Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään NÄIN ujoa lasta?
29.06.2006 |
Poika on vähän päälle 2v ja tosi ujo nykyisin. Vaatii pitkän totutteluajan, yleensä n tunnin verran, ennen kuin uskaltaa " riehaantua" . Jos läsnä on muita lapsia, on ujona minussa kiinni, sylissäni tai roikkuu muuten vaan eikä uskalla mennä edes samalle lattialle leikkimään. Jos joku lapsi tulee häntä kohti tai lähelle, pyrkii hän ihan kauhuissaan syliini. Esim leikkipuistossa jos joku lapsi juoksee samaan liukumäkeen tms, niin hänelle tulee ihan hirveä paniikki päästä pois sieltä, lähes itku. Ei osaa pitää puoliaan, vaan kaikki lelut saa viedä kädestä ja hän jää hiljaisena katsomaan lelujen perään.
Jotenkin sydäntäsärkevää katsoa lastani :/ Onkohan tämä ujous normaalia ja voiko asialle tehdä mitään? nyt olen vain yrittänyt rohkaista poikaa menemään ja toimimaan, mutta toisaalta antanut myös olla ihan rauhassa ujo.
Kommentit (17)
Toiset ovat vain ujompia, mutta eiköhän tuo liikaujous katoa, kun ikää tulee pari vuotta lisää. Yrittäkää vain enempi viedä paikkohin, jossa paljon lapsia, pysytte lapsen lähellä ja annatte tutustua tilanteeseen aivan rauhassa.
Kyllä varmasti ajan kanssa alkaa kiinostua muista lapsista. Ei kannata pakottaa, vaan antaa lapsen itse päättää milloin uskaltaa lähestyä muita. Ei saa moittia, jos karkaakin äidin tai isin syliin, vaan halii ja antaa sen turvan. Kysyä voi, että menetkö, mutta jos ei halua ni sanoo vain, ettei ole pakko jne.
Positiivisten kokemuksten kautta varmasti " rakastuu" pieniin lapsiin :) Usko pois!
Meilläkin esikoinen aika ujo, mutta nyt 3 1/2 -vuotiaana ei ujostele enää ollenkaan vieraita ihmisiä. On oppinut tajuamaan, ettei ne tee mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on paljon parempi, että on pikkasen arka ja ujo, kuin että on ensimmäisenä rynnimässä kaikkien namusetien joukkoon.
Hän on kanssa juuri yhtä ujo/arka ja minäkin olen joskus miettinyt että onkohan ihan " normaalia" . Kotihoidossa (au-pair) ollut tähän asti, mutta ensi syksynä pitäisi aloittaa puolipäiväisenä hoidossa suuressa lapsilaumassa - kuinkahan käy?
kun aina vain roikkuu minussa, mutta yritän vain rohkaista häntä tekemään kaikkea mahdollista. Ja yleensä se onnistuukin ajan kanssa. Ujo lapsi on ujo yleensä koko lapsuutensa, mutta asia voi kääntyä päälaelleen myöhemmin.
...nro 4! Jos lapsi on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva, se ei tarkoita sitä että on valmis lähtemään namusetien mukaan. Aika mustavalkoista ajattelua!
T: sosiaalisen JA harkitsevaisen pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tyttö oli kouluikäiseksi asti TODELLA ujo ja äidissä kiinni roikkuva.
Mentiin kuitenkin aina lapsen ehdoilla enkä yrittänyt väkisin " karaista" häntä.
Ja nyt hän on 14v todella itsenäinen ja sosiaalinen nuori nainen, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa ja osaa seurustella vieraidenkin ihmisten kanssa!
suojautuu. niin huolissani olen, miten tulee pärjäämään tarha/koulumaailmassa, tyttöjä vielä on useammin tuon kaltaisia, mutta poikia on harvassa ujoja, jääköhän ilman kavereita. :( maailman suloisin poika on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi kuulosti niin tutulta. Välillä se on vähän " rasittavaa" mutta jotenkin myös suloista... Meidän pojalla lisäksi puheenviivästymää ja änkytystä, jotka vaikeuttavat tilannetta entisestään, toivottavasti ei sentään jää ilman kavereita. Viime syksynä aloitti päiväkodissa ja ainakin tähän asti mennyt hyvin. Mutta on minuakin kovasti mietityttänyt, että miten mahtaa ensi vuonna enää pärjätä siellä vilinässä jos ei puhettakaan ala tulla :(
näihin hyviin kommentteihin sen, että vanhempana sun velvollisuus on puolustaa lasta. Eli, jos joku vie röyhkeästi lapseltasi lelun, sinä aikuisena " ojennat" viejää ja pidät oman lapsesi puolia. Pian lapsesi rohkaistuu pitämään myös omia puoliaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ki, et voi mitään muuta sitten tehdäkään. plus että toiset äidit katsoo aika pahalla... :(
taasti lämpiävä, sivusta seuraaja. Menee kyllä mukaan, mutta se vaatii ihan kamalasti aikaa. Eli voi olla että menee ohi tai sitten ei. Lapseni ovat kohta 5-v ja poika tosiaan vieläkin " tämmöinen" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kaikki ajallaan! Ja tykkäsi lauluista silti. Mutta täytyy myöntää, että väsyneenä rassasi minuakin se roikkuminen.
meilläkin tuo ujostelu kesti kolme vuotta ja tyttö todella roikkui housuni lahkeessa aina jos jonnekin mentiin. En pakottanut lasta ja pidin sylissä. Nykyisin on aivan eri ääni kellossa. tyttö 4,5 -vuotias ja välillä kaipaan niitä aikoja kun hän istui ujona hiljaa. Nyt se on yleensä hänen äänensä joka kuuluu kaikkein kovimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo 4-vuotiaana on ihana katsoa, kun usein menee tosi tomerana leikkiin mukaan muidenkin lasten kanssa. Välillä tulee ujompia hetkiä edelleen, muttei haittaa, rauhassa edetään. Tytöllä on nyt 2 pikkuveljeä, joten isosiskon rooli on myös tehnyt tehtävänsä.
Ei pidä yhhtään vieraiden lasten seurasta ja seurassa ujostelee. Leikkii vain tuttujen kavereiden kanssa. Toooodella hitaasti lämpiävä on! Koko talven ollut kerhossa enkä tiedä leikkiikö siellä kenenkään kanssa vieläkään (paitsi kaksosveljensä).
puoli voutta myöhemmin tilanne jo toinen. on kyllä vähän varovaisempi kuin sisaruksensa, ja herkempi. joten luonnekin vaikuttaa.
Keltikangas-Järvisen Temperamentti-kirja! Siinä puhutaan ujoudestakin. Hän kehottaa olemaan yhdessä lapsen kanssa ujostuttavissa tilanteissa, rohkaisu yksin menemiseen tuskin auttaa, jos on hyvin ujo lapsi.
t. yksi vähemmän ujon, mutta muuten haastavan yksilön äiti