Ihmettelen puheita, joiden mukaan korona tekee ihmisistä yhteisöllisempiä ja saa parhaat puolet esiin

Vierailija kirjoitti:

Elämme niin minä, minä -yhteiskunnassa nykyään, etten usko mihinkään yhteisöllisyyteen.

Niin kuin USA:ssa sanotaan: "All man for himself!"

Mutta eikö olisi itsekästä vaatia niitäkin auttamaan, joilla ei ole sellaiseen voimia? Itse näkisin, että jokainen meistä tekee parhaansa. Se, etten näe sitä kauhean yhteisöllisenä kertoo vain siitä, miten uupuneita kaikki ovat.

Ap

Ap tuntuu haluavan vain riidellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirryimme vapaaehtoisesti melkein eristykseen perheen riskiryhmäläisen (kuopus) takia eli kohta 3vk täynnä.

Tämähän on kuin olisi melkein vuorotteluvapaalla. Etätöihin meillä menee 7t/pv, yläkoululaisella ja lukiolaisella vähemmän. Ei pitkiä työ/koulumatkoja. Jaksetaan kokeilla erilaisten ruokien kokkailua ja leipomista. Ulkosauna lämmitettiin ennen kerta viikkoon, nyt melkein joka ilta. Aloimme yhdessä pyöräillä ja retkeillä. Kohta laitetaan asuntoauto vakuutukseen, ja valloitetaan viikonloppuisin uusia lähikohteita. Meidän vanhemmat suostuivat ottamaan kunnan ilmaisavun vastaan, eli heille tuodaan ruoka ja lääkkeet kotiin.

Kuulostaa ihanalta! Minä joudun paiskimaan töitä. Toki olen tavallaan kiitollinenkin siitä, ja on syytä olla. mutta jaksamista se ei ainakaan edistä.

Ap

Niin mekin paiskitaan töitä eli 7t/arkipäivä. Ylityökielto estää työskentelemästä enemmän.

Yhteisöllisyys ei ole pehmo höttöä jossa ajatellaan että kaikilla on kivaa. Ei se sitä ole ollut koskaan. Pikemmin yhteisöllisyys on aina ollut sitä että on vaadittu kaikkia toimimaan yhteisenhyvän eteen, ei sitä että joku on vapaamatkustaja joka puolesta toiset raataa. Yhteisöllisyys on myös vähentynyt juuri siitä syystä että se mielletään nykyisin jotenkin vähäosaisten auttamiseksi. Se ei ole kuitenkaan yhteisöllisyyttä vaan hyväntekeväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys ei ole pehmo höttöä jossa ajatellaan että kaikilla on kivaa. Ei se sitä ole ollut koskaan. Pikemmin yhteisöllisyys on aina ollut sitä että on vaadittu kaikkia toimimaan yhteisenhyvän eteen, ei sitä että joku on vapaamatkustaja joka puolesta toiset raataa. Yhteisöllisyys on myös vähentynyt juuri siitä syystä että se mielletään nykyisin jotenkin vähäosaisten auttamiseksi. Se ei ole kuitenkaan yhteisöllisyyttä vaan hyväntekeväisyyttä.

Juuri näin. Palstalla yhteisöllisyyttä kaipaavat usein kaipaavat vain itselleen "rusinat pullasta" -yhteisöllisyyttä. Saavat apua aina tarvitessaan ja auttavat muita vain halutessaan. Näinhän se ei ole. Yhteisöllisyys on vähän kuin vakuutus: et ehkä koskaan tule tarvitsemaan yhteisösi apua, mutta siitä huolimatta annat yhteisöllesi omaa apuasi.

Yhteisöllisyys on vähentynyt myös siksi, että aiemmat yhteisöjen tehtävät on jo vuoskymmeniä ollut yhteiskunnan tehtäviä. Yhteiskunta on siis korvannut yhteisöt. Kun yhteiskunnan palveluita on ajettu alas, yksilö voi ostaa erilaisia palveluita rahalla. Paitsi ne, joilla ei ole rahaa ostaa palveluita. 

Olivatkohan suomalaiset todellisuudessa miten yhtenäisiä sotienkaan aikaan? 

Sitä paitsi tämä kaikki olisi voitu välttää paremmalla valmistautumisella alkuvuoden aikaan. Jos THL ja hallitus olisivat heränneet viimeistään helmikuussa ja maailmalta tulevia pantu karanteeniin jo silloin ja olisi tiedotettu ja ohjeistettu kunnolla, varmaankin olisi vältytty Uudenmaan sulkemiselta, mökkiläisten syyllistämiseltä, someriitelyltä ja paljolta muultakin.  Vertailun vuoksi: Taiwanissa (vajaat 24 miljoonaa ihmistä) 298 tartuntaa ja vain 2 kuollutta: https://www.taiwannews.com.tw/en/news/3864928. Mutta täällä toistetaan kaikki mahdolliset virheet, jotka on tehty muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Minusta on eri asia saada apua vaikeuksien tullen, ei siinä ole kyse yhteisllisyydestä. Jos se on sitä, että madaltaa omaa vastuutaan ja varautumistaan huolehtia omista vastuistaan itse, kun ei ole mitään poikkeavaa menossa, katson sitä vastuuttomuudeksi ja muiden varaan ripustautumiseksi. Ja Ruotsin esimerkki ei tämän koronan kanssa ole kauhean kiva. Toki suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, mutta kuitenkin.

Ap

Ymmärrän pointtisi. Olen seurannut palstaa jo vuosia ja hyvin usein täällä on ollut kirjoituksia ihmisiltä, joilla ei ole yhtään ketään, jolta voisivat pyytä apua vaikeuksissaan. Erityisesti he ovat kertoneet kaipaavansa yhteisöllisyyttä. On paljon ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes tiedosta yhteisöllisyytensä olemassaoloa, koska se on heille niin itsestäänselvä asia. Heille on itsestäänselvää, että jos he vaikka joutuvat sairaalaan tai jotain muuta, heillä on aina joko puoliso, sukulainen, ystävä tai naapuri, joka auttaa. Yhteisöllisyyden tarve korostuukin niillä ihmisillä, joilla ei ole apuun tulevaa puolisoa, sukulaisia, ystäviä tai naaapureita. 

Mutta onko kyse yhteisöllisyydestä vai ihmissuhteista? Jos on ihmissuhteita, avun saaminen onnistuu, jos ei, en jaksa uskoa sen muuttuvan pysyvästi mihinkään. Tosin se voisi auttaa, jos yksinäiset opettelisivat pyytämään apua. Jos ei tohdi, ei saa apua.

Sitten moni itse muita auttava on rasittava ja valittaa, ettei saa auttamiltaan ihmisiltä apua. Vaikka eihän se niin mene. Jos hminen tarvitsee apua, hänellä ei keskimäärin ole enää resursseja auttaa toisia. Muuten varmaan hoitaisi omat asiansa ilman apua. Sen luuleminen, että auttamlla toisia näiltä saisi apua on harhaa. Apua kannattaa pyytää niiltä, joilla on resursseja antaa sitä. Ja se ei näy ulospäin, kenellä on. Se selviää lähinnä kysymällä. Ja ei pidä provosoitua, jos jollain ei ole varaa auttaa. Itsekin kannattaa auttaa vain, jos se ei ole itseltä pois.

Ap

On ihmisiä, joilla on ihmissuhteita, mutta ei kuitenkaan tukiverkostoja. Eli näissä ihmissuhteissa ei ole ketään, joka tosipaikan tullen tulisi apuun. 

Mä katson tätä asiaa vähän eri näkökulmasta kuin sinä. Ehkä siksi, että olen tottunut yhteisöllisyyden olemassaoloon. Kun kuuluu yhteisöön, jonka tukeen voi aina ja jokaisessa tilanteessa luottaa, elämästä tulee helpompaa, koska ei tarvitse stressata asioista. Yksi pieni, mutta konkreettinen esimerkki. Aikoinaan lähisukuun kuuluvalla nuorellaparilla oli kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Ja asuntovelka. Lapsia ei haluttu laittaa päiväkotiin, mutta molemmat vanhemmat halusivat käydä töissä. Toinen vanhemmista teki normaalisti päivätöitä ja toinen eli hoitovapaalla oleva otti itselleen iltaduunin. Homma toimi oikein hyvin, koska yleensä toinen ehti tulla kotiin ennenkuin toisen piti lähteä töihin. Sitten tulikin kertoja, jolloin päivisin töissä oleva joutuikin olemaan pidempään töissä kuin normaalisti. Iltaan menevän piti päästä lähtemään töihin. Alle 3-vuotiaita lapsia ei voinut jättää reiluksi tunniksi yksin kotiin. Mikä siis avuksi? Soitto päivätyössä olevan tädille eli minulle. Teen etätöitä kotona ja työaikani on hyvin joustava. Sovittiin, että menen heille 10 minuuttia ennenkin iltatyötä tekevä lähtee ja olen lastenvahtina siihen asti, että päivätyötä tekevä tulee kotiin. Näin tehtiin ja minä jatkoin työpäivääni, kun olin tullut takaisin kotiin. 

En tiedä, ymmärsitkö pointtini, mutta monesti yhteisöllisyys tekee elämästä helpompaa, koska pienistä asioista (kuten esim lastenhoito 1,5 tuntia iltapäivällä) ei tule ongelmaa. 

Yhteiskunta toimii enemmänkin yhteisöllisyyden periaatteella kuin hyväntekeväisyyden periaatteella. Mitä enemmän teet yhteiskunnan eteen sitä varmemmin saat myös turvaa yhteiskunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Olivatkohan suomalaiset todellisuudessa miten yhtenäisiä sotienkaan aikaan? 

Sitä paitsi tämä kaikki olisi voitu välttää paremmalla valmistautumisella alkuvuoden aikaan. Jos THL ja hallitus olisivat heränneet viimeistään helmikuussa ja maailmalta tulevia pantu karanteeniin jo silloin ja olisi tiedotettu ja ohjeistettu kunnolla, varmaankin olisi vältytty Uudenmaan sulkemiselta, mökkiläisten syyllistämiseltä, someriitelyltä ja paljolta muultakin.  Vertailun vuoksi: Taiwanissa (vajaat 24 miljoonaa ihmistä) 298 tartuntaa ja vain 2 kuollutta: https://www.taiwannews.com.tw/en/news/3864928. Mutta täällä toistetaan kaikki mahdolliset virheet, jotka on tehty muuallakin.

Yhteisöllisyys ei vaadi yhtenäisyyttä esim. mielipiteissä. Yhteisöissä joissa yhteisöllisyys toimii pystytään toimimaan yhdessä eriävistä mielipiteistä huolimatta. Ei silloin voi ajatella että en voi toimia koska en ajattele samalla tavalla kuin ne jotka ovat tehneet päätöksen toiminta tavoista.

Kannattaa laittaa välillä palsta kiinni. Täällä ja jossain Twitterissä on tosiaan äänessä välillä ihan kaameat asenteet (aidot vai trollit?) - vanhat ja heikot saisi kuolla pois huoltosuhdetta rasittamasta, jne. Mutta jos tosielämässä puhutte ihmisten kanssa (mieluiten puhelimitse tai sähköpostitse :D) niin kaikki ovat oikeasti huolissa sekä läheisistään että ystäviensä läheisistä ja tuntemattomistakin. Ollaan valmiita auttamaan mahdollisuuksien mukaan. Kaivataan ihmisiä, joita ei olisi uskonut kaipaavansa. Ja niin edelleen.

Ei kaikista ihmisistä kriisi tuo petoa esiin.

Voin puhua vain omalta osaltani: Minulle on käynyt PÄIN VASTOIN.

Ennen koronaa en roikkunut Vauvassa.

Ennen koronaa en haukkunut eläkeläisiä, maalaisia ja matkustajien vihaajia.

Ennen koronaa en haukkunut tyhmiä.

Ennen koronaa en kytännyt ihmisten tekemisiä.

Ennen koronaa en valittanut kaikesta.

Ennen koronaa en ollut turhautunut, vit*uun*unut ja pelokas.