Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eli ja voi hyvin kirppiskulttuuri. Sieltä kåvin ostamassa äveriäiden rouvien ylimääräistä tavaraa. Paras oli Hietsun kirppis, myös VR:n makasiineissa oli kirppis.
Tarjolla oli Arabiaa ja Marimekkoa, Hackmannin aterimia, Iittalaa ja kaikenlaisia merkkivaatteita.
Muistan Hietsun kirppiksen. Ostin sieltä hajuvesiä sellaisissa pienissä monipakkauksissa. Vieläkin tulee mieleen ne tuoksut, ne nimittäin oli ihan aitoja hajuvesiä ei mitään cologneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli huima tunne, kun pääsi joskus ulkomaille. Suomi oli silloin vielä kuin erillinen saareke Euroopassa, ainakin tavalliselle tallaajalle. Voi sitä kansainvälisyydentunnetta lentokentällä. Lisäksi matkalta ostetut vaatteet olivat ihan eri kaliiberia, kuin Suomessa. Oli hienoa kulkea niissä.
Nykyään Suomesta saa ihan samalla lailla vaatteita kuin muuallakin maailmassa, eikä enää ole niin suurta eroa pukeutumistyylissä ja siinä mikä on muotia.
Ihan samoja kuteita myytiin kaikkialla. Vai ostitko niitä Ibizan t-paitoja.
Ei ole totta. Silloin elettiin vielä NL:n pelossa, kaikki oli pinnallista ja ihmiset ilkeitä, kettuilu oli kasvatusmalli uusille nuorille työntekijöille. Kun joku puhui ystävällisesti jollekin sitä katottiin pitkään, piti olla kova ja vahva, jyrätä muut, itkeä ei saanut ja heikkoutta ei näytetty.
Ällöttävän mauton vuosikymmen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut. Juppikulttuuri, kylmä sota ja terrorismi kukoisti. Huonon maun vuosikymmen.
Ai nyt ei sitten ole noita? 😂
Ainakin posti kulki, yhdessä arkipäivässä Hangosta Nuorgamiin ja kaikkialle muuallekin. Ei tarvinnut hakea paketteja naapurikuntien puolelta 30 kilometrin päästä, koska postikonttoreita oli joka kylässä ja kaupunginosassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta. Silloin elettiin vielä NL:n pelossa, kaikki oli pinnallista ja ihmiset ilkeitä, kettuilu oli kasvatusmalli uusille nuorille työntekijöille. Kun joku puhui ystävällisesti jollekin sitä katottiin pitkään, piti olla kova ja vahva, jyrätä muut, itkeä ei saanut ja heikkoutta ei näytetty.
Ja opettajat ilkeili oppilaille, se oli ihan kasvatusmalli.
Kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia, hyviä TV-sarjoja. Rahaa, Mitä muuta pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista oli kyllä silloinkin. Voi hyvin olla, että nykyään kiusaamista osataan käsitellä paremmin, ja että esim. opettajien harjoittama kiusaaminen jää kiinni heti alkuunsa.
Ehkä olikin. Mutta nykyään ei tyydytä kiusaamaan, vaan pahoinpidellään ja ryöstetään vaikka kympin setelin toivossa. Tätä tekevät jopa lapset.
Kyllä mä mieluummin elin nuoruuteni 80-luvulla.
Mitä opettajiin tulee, niin enää hekään eivät ole kunnollisten oppilaiden turvana. Nykymaailma on arvaamaton, väkivaltainen ja väsyttävä. Outoja ilmestyksiä virtailee kaduilla sen tyylisenä kuin omistaisivat Suomen.
Vierailija kirjoitti:
Kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia, hyviä TV-sarjoja. Rahaa, Mitä muuta pitäisi olla?
Kauniita ihmisiä ihanat kasari-tytöt, lihavuus ei ollut muotia/ongelma kasarilla kuten se on nyt :XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KYLLLLÄ!!!
Vapaan kasvatuksen lapset eivät olleet vielä saaneet omia lapsiaan.
Somea ei oltu keksitty.
Oli laillista laittaa lapset oikeisiin töihin kesällä.
Ei tarvinnut laittaa - töihin kyllä mentiin ihan oma-aloitteisesti. Ei oltu niin avuttomia kuin nykyään. Työharjoittelun jälkeen sai helposti töitä. 15-vuotias jolla ei ollut mitään työhaluja eikä työkokemusta oli vähän jälkeenjäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Aika, jolloin mies vielä pystyi elättämään perheensä, ja nainen hoitamaan lapsensa.
Aha. Mun äiti kävi töissä, tienasi paremmin kuin isä. Mutta yhtä kaikki. Molemmat teki töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta. Silloin elettiin vielä NL:n pelossa, kaikki oli pinnallista ja ihmiset ilkeitä, kettuilu oli kasvatusmalli uusille nuorille työntekijöille. Kun joku puhui ystävällisesti jollekin sitä katottiin pitkään, piti olla kova ja vahva, jyrätä muut, itkeä ei saanut ja heikkoutta ei näytetty.
Niin? Mikä muka on muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Enpä haluaisi joutua 80-luvun sairaalaan tai hammaslääkäriin.
Miksi et? Sairaaloissa sai parempaa hoitoa kuin nykyisin. Nopeammin. Ei jonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta. Silloin elettiin vielä NL:n pelossa, kaikki oli pinnallista ja ihmiset ilkeitä, kettuilu oli kasvatusmalli uusille nuorille työntekijöille. Kun joku puhui ystävällisesti jollekin sitä katottiin pitkään, piti olla kova ja vahva, jyrätä muut, itkeä ei saanut ja heikkoutta ei näytetty.
Niin? Mikä muka on muuttunut?
Joka paikassa ja ohjelmassa on nykyään muotia pyyhkiä silmäkulmia, taitavat olla rokotiilinkyyneleitä. Saa hempeillä, söpöillä, pehmoilla se on jopa muotia, niin ei saanut kasarilla tehdä.
Paratiisi on yliampuva sana ja etenkään ap:n sarkastinen kuvaus ei ole totta. Mutta oli kasarilla paljon hyvää. Musiikki oli ihan parasta. Suomi alkoi avautua ja asenteet rentoutua ja erilaisia arvoja ja näkemyksiä sallittiin paremmin - 1960-70-lukujen jäykkyys, joka paikkaan tunkeva vasemmistolaisuus ja median Kekkoslainen itsesensuuri alkoi jäädä taakse. Sosialismi alkoi romahtaa, joten isolla osaa eurooppalaisista alkoi uusi elämä kun diktatuuri päättyi. Suomessakin yksilöllisyys vahvistui ja vasemmistolainen pakkotasapäisyys väheni. Elintaso nousi ja mm. elektroniikkaa alkoi olla enemmän saatavilla ja järkevämpään hintaan. Nuorena oli mukava olla. Oli uutta ilmassa. Tämän päivän maailmasta katsottuna oli vielä paljon kohennettavaa, mutta aiempaan verrattuna silloin mentiin parempaan suuntaan.
sillon oli duunarillaki varaa käydä ravintolassa, oli kesämökit ja omakotitalot
Sanoisin että 90-luvun loppu ja 2000-luvun alku oli parasta aikaa. 80-luku oli kuitenkin monella tavalla sitä mennyttä, ummehtunutta maailmaa, jossa oli aika vähän liikkumavaraa ja joka oli kahlitsevaa. 2000-luvun taitteessa moni asia oli jo mennyt eteenpäin, teknologia oli kehittynyt mutta ei ottanut ylivaltaa, talous oli kunnossa ja politiikassa oli suht arvokkaita henkilöitä eikä trolleja. Ihmisillä oli töitä ja tuille tippuneet ihmisetkin pärjäili jotenkin. Ulkomailla pääsi reissailemaan ilman että se maksoi maltaita, ihmisten keskimääräinen vointi oli paljon parempi kuin nykyään jolloin kaikilla on jotenkin paha olla.
80-luvulla ei taksikuskit raiskannu ja pahoipidelly asiakkaitaan
Ei ollut. Juppikulttuuri, kylmä sota ja terrorismi kukoisti. Huonon maun vuosikymmen.