Miten voin ikinä riittää ihmisenä? :(

💟🌷💟

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään, vaikka olisi täysi nolla. Tuolla on pilvin pimein ihmisiä jotka ovat miinus miljoona (kaiken maailman hyväksikäyttäjät, murhaajat jne, jne...). Sen kun elelee elämäänsä, ja tarttuu tilaisuuteen, jos/kun sellainen tulee vastaan.

Joo, uskon ymmärtäväni, mitä ajat takaa. Alemmuuskompleksini synnyttää minussa narsistisia toiveita olla rakastetuin, paras, kaunein ja älykkäin kaikista. Siten tunnun fantasioivani siitä, ettei minua silloin kukaan hylkäisi.

Ap

Rakkauttahan ja hyväksyntää kaikki havittelee kaikella oheishömpötyksellä, aineellisella ja aineettomalla 😙💗

Vierailija kirjoitti:

Osaat kirjoittaa ainakin ihan sujuvasti. Kilpaile vain itsesi kanssa. Pyri olemaan joka päivä parempi kuin olit eilen. Aseta selkeitä tavoitteita ja pilko ne osiin. Tee joka päivä jotain mikä vie sinut lähemmäksi tavoitteitasi.

Ala kirjoittamaan vaikka blogia, josta on valitulle kohderyhmälle selkeää hyötyä. Kysy itseltäsi: kuka blogiani lukee ja miksi? Mitä hyötyä lukija jutuistani saa?

Mitkä tavoitteet olisivat realistisia? Haluaisin olla superälykäs, niin kaunis, suosittu, sosiaalisesti taitava, menestynyt opiskelussa ja töissä... Niin utopistiset ovat toiveeni, että en voi saavuttaa niitä. Ankara ihanneminäni katsoo ylhäältäpäin minua ja tuomitsee olemaan aina huono ideaaliin verrattuna. En tiedä, uskallanko ikinä luopua noista ideaaleista, sillä silloin joutuisin elämään riittämättömyyteni kanssa. Oikeasti, näin kypsymätön psyykeni on! Käytän defensseinä jonkinlaista täydellisyysfantasiointia. :( 

Blogia olen kirjoittanut aikoinaan. Siitä, kuten monesta muustakin asiasta, on kiinnostus lopahtanut masennuksen vuoksi. En koe, että ketään kiinnostaisi itseni ympärillä pyörivät tekstit - silti kirjoitan nyt täälläkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakkauttahan ja hyväksyntää kaikki havittelee kaikella oheishömpötyksellä, aineellisella ja aineettomalla 😙💗

Olen samaa mieltä kanssasi. Minua korventaa, ettei siitä hyväksynnästä voi koskaan olla täydellisen varma. En voi levätä ihmissuhteissani.

Ap

Voi sua. Itsekin elelen melkolailla kurjasti omissa sfääreissäni pääkoppani sisällä. Ilman sitä ja päihteitä sekä tietokonetta olisin tehnyt varmasti jo itsemurhan. En vaa uskalla enää heittäytyä elämänvirtaan niin sanotusti. Näin on turvallisempaa vaikka en voikaan hyvin. Meitä on varmasti melko paljonkin. En tiedä mikä auttaisi. Aina sanotaan että ole sellainen kuin olet mutta mitä jos ei riitä sellaisenaan. Mutta hyvää yötä kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi sua. Itsekin elelen melkolailla kurjasti omissa sfääreissäni pääkoppani sisällä. Ilman sitä ja päihteitä sekä tietokonetta olisin tehnyt varmasti jo itsemurhan. En vaa uskalla enää heittäytyä elämänvirtaan niin sanotusti. Näin on turvallisempaa vaikka en voikaan hyvin. Meitä on varmasti melko paljonkin. En tiedä mikä auttaisi. Aina sanotaan että ole sellainen kuin olet mutta mitä jos ei riitä sellaisenaan. Mutta hyvää yötä kumminkin.

😴✨

Vierailija kirjoitti:

Voi sua. Itsekin elelen melkolailla kurjasti omissa sfääreissäni pääkoppani sisällä. Ilman sitä ja päihteitä sekä tietokonetta olisin tehnyt varmasti jo itsemurhan. En vaa uskalla enää heittäytyä elämänvirtaan niin sanotusti. Näin on turvallisempaa vaikka en voikaan hyvin. Meitä on varmasti melko paljonkin. En tiedä mikä auttaisi. Aina sanotaan että ole sellainen kuin olet mutta mitä jos ei riitä sellaisenaan. Mutta hyvää yötä kumminkin.

Ei kuulosta helpolta sinullakaan. :( Toivon sulle kaikkea hyvää, voimia ja jaksamista. Hyvää yötä sullekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet työkyvytön, joten siis 70% ihmisistä näyttäisi menevän sinua paremmin.

Ne huolet voit siis ainakin heittää.  Häviät vertailun siinä jo alkuunsa.

Zinc

He suorittavat "kuten kuuluu". Miksi kuvittelet että juuri tämä sinun määritelmä on oikea.

Kuka luulet olevasi. Sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä muita.

En minä määritellyt, vaan ap teki määritelmän itse, joka oli älytön.

Hän pelkäsi, että joku muu olisi häntä parempi. Asetelma on siis ap:lla vinksallaan jo itsellään. 

Zinc

Järjellä tiedostan, että saatat olla oikeassa tuon asetelman vinksallaan olemisen suhteen, mutta en uskalla luottaa siihen arvioon, sillä maailma ja ihmisyhteisö antavat niin paljon signaaleja siitä, että täällä kilpaillaan asemasta, statuksesta, parhaista kumppaneista, parhaista työpaikoista jne, eikä minulla riitä rahkeet siihen kilpailuun.

Ap

Suurimmalla osalla ihmisiä tällä pallolla ei ole mitään jakoa mihinkään noista kilpailuista, suurin osa taistelee pysyäkseen hengissä eikä jaksa edes ajatella tuollaisia ja miettiä että moniko ihminen on parempi kuin minä. Aina on joku joka on parempi ja aina on joku joka on huonompi.

Anna mä arvaan sul on silti mies?

Riittämättömyyden tunne on monen vaiva. Joku vihjasi ettei kehitysmaissa ehditä ajatella moisia, mutta siellä vasta moinen narsismi kukkiikin ja on normaalia! Siellä niitä yksilön/suvun/yhteisön/jne suuria luuloja pidetään yllä oikein kulttuurisina normeina, kuten esim kunniakulttuureissa, joissa ihmisen arvo on keskimäärin sama kuin jollain omaa egoaan väkivalloin pieniltäkin tölväisyiltä puolustavalla narsistilla.

Olisiko niin, että teistä ei ihmisenä ole koskaan välitetty, joten olette "ostaneet arvoa" opiskeluilla jne suoritteilla. Ette ole koskaan olleet niitä äidin tai isän tai isovanhempien mussukoita, poikia tai tyttöjä. Koulussakin olette sulautuneet tapettiin, jolloin on hädin tuskin huomattu oletteko koulussa vai ette.

Elokuva:

Dancing in the dark.

Käsikirjoitus ja ohjaus:

Lars von Trier.

Tässä elokuvassa jos missä riittää outoutta ja mielen kompensointikeinoja. Elokuva on oudoin ja karuin koskaan katsomani.

Vierailija kirjoitti:

Elokuva:

Dancing in the dark.

Käsikirjoitus ja ohjaus:

Lars von Trier.

Tässä elokuvassa jos missä riittää outoutta ja mielen kompensointikeinoja. Elokuva on oudoin ja karuin koskaan katsomani.

*Dancer in the Dark.

Narsistit lähipiirissä ja manipulointi sekä henkinen väkivalta? Tietyt ihmistyypit tarvitsevat lytättäviä loistaakseen kirkkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet työkyvytön, joten siis 70% ihmisistä näyttäisi menevän sinua paremmin.

Ne huolet voit siis ainakin heittää.  Häviät vertailun siinä jo alkuunsa.

Zinc

He suorittavat "kuten kuuluu". Miksi kuvittelet että juuri tämä sinun määritelmä on oikea.

Kuka luulet olevasi. Sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä muita.

En minä määritellyt, vaan ap teki määritelmän itse, joka oli älytön.

Hän pelkäsi, että joku muu olisi häntä parempi. Asetelma on siis ap:lla vinksallaan jo itsellään. 

Zinc

Järjellä tiedostan, että saatat olla oikeassa tuon asetelman vinksallaan olemisen suhteen, mutta en uskalla luottaa siihen arvioon, sillä maailma ja ihmisyhteisö antavat niin paljon signaaleja siitä, että täällä kilpaillaan asemasta, statuksesta, parhaista kumppaneista, parhaista työpaikoista jne, eikä minulla riitä rahkeet siihen kilpailuun.

Ap

Suurimmalla osalla ihmisiä tällä pallolla ei ole mitään jakoa mihinkään noista kilpailuista, suurin osa taistelee pysyäkseen hengissä eikä jaksa edes ajatella tuollaisia ja miettiä että moniko ihminen on parempi kuin minä. Aina on joku joka on parempi ja aina on joku joka on huonompi.

Riippuu siitä onko itsetunto terveellä pohjalla ja kokemuksista, että uskaltaako luottaa kelpaavuuteensa. Onko turvaverkkoa.

Ap, sinä sentään saat empatiaa. Olen muutaman vuoden ajan yrittänyt kirjoittaa ajatuksiani tänne ja muuallekin. Kirjoittaa kokemastani syyttämättä ketään ja niin, että en kuulostaisi vain valittavalta ääliöltä. Silti sain vain haukkuja. Kukaan ei ole sanonut, että riitän. Sen sijaan on usein tullut päin näköä, että olen raivostuttava ja minun pitöisi vain yrittää paremmin ja olla erilainen.

Olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä. Masennus, ahdistuneisuushäiriö, estynyt persoonallisuus. Koulut jääneet kesken. Unelmat kadonneet ajan virtaan, jos niin kauniisti sen saa ilmaista. Ajan saatossa olen oppinut näkemään paremmin omat virheeni, ja myös ne hetket kun en ollut syyllinen mitenkään ja silti kannoin muidenkin synnit. Ajan kanssa olen oppinut, että ketään ei kiinnosta.

Ja omasta työkyvyttömyydestään ei ikinä kannata olla avoin! Minä yritin, mutta se kääntyi minua vastaan. Tunnustuksen jälkeen en ollut enää mitään muuta kuin työkyvytön ja hullu ja siksi epäluotettava ihminen. Ei meille ole sijaa tässä maailmassa. Ei kukaan oikeasti rakasta, etkä oikeasti riitä. Ne on pelkkää sanahelinää, ihmisten omaa sädekehän kiillotusta. Oikeasti et kuulu joukkoon.

Up

Kukaan ei ole onnistunut yhtä hyvin kirjoittamaan tuntemuksiani, kun sä Ap onnistuit. Mulla aika sama tilanne kuin sulla, mutta mulla ei ole persoonallisuushäiriötä. Pitkässä terapiassa käynyr. En ole koskaan ollut hyvä missään ja aina muut menneet edelle. En ole tärkeä kenellekään, en edes itselleni. En enää nuku, koska herään parin tunnein välein puristavaa kauhuun siitä miten turha olen. En osaa auttaa, mutta meitä on täällä muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvosi ei ole kiinni siitä, kuinka tuottava yksilö olet. Ei ole, ei, ei, ei. Olet aidosti arvokas juuri prikulleen sellaisena joka olet, jokaisen puutteeksi kanssa. Olet tullut tähän maailmaan täyttämään juuri itsesi kokoisen aukon. Jotkut palapelien reunapalat ovat todella oudon mallisia mutta jos tämä outo pala puuttuisi, palapeli olisi rikkinäinen. Sinua tarvitaan.

Kirjoituksesi herätti minussa sanomattoman paljon empatiaa ja hellyyttä. Aistin sanoistasi, että olet itsekin empaattinen, herkkä, syvästi ajatteleva ja herkkä ihminen. On suuri vääryys, että kaltaisesi ihmiset vähättelevät suotta itseään ja korskeat ja kopeat, itserakkaat kiipijät (sinua paljon arvottomilla ominaisuuksilla varustetut) taas paistattelevat omassa itseihailussaan. Muista silti, että kaltaisillesi herkille, aroille ihmisille juuri sinun kaltaisesi luonne on se kotoisin ja turvallisin ystävä, kanssasielu. Meitä on muitakin, pidetään itsestämme ja toisistamme huolta, jookos?

Olipas ihana kommentti, kiitos siitä. Itkisin varmaan, jos kykenisin liikuttumaan, mutta masennuslääkkeet ovat turruttaneet sen kyvyn pois.

Minun on vain vaikea uskoa, että olisin pala mitään palapeliä, koska minulla on aika materialistinen maailmankuva. En usko Jumalaan, kohtaloon tai elämän suureen tarkoitukseen. Siksi(kin) näiden olojen kanssa on vaikea painia.

En tiedä, olenko empaattinen, mutta herkkä ainakin. Olen löytänyt itsestäni hyvin varjoisia ja negatiivisia tunteita ja ajatuksia, ilkeitä toiveita kanssaihmisiä kohtaan. Jotakin pahaa minussa asustaa.

Kaikissa ihmisissä on hyvät ja huonot puolet, eikä sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä ikävistä ajatuksista. Sellaiset ovat aivan normaaleja, ja voivat korostua varsinkin jos on masentunut ja on tyytymättömyyttä itseään kohtaan. Kateellisuuden tunteet toisten onnesta ovat itsellenikin tuttuja, mutta kun oppii tunnistamaan, mistä omat pahat olot kumpuavat, voi tunnetiloja oppia sietämään ja säätelemään.

Älä luovuta, kirjoitat hyvin ja olet vielä nuori. On hyvä, että tiedostat epävarmuutesi, silloin sinulla on mahdollisuus kehittyä ihmisenä. Itse olen myös saanut epävakaan diagnoosin, samoin keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön. Minulla on traumatausta lapsuudesta, joka varmaan noiden em. diagnoosien juurisyy. Olen kolmekymppinen ja huomaan, että ikä on lievittänyt oireita. Vuosien mittainen itsetutkiskelu, terapiat ja sinnikkyys ovat vieneet eteenpäin. Lääkkeet jätin kokonaan kolmisen vuotta sitten, koska ne eivät auttaneet.

Päätin vuosi sitten tuntiessani oloni tyytymättömäksi osa-aikaisissa töissä, jotka eivät vieneet mihinkään, että on aika tehdä asialle jotain. Hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan työllistävää, arvoilleni sopivaa alaa.

Välillä vajoan edelleen masennukseen ja tunnen itseni rumimmaksi ja paskimmaksi ihmiseksi maailmassa. Varsinkin yksin ollessa, kun on aikaa ajatella liikaa menneisyyttä. Mutta se on vain huonon olon aiheuttamaa harhaa. Älä luovuta koskaan, etsi vahvuutesi!