Miehen naispuolinen ystävä tunnusti ihastuneensa mieheeni, miten te reagoisitte?
Taustaa: olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen. Miehellä on myös koko ajan ollut muita naispuolisia ystäviä ja aivan kuin itsellänikin on samalla tapaa miehiä ystävinä, mikä on täysin ok ja normaalia molempien luonteille, paitsi että kaksi näistä miehen ystävistä ovat tunnustaneet ihastuneensa mieheeni. Toisen tunnustuksista on jo pidempi aika eikä asia niin häiritse (mies oli siis antanut kohteliaasti pakit mutta ystävyys oli säilynyt) mutta toinen naisista on miehelle selkeästi läheisempi ihminen ja kuulemma ilmaissut moneen otteeseen haluavansa edes seksiä miehen kanssa. Luotan mieheni rehellisyyteen (varsinkaan vielä silloin kun mekin olimme vain ystäviä hänellä ei ollut mitään syytä peitellä tai kaunistella tällaisia juttuja, vaan olemme tottuneet jakamaan toisillemme hyvin avoimesti ihmissuhteidemme käänteitä) ja uskon kyllä ettei heidän välillään ole koskaan tapahtunut mitään romanttista tai seksuaalista, ja totuushan on, että jos mies olisi tätä naista halunnut niin hänhän olisi sen jo tehnyt, eikä hän silloin olisi minun kanssani vaan hänen. Mies on myös kertonut minusta ja suhteestamme naiselle ja hän on ymmärtänyt asian, eikä kuulemma enää näyttänyt ihastumistaan.
Jokin tässä kuitenkin ehkä hieman häiritsee silloin, kun mies lähtee tapaamaan naista vaikka kaikki onkin täysin avointa ja mies kertoo minulle rehellisesti heidän dynamiikastaan. Sain myös luvan kanssa lukea naisen viestit, joissa hän ikävöi miestäni ystävänä ja kertoi ymmärtävänsä että hänen elämäänsä on tullut uusi tärkeä ihminen (= minä) joka vaikuttaa ajankäyttöön eikä heidän tule ystävinä enää hengailtua yhtä usein kuin ennen. Nainen kuitenkin kaipaa heidän ystävyyttä ja suree sitä seurustelustamme aiheutunutta etääntymistä, sillä mieheni on kuulemma niitä harvoja ihmisiä joille hänen on helppo avautua ja joka hyväksyy hänet sellaisena blaablaa... Mieheni vastaukset viestiketjussa ovat paljon asiallisempia, hän ei siis yritä lietsoa ihastusta vaan saa kuulemma itsekin heidän keskusteluistaan paljon irti vaikka ei haluakaan naisesta sen enempää. Uskon tämän, sillä mieheni on harvinaislaatuisen hyvä kuuntelija eikä ole ihme, että naiset ihastuvat hänen läsnäoloonsa. Se epämiellyttävin tunne tässä koko kuviossa ehkä tulee myös siitä, että kyseinen nainen on naimisissa ja etsii ulkopuolisista miehistä ilmeisesti jotain kieroa voimaa vetää itsensä irti liitosta johon on kyllästynyt. Tiedän myös, ettei ne naisen motiivit tai luotettavuus tässä olekaan olennaista, vaan ihan vain kysymys siitä, että luotanko minä mieheeni. En ole kieltämässä toiselta mitään enkä edes halua omistaa miestäni, mutta kai tässä on herännyt myös jonkinlainen syyllisyys omasta mustasukkaisuudesta ja esim. siitä että halusin tarkistaa viestien sävyn. Onko normaalia reagoida näin, kun suhde on vasta alussa? Miten te reagoisitte vastaavassa tilanteessa?
En ole mieheltä kieltämässä kenenkään tapaamista, haluaisin vain omiin tunteisiini vertaistukea tms. tai sitten vaikka herättelyä siitä että pelkään turhaan. Jos heillä olisi joskus ollut seksiä tai edes pussailua, asia olisikin jo ihan toinen ja silloin olisi vaikea sulattaa edes ystävällistä yhteydenpitoa jos toinen osapuoli on edelleen ihastunut. Mies on kuitenkin sanonut, että naisen naimisissa olo ja epämääräinen elämäntilanne on aina estänyt kiinnostuksen kehittymisen siinä mielessä. Ehkä tilanteeseen tulisi selvyyttä, jos ehdottaisin että tapaisimme naisen kanssa niin että minäkin olen paikalla? Jos tämä ei naiselle käy, eikö se ole aika selvä merkki siitä ettei hän mitään pelkkää ystävyyttä haikailekaan?
Kommentit (75)
Vaikuttaa kyllä provolta, mutta vastataan asiallisesti...
Itse olen mies, enkä voi ymmärtää ap:n miehen käytöstä. Kyllä sitä väkisinkin tulisi otettua etäisyyttä varattuun naiseen, joka virittelisi sivusuhdetta, oli se kuinka platoninen. Tämä siitä huolimatta, että olisin sinkku. Eri asia olisi, jos olisin itsekin kiinnostunut tuosta naisesta, mutta silloinkin (ja erityisesti silloin) saisi hoitaa oman suhteensa kuntoon (emmekä alkaisi seurustelemaan) tai poikki (voisimme alkaa seurustelemaan)
Vaikka jotenkin ihmeen kaupalla tilanne ajautuisi ap:n kuvaaman kaltaiseksi, niin viimeinen niitti olisi naisen valitus siitä, että "suhteen myötä on tultu etäisemmiksi" Ilmiselvästi mustasukkainen ja haluaa enemmän. Eikä varsinkaan kunnioita ap:tä pätkääkään.
Ap:na kysyisin mieheltäni: "Miksi pidät tuota kaverisuhdetta yllä? Mitä saat siitä? Mitä luulet, että tuo nainen ajattelee minusta? Onko sillä sinulle merkitystä, mitä hän minusta ajattelee?"
"Sain myös luvan kanssa lukea naisen viestit, joissa hän ikävöi miestäni ystävänä ja kertoi ymmärtävänsä että hänen elämäänsä on tullut uusi tärkeä ihminen (= minä) joka vaikuttaa ajankäyttöön eikä heidän tule ystävinä enää hengailtua yhtä usein kuin ennen. Nainen kuitenkin kaipaa heidän ystävyyttä ja suree sitä seurustelustamme aiheutunutta etääntymistä, sillä mieheni on kuulemma niitä harvoja ihmisiä joille hänen on helppo avautua ja joka hyväksyy hänet sellaisena blaablaa..."
Siis luit miehen ystävän viestit? Mies voi näyttää omat viestinsä mutta hänellä ei ole mitään oikeutta näyttää "ystävänsä" viestejä eteenpäin. Ja tuollaista miestä pidät hyvänä ystävänä ja kelposaaliina mieheksesi? Huhhuh. Jos mä saisin tietää että mun kaveri näyttää kumppanillensa mun lähettämiä viestejä, nii on entinen kaveri se.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä provolta, mutta vastataan asiallisesti...
Itse olen mies, enkä voi ymmärtää ap:n miehen käytöstä. Kyllä sitä väkisinkin tulisi otettua etäisyyttä varattuun naiseen, joka virittelisi sivusuhdetta, oli se kuinka platoninen. Tämä siitä huolimatta, että olisin sinkku. Eri asia olisi, jos olisin itsekin kiinnostunut tuosta naisesta, mutta silloinkin (ja erityisesti silloin) saisi hoitaa oman suhteensa kuntoon (emmekä alkaisi seurustelemaan) tai poikki (voisimme alkaa seurustelemaan)
Vaikka jotenkin ihmeen kaupalla tilanne ajautuisi ap:n kuvaaman kaltaiseksi, niin viimeinen niitti olisi naisen valitus siitä, että "suhteen myötä on tultu etäisemmiksi" Ilmiselvästi mustasukkainen ja haluaa enemmän. Eikä varsinkaan kunnioita ap:tä pätkääkään.
Ap:na kysyisin mieheltäni: "Miksi pidät tuota kaverisuhdetta yllä? Mitä saat siitä? Mitä luulet, että tuo nainen ajattelee minusta? Onko sillä sinulle merkitystä, mitä hän minusta ajattelee?"
What he said.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuo ihastunut nainenhan sanoo ettei halua tulla teidän väliinne ja että hän ymmärtää vaikkei pidäkään siitä ettei miehelläsi ole enää niin hänelle aikaa. Tuntuvat siis molemmat olevan ihan fiksuja ihmisiä. Ei pidä olla huolissaan sanoisin minä
Sanomiset on yksi asia ja ajatukset ja tekemiset toinen. Mun mielestä jo se, että ap:ta häiritsee tuo tilanne niin paljon että pitää tänne siitä pitkä aloitus tilittää, on merkki että tilanne ei ole ok ap:lle. Tuollaiset epämääräisesti ihastuneet, „ystävinä“ kaipaavat ihmiset on rasittavaa painolastia suhteessa kuin suhteessa. Mitä ap:n mies saa yhteydenpidosta, jotain varmaan kumminkin kun sitä jatkaa? Jos hän ei siitä mitään saa, hänen kannattaisi lopettaa yhteydenpito ja jos se „ystävänainen“ siitä mielensä pahoittaa, niin hänen pitää ihan itse käsitellä omat tunteensa.
Miehenä sanon kyllä että käyttäisin tilaisuuden hyväksi jos panemaan pääsisin.
Vierailija kirjoitti:
"olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen."
Luin vain tuohon asti. En ymmärrä, en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitää välittömästi muuttaa yhteen.
Kun me tapasimme mieheni kanssa niin muutimme viikon sisällä tapaamisesta ulkomaille asumaan, tietämättä edes maata johon muutamme. Nyt 6 vuotta myöhemmin asumme edelleen onnellisesti yhdessä, tällä hetkellä Suomessa.
Ap, eikö sinulla ole mitään muuta vastattavaa lukuisiin kommentteihin kuin se, että käytännössä asutte jo yhdessä? Alunperin kysyit siitä ystävänaisesta, eikö siitä nyt kiinnostakaan puhua?
Oikea ystävä kunnioittaa ystävänsä parisuhdetta, eikä ole tunkeutumassa siihen kolmanneksi... koskee niin miehiä kuin naisiakin
Vierailija kirjoitti:
Ap, eikö sinulla ole mitään muuta vastattavaa lukuisiin kommentteihin kuin se, että käytännössä asutte jo yhdessä? Alunperin kysyit siitä ystävänaisesta, eikö siitä nyt kiinnostakaan puhua?
En oikein tiedä mitä vastata, kun moni on selvästi (omien puutteellisten pohjatietojeni pohjalta) ymmärtänyt miehen käytöstä hieman väärin. Mies ei siis vapaaehtoisesti tullut näyttämään viestejä ja ”vetänyt minua draamaan”, vaan omat epäilykseni heräsivät kun huomasin että mies selvästi salailee puhelintaan enemmän kyseisen naisen kanssa tekstatessaan (käänsi refleksinomaisesti puhelimen ylösalaisin kun nainen laittoi viestin) ja kysyin suoraan keneltä viesti on ja miksi se on salaista. Huom! en ole siis ollut kiinnostunut miehen viestien lukemisesta ennen tätä, vaan tuo ele paljasti että miehellä on joko edelleen toinenkin viritys meneillään tai sai muuten minun mieltäni mahdollisesti pahoittavan viestin.
Mies väitti kiven kovaa ettei ole naiseen ihastunut ja että hän vastailee ystävälle asiallisesti takaisin eikä flirttaile takaisin. Valitettavasti itselläni on kuitenkin sen verran paljon menneisyyden kokemusta valehtelijoista että kysyin voisitko todistaa että omat vastauksesi oikeasti ovat asiallisia ja näyttää mitä vastaat niihin ehdotteluihin. Tottakai oli väärin lukea naisen viestit mutta toisaalta ei kaduta yhtään, sillä nytpähän tiedän että hän on tosiaan mustasukkainen ”ystävänsä” uudesta parisuhteesta ja että oma elämänsä on aivan sekaisin ihan omasta syystään. Nainen pettää aviomiestään ihan vain koska on kyllästynyt, eivätkä muut kuin mieheni jaksa häntä ystävänä kuunnella tuomitsematta. Mieheni on tämän jälkeen kehottanut ystäväänsä lopettamaan pettämisen tai ottamaan avioeron, sekä kertonut minusta. Tiedän ettei heidän keskustelunsa minulle sen enempää kuulu, mutta olemme toisaalta molemmat sitä mieltä tällä hetkellä että jos nainen ei pysty lopettamaan ehdottelua, on parempi ottaa etäisyyttä ainakin siihen asti että hänen ihastuksensa on laantunut ja on saanut asiansa kuntoon. Naisella on myös toinen ihastus joka meni puihin samasta syystä, eli naisen sekoilun takia. Aika harva haluaa aloittaa mitään oikeaa naimisissa olevan pettäjän kanssa, vaikka ystävänä varmasti voikin olla hauskaa seuraa ja mieheni on ollut tilanteissa ”terapeutti” ystävälleen kunnes nainen paljasti tunteensa. Ap
Kaikenlaisia sitä. Eikö kaikki ole sitten hyvin?
Minulla sekä puolisollani on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, eikä tästä ole koskaan koitunut ongelmia. Olen myös sitä mieltä että nainen ja mies voivat olla vain ystäviä.
AP:n tilanne kuitenkin on semmoinen, etten katselisi sitä hetkeäkään. Olen nähnyt kaikenlaista, enkä ole mitenkään naiivi näissä asioissa. Olen kokenut se kun asiallinen ystävä ihastuu, mutta osaa siitä huolimatta käyttäytyä kunnioittavasti, ja ajan kanssa tilanne menee ohi. Olen kokenut myös epäasiallista ja rajat ylittävää käytöstä ystävän puolelta, sekä niitä ystävyyssuhteita missä mitään ihastumisia ei ole tietääkseni ollut.
Miehesi kaveri vaikuttaa kaikin puolin epämiellyttävältä naiselta, en ymmärrä miksi miehesi häntä jaksaa katsella. Seksin ehdottaminen ja huomion kerjääminen mieheltä ovat asioita joista joutuisi välittömästi välien jäähdytykseen. Miehesi ei myöskään ole ansainnut mitalia, sillä hän on salaillut kaikenlaista.
En normaalisti arvosta jos puoliso kehittää jotain draamaa ystävyyssuhteista, mutta tässä tapauksessa sanoisin miehelle, että se on joko minä tai tuo nainen, en jäisi suhteeseen johon on joku ulkopuolinen tunkemassa eikä mies pistäisi asialle pistettä jämäkästi. Jos mies olisi hoitanut homman tyylikkäästi ja heivannut naisen etäämmälle, niin sitten ei olisi ongelmaa.
Jos nainen jää kuvioihin, niin siitä aivan varmasti tulee teille ongelmia, sen verran moraalittomasta tapauksesta vaikuttaa olevan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eikö sinulla ole mitään muuta vastattavaa lukuisiin kommentteihin kuin se, että käytännössä asutte jo yhdessä? Alunperin kysyit siitä ystävänaisesta, eikö siitä nyt kiinnostakaan puhua?
En oikein tiedä mitä vastata, kun moni on selvästi (omien puutteellisten pohjatietojeni pohjalta) ymmärtänyt miehen käytöstä hieman väärin. Mies ei siis vapaaehtoisesti tullut näyttämään viestejä ja ”vetänyt minua draamaan”, vaan omat epäilykseni heräsivät kun huomasin että mies selvästi salailee puhelintaan enemmän kyseisen naisen kanssa tekstatessaan (käänsi refleksinomaisesti puhelimen ylösalaisin kun nainen laittoi viestin) ja kysyin suoraan keneltä viesti on ja miksi se on salaista. Huom! en ole siis ollut kiinnostunut miehen viestien lukemisesta ennen tätä, vaan tuo ele paljasti että miehellä on joko edelleen toinenkin viritys meneillään tai sai muuten minun mieltäni mahdollisesti pahoittavan viestin.
Mies salailee enemmän puhelintaan kyseisen naisen kanssa tekstatessaan? Eli näkemättä, kenen kanssa hän tekstaa, sinä tiedät, että hän salailee enemmän puhelintaan juuri tuon naisen kanssa tekstatessaan?
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Et tiedä keneltä viesti on, mutta tiedät, että hän salailee enemmän silloin, kun viesti on tuolta naiselta.
Ja tuollaisella luottamuspohjalla olet muuttamassa avoliittoon miehen kanssa. Lycka till.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eikö sinulla ole mitään muuta vastattavaa lukuisiin kommentteihin kuin se, että käytännössä asutte jo yhdessä? Alunperin kysyit siitä ystävänaisesta, eikö siitä nyt kiinnostakaan puhua?
En oikein tiedä mitä vastata, kun moni on selvästi (omien puutteellisten pohjatietojeni pohjalta) ymmärtänyt miehen käytöstä hieman väärin. Mies ei siis vapaaehtoisesti tullut näyttämään viestejä ja ”vetänyt minua draamaan”, vaan omat epäilykseni heräsivät kun huomasin että mies selvästi salailee puhelintaan enemmän kyseisen naisen kanssa tekstatessaan (käänsi refleksinomaisesti puhelimen ylösalaisin kun nainen laittoi viestin) ja kysyin suoraan keneltä viesti on ja miksi se on salaista. Huom! en ole siis ollut kiinnostunut miehen viestien lukemisesta ennen tätä, vaan tuo ele paljasti että miehellä on joko edelleen toinenkin viritys meneillään tai sai muuten minun mieltäni mahdollisesti pahoittavan viestin.
Mies salailee enemmän puhelintaan kyseisen naisen kanssa tekstatessaan? Eli näkemättä, kenen kanssa hän tekstaa, sinä tiedät, että hän salailee enemmän puhelintaan juuri tuon naisen kanssa tekstatessaan?
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Et tiedä keneltä viesti on, mutta tiedät, että hän salailee enemmän silloin, kun viesti on tuolta naiselta.
Ja tuollaisella luottamuspohjalla olet muuttamassa avoliittoon miehen kanssa. Lycka till.
Ymmärsit nyt väärin. Mies ei siis normaalisti salaile puhelintaan mitenkään (enkä siitä ole ollut kiinnostunut) mutta kerran joitakin viikkoja sitten kun istuttiin sohvalla ja puhelin oli vieressä, siihen kilahti viesti ja mies käänsi näytön salamannopeasti ympäri ilmeisesti ajattelematta edes miltä ele minulle näytti. Tuo jäi vaivaamaan ja kysyin hieman huvittuneesti, mikäs siinä nyt noin salaista oli. Mies vastasi että yksi kaveri viestittelee, eikä mielellään näyttäisi jos viesti sisältää jotain ”oot kiva” -settiä. Tästä syystä aloin aiheesta tivaamaan enemmän ja intuitio sanoi ettei kyseessä ole pelkkä kaveri. Lopulta mies myönsi että kyseinen ystävä on kertonut ihastuneensa mieheen ja että on ehdotellut seksiä useaankin kertaan ennen kun me aloimme seurustelemaan. Pyysin miestä tekemään ystävälle aiempaakin selväksi nykyisen tilanteen ja tämän jälkeen about kuukautta myöhemmin naiselta on tullut niitä ikävöintiviestejä ja harmitteluja siitä, kuinka meidän seurustelu on etäännyttänyt heitä ystävinä. Tuolloin halusin nähdä viestien sävyn ja vaadin miestä näyttämään mihin tyyliin hän vastailee naiselle tuollaisiin viesteihin. Mies oli aluksi vastahakoinen (koska ei halunnut loukata naisen yksityisyyttä) mutta myönsi lopulta itsekin ettei nuo ole tyypillisiä ystävän viestejä. Jo pelkästään se, että naisen pitää oikein korostaa että ihan vain jo YSTÄVÄNÄ tässä harmittaa ja on ikävä, on hieman epäilyttävää. Oikea ystävä sanoisi vain, että on ikävä eikä sitä tarvitsisi selitellä sen enempää. Ap
Minusta se, että ystävänainen on ilmaissut miehellesi harmituksensa siitä, että heidän välinsä etääntyivät miehesi alkaessa seurustella, ei ole ok. Ja vielä huomioiden ihastumishistorian ei ole ihme, että tuollaisen tilanteen kokee epämukavaksi.
Minulle kyse ei edes olisi luottamuksesta mieheen, vaan siitä, etten haluaisi miehen viettävän aikaa ihmisen kanssa, jonka mielestä suhteemme on ongelma ja joka on vieläpä avoimesti sanonut sen.
Ja sitten vielä naisen oma avioliitto, josta hän haluaisi lähteä...
Liian paljon epämääräisyyttä ja draaman aineksia. Kertoisin miehelle, että tilanne kokonaisuudessaan tuntuu sinusta epämukavalta. Jos mies rakastaa sinua, hän ottaa etäisyyttä ystävänaiseen. Sinun hyvinvointisi pitäisi kuitenkin olla hänelle ensisijaista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Saattehan te niin tehdä. Itse en olisi muuttanut avoliittoon ilman että tunnen toisen hyvin, meillä on luottamus toisiimme ja asiat on puhuttu perusteellisesti selviksi (raha, kodinhoito, suhtautuminen vieraisiin/ystäviin/sukulaisiin, mitä tehdään jos erotaan, mitä tehdään jos toinen sairastuu vakavasti, mitä tehdään jos toinen kuolee, lemmikkieläimet, tulevaisuuden suunnitelmat jne). En myöskään olisi huolinut miestä, joka olisi ollut aikaisemmin enemmän kuin kerran avo- tai avioliitossa, koska en olisi pystynyt luottamaan siihen, että hän on rakentamassa loppuelämän parisuhdetta jos kerran ennenkin on monta kertaa sitoutunut mutta sitten eronnut.