Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen naispuolinen ystävä tunnusti ihastuneensa mieheeni, miten te reagoisitte?
31.03.2020 |
Taustaa: olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen. Miehellä on myös koko ajan ollut muita naispuolisia ystäviä ja aivan kuin itsellänikin on samalla tapaa miehiä ystävinä, mikä on täysin ok ja normaalia molempien luonteille, paitsi että kaksi näistä miehen ystävistä ovat tunnustaneet ihastuneensa mieheeni. Toisen tunnustuksista on jo pidempi aika eikä asia niin häiritse (mies oli siis antanut kohteliaasti pakit mutta ystävyys oli säilynyt) mutta toinen naisista on miehelle selkeästi läheisempi ihminen ja kuulemma ilmaissut moneen otteeseen haluavansa edes seksiä miehen kanssa. Luotan mieheni rehellisyyteen (varsinkaan vielä silloin kun mekin olimme vain ystäviä hänellä ei ollut mitään syytä peitellä tai kaunistella tällaisia juttuja, vaan olemme tottuneet jakamaan toisillemme hyvin avoimesti ihmissuhteidemme käänteitä) ja uskon kyllä ettei heidän välillään ole koskaan tapahtunut mitään romanttista tai seksuaalista, ja totuushan on, että jos mies olisi tätä naista halunnut niin hänhän olisi sen jo tehnyt, eikä hän silloin olisi minun kanssani vaan hänen. Mies on myös kertonut minusta ja suhteestamme naiselle ja hän on ymmärtänyt asian, eikä kuulemma enää näyttänyt ihastumistaan.
Jokin tässä kuitenkin ehkä hieman häiritsee silloin, kun mies lähtee tapaamaan naista vaikka kaikki onkin täysin avointa ja mies kertoo minulle rehellisesti heidän dynamiikastaan. Sain myös luvan kanssa lukea naisen viestit, joissa hän ikävöi miestäni ystävänä ja kertoi ymmärtävänsä että hänen elämäänsä on tullut uusi tärkeä ihminen (= minä) joka vaikuttaa ajankäyttöön eikä heidän tule ystävinä enää hengailtua yhtä usein kuin ennen. Nainen kuitenkin kaipaa heidän ystävyyttä ja suree sitä seurustelustamme aiheutunutta etääntymistä, sillä mieheni on kuulemma niitä harvoja ihmisiä joille hänen on helppo avautua ja joka hyväksyy hänet sellaisena blaablaa... Mieheni vastaukset viestiketjussa ovat paljon asiallisempia, hän ei siis yritä lietsoa ihastusta vaan saa kuulemma itsekin heidän keskusteluistaan paljon irti vaikka ei haluakaan naisesta sen enempää. Uskon tämän, sillä mieheni on harvinaislaatuisen hyvä kuuntelija eikä ole ihme, että naiset ihastuvat hänen läsnäoloonsa. Se epämiellyttävin tunne tässä koko kuviossa ehkä tulee myös siitä, että kyseinen nainen on naimisissa ja etsii ulkopuolisista miehistä ilmeisesti jotain kieroa voimaa vetää itsensä irti liitosta johon on kyllästynyt. Tiedän myös, ettei ne naisen motiivit tai luotettavuus tässä olekaan olennaista, vaan ihan vain kysymys siitä, että luotanko minä mieheeni. En ole kieltämässä toiselta mitään enkä edes halua omistaa miestäni, mutta kai tässä on herännyt myös jonkinlainen syyllisyys omasta mustasukkaisuudesta ja esim. siitä että halusin tarkistaa viestien sävyn. Onko normaalia reagoida näin, kun suhde on vasta alussa? Miten te reagoisitte vastaavassa tilanteessa?
En ole mieheltä kieltämässä kenenkään tapaamista, haluaisin vain omiin tunteisiini vertaistukea tms. tai sitten vaikka herättelyä siitä että pelkään turhaan. Jos heillä olisi joskus ollut seksiä tai edes pussailua, asia olisikin jo ihan toinen ja silloin olisi vaikea sulattaa edes ystävällistä yhteydenpitoa jos toinen osapuoli on edelleen ihastunut. Mies on kuitenkin sanonut, että naisen naimisissa olo ja epämääräinen elämäntilanne on aina estänyt kiinnostuksen kehittymisen siinä mielessä. Ehkä tilanteeseen tulisi selvyyttä, jos ehdottaisin että tapaisimme naisen kanssa niin että minäkin olen paikalla? Jos tämä ei naiselle käy, eikö se ole aika selvä merkki siitä ettei hän mitään pelkkää ystävyyttä haikailekaan?
Kommentit (75)
Tuossa on niin monta virhettä, että en voisi edes kuvitella koskaan joutuvani moiseen tilanteeseen.
- olette muuttamassa yhteen lyhyen seurustelun perusteella, et vielä edes luota mieheen mutta haluat sitoutua häneen - minkä ihmeen takia?
- mies kertoo sinulle toisen naisen ihastuksesta itseään kohtaan - minkä ihmeen takia? Jos joku mies tunnustaisi minulle olevansa ihastunut minuun, en todellakaan tuottaisi puolisolleni tuskaa kertomalla siitä. Enkä todellakaan kuvittelisi puolisoni tulevan joskus kertomaan minulle, että joku on ihastunut häneen.
- mies näytti sinulle naisen lähettämät viestit. Uskomattoman vastenmielistä! Hän esittää sen naisen suuntaan olevansa tämän ystävä, vaikka samaan aikaan näyttää sinulle viestit, jotka tuo nainen on lähettänyt hänelle uskoen, etteivät ne joudu koskaan kenenkään muun silmiin.
No, jos valitset elää siellä Porvoossa salkkarielämää niin muista nauttia siitä myös sitten, kun paska lentää tuulettimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen."
Luin vain tuohon asti. En ymmärrä, en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitää välittömästi muuttaa yhteen.
1. Taloudelliset syyt.
2. Jos ei lapsia ole, niin kyseessä on vain 2 aikuista. Ketään ei siis voi haitata.
3. Nähdään nopeampaa toimiiko arki vai ei.
4. Jos toinen suunnittelee muutenkin muuttoa ja toisen asunto on työpaikkaa lähempänä, eli käytännön syyt.
5. Jos vain halutaan, eikä muiden mielipiteet kiinnosta.
Siinä sinulle muutama.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa jo pelkästään lukea tämä pitkä avautumisesi. Miten joku haluaa noin täysin omistaa toisen ihmisen? Mitä väliä jos joku ulkopuolinen on ihastunut mieheesi? So what? Jos teillä on oikeasti jotain vahvaa ja aitoa rakkautta meneillään, sinun pitäisi pystyä unohtamaan kaikki suhteenne ulkopuoliset ihmiset. Mutta jos olet epävarma, niin yrität hallita kaikkia miehesi ystävyyssuhteita, varsinkin naispuolisiin henkilöihin. Et vaikuta kovin varmalta.
Et vissiin ole koskaan ollut rakastunut, olet vaan hyvin "varma" ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En reagoisi mitenkään. Mies hoitakoon itse draamansa ja jos yrittäisi tuhlata minun aikaani sosiaalipornoihinsa, tai käyttäytyisi parisuhteen tulevaisuuden kannalta negatiivisella tavalla eli osoittaisi enemmän huomiota kavereilleen kuin minulle, lentäisi aikailematta ulos. Minulla ei ole aikaa salkkarileikkeihin, joko mies on minun kanssani ja rakentaa meidän tulevaisuuttamme tai sitten leikkii omia leikkejään sinkkuna tai jonkun muun kanssa, se ei sitten kuulu minulle.
Jatkan tähän: se että mies edes raportoi sinulle kavereidensa tunnesekoilusta, puhumattakaan siitä että kaverit sekoilevat tuolla tavalla vaikka tietävät miehen olevan suhteessa, kertoo henkisen kypsyyden olevan jossain 13-vuotiaan tasolla ja elämän pyörivän romanttisen hyväksymisen hakemisessa. Aikuinen mies priorisoi perheensä ja uransa, eikä rakentele mitään emotionaalisia haaremeita. Suosittelen etsimään fiksumpaa seuraa, tuskin tuo tuosta muuksi muuttuu. Ellet sitten halua käyttää omaa elämääsi näyttelemällä miehen sosiaalipornodraamojen sivuroolissa.
Toisaalta olen kanssasi samaa mieltä, mutta vastauksesi on melko kärjistetty ja tuskin itsekään oikeasti pistäisit heti poikki, kun mies ei mitään väärää ole kuitenkaan tehnyt. Minä ainakin haluaisin että mieheni raportoisi jos ystävänsä olisi häneen ihastunut. Sehän ei taas ole miehen vika, mutta tässä ap:n tapauksessa mies kyllä roikottaa tätä varattua naista. Jos mies olisi tälle naiselle oikea ystävä, niin hän ottaisi etäisyyttä ja ei ruokkisi tunteita vastaamalla nuihin ruikutusviesteihin. Voi olla että ap:n mies ei vain tajua miten olisi paras toimia tai sitten hän ei halua tehdä niin.
Toisaalta ymmärrän, että mies ei välttämättä tiedä, miten toimisi. Itse (nro 2) olin sen verran kiltti ihminen, että kesti se *ystävyyden* katkaisu, kun en halunnut loukata sanomalla rumasti kun asian kaunis ilmaiseminen ei mennyt perille. Otin sitten etäisyyttä tosi paljon, kun kyllästyin ja oma ystävyydentunne katosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen."
Luin vain tuohon asti. En ymmärrä, en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitää välittömästi muuttaa yhteen.
1. Taloudelliset syyt.
2. Jos ei lapsia ole, niin kyseessä on vain 2 aikuista. Ketään ei siis voi haitata.
3. Nähdään nopeampaa toimiiko arki vai ei.
4. Jos toinen suunnittelee muutenkin muuttoa ja toisen asunto on työpaikkaa lähempänä, eli käytännön syyt.
5. Jos vain halutaan, eikä muiden mielipiteet kiinnosta.
Siinä sinulle muutama.
Ja sitten itketään netissä kun toinen ei siivoa tai ei päästä yksimielisyyteen siitä, miten raha-asiat hoidetaan. No, niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohalla suhteen alkuvaiheessa kävi niin, että mies oli yhen naispuolisen kaverinsa kanssa juomassa yli puolen yön. Lopulta nainen oli pitänyt laittaa taksiin kun oli ollut niin huonossa kunnossa. Epäilyttihän se, mutta mies vaikutti vilpittömältä, joten päätin uskoa miestä. Miehellä on muutenkin paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa laittelee viestiä, mutta kaikki on mulle ollut avoimesti näkyvissä aina.
Heti alusta lähtien käytännössä asuttiin yhdessä, joten olisin tiennyt jos mies olisi juoksennellut jossakin muualla. Täällä se viihtyy parhaiten, kotona mun kanssa. Tapasin sen naisenkin ja hän on tosi mukava, niin kuin muutkin miehen kaverit.
Kokemus on että ihan sinisilmäinen ei kannata olla, mutta joskus ne miehet onkin just niin hyviä kuin ne väittää.
Tuosta ei hyvää seuraa. Välit poikki siihen ruinaajaan, etsiköön vapaan miehen jota vainoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Ite en jäisi tuollaista draamailua katsomaan. En vaan halua sellaista mun elämään. Kavereita saa olla, kun ne on sellaisia ihan rehellisesti. Jos joku multa vonkaisi seksiä vaikka tietäisi minun olevan suhteessa, lopettaisin kaiken yhteydenpidon sellaiseen ihmiseen. Oletan että kumppanini tekisi samoin, tai muuten ei olisi minulle sopiva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ite en jäisi tuollaista draamailua katsomaan. En vaan halua sellaista mun elämään. Kavereita saa olla, kun ne on sellaisia ihan rehellisesti. Jos joku multa vonkaisi seksiä vaikka tietäisi minun olevan suhteessa, lopettaisin kaiken yhteydenpidon sellaiseen ihmiseen. Oletan että kumppanini tekisi samoin, tai muuten ei olisi minulle sopiva ihminen.
Täysin samaa mieltä. Mies selostaa sulle tällaisia juttuja, näyttää viestejä, kertoo draaman käänteistä, sulle vieraan naisen yksityiselämästä. En todellakaan haluaisi elämääni tuollaista sotkua, enkä ymmärrä, mitä ihmettä sut vedettiin tähän mukaan viestien lukijaksi jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa sitä seurustelua ja rakkautta on, että molemmat ovat valmiita puolustamaan sitä ulkopuolisilta. Muuten rakkaus ei realisoidu. Molempien pitää olla valmiita asettamaan rajat. Mitä vanhempi ja kokeneempi on, sitä paremmin huomaa onko omassa kumppaninsa kykyä ja halua puolustamaan. Koska ihastuneita tulee ja menee, pitkässä suhteessa molemmat ihastuvat jossakin vaiheessa ulkopuolisiin. Tämäkin täytyy käsitellä omassa päässään ennen suhdetta ja todeta onko valmis asettamaan rajat. Jos ei ole niin ei kannata aloittaa seurustelua.
Minä koen ulkopuoliset lähestyvät automaattisesti ihmisinä, jotka ovat valmiita rikkomaan toisen hyvän ja onnen, itsekkäinä, häikäilemättöminä. Joten vaikka lähestyvä olisi kiinnostava, näen hänessä kuitenkin tuon piirteen, joka asettaa varjon ihmisen päälle. Siksi en ihastu ulkopuolisiin ollenkaan. Järkeilyn tulos, mutta toimivaa. Haluan suojella omaa onneani.
En edes jaksanut lukea loppuun, mutta itselläni on periaate, että muut tyttö- ja poikaystävät jäävät pois kuvioista suhteen vakiinnuttua. Odotan tätä myös mieheltä. Enkä siis tarkoita mitään oikeita ystäviä vaan sellaisia hoitoja ja ihastuksia. Ystävyyteen ei kuulu omasta ihastuksestaan toitottaminen vaikka joskus jotain saattaisi olla tai on ollut. Lopettakaa siis yhteydenpito kyseisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus huomaa jonkun kiinnostuksen ilmeistä, silmistä, ehkä pienistä eleistä jne, niillehän ei mitään voi, mutta aktiivisen roolin ottaja ja kuten tässä tapauksessa tuo nainen, joka suoraan tarjoaa itseään "ystävälle", joka on kertonut olevansa onnellinen uudessa suhteessa, ei ole hirveän hyvä ystävä, jos ylipäätään edes ystävä. Ei ainakaan ihminen, johon haluaisin ap:na tutustua.
Minä näkisin, että miehen olisi tullut ottaa etäisyyttä tähän ystäväänsä, jotta ihastus olisi voinut hälvetä rauhassa. Epäilisin, että mies pitää siitä, että häneen on ihastuttu, eikä koe tarvetta saada ihastumista loppumaan. Nauttii siis haluttuna olemisesta, vaikkei ilmeisesti kuitenkaan ole kiinnostunut ihailijastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olemme seurustelleet vasta vähän aikaa ja minun ja mieheni juttu lähti alunperin liikkeelle kaveruudesta, kunnes ihastuimme toisiimme ja nyt olemmekin jo muuttamassa yhteen."
Luin vain tuohon asti. En ymmärrä, en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitää välittömästi muuttaa yhteen.
1. Taloudelliset syyt.
2. Jos ei lapsia ole, niin kyseessä on vain 2 aikuista. Ketään ei siis voi haitata.
3. Nähdään nopeampaa toimiiko arki vai ei.
4. Jos toinen suunnittelee muutenkin muuttoa ja toisen asunto on työpaikkaa lähempänä, eli käytännön syyt.
5. Jos vain halutaan, eikä muiden mielipiteet kiinnosta.
Siinä sinulle muutama.
Ja sitten itketään netissä kun toinen ei siivoa tai ei päästä yksimielisyyteen siitä, miten raha-asiat hoidetaan. No, niin makaa kuin petaa.
Öö, siivoaako toinen automaattisesti jos yhteenmuuttoa on lykätty ja pitääkö raha-asioista vääntää monta vuotta? Melko outo ajattelutapa, että nuo asiat millään tasolla liittyisivät siihen, että milloin on muutettu yhteen.
Samaa voisi sanoa, että turha tulla itkemään nettiin kun ollaan monta vuotta heilasteltu, mutta yhteen muutettaessa toinen muuttuikin välinpitämättömäksi, lopetti siivoamisen ja kukkien oston. Monta vuotta meni hukkaan, mutta niin makaa kuin petaa. ;)
Enemmänkin tässä mietityttää tuo miehen tapa olla ystävä ja syyt tuolle käytökselle. Näyttää viestejä sinulle. Ja tuo vakuuttelu. Ja tuo naiset ihastuvat helposti ja tapa kerätä tuollaista sotkua ympärilleen. Näitä tyyppejä on miehissä ja naisissa, jotka ovat "lirissä" näiden kavereiden kanssa jotka ihastuvat.
Kuitenkin näkisin, että ne oikeat ystävät jäävät siihen. Asiat käydään läpi ja sen jälkeen todetaan, että ystävyys on ystävyyttä. Joten tällaiseen viestien näyttämisen säätöön ei ole tarvetta. Ellei ihastusta ruokita jollain jatkuvasti ja pidetä tilannetta yllä. Silloin homma pitää pistää poikki.
Myös tuo monet vielä tulevat ihastumaan vähän särähti. Tilanteisiin jossa ajaudutaan jatkuvasti tuollaisiin väärinkäsityksiin, olisi ehkä myös peiliin katsomisen paikka. Millaisia signaaleja antaa sille keskustelukumppanille, miten määrittää ystävyyden. Ja onko näille "väärinkäsityksille" esimerkiksi itsetunnon kannalta joku tarve. Nyt kuulostaa vähän sotkulta, jossa on sinkkuna pyörìtty nauttien naisten huomiosta. Ja kivana tyyppinä ei halua loukata ketään.
Tosi ystävänä hän voisi kehottaa naista keskittymään omaan suhteeseensa tai eroamisen jälkeen etsimään uutta kumppania.
Kyllä itsekin kaverille olen sanonut että sulla on hyvännäköinen vaimo, sopisi malliksi ja olet onnekas jätkä. Oltiin jopa kämppiksiä jonkin aikaa neljän hengen kämpässä missä tämä vaimo oli ainoa naispuolinen porukassa mutta ei siinä mitään ongelmia tullut. Rajoja ja kaverin "omaisuutta" pitää kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
En reagoisi mitenkään. Mies hoitakoon itse draamansa ja jos yrittäisi tuhlata minun aikaani sosiaalipornoihinsa, tai käyttäytyisi parisuhteen tulevaisuuden kannalta negatiivisella tavalla eli osoittaisi enemmän huomiota kavereilleen kuin minulle, lentäisi aikailematta ulos. Minulla ei ole aikaa salkkarileikkeihin, joko mies on minun kanssani ja rakentaa meidän tulevaisuuttamme tai sitten leikkii omia leikkejään sinkkuna tai jonkun muun kanssa, se ei sitten kuulu minulle.
Tämä. Mikäli mies juoksentelee tapailemassa muita naisia "kavereina" ei tällainen ihminen sovi minulle. Perheystäviksi toki miehen opiskelukaverit ym sopii siinä kuin omat kaverinikin. Ollaan sitten kaikki kavereita keskenämme.
Jos olisin tuo mies, olisin sen verran joviaali sen ystävänaisen miestä kohtaan, että vetäytyisin kuviosta.
Ja olen myös sitä mieltä, että jos ihminen haluaa olla ystävä, sitä ystävyyttä ei rikota tilsuttamalla ihastuksesta.
Mietityttää myös miksi mies roikottaa tuollaista ystävää mukanaan, eikö se ole jo puolikiusaa ystävällekin saada roikkua siinä armopalojen toivossa. Jos homma on toisella mennyt ihastuksen puolelle ja sellaista tulevaisuutta ei ole olemassa, niin pitäisikö vaan antaa ystävyyden hiipua. Ainakin itse olen ottanut reilun välimatkan jos on vaikuttanut siltä, että toisella on muutakin kytyä kuin kaveruus. Haluan suojella puolisoani ja suhdettamme.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuo ihastunut nainenhan sanoo ettei halua tulla teidän väliinne ja että hän ymmärtää vaikkei pidäkään siitä ettei miehelläsi ole enää niin hänelle aikaa. Tuntuvat siis molemmat olevan ihan fiksuja ihmisiä. Ei pidä olla huolissaan sanoisin minä
Mieli voi muuttua..
Alue: Aihe vapaa
Oma havaintoni on, että komeilla miehillä on aina ihastuneita naisia ympärillään, varattuja ja vapaita. Tämä puoli täytyy vain sietää. Ei heistä kannattaa yöuniaan menettää jos mies kuitenkin valitsee sinut. Useimmiten nämä naiset eivät tajua, etteivät ole ainoita mieheen ihastuneita. Mutta minkä ihastunut tunteilleen voi ja tunnehan on kuitenkin positiivinen ja sen ihastuneen elämässä valoa tuova.