Ihmettelen puheita, joiden mukaan korona tekee ihmisistä yhteisöllisempiä ja saa parhaat puolet esiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Mulle on ainakin nimenomaan täekeää, ettei mikään arkipäiväinen tai itselleni täekwä asia ole muiden varassa. On itsestä kiinni, että saa sen, minkä haluaa. Sen ulkoistaminen muille on mielestäni jotenkin jopa törkeää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin nimenomaan täekeää, ettei mikään arkipäiväinen tai itselleni täekwä asia ole muiden varassa. On itsestä kiinni, että saa sen, minkä haluaa. Sen ulkoistaminen muille on mielestäni jotenkin jopa törkeää.

Ap

Liityn uutena keskusteluun. Minustakin on törkeää ulkoistaa oma pärjääminen toisille. Veikkaisin koronan kasvattavan ihmisten tervettä itsekkyyttä, minkä jälkeen ei ehkä ole samanlaista halua antaa tekohengitystä vuosikymmeniä jatkuneelle ja paisuneelle pakotetulle hyväntekeväisyydelle muita kohtaan. Toivon, että korona herättää ihmiset pitämään asioita vähemmän itsestään selvinä ja tämän vuoksi kantamaan vastuun paremmin omasta itsestään sen sijaan että ulkoistaisi asiat toisten niskoille. Parhaimmillaan tämä johtaa pysyvään äänestyskäyttäytymisen muutokseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin nimenomaan täekeää, ettei mikään arkipäiväinen tai itselleni täekwä asia ole muiden varassa. On itsestä kiinni, että saa sen, minkä haluaa. Sen ulkoistaminen muille on mielestäni jotenkin jopa törkeää.

Ap

Liityn uutena keskusteluun. Minustakin on törkeää ulkoistaa oma pärjääminen toisille. Veikkaisin koronan kasvattavan ihmisten tervettä itsekkyyttä, minkä jälkeen ei ehkä ole samanlaista halua antaa tekohengitystä vuosikymmeniä jatkuneelle ja paisuneelle pakotetulle hyväntekeväisyydelle muita kohtaan. Toivon, että korona herättää ihmiset pitämään asioita vähemmän itsestään selvinä ja tämän vuoksi kantamaan vastuun paremmin omasta itsestään sen sijaan että ulkoistaisi asiat toisten niskoille. Parhaimmillaan tämä johtaa pysyvään äänestyskäyttäytymisen muutokseen

No niinpä! Itsestä pitää kantaa vastuu. Ja on törkeää haukkua niitä, jotka eivät auta muita itsekkäiksi, jos joku niin tekisi! Jos se on itseltä pois on ainoastaan TYHMÄÄ auttaa. Ja se kun ei todellakaan näy päällepäin tai ulos, kenellä on voimavaroja auttaa!!!!!!

Ap

En ole aapeen kanssa ihan samaa mieltä, nojautuen omaan pieneen kokemukseeni.

Perheenä meillä menee paremmin kuin ennen. Toinen teineistä ideoi ruokia ja toinen vetää ilta jumpan koko perheelle. Poiketaan työpaikoilla miehen kanssa kerran viikossa, samalla tehdään ruokaostokset.

Asumme pikkukylässä, ulkoillaan udeammin ja vaihdetaan kuulumiset ja mahdolliset avuntarpeet naapurien kesken.

Meillä on nr hullut isovanhemmat, jotka ei ota apua vastaan, vaan käyvät kaupassakin itse.

Livenä en ole mitään ahdistusta tai paniikkia huomannut, tänne palstalle niitä on kerääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Minusta on eri asia saada apua vaikeuksien tullen, ei siinä ole kyse yhteisllisyydestä. Jos se on sitä, että madaltaa omaa vastuutaan ja varautumistaan huolehtia omista vastuistaan itse, kun ei ole mitään poikkeavaa menossa, katson sitä vastuuttomuudeksi ja muiden varaan ripustautumiseksi. Ja Ruotsin esimerkki ei tämän koronan kanssa ole kauhean kiva. Toki suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, mutta kuitenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin nimenomaan täekeää, ettei mikään arkipäiväinen tai itselleni täekwä asia ole muiden varassa. On itsestä kiinni, että saa sen, minkä haluaa. Sen ulkoistaminen muille on mielestäni jotenkin jopa törkeää.

Ap

Liityn uutena keskusteluun. Minustakin on törkeää ulkoistaa oma pärjääminen toisille. Veikkaisin koronan kasvattavan ihmisten tervettä itsekkyyttä, minkä jälkeen ei ehkä ole samanlaista halua antaa tekohengitystä vuosikymmeniä jatkuneelle ja paisuneelle pakotetulle hyväntekeväisyydelle muita kohtaan. Toivon, että korona herättää ihmiset pitämään asioita vähemmän itsestään selvinä ja tämän vuoksi kantamaan vastuun paremmin omasta itsestään sen sijaan että ulkoistaisi asiat toisten niskoille. Parhaimmillaan tämä johtaa pysyvään äänestyskäyttäytymisen muutokseen

No niinpä! Itsestä pitää kantaa vastuu. Ja on törkeää haukkua niitä, jotka eivät auta muita itsekkäiksi, jos joku niin tekisi! Jos se on itseltä pois on ainoastaan TYHMÄÄ auttaa. Ja se kun ei todellakaan näy päällepäin tai ulos, kenellä on voimavaroja auttaa!!!!!!

Ap

Niin. Palstalla joku jauhaa noista hyvä- ja huono-osaisista ihan kuin normaalielämässä rahan määrä suoraan kertoisi ihmisen onnellisuuden ja merkityksen tunteen omassa elämässä. Ne eivät välttämättä korreloi, eikä ihmisen onnellisuus/onnettomuus välttämättä näy toisille ulospäin.

Minulla on päinvastainen tunne. Tuntuu että tämä yhdessä kollektiivisesti koettu kriisi auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin ja kokemaan yhteenkuuluvuutta. Samassa veneessä ollaan. Ja nyt viimeistään eristyksessä huomaa ystävien ja läheisten metkityksen, kun heidän seuransa ei olekaan itsestäänselvyys. Tuntuu myös että on opittu arvostamaan pieniä juttuja paremmin - kävelyä lähimetsässä ja sinivuokkoja, puhelua isovanhemmille jne. Tuollaiset asiat tuntuvat nyt päivän kohokohdilta kun ylimääräinen on karsittu pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen tunne. Tuntuu että tämä yhdessä kollektiivisesti koettu kriisi auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin ja kokemaan yhteenkuuluvuutta. Samassa veneessä ollaan. Ja nyt viimeistään eristyksessä huomaa ystävien ja läheisten metkityksen, kun heidän seuransa ei olekaan itsestäänselvyys. Tuntuu myös että on opittu arvostamaan pieniä juttuja paremmin - kävelyä lähimetsässä ja sinivuokkoja, puhelua isovanhemmille jne. Tuollaiset asiat tuntuvat nyt päivän kohokohdilta kun ylimääräinen on karsittu pois.

No, miten selität sitten vihamielisyyden ulkomailta palaavia tai mökille haluavia kohtaan? Mikä yhdessä kollektiivissti koettu kriisi? Kaikilta lähtee työpaikat alta, mitä hyvää siinä on? Osalla on töitä ja joutuvat pelkäämään siksi terveytensä takia ihan erilailla, mitä hyvää siinä on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Minusta on eri asia saada apua vaikeuksien tullen, ei siinä ole kyse yhteisllisyydestä. Jos se on sitä, että madaltaa omaa vastuutaan ja varautumistaan huolehtia omista vastuistaan itse, kun ei ole mitään poikkeavaa menossa, katson sitä vastuuttomuudeksi ja muiden varaan ripustautumiseksi. Ja Ruotsin esimerkki ei tämän koronan kanssa ole kauhean kiva. Toki suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, mutta kuitenkin.

Ap

Ymmärrän pointtisi. Olen seurannut palstaa jo vuosia ja hyvin usein täällä on ollut kirjoituksia ihmisiltä, joilla ei ole yhtään ketään, jolta voisivat pyytä apua vaikeuksissaan. Erityisesti he ovat kertoneet kaipaavansa yhteisöllisyyttä. On paljon ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes tiedosta yhteisöllisyytensä olemassaoloa, koska se on heille niin itsestäänselvä asia. Heille on itsestäänselvää, että jos he vaikka joutuvat sairaalaan tai jotain muuta, heillä on aina joko puoliso, sukulainen, ystävä tai naapuri, joka auttaa. Yhteisöllisyyden tarve korostuukin niillä ihmisillä, joilla ei ole apuun tulevaa puolisoa, sukulaisia, ystäviä tai naaapureita. 

Minua myös häiritsee sen ajatteleminen, miten hirveästi rahaa valtiolta ja kunnilta kuluu kriisin hoitamiseen. Suomella ei ole enää tämän kriisin jälkeen varaa pitää huolta kansalaisistaan ja tarkoitan tällä esim. lapsiperheiden palveluja, lasten mielenterveyden hoitoa, koulujen resursseja, tiestön kuntoa = turvallisuutta yms yms. mihin iloinen naapuri ei auta tipan vertaa. Ja miten iloinen se naapurikaan mahtaa olla.

Ap

Siirryimme vapaaehtoisesti melkein eristykseen perheen riskiryhmäläisen (kuopus) takia eli kohta 3vk täynnä.

Tämähän on kuin olisi melkein vuorotteluvapaalla. Etätöihin meillä menee 7t/pv, yläkoululaisella ja lukiolaisella vähemmän. Ei pitkiä työ/koulumatkoja. Jaksetaan kokeilla erilaisten ruokien kokkailua ja leipomista. Ulkosauna lämmitettiin ennen kerta viikkoon, nyt melkein joka ilta. Aloimme yhdessä pyöräillä ja retkeillä. Kohta laitetaan asuntoauto vakuutukseen, ja valloitetaan viikonloppuisin uusia lähikohteita. Meidän vanhemmat suostuivat ottamaan kunnan ilmaisavun vastaan, eli heille tuodaan ruoka ja lääkkeet kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Minusta on eri asia saada apua vaikeuksien tullen, ei siinä ole kyse yhteisllisyydestä. Jos se on sitä, että madaltaa omaa vastuutaan ja varautumistaan huolehtia omista vastuistaan itse, kun ei ole mitään poikkeavaa menossa, katson sitä vastuuttomuudeksi ja muiden varaan ripustautumiseksi. Ja Ruotsin esimerkki ei tämän koronan kanssa ole kauhean kiva. Toki suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, mutta kuitenkin.

Ap

Ymmärrän pointtisi. Olen seurannut palstaa jo vuosia ja hyvin usein täällä on ollut kirjoituksia ihmisiltä, joilla ei ole yhtään ketään, jolta voisivat pyytä apua vaikeuksissaan. Erityisesti he ovat kertoneet kaipaavansa yhteisöllisyyttä. On paljon ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes tiedosta yhteisöllisyytensä olemassaoloa, koska se on heille niin itsestäänselvä asia. Heille on itsestäänselvää, että jos he vaikka joutuvat sairaalaan tai jotain muuta, heillä on aina joko puoliso, sukulainen, ystävä tai naapuri, joka auttaa. Yhteisöllisyyden tarve korostuukin niillä ihmisillä, joilla ei ole apuun tulevaa puolisoa, sukulaisia, ystäviä tai naaapureita. 

Mutta onko kyse yhteisöllisyydestä vai ihmissuhteista? Jos on ihmissuhteita, avun saaminen onnistuu, jos ei, en jaksa uskoa sen muuttuvan pysyvästi mihinkään. Tosin se voisi auttaa, jos yksinäiset opettelisivat pyytämään apua. Jos ei tohdi, ei saa apua.

Sitten moni itse muita auttava on rasittava ja valittaa, ettei saa auttamiltaan ihmisiltä apua. Vaikka eihän se niin mene. Jos hminen tarvitsee apua, hänellä ei keskimäärin ole enää resursseja auttaa toisia. Muuten varmaan hoitaisi omat asiansa ilman apua. Sen luuleminen, että auttamlla toisia näiltä saisi apua on harhaa. Apua kannattaa pyytää niiltä, joilla on resursseja antaa sitä. Ja se ei näy ulospäin, kenellä on. Se selviää lähinnä kysymällä. Ja ei pidä provosoitua, jos jollain ei ole varaa auttaa. Itsekin kannattaa auttaa vain, jos se ei ole itseltä pois.

Ap

Minun maailmassa yhteisöllisyys perustuu vastavuoroisuuteen ja siihen, että katsotaan yhdessä samaan suuntaan. Kotiseudulla Savossa tässä on oltu parempia kuin muilla alueilla, missä olen asunut. Täällä rannikolla ihmiset olivat ennestään itsekkäitä ja nyt se on vielä pahempaa. Mikä minulle on itsestäänselvää, täällä katsotaan pitkään ja ihmetellään, hyvin pieniä asioita, esim. joku oven avaaminen naapurille, joka tulee kassien kanssa tai oman vuoron odottaminen ilman päälle tunkemista eri tilanteissa. En ole eläissäni tavannut ennen niin vihaisia ihmisiä, mitä täällä Pohjanmaalla. Puukkojunkkarit on totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen tunne. Tuntuu että tämä yhdessä kollektiivisesti koettu kriisi auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin ja kokemaan yhteenkuuluvuutta. Samassa veneessä ollaan. Ja nyt viimeistään eristyksessä huomaa ystävien ja läheisten metkityksen, kun heidän seuransa ei olekaan itsestäänselvyys. Tuntuu myös että on opittu arvostamaan pieniä juttuja paremmin - kävelyä lähimetsässä ja sinivuokkoja, puhelua isovanhemmille jne. Tuollaiset asiat tuntuvat nyt päivän kohokohdilta kun ylimääräinen on karsittu pois.

No, miten selität sitten vihamielisyyden ulkomailta palaavia tai mökille haluavia kohtaan? Mikä yhdessä kollektiivissti koettu kriisi? Kaikilta lähtee työpaikat alta, mitä hyvää siinä on? Osalla on töitä ja joutuvat pelkäämään siksi terveytensä takia ihan erilailla, mitä hyvää siinä on?

Ap

No tämä nyt oli vain oma kokemukseni, en väitä että kaikilla olisi niin. Ehkä lähipiirini koostuu suht empaattisista ihmisistä? Mutta tuo tämä monissa esiin hyviäkin puolia. Kun monien on oikeasti pakko hiljentyä omien ajatusten kanssa ja kiire vaihteeksi lakkaa niin uskon että se saa aikaan hyviäkin asioita. Ja pistää ehkä arvojärjestystä uuteen uskoon, muistuttaa mitkä asiat oikeasti ovat merkityksellisiä - perhe, ystävät, vapaus jne. En tarkoita että korona olisi positiivinen asia vaan että siitä voi seurata myös hyviä asioita kaiken ikävän keskellä.

Itsekin käyn yhä töissä, kuljen pyörällä ja julkisilla. En koe että pelkäisin jotenkin enemmän, ulkona paistaa aurinko ja kevät on täällä - keskityn mieluummin siihen. Jos korona tulee niin se tulee, perusterveenä minulla on ihan hyvät kortit eikä panikoiminen ainakaan auta. Stressi ja huoli heikentää tunnetusti immuunijärjestelmää. Keskitytään ennemmin niihin pieniin hyviin juttuihin.

Joo, mietin itsekin jo naapuriavun tai vastaavan tarjoamista, kunnes muistin miten kusista suhtautumista saan itse tältä upealta yhteisöltä niskaani. Naapurien kyyläämistä ja valitusta taloyhtiön asioista, vihaisia ja halveksuvia asenteita lapsettomuuttani, sinkkuuttani ja elämäntyyliäni kohtaan ja muuta pikkumaisuutta ja tyhmyyttä. Olen ehkä liikaa viettänyt netissä aikaa nähden kuinka ilkeitä ja kamalia ihmiset ovat kun ei tarvitse filtteröidä, niin eipä tee mieli huolehtia kuin omista ja läheisten asioista. Toivottavasti hyvät ihmiset on tunnistettu ja saavat apunsa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Siirryimme vapaaehtoisesti melkein eristykseen perheen riskiryhmäläisen (kuopus) takia eli kohta 3vk täynnä.

Tämähän on kuin olisi melkein vuorotteluvapaalla. Etätöihin meillä menee 7t/pv, yläkoululaisella ja lukiolaisella vähemmän. Ei pitkiä työ/koulumatkoja. Jaksetaan kokeilla erilaisten ruokien kokkailua ja leipomista. Ulkosauna lämmitettiin ennen kerta viikkoon, nyt melkein joka ilta. Aloimme yhdessä pyöräillä ja retkeillä. Kohta laitetaan asuntoauto vakuutukseen, ja valloitetaan viikonloppuisin uusia lähikohteita. Meidän vanhemmat suostuivat ottamaan kunnan ilmaisavun vastaan, eli heille tuodaan ruoka ja lääkkeet kotiin.

Kuulostaa ihanalta! Minä joudun paiskimaan töitä. Toki olen tavallaan kiitollinenkin siitä, ja on syytä olla. mutta jaksamista se ei ainakaan edistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisistä. Mutta eri puolilla Suomea on jo ryhdytty vapaaehtoistyönä auttamaan erityisesti ikäihmisiä, jotka eivät itse voi nyt mennä kauppaan ja muille asioille. 

Niin no jos sillä viitataan tuohon. Ainahan ihmiset silloin ovat valmiita auttamaan, jos se ei ole itseltä pois, tietenkin. Ja hyvä niin se onkin.

Ap

Mihin sä sitten viittasit yhteisöllisyydestä puhuessasi?

Ne uutiset, joita olen aiheesta lukenut olivat sitä mieltä, että korona parantaa ihmisten yhteisöllisyyttä senkin jälkeen, kun tauti on ohi. En ota kantaa, mihin yhteisöllisyyteen niissä jutuissa viitattiin. Siellä oli se sana, kopioin sen tähän sieltä.

Ehkä sillä viitattiin avuksi olemiseen. Minusta jokaisen olisi katsottava, että selviytyy itse, eikä tukeuduttava toisiin, siis normaalitilanteessa. Toki korona on poikkeus, eli tarvitaan apua eri lailla, kuin silloin, kun on itse turvallista käydä kaupassa. En vain laskisi inhimillisyyttä yhteisöllisyydeksi. Eli pidän sitä normaalina inhimillisyytenä, että toisia autetaan, jos voidaan ja jos sille avuntarpeelle on hyvä syy.

Ap

Okei. En ole lukenut kyseisiä uutisia. Se on tietysti selvää, ettei suomalaisista koronan jälkeenkään tule sellaisia kuin esim suomenruotsalaiset. Ja juuri tuon mainitsemasi ajattelutavan vuoksi eli että itse pitää pärjätä. Tämä yksinpärjäämisen kulttuuri ei suomalaisista lähde yhdellä koronalla. Mutta mä kyllä uskon, että suomalaisissa on ollut jo ennen koronaakin yhteisöllisyyttä kaipaavia yksilöitä ja tämä epidemia voi olla sysäys, jonka ansiosta he jatkavat yhteisöllisyyttä vielä epidemian jälkeenkin. Mä olen kuulunut yhteisöön syntymästäni lähtien, joten yhteisöllisyys on mulle aina ollut täysin normaalia. 

Mihin sitä yhteisöllisyyttä oikein kaivataan? Mitä kivaa on siinä, että oma toimiminen jaksaminen ja pärjääminen on muiden varassa? En vain tajua.

Ap

Yhteisöllisyyttä eli tukiverkostoja kaivataan aika moneenkin asiaan, jos on sellainen ihminen, joka yhteisöllisyyttä ylipäätäänkään kaipaa. Se tuo monille turvallisuudentunnetta kun tietää, ettei ole mahdollisten tulevien vaikeuksiensa keskellä yksin. Lisäksi on ihmisiä, jotka pitävät yhdessäolosta ja erilaisista perinteistä (esim monilla suomenruotsalaisilla jokavuotiset rapujuhlat tutulla porukalla). 

Minusta on eri asia saada apua vaikeuksien tullen, ei siinä ole kyse yhteisllisyydestä. Jos se on sitä, että madaltaa omaa vastuutaan ja varautumistaan huolehtia omista vastuistaan itse, kun ei ole mitään poikkeavaa menossa, katson sitä vastuuttomuudeksi ja muiden varaan ripustautumiseksi. Ja Ruotsin esimerkki ei tämän koronan kanssa ole kauhean kiva. Toki suomenruotsalaiset ovat suomalaisia, mutta kuitenkin.

Ap

Ymmärrän pointtisi. Olen seurannut palstaa jo vuosia ja hyvin usein täällä on ollut kirjoituksia ihmisiltä, joilla ei ole yhtään ketään, jolta voisivat pyytä apua vaikeuksissaan. Erityisesti he ovat kertoneet kaipaavansa yhteisöllisyyttä. On paljon ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes tiedosta yhteisöllisyytensä olemassaoloa, koska se on heille niin itsestäänselvä asia. Heille on itsestäänselvää, että jos he vaikka joutuvat sairaalaan tai jotain muuta, heillä on aina joko puoliso, sukulainen, ystävä tai naapuri, joka auttaa. Yhteisöllisyyden tarve korostuukin niillä ihmisillä, joilla ei ole apuun tulevaa puolisoa, sukulaisia, ystäviä tai naaapureita. 

Vierestä kommentoin, että mitkä tahansa kontaktit elämässä täytyy itse aktiivisesti rakentaa. Aika outoa esittää, että "kun ei vain ole niin ei ole", ihan kuin niiden tuki-ihmisten pitäisi pudota taivaasta vain suoraan syliin. Pelkkä yhteisöllisyys-sanan huutelu jonnekin vauvapalstalle ei ole mitään aktiivista oman ongelman ratkaisemista. Ei hyvät asiat tule ilmaiseksi lahjana.

Elämme niin minä, minä -yhteiskunnassa nykyään, etten usko mihinkään yhteisöllisyyteen.

Niin kuin USA:ssa sanotaan: "All man for himself!"