja myös viikonloppuisin. Arkipäivisin hoidan aamupäivät kotihommia ja alakoululaisen kouluhommia sekä annan kuopukselle omia "pikkukoulutehtäviä". Iltapäivisin lapset ulkoilevat omalla pihalla, jolloin minä teen koneella töitä ikkunan ääressä ja pidän samalla vähän silmällä lasten touhuja. Ruokahuolto on melkein kokonaan miehen vastuulla nyt. Hän käy pari kertaa viikossa kaupassa ja tekee n. joka toinen päivä ison satsin ruokaa, josta riittää seuraavan päivän lounaaksi ja pakastimeen. Muut kotityöt tekee kuka paremmin kerkeää.
Onhan tää välillä rankkaa, mutta enemmän on iltaisin aikaa nyt ihan arkisille asioille, kun lasten harrastukset ovat tauolla. Samoin itse ehdin tehdä illalla töitä kun mies on lasten kanssa. Teen kyllä viikonloppuisinkin jompana kumpana päivänä 2-4 tunnin työrupeaman. Lapsista kumpikaan ei ole erityislapsia ja ovat yllättävän kivasti jaksaneet puuhailla myös omiaan. Ruutuaikaa ei kyllä nykyisellään rajoiteta niin tarkasti kuin normaalisti ja muutenkin asioissa joustetaan jos se tekee arjesta sujuvampaa.
Haastavaa varmasti monilla. Js tämähän on vasta alkua eli kun sairastelut alkavat perheissä, niin sitten vasta ollaan joustamisen äärirajoilla.
Ehkä tämä ajanjakso preppaa mieltämme tulevaan.
Minulla kaksi alakoululaista ja mies kotona. Etätyötä meillä vanhemmilla. Jo ruuan lämmittäminen, venyneet kahvitauot lasten takia ja nuoremman läksyistä huolehtiminen vie arviolta n. 2h. Per työpäivä. Teen iltapäivästä pidempään.