Oliko 1980-luku paratiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.

90-luvun alkupuoli oli vielä hyvää ja vaurasta aikaa Suomessa. Sitten Viinanen, Aho ja Kullberg saivat jatkuvilla 'lama tulee'-puheillaan aikaan oikein veret seisauttavan laman ja devalaatiolla suomalaisten ostovoimasta leikkautui 50%. (Saksan markan pitkäaikainen kurssi oli ollut noin 1 DEM = 2 FIM, mutta devalvaation jälkeen markka sidottiin EMUun kurssila 1 DEM = 3 FIM)

Ja ei, syynä ei ollut valtion kovat vastuut ja se että maa olisi elänyt velaksi. Päinvastoin Ahon hallituksen aloittaessa valtionvelkamme oli lähes nollilla, alle 10 miljardia.

Tämä on nyt sitä vaihtoehtoista totuutta osatotuuksilla kuorrutettuna taas.

Vierailija kirjoitti:

Vau, mutta -50, -60, -70 luvut ne olivatkin ne parhaat. Sodan jälkeistä Suomea rakennettiin kybällä. Töitä riitte kaikille ja ihmiset oli luonnollisia ja mukavia. Tuli nuoriso musiikki ja muoti. Interrailattiin ja liftailtiin ympäri Eurooppaa. Voi jee niitä aikoja, kumpa tietäisitte.

Tuo oli köyhää aikaa ja Suomi oli yksi maailman köyhimmistä kehitysmaista. En todellakaan kaipaa noita aikoja enkä toivo niitä edes pahimmalle vihamiehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ehdottomasti! Vaginat olivat keskimäärin 8,4% kireämpiä 80-luvulla.

Ja naisilla oli karvat.

Tämä on kyllä pitkä miinus! Karvaton pieni pimppa on kiihottava.

80-luvulla miehet tykkäsi naisista.

Ja naiset tykkäsi selkeästi miehistä. Se oli kaikenkaikkiaan normaalia aikaa.

Nyt on elämä yhtä hullutusta näiden muzujen, kummien puolisukupuolien ja muiden sateenkaarilaisten loukkaantujien kanssa.

Juu. Homoja ei ollut lainkaan.

*Köh!

Taisi Suomessa olla 2 homoa eli Monsieur Mosse ja Tom of Finland, mutta muut olivat vielä kiltisti kaapissa, vaikka sitä ei pidetty enää Lääkintöhallituksen mukaisessa tautiluokituksessa vuoden 1981 jälkeen.

Orwellin "Vuonna 1984"-kirja tuntui vielä 80-luvulla silkalta pahalta unelta ja utopialta. 

Nyt se vahvasti alkaa tuntumaan yleiseltä agendalta ja halliituksen toimintamanuaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto sitä rahan määrää ja mitä sillä sai! Se oli kivaa kun lähti ulkomaille niin oikeasti tuntui että niissä maissa on erilaista ja omat erituispiirteet. Nyt se on samanlaista ihan joka paikassa. Samat vaatteet, musiikki, ruoka, kaikki! Eletään muka individualismin aikaa mutta massakulttuuria tämä on enemmän. Siinäkin oli hyvät puolensa ettei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kaikki oli jotenkin auki ja uutta. Kaikilla oli töitä. Huonojakin puolia oli esim luonnon tuhoaminen mielipuolisesti. Nykyään siitä edes varovasti puhutaan.

Se miksi sillä rahalla sai ulkomailla niin paljon johtuin yksinkertaisesti siitä, että muualla oli vielä Suomeakin köyhempää.

Ja suurin osa suomalaisista ei muuten todellakaan matkustellut mihinkään Ruotsia kauemmaksi.

Tämä pitää paikkansa. 80-luvun puolivälissä suurin osa luokkakavereistani eivät ikinä olleet olleet lentokoneessa. Ulkomaan matkailu taisi yleistyä isommin kansan keskuudessa vasta 90-luvun laman jälkeen.

Höpöhöpöä taas. Ulkomailla käytiin hyvin yleisesti, muttei aina lentokoneella. Interreilauksen kulta-aikaa oli se.

Ihan höpöä. Kaupungin lähiössä 80-luvulla asuessamme ainoastaan naapurin myyntiyrittäjäperhe matkusti etelän lämpöön 80-luvulla. Muille suurin ulkomaan matka oli Ruotsin laiva. Viroonkaan ei menty koska rSsät.

Ja me asuimme kohtuullisen "äveriäällä" -alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.

90-luvun alkupuoli oli vielä hyvää ja vaurasta aikaa Suomessa. Sitten Viinanen, Aho ja Kullberg saivat jatkuvilla 'lama tulee'-puheillaan aikaan oikein veret seisauttavan laman ja devalaatiolla suomalaisten ostovoimasta leikkautui 50%. (Saksan markan pitkäaikainen kurssi oli ollut noin 1 DEM = 2 FIM, mutta devalvaation jälkeen markka sidottiin EMUun kurssila 1 DEM = 3 FIM)

Ja ei, syynä ei ollut valtion kovat vastuut ja se että maa olisi elänyt velaksi. Päinvastoin Ahon hallituksen aloittaessa valtionvelkamme oli lähes nollilla, alle 10 miljardia.

Tämä on nyt sitä vaihtoehtoista totuutta osatotuuksilla kuorrutettuna taas.

Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Muistan omista kokemuksistani että lama alkoi näkyä tavallisen ihmisen elämässä vuosien 1994-1995 tienoilla. Varmaan jotkut yrittäjät kärsivät valuuttalainoistaan ja Viinasen devalvaatiosta jo aikaisemmin. Valtionvelan voit tarkistaa tilastoista.

Olihan kouluissa vietnamista tulleita "venepakolaisia", tosin muutama vain. Paratiisi my ass - jos vanhemmat ja naapurusto juo ja teinijätkät kännipäissään uhkailee pikkutyttöjä niin se on kaukana paratiisista. Jokunen rauhallinen, kaunis muisto on kyllä, esimerkiksi että minulla oli sininen pulkka ja rakastin lähiömme pulkkamäkeä. Jupeilla ja muilla rikkailla oli rahaa, meillä ei.

No ei se nykyajan näkökulmasta ihan paratiisikaan ollut, mutta olihan silloin moni asia hyvin. 80-luku oli "erilainen". Harvalla nuorella oli ensimmäisessä omassa kämpässä kotipuhelinta, sitä ei pidetty niin tarpeellisena silloin. Jos halusit soittaa, niin puhelinkoppa oli kilometrin päässä pimeässä pakkasessa, mutta sitä ennen täytyi rikkoa kymppi markoiksi kioskilla, joka oli taas kilometri toiseen suuntaan. Sellaista se oli. Reipas ja maanläheinen meininki.

Mikään ei onnistunut klikkailemalla kotisohvalta, vaan asioiden hoitamiseksi täytyi oikeasti nostaa peppu penkistä. Edes puhelinnumero oli vain harvalla nuorella luettelossa, eli sun täytyi ensin saada numerot minne soitit sieltä pellonlaidan kopista, niin joltain paperilapulla face to face. Olettaen siis, että sillä toisella oli puhelinnumero, Yleensä ei ollut, eli kirje oli ainoa mahdollinen tapa ottaa yhteyttä tai käydä oven takana. Oli se eri Suomi. Ihan arjen asioiden hoitaminen ja kontaktit toisiin ihmisiin täyttivät päivää.

Jopo ja osoite paperilapulla. Niin sitä otettiin yhteyttä. Nykyaika on kuin tieteiselokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa oli jokaisella kottikärrykaupalla jos vertaa nykyiseen elintasoon. Pankin mainoksessakin sitä siirrettiin kuluttajalle juurikin sillä kottikärryllä.

Kai tajuat, että tuokin pankin mainos kannusti tavallisia persaukisia palkansaajia ja pienyrittäjiä ylivelkaantumaan. Pankkien moraaliton sikailu 80-luvun loppupuoliskolla ajoi ison määrän suomalaisia yrityksiä ja ihmisiä vararikkoon ja velkavankeuteen 90-luvun alun laman aikana. Tosin monet pankit itsekin kärsivät, kaatuivat ja pakkofuusioituivat.

Vierailija kirjoitti:

No ei se nykyajan näkökulmasta ihan paratiisikaan ollut, mutta olihan silloin moni asia hyvin. 80-luku oli "erilainen". Harvalla nuorella oli ensimmäisessä omassa kämpässä kotipuhelinta, sitä ei pidetty niin tarpeellisena silloin. Jos halusit soittaa, niin puhelinkoppa oli kilometrin päässä pimeässä pakkasessa, mutta sitä ennen täytyi rikkoa kymppi markoiksi kioskilla, joka oli taas kilometri toiseen suuntaan. Sellaista se oli. Reipas ja maanläheinen meininki.

Mikään ei onnistunut klikkailemalla kotisohvalta, vaan asioiden hoitamiseksi täytyi oikeasti nostaa peppu penkistä. Edes puhelinnumero oli vain harvalla nuorella luettelossa, eli sun täytyi ensin saada numerot minne soitit sieltä pellonlaidan kopista, niin joltain paperilapulla face to face. Olettaen siis, että sillä toisella oli puhelinnumero, Yleensä ei ollut, eli kirje oli ainoa mahdollinen tapa ottaa yhteyttä tai käydä oven takana. Oli se eri Suomi. Ihan arjen asioiden hoitaminen ja kontaktit toisiin ihmisiin täyttivät päivää.

Jopo ja osoite paperilapulla. Niin sitä otettiin yhteyttä. Nykyaika on kuin tieteiselokuvaa.

Kun muutin opiskelemaan 3 hengen soluhuoneistoon, minulla oli siinä omassa huoneessa stereot (vinyylilevysoitin, vahvistin ja kaksi kauitinta) ja väritelevisio, josta onneksi näkyi kaapelikanavat. Ei opiskelukavereihin pidetty yhteyttä lankapuhelimella vaan meillä oli yleensä sanaton sopimus että tapasimme tiettyyn aikaan päivässä tietyssä yliopiston kuppilassa ja kirjastossa. ,

Siellä sitten sovimme jos oli tarkoitus kokoontua vaikkapa pelaamaan korttia jonkun kaverin luokse. Saatoimme sopia pitkällisten neuvottelujen jälkeen esimerkiksi tiistai-iltapäivänä että kokoonnumme tietyn kaverin luona keskiviikkoiltana klo 18:00. Ne olivat kasvotusten tehtyjä suusanallisia sopimuksia.

Tuosta 1980-luvun ruokavaliosta muistan sen että oli tavallisempaa ostaa kokonainen pakastebroileri ja   maustaa se itse, sillä valmiiksi marinoidut broilerin koipireidet tulivat kauppoihin vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan se 80-luvun loppua vai 90-luvun alkua, mutta kuitenkin jossain vaiheessa oli isot koululaisetkin kulki talvella aina toppahaalareissa, mikä näyttää kuvista katsottuna aika liikuttavalta!

Olen vm 1975 ja kävin ala-astetta 80-luvulla. Meillä oli koulussa 6. luokkalaisilla toppahaalarit, niin minullakin ja asuttiin Tampereella eikä missään korvessa. Jalassa meillä oli talvisin Be Free- merkkiset toppakengät. Ei ollut palaat nilkat ongelmana!

Lisäksi mulla, kuten monella luokkaverillanikin, oli 6. luokalla toppahatut. Sellaiset Fredrikssonin nyörilliset hatut, kuten tämän linkin takaa näkyy. Eli pieni lippa ja rusetti kaulan alle. Nykyään ei taida ekaluokkalaisetkaan pukeutua tällaisiin vaatteisiin, ehkä max 4- vuotiaalle saa toppahatun ja toppahaalarin päälle.

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn%3AANd9GcQLg5dOichWUPEZs…

80-luku oli sellainen, ”Kun Suomi Putos Puusta, vuosikymmen. Tottakai jotkut ihmiset muistavat menneisyyden asioita jotenkin parempana, mutta se on aikamoista huijausta ja itsepetosta. Totuuson kuitenkin aina se, että tämä hetki on aina parempi, kuin eilinen tai huominen sillä se on hetki jota elämme, muu on täyttä harhaa.

Normaali ihminen riitti ja ei ollut ongelmaa saada tyttö/poikaystävää. Katselin Dingo -dokumentteja ja tosiaan siltä tytöt näytti. Ehkä ripsiväriä ja permis. Olit ok Anttilan ja Seppälän vaatteissa. Joillakin harvoilla oli merkkivaatteita.

Yhteisöllisyys. Yksinäisyyttä ja syrjääntymistä ei ollut, kuten nykyään. Ihmiset olivat välittömämpiä ja sai kavereita. Nyt et saa mitään, koska sinun tulee näyttää ainakin superpärjäävältä somessa. Ja hekin ovat vain somekavereita.

Nuortenlehdet ❤ kirjekaverit. Oltiin vahvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa, ulkona, kylässä. Luettiin paljon. Ylipainoa oli vähän.

Musiikki oli jotenkin parempaa, ei mitään viikon listahitti -meininkiä.

Tuloerot olivat kapeammat, nykyajan köyhillä lapsilla on raskaampaa kuin silloin.

Tv -viihteeseen satsattiin eikä se ollut sitä, että rahdattiin joukko parikymppisiä juomaan ja nusuttamaan.

Ihmiset eivät olleet samalla tavalla tyytymättömiä, tympeitä, vertailevia ja tyhjyydentunteesta kärsiviä, kuten nykyään.

Kiusaaminen oli ihan ok ja siihen ei puututtu. Mutta en allekirjoita, että nykyään olisi paremmin. Nuorilla saattaa nykyisin olla jopa pahempi olo mm nettikiusaamisen vuoksi. Nykyisin muutenkin on kovemmat arvot ja empatiaa vähän.

Tv -viihteessä oli normaalia nauraa mm ne e ke reille.

Oltiin avoimen sovinistisia. miesopettajat vihjailivat tytöille ja vähättelivät. Oltiin luokkaretkellä rikkaan luokkaverin kesämökillä ja miesopemme juoksi munasillaan järveen. Oli ihan ok.

Oli normaalia huudella nuorille tytöille tai jäädä autolla kulkemaan viereen ja houkutella kyytiin. Kaikkialla kähmittiin ja vihjailtiin naisille. Pornokalenteri oli ihan normaali sisustustuote kaikilla työpaikoilla. Tupakanpolttelu oli myös ihan ok vaikka töissä.

Kylmä sota oli kauhu ja pelkäsin öisin yksinäni ydinsotaa. AIDSin tuleminen oli kauhun paikka. Tietoa oli niin vähän, että HIV -potilaisiin suhtauduttiin kuin spitaalisiin. Aids -Timpan ja hänen homokaverinsa haastatteluja oli Seurassa ja Nykypostissa.

Kaikilla ihmisillä oli työtä eikä mitään pätkätyö -termiä edes tunnettu. Myös heikkolahjaiset ja mt -ongelmaiset olivat jossain, kun ns suorittavaa työtä oli paljon.

Postikonttoreita oli joka kaupunginosassa ja virkailijat istuksivat niissä vailla suurempaa kiirettä. Pankeissa sama. Iso pankkisali täynnä naisia ja pääsit heti asioimaan.

Isoja hypermarketteja ei ollut ja pieniä ruokakauppoja oli kaikkialla. Näissä oli jopa palvelutiski. Valikoimat eivät olleet suuret, mutta eipä kukaan tietänyt paremmasta.

Lapset juoksivat päivät ulkona ja olen vahvasti sitä mieltä, että näillä lapsilla oli oikea lapsuus.

Kerrostaloissa oli talonmiespariskunta. Talonmies piti jöötä myös lapsille, muutenkin kuka tahansa saattoi ojentaa muiden muksuja eikä kukaan pahoittanut siitä mieltään.

Mutta ruumillinen kuritus oli voimissaan.

Perheet kokoontuivat yhdessä katsomaan viihdeohjelmaa. Sauna, lasi limua ja jäätelöviipale olivat luksusta. Mutta hieno hetki. Syntymäpäivillä oli kermakakkua ja se riitti.

Alakouluikäisetkin olivat lapsenvahtina ja oli ihan normaalia laittaa kauppojen ilmoitustaululle lappu, että kokenut 11 v etsii lastenhoitotyötä.

Lehtiä tilattiin ja ostettiin paljon. Tupladekkimankka oli iso hankinta! Listamusiikkia nauhoitettiin itse radiosta.

Kaupungilla oltiin viikonloppuisin. Pojat ajelivat Madzoilla, Nissaneilla, Datsuneilla ja Corolloilla.

Oli normaalia hakea nuorille viinaa Alkosta.

Kosmetiikkamerkkejä oli muutama. Sininen ripsiväri oli muotia.

Fritsut kaulassa olivat muotia. Limudiscoja, nuorisotaloja ja vapaa-ajanviettopaikkoja oli kaikkialla.

Liftaaminen oli normaalia. Kukaan ei pelännyt vaikka niitä ikäviäkin juttuja tapahtui. Kukaan ei muuten uskaltaisi nykyisin ottaa liftaria kyytiin!

Minulle se oli paratiisi. Elin ikävuodet 10-20.

Terveyskeskus oli oikeasti ilmainen, perheemme sai kodinhoitajan kun 5. lapsi syntyi, tyttö/poikakerhoja.

Pyöräiltiin ilman kypärää, uitiin joka paikassa, pelattiin 10 tikkua laudalla ja vilkkistä.

Opeteltiin kaunoa jota ei tarvittu missään.

Olen ollut lapsenlikkana aina nuoremmille, se oli selviö kaikille tytöille kun ikää tuli tarpeeksi. 14v olen käynyt kesätöissä ja jatko-opinnot aloitin vasta lamassa kun töitä ei ollut eli pkn jälkeen menin töihin metallifirmaan joka lopetettiin.

Pastellisävyt, Duran Duran ja Forum.

Voi niitä aikoja! Näin se maailma muuttuu Eskoseni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!

Pikku sihteerikkö oli tosikko jos suuttui kun johtajasetä kävi vähän pyllylle läpsimässä! Me too - sta ei oltu kuultukaan!

Opintotuki oli lainapainotteinen, valtionvelka tosin lähes olematon. Oli vuoden tapaus jos kirkonkylällä nähtiin n. ekeri kulkevan, perheellä oli vain yksi auto, joillakin vain Lada, jolla huristeltiin kesällä sukulaisiin! ABC-llä ei pysähdytty syömään, vaan omat eväät oli mukana, räpsyripsistä ja hiuspidennyksistä ei ollut kukaan kuullutkaan, karkkipussit olivat max. 100 g ja herkkuja oli muutenkin vähemmän tarjolla.

ABC-ravintolaita ei muuten ollut olemassa 1980-luvulla. Sitä vastoin silloin oli vielä 4 isoa tukkuliikettä eli SOK, Kesko, Tuko ja E-liike.  Esimerkiksi Anttila-tavaratalot kuuluivat Tukolle, joka myi ne Keskolle vuonna 1996.

Pitsa tai hampurilaisateria tuntui luksukselta. Lapset söivät koulun jälkeen voileipää ja viikkorahan eteen piti tehdä kotitöitä.

Risteilyt ja risteilyalukset olivat silloin hienoja paikkoja eivätkä räkäkänniläisillä ryyditettyjä norovirus -mestoja. Katsokaa vaikka Jaakko Kolmonen Ruotsinlaivalta. Ruoka tehtiin pieteetillä ja ylpeydellä.

Vähävaraisille oli kesäleirejä. Eikä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Ennen 90 -luvun lamaa terveyskeskus oli kävijöilleen täysin ilmainen. Sinne vain marssittiin, jos tarve oli. Toki terveyskeskus oli melko tuore asia.

Kaikki söivät kouluruuan.

Terrorismia oli paljon enemmän kuin nykyään.

olin lapsi 80-luvulla. kuten täällä jo mainittiin, kaikilla oli töitä.

nykyään koneet tekevät työt tai kiinalaiset.

Asuin kaupungissa, mutta vanhemmat olivat maalta.

isäni ja äitinit olivat johtotasontehtävissä. Hyvin palkattuja. Olin ns. rikkaan perheen kakara.

parhaita kavereitani oli postinkantajan poika sekä alkoholisoituneen "katunaisen" tytär.

Ei ollut yhteiskuntaluokkia. koulussa tai muuallakaan ei ihmisiä jaettu varallisuuden mukaan. Ei ollut sellaisia luksustuotteita, joihin vain rikkailla kakaroilla oli varaa.

ehkä suurin juopa oli maalaiset vs. kaupunkilaiset. maalaiset pitivät kaupunkilaisia jotenkin "hienompina". Maalla saattoi myös törmätä varallisuus- ja puoluepoliittisiin asetelmiin.

Ehkä se, että kaikille halukkaille oli töitä ja ketään ei ns. nöyryytetty työttömyyskursseilla tai leimattu, oli suurin ero nykyaikaan.

muistan, että koulussamme oli tiettyjä villejä AD/HD-tapauksia, mutta heidät nyt vain hyväksyttiin sellaisina, sekä oppilaat että opettajat . Opettaja saattoi pistää heidät jäähylle mutta ei heitä mitenkään syrjitty tai paapottu. Jotenkin paremmin hyväksyttiin erilaisuus.

Opettajat kohtelivat oppilaita kuin "koiria". Eli kaikkien piti käyttäytyä "hyvin", vaikka oli millainen luonnehäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Pitsa tai hampurilaisateria tuntui luksukselta. Lapset söivät koulun jälkeen voileipää ja viikkorahan eteen piti tehdä kotitöitä.

Risteilyt ja risteilyalukset olivat silloin hienoja paikkoja eivätkä räkäkänniläisillä ryyditettyjä norovirus -mestoja. Katsokaa vaikka Jaakko Kolmonen Ruotsinlaivalta. Ruoka tehtiin pieteetillä ja ylpeydellä.

Vähävaraisille oli kesäleirejä. Eikä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Ennen 90 -luvun lamaa terveyskeskus oli kävijöilleen täysin ilmainen. Sinne vain marssittiin, jos tarve oli. Toki terveyskeskus oli melko tuore asia.

Kaikki söivät kouluruuan.

Terveyskeskus tuore asia??? 😄😄😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alku- ja loppupuoliskot erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. 80-luvun alussa oli vielä aitoa tasa-arvoa yhteiskunnassa. Ihmisiä ei kilpailutettu toisiaan vastaan. Ne, joilla oli enemmän, jakoivat ilomielin vaurauttaan huonompiosaisille.

80-luvun lopulla sen kaiken tuhosi materialismi, ylimielisyys ja nousukasmainen röyhkeys.

Tämä on aivan totta! 1980-luvun puolessavälissä tuli selvä muutos!

Ns. Kekkosen aika ja Koiviston aika sopisi tuohon veden jakajaksi. Itkin kun Koivisto menehtyi. Minulle hän oli the Presidentti.