Hoitoala ja korona

Onko kenelläkään muulla hoitoalalla työskentelevällä vihainen olo? Tämä epidemia tuotiin Suomeen piittäämättä yhdestäkään varoitusmerkistä matkan varrella. Reagointiaikaa oli vähintään kuukausi, jonka aikana ei saatu mitään muuta aikaiseksi kuin tapahtumien seuraamista. Matkustamisen rajoituksia ei tehty, suojavälineitä ei tilattu, testauskapasiteettia ei nostettu.

Nyt kun tuuletin on jo hyvän aikaa levittänyt sontaa, annetaan meille hoitoalan tekijöille yllättäen jokin tekaistu sankarin kruunu ja odotetaan, että ihan vain kutsumuksen voimalla hoidetaan puoli Suomea vailla suojavarusteita. Tosiasiassa mitään sankarin roolia ei ole tarjolla, vaan meidät lailla pakotetaan tämä "velvollisuus" täyttämään. Sankarin rooli kuuluu ottaa itse, siihen ei ketään voi määrätä.

Tuntuu, että minua on koko työurani ajan poljettu alas, vähennetty etuja, tehostettu, ajettu loppuun. Haukuttu kulueräksi. Ja nyt, kun on tosi kyseessä, tuntuu, että henkenikin (ja pahimmassa tapauksessa perheeni henki) uhrataan vailla harkintaa ja ilman mitään korvausta. Olo on kuin kanveesiin heitetyllä pyyhkeellä, jonka loppusijoitus on roskakorissa.