Lue keskustelun säännöt.
Mikä olis semmonen mukava pikkukunta vaikka järven rannalla, jonne vois asettua asumaan?
Mieluiten pohjoisempaa, mutta periatteessa mistä vaan. Pohjoinen kiinnostaa, koska siellä on ainakin jonkunmoinen talvi vielä ja jotenkin tuntuu, että siellä on kiireettömämpi ilmapiiri. Kaikkein tärkeintä olis, että on hienoa luontoa ympärillä, mistään huvituksista ei väliä, kunhan hyvä kirjasto ja kohtuullinen ruokakauppa löytyy. Pitkään ollaan mietitty, minne lähdettäis nykyiseltä paikkakunnalta ja puntaroitu kaupukien ja maaseudun välillä, mutta nyt tämä koronahomma kyllä käänsi puntit sinne maaseudun puolelle. Niin ja työhommia ei tarvi aatella, meillä on työ, jota voi tehdä aikalailla missä vain, kunhan netti pelaa.
Kommentit (754)
Sonkajärvelle, olis naisista pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä yksinäiselle kypsälle naiselle? Ei tarvitse olla rannalla ja palvelut ovat kävelymatkan päässä.
Mikkeli, Juva, Savonlinna. Tai Jyväskylä.
Kontiolahti pohjois karjala
Joensuu lähin suurin kaupuni. On järviä ja jokia
Vierailija kirjoitti:
Mikkeli, Juva, Savonlinna. Tai Jyväskylä.
Näistä on pikkukylä vain Juva. Ihmetyttää tää luetunymmärtämisen huono taso nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korsolainen kirjoitti:
Kerava. Paitsi ei ole järveä. Eikä ole mukava.
Eikä ole pikkukunta.
Heinävesi-kappale kauneinta suomea. Sijaitsee Suomen suurimmalla saarella, joten vesistöä löytyy. Lähin kaupunki Varkaus 50 km, Joensuuhun sekä Savonlinnaan n. 80km. Paljon aktiviteetteja: Koloveden kansallispuisto, veneilyreitit, Valamon ja Lintulan luostarit, laskettelurinne, hiihtoladut ja metsää, missä hyvä vaellella, sienestää ja marjastaa... paljon tapahtumia. Halpoja rempattavia taloja löytyy ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ihan aidosti, että miten olette suunnitelleet sosiaaliset kuvionne? Kun meidän suurin este muutolle on se, että kaikki ystäväpiirit ja harrastukset yms on tässä kaupungissa lähellä. Elämästä häviäisi iso osa pois, jos muuttaisi maalle. Miten te olette tämän sumplineet, vai eikö tällaisella ole teille väliä, jos ihan minne vain voi muuttaa? ihan aidosti kysyn, koska aina mietin miten jotkut voi niin helposti muuttaa.
Tähän ei oo kukaan vastannut?
No minäpä vastaan ja olen ap. Emme ole kotoisin tästä kaupungista, jossa nyt asumme, joten meillä on sukua muutenkin ympäri maata. Ystäviä tämän ikäisillä on kertynyt vuosikymmenien varrelta melkoisesti ja hekin asuvat ympäri maata. Sukua ja ystäviä löytyy pitkin Pohjanmaata, Oulun seudulta, Lapista, Kainuusta, Tampereen seudulta, Turusta, Uudeltamaalta. Työmme kautta tutustumme helposti uusiin ihmisiin ja muutenkin molemmat saamme helposti ystäviä ja ihan hirveän sosiaalisia emme olekaan. Meille tärkeää on se, että lapset ovat kohtuullisen lähellä. Arvostamme luontoa ja tärkein harrastuksemme on luonnossa liikkuminen ja kaikki siihen liittyvä, mieheni kalastaa ja valokuvaa luontoa, tykkäämme hiihtää, lumikenkäillä, pyöräillä, patikoida, minä harrastan polkujuoksua, sienestämme ja marjastamme. Oma puutarha ja pihasauna olisi ihan unelmien täyttymys.
Meillä siis harrastusmahdollisuudet paranisivat maalla ja uskon, että ystävyyssuhteet pysyisivät ja varmasti saisimme myös uusia ystäviä.
Kiitos paljon vastauksesta!
Tässä on ehkä sellainen pieni ikäkysymyskin (ja toki luonnekysymys). Me ollaan reilu nelikymppisiä ja nähdään siis ystäviä monta kertaa viikossa. Esim. minä lenkkeilen parhaan ystäväni kanssa monta kertaa viikossa (tietysti nyt ei), miehellä parikin harrastekuviota joissa ystäviä mukana, ollaan siis melko tiivis porukka jo parinkymmenen vuoden takaa. Tehdään pikku reissuja ja vietetään aikaa usein just jonkun harrasteen välityksellä, tai vaan iltaa istuen. Käydään sen lisäksi kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, esim taiteita jne, nämä toki vois ehkä olla maallakin mahdollisia. Luonnossa, metsässä ja vesillä ollaan paljon, mutta enempi olis kivempi, sitä omaa pihaa haluan kovasti. Mutta noi sosiaaliset kuvioit kuolisi väkisin kasaan jos muutettaisi maalle. On meilläkin ystäviä ympäri maailmaa, mutta en varsinaisesti laske heitä sosiaaliseen piiriini kuuluviksi, kun nähdään ehkä kerran vuodessa. Toisaalta kivaa ja toisaalta hankalaa että tää meidän arjen piiri on näin paikkasidonnainen ja tiivis. Mut ehkä sit eläkeikää lähestyessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kittee tietenkin! Tuu vuan tänne siekii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ihan aidosti, että miten olette suunnitelleet sosiaaliset kuvionne? Kun meidän suurin este muutolle on se, että kaikki ystäväpiirit ja harrastukset yms on tässä kaupungissa lähellä. Elämästä häviäisi iso osa pois, jos muuttaisi maalle. Miten te olette tämän sumplineet, vai eikö tällaisella ole teille väliä, jos ihan minne vain voi muuttaa? ihan aidosti kysyn, koska aina mietin miten jotkut voi niin helposti muuttaa.
Tähän ei oo kukaan vastannut?
No minäpä vastaan ja olen ap. Emme ole kotoisin tästä kaupungista, jossa nyt asumme, joten meillä on sukua muutenkin ympäri maata. Ystäviä tämän ikäisillä on kertynyt vuosikymmenien varrelta melkoisesti ja hekin asuvat ympäri maata. Sukua ja ystäviä löytyy pitkin Pohjanmaata, Oulun seudulta, Lapista, Kainuusta, Tampereen seudulta, Turusta, Uudeltamaalta. Työmme kautta tutustumme helposti uusiin ihmisiin ja muutenkin molemmat saamme helposti ystäviä ja ihan hirveän sosiaalisia emme olekaan. Meille tärkeää on se, että lapset ovat kohtuullisen lähellä. Arvostamme luontoa ja tärkein harrastuksemme on luonnossa liikkuminen ja kaikki siihen liittyvä, mieheni kalastaa ja valokuvaa luontoa, tykkäämme hiihtää, lumikenkäillä, pyöräillä, patikoida, minä harrastan polkujuoksua, sienestämme ja marjastamme. Oma puutarha ja pihasauna olisi ihan unelmien täyttymys.
Meillä siis harrastusmahdollisuudet paranisivat maalla ja uskon, että ystävyyssuhteet pysyisivät ja varmasti saisimme myös uusia ystäviä.
Kiitos paljon vastauksesta!
Tässä on ehkä sellainen pieni ikäkysymyskin (ja toki luonnekysymys). Me ollaan reilu nelikymppisiä ja nähdään siis ystäviä monta kertaa viikossa. Esim. minä lenkkeilen parhaan ystäväni kanssa monta kertaa viikossa (tietysti nyt ei), miehellä parikin harrastekuviota joissa ystäviä mukana, ollaan siis melko tiivis porukka jo parinkymmenen vuoden takaa. Tehdään pikku reissuja ja vietetään aikaa usein just jonkun harrasteen välityksellä, tai vaan iltaa istuen. Käydään sen lisäksi kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, esim taiteita jne, nämä toki vois ehkä olla maallakin mahdollisia. Luonnossa, metsässä ja vesillä ollaan paljon, mutta enempi olis kivempi, sitä omaa pihaa haluan kovasti. Mutta noi sosiaaliset kuvioit kuolisi väkisin kasaan jos muutettaisi maalle. On meilläkin ystäviä ympäri maailmaa, mutta en varsinaisesti laske heitä sosiaaliseen piiriini kuuluviksi, kun nähdään ehkä kerran vuodessa. Toisaalta kivaa ja toisaalta hankalaa että tää meidän arjen piiri on näin paikkasidonnainen ja tiivis. Mut ehkä sit eläkeikää lähestyessä. :)
Lopetin kaikki sosiaaliset kuviot perheen ja internetin ulkopuolella töitä lukuun ottamatta 7 v sitten. Ei harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ihan aidosti, että miten olette suunnitelleet sosiaaliset kuvionne? Kun meidän suurin este muutolle on se, että kaikki ystäväpiirit ja harrastukset yms on tässä kaupungissa lähellä. Elämästä häviäisi iso osa pois, jos muuttaisi maalle. Miten te olette tämän sumplineet, vai eikö tällaisella ole teille väliä, jos ihan minne vain voi muuttaa? ihan aidosti kysyn, koska aina mietin miten jotkut voi niin helposti muuttaa.
Tähän ei oo kukaan vastannut?
No minäpä vastaan ja olen ap. Emme ole kotoisin tästä kaupungista, jossa nyt asumme, joten meillä on sukua muutenkin ympäri maata. Ystäviä tämän ikäisillä on kertynyt vuosikymmenien varrelta melkoisesti ja hekin asuvat ympäri maata. Sukua ja ystäviä löytyy pitkin Pohjanmaata, Oulun seudulta, Lapista, Kainuusta, Tampereen seudulta, Turusta, Uudeltamaalta. Työmme kautta tutustumme helposti uusiin ihmisiin ja muutenkin molemmat saamme helposti ystäviä ja ihan hirveän sosiaalisia emme olekaan. Meille tärkeää on se, että lapset ovat kohtuullisen lähellä. Arvostamme luontoa ja tärkein harrastuksemme on luonnossa liikkuminen ja kaikki siihen liittyvä, mieheni kalastaa ja valokuvaa luontoa, tykkäämme hiihtää, lumikenkäillä, pyöräillä, patikoida, minä harrastan polkujuoksua, sienestämme ja marjastamme. Oma puutarha ja pihasauna olisi ihan unelmien täyttymys.
Meillä siis harrastusmahdollisuudet paranisivat maalla ja uskon, että ystävyyssuhteet pysyisivät ja varmasti saisimme myös uusia ystäviä.
Kiitos paljon vastauksesta!
Tässä on ehkä sellainen pieni ikäkysymyskin (ja toki luonnekysymys). Me ollaan reilu nelikymppisiä ja nähdään siis ystäviä monta kertaa viikossa. Esim. minä lenkkeilen parhaan ystäväni kanssa monta kertaa viikossa (tietysti nyt ei), miehellä parikin harrastekuviota joissa ystäviä mukana, ollaan siis melko tiivis porukka jo parinkymmenen vuoden takaa. Tehdään pikku reissuja ja vietetään aikaa usein just jonkun harrasteen välityksellä, tai vaan iltaa istuen. Käydään sen lisäksi kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, esim taiteita jne, nämä toki vois ehkä olla maallakin mahdollisia. Luonnossa, metsässä ja vesillä ollaan paljon, mutta enempi olis kivempi, sitä omaa pihaa haluan kovasti. Mutta noi sosiaaliset kuvioit kuolisi väkisin kasaan jos muutettaisi maalle. On meilläkin ystäviä ympäri maailmaa, mutta en varsinaisesti laske heitä sosiaaliseen piiriini kuuluviksi, kun nähdään ehkä kerran vuodessa. Toisaalta kivaa ja toisaalta hankalaa että tää meidän arjen piiri on näin paikkasidonnainen ja tiivis. Mut ehkä sit eläkeikää lähestyessä. :)
Olen eri. Itsellä paras ystävä on edelleen se lapsuudenystävä. Olemme asuneet jo 30 vuotta vähintään 200 km päässä toisistamme. Uusilla paikkakunnilla löydän aina jotain harrastuksia. Sukuni on myös asunut siitä asti kun olen täyttänyt 20 kaukana sieltä missä itse olen ollut, ulkomaillakin. Mä voisin tästä vain lähteä vaikka Australiaan, jos löytyisi työpaikka, mutta olen kuitenkin ajatellut pysyä Suomessa ja voin muuttaa mihin tahansa. Lähtöisin olen Pohjois-Savosta ja siellä on helppo tutustua uusiin ihmisiin, jos haluaa. En oikein ole innostunut kotikunnastani enää, mutta naapurikunnat kiinnostaa. Siinäpä olisi se paras ystäväkin lähempänä kuin vuosikausiin, hän asuu siinä lähimmässä kaupungissa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Entä yksinäiselle kypsälle naiselle? Ei tarvitse olla rannalla ja palvelut ovat kävelymatkan päässä.
Lahden Villähde tai Karisto. Ovat omat kylänsä, ikään kuin.
Ja Lammi on mielestäni tosi kiva kylä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap. meinaa alkaa tekemään siellä. Kaikki pienet kunnat ja kaupungit vesistöjen rannalla ovat ihan yhtä ihania aurinkoisena kesäpäivänä, mutta loka- marraskuun pimeys räntäsateeseen, uusien asukkaiden kyräily ja ikiaikaiset verkostot voivat kumota ne positiiviset piirteet. Suosittelen jotakin kuntaa isomman kaupungin lähellä. Kemijärvellä asuneena tiedän, että se ei sekainen ole.
Tämän takia kannattaa valita sellainen paikkakunta jonka väestö kasvaa. Siilinjärvi ja Kontiolahti on tällaisia paikkoja, tosin molemmat on myös isomman kaupungin vieressä.
Tervolassa ydinmaaseutua
https://www.google.fi/maps/@66.00179,24.7110564,3a,75y,175.71h,98.28t/d…
Tontti myytävänä Keminmaassa
https://www.etuovi.com/kohde/657417?haku=M1530899679
https://www.google.fi/maps/@65.9006557,24.7122583,3a,75y,284.45h,99.13t…
Tampere ja Lahti. Pikkupaikkoja järven rannalla. Tampere tosin aika kaukana pohjoisessa jo.
Kuusamo, hyvät lentoyhteydet, ja puhdasta luontoa ,järviä ect.
Mikä vetää nuoria perheitä sivukylään missä ei enää ole minkäänlaisia palveluita, koulukin lopetetaan.
Lähimpään kauppaan ja postiin 15km matkaa, lähimpään kaupunkiin 45km.
Yksi mökkirakentamisella pilattu pieni järvi missä ei ole enää vapaata rantaa.
Toki talot on edullisia, vähänkään asuttavassa kunnossa olevat talon menee heti kaupan.