Mä haluan naimisiin!!!

Kihloissa ollaan, kun mies vuoden sitä vonku.. Kiirettä naimisiin ei ole.. Musta voidaan ihan hyvin olla näinkin.. Ei se avioliitto mitään muuta.. Lapsia on kaks ja ne on mun nimellä, koska mies haluaa ottaa mun sukunimen sitten joskus.. =)

Ensiksi sellainen paperi, jossa luvataan olla yhdessä kuolemaan asti. Sitten sovitaan perheen nimiasiat, ja haetaan maistraatista nimenmuutoslomakkeet. Ja sitten asianajajalle tekemään testamentit puolin ja toisin, joissa on huomioitu kaikki mahdolliset perhetilanteet ja kuolinjärjestykset. Ja sitten tietysti sopimus kaiken omaisuuden ja tulojen jakamisesta. Ja niin edelleen kaikki mahdollinen, mikä muuten hoituisi yhdellä vaivaisella avioliitolla.



Kirjoitat kaikki sopimukset valmiiksi ja haet lomakkeet ja lyöt ne miehen eteen, että paas allekirjoittaen. Eikä ole kiristämistä vaan vaihtoehtojen antamista ja auttamista totuuden näkemisessä.

Itse olisin vieläkin naimaton, lehkäpä myös apseton ja

taatusti katkeroitunut yli 30 v. nainen, jos en olisi sanonut

miehelleni, että nyt tämä susiparina elo loppui.



Muitakin miehiä löytyy! Minä en ainakaan halua jäädä

odottamaan ja odottamaan - elämässä täytyy mennä

eteenpäin.



Avioliiton juridiset edut ovat kiistattomat avoliittoon

verrattuna, etenkin naisen - ja lasten äidin - kannalta!

Onhan näitä juttuja kuultu, että mies lähtee lätkimään

ja vie kaiken, kun avoliitossa ei tunneta minkäänlaista

ositusta omaisuudesta.

mäkin voisin ottaa neuvoja vastaan!



T. jo _viisi_ vuotta kihloissa ollut...

Ihan perinteisesti polvistuen. raavaskin mies herkistyy ja sanoo tahdon... :) Toivoisin ainakin.

yhdessä vuodesta 1999, ehkä vielä jonain päivänä, haaveilee.....

Mutta kun ei niin ei... Kuulkaas siskot, miehet taitaa olla ihan outoja otuksia.

Mies laittoi sellaisen viestinkin kun olin tyttökavereiden kanssa ulkona, että " tuus pian kotiin kultas luo niin on romantiikkaa tiedossa, tiedä vaikka rengastan sut" . Ja sitten ei mitään kuitenkaan...



Kele.



ap

Eihän se kovin kivaa ollut, mutta mies valitsi onneksi avioliiton.

Nyt olemme olleet naimisissa kohta 6 v. :)



Meillä ei ollut vielä tuolloin lapsia, joten olisin tosiaan ollut

valmis eroamaan, jos mies ei olisi suostunut häihin. Itselleni

on tärkeä olla naimisissa - olen kai sen verran vanhoillinen.



Jotkut miehet (kuten omani) ovat mahdottoman kaavoihin

kangistuneita, joten heidän on tosi vaikea muuttaa elämässään

jotain. He siis tarvitsevat kuvaannollisesti " potkun persuksiin"

ennen kuin mitään tapahtuu.



Tsemppiä! Toivottavasti pääset naimisiin.

näin mun mies tunnusti jälkikäteen. En tiedä oletteko vinkanneet miehelle, että vastaus on kyllä myönteinen, jos mies suinkin ensin kysyy.

Aloin sitten puhumaan asiasta tänä keväänä ja sanoin lopulta suoraan, että kesällä 2007 mennään naimisiin. Aluksi tuo vähän vastusteli, mutta nyt jo innoissaan kanssani suunnittelee.



Nim. Kirkko ja juhlapaikka varattu

mä tein vähän samalla tavalla entiselle kihlatulle, tosin en sanonut, että häät pitää olla seuraavana kesänä, mutta ajankohta pitää päättää. Mies päätti, ettei häitä osaa päättää ja suhde loppui siihen. Sittemin on elämää ehtinyt meikäläinenkin näkemään eli olemaan 10 vuotta naimisissa ja kohta menen uudestaan ;-)

Tai sitten mies ei halua lapsia, mutta nainen haluaisi. (Ja tietysti joskus myös toisin päin, mutta enemmän kuitenkin näin.) Minusta on mielenkiintoista, että löytyy todellakin niin paljon pareja, joissa näinkään tärkeissä asioissa ajatukset eivät mene yksiin.



Onko sitten niin, että nämä asiat eivät olekaan miehille niin tärkeitä, että niitä pohdittaisiin jo parisuhteeseen ryhdyttäessä? Vai vedättävätkö miehet meitä naisia näin kovasti? Ei ole kuitenkaan mikään harvinainen ilmiö tämä.

Miks mennä kihloihin, jos ei oo aikomustakaan mennä naimisiin.. Eikös se kihlaus oo avioliittolupaus? Paitsi tuntuu, et nykyaikana se on vaan trendi..

T. 4 kersan mamma, eikä ikinä aio avioitua. Häiden viettäminen on tosi typerää!

ja sanoo, että voi hyvin olla avoliitossakin niin tottakai menette naimisiin. Jos mies on oikeasti sitoutunut sinuun, hän kosii sinua pian, koska tietää sinun haluavan naimisiin.

Onko teillä lapsia? jos ei niin sanot lapsien tulevan sitten sinun nimiiisi kun ette ole naimisissa. Muuten sanot että meidän pitää miettiä asumisjärjestelyjä uudelleen ja otat paperin käteen ja alat kirjoittamaan

joko ero tai sitten hän muuttaa omaan huoneeseen ja jaat jääkaapin hyllyt sun ja mun tyyliin ja kukin ostaa omat safkat ja tekee ruoat kun kerran pelkkiä kämppiksiä ollaan

Vierailija:

Mies laittoi sellaisen viestinkin kun olin tyttökavereiden kanssa ulkona, että " tuus pian kotiin kultas luo niin on romantiikkaa tiedossa, tiedä vaikka rengastan sut" . Ja sitten ei mitään kuitenkaan...

Kele.

ap

Naimisiin kanssani ja lapsia tai sitten erotaan. Mulle ei ollut vaihtoehto alkaa lapsia avoliitossa tekemään, pitää olla valmis sitoutumaan myös minuun eikä pelkästään lapsiin. Onneksi mies valitsi meidät, nyt oltu naimisissa 8 vuotta ja 2 lasta. Jos ei olisi joutunut valitsemaan oltaisiin varmaan vieläkin yhdessä, mutta avoliitossa kahden lapsen kera. Nyt meillä on yksi yhteinen sukunimi ovessa ja meidät on maailman virallisimman liitetty niin viimesen päälle yhteen :)

Meidän häät olivat pienet (20hlö) ja lämpimät. Ja hyvää kakkua!:) Ei sinun siis tarvitsekaan ymmärtää.

Joudunkin ehkä odottamaan lopun elämää, koska olen päättänyt etten puhu asiasta enää miehelle.