Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kumppanini ovat tunnekylmiä, narsistisia p*skiaisia?
27.03.2020 |
Elämässäni on ollut kolme seurustelu- tai tapailukumppania ja heistä kaksi on äärimmäisen tunnekylmiä, jopa ns
valkokauluspsykopaatteja. Yksi heistä oli impulssikontrolliongelmainen ja henkisesti hyvin epävakaa. Yhden illan suhteita tai muita seurustelujuttuja minulla ei ole ollut koskaan ja kaikkien noiden kolmen kanssa seurustelin pitkään; yhden heistä kanssa olin monta vuotta naimisissakin. Miksi minulle ei ole sattunut kohdalleni empaattisia ja lempeitä miehiä?
Pidän miehissä älykkyydestä, itsevarmuudesta ja miellyttävästä ulkonäöstä, mutta ilmeisesti en ole itse riittävän tasokas saadakseni lempeäluontoista miestä, joka olisi myös älykäs ja komea sekä melko taitava supliikkijutuissa ja itsevarma. Vai mikä voisi olla syynä? Mainittakoon, että eka seurustelusuhde minulla oli vasta 23-vuotiaana, sillä nuorena olin hyvin ujo ja ylikiltti kotihiiri.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhempasi olivat tunnekylmiä ja se jätti sinuun vakavat jäljet psyykkisesti, ja narsistit ja psykopaatit aistivat traumatisoituneet ja epävarmat ihmiset ja näiden heikkoudet. He tietävät, mistä naruista vedellä ja miten saada ihminen koukkuun.
Minulla on jonkinlainen, ilmeisesti yllättävän pahakin äititrauma. Äitini oli hyvin kylmä ja etäinen minua kohtaan ollessani lapsi. Hän joskus tukisti ja oli arvaamaton sekä ankara sekä haukkui ulkonäköäni pienestä pitäen.
Muodollisesti ja aineellisesti hän piti minusta huolta, mutta hän ei kohdellut minua empaattisesti juuri koskaan. Olin lähinnä naurun aihe, kuin sellainen nolo ja vähän kiusattava pikkusisko. En saanut esim. kutsua äitiäni äidiksi, enkä muista koskaan olleeni hänen sylissään tai että hän olisi sanonut jotain lempeää tai edes silittänyt ohimennen hiuksiani.
Sukulaiset välittivät ja isäni välitti. Ehkä tosiaan haen jotain "paikkausta" tuolle hakeutumalla samalla tavalla kohtelevien seuraan. Äitini on edelleenkin kaunis ja älykäs ja hän oli suorastaan jäätävä minua kohtaan, kun olin lapsi. Nykyään hän on pehmentynyt luonteeltaan niistä ajoista huomattavasti.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vartija kirjoitti:
Kaikki narsistit kääntävät aina asiat toisinpäin, en väitä ap:n olevan näitä, mutta jos aina epäonnistuu parisuhteessa ja toisessa on aina samat piirteet pielessä, kannattaa miettiä vähän mitä itsestä voisi löytyä.
Kyllähän kaikkien narsistien, juoppojen ja muiden uhreissa on myös vikaa. Se vika on yleensä huono itsetunto, itsearvostuksen puute ja aiemmat traumat. Eli jos kumppanit on aina narsisteja tai muita sekopäitä, se kertoo siitä, että ihminen ei osaa asettaa rajoja muille ja ei edes usko ansaitsevansa parempaa. Läheisriippuvuuskin on aika yleistä.
Minulla on kyllä äärimmäisen huono itsetunto ja parisuhteessa pelkään aivan jatkuvasti sitä, että en kelpaa tai että minut kohta jätetään. Vaikka onnistuisin asioissa, niin siitä ei ole mitään apua; edelleenkin olen äärimmäisen epävarma ja pelokas. Käsitykseni ulkoisesta olemuksestani on todella huono, vaikka olen aina ollut esim. hoikka ja sopusuhtainen. Mulla on mahdollisesti kehonkuvan häiriö. Kiinnyn myös voimakkaasti ihmisiin ja saatan olla läheisriippuvainenkin myös (tosin en ole aivan varma).
T. Ap
Joskus vain tulee sellainen uskonpuute, että "miksi juuri minä?" Ja sellainen, että miksi mä en ole onnistunut löytämään tasapainoista kumppania. Olen tässä miettinyt, että toivon tosiaan miehen olevan hyvin aloitteellinen ja jopa hieman aggressiivisen itsevarma. Liian mukavista miehistä tulee kaverillinen olo ja se jänniye häviää. Tosin olen sellaista miettinyt, että ehkä ne mukavat eivät olleet vain aidosti kiinnostuneita minusta tositarkoituksella, kun olivat niin rauhallisia ja kaverillisen/"veljellisen" luotettavia.
T. Ap
Millaisia alanvalintaratkaisuja olet tehnyt, ap? Liittyvätkö ne vanhempiisi?
Sellainen Matrix on.
Zinc
Jos etsit hyvää miestä. Et löydä sellaista. Jos etsit huonoa miestä. Sellaisen löydät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vartija kirjoitti:
Kaikki narsistit kääntävät aina asiat toisinpäin, en väitä ap:n olevan näitä, mutta jos aina epäonnistuu parisuhteessa ja toisessa on aina samat piirteet pielessä, kannattaa miettiä vähän mitä itsestä voisi löytyä.
Kyllähän kaikkien narsistien, juoppojen ja muiden uhreissa on myös vikaa. Se vika on yleensä huono itsetunto, itsearvostuksen puute ja aiemmat traumat. Eli jos kumppanit on aina narsisteja tai muita sekopäitä, se kertoo siitä, että ihminen ei osaa asettaa rajoja muille ja ei edes usko ansaitsevansa parempaa. Läheisriippuvuuskin on aika yleistä.
Minulla on kyllä äärimmäisen huono itsetunto ja parisuhteessa pelkään aivan jatkuvasti sitä, että en kelpaa tai että minut kohta jätetään. Vaikka onnistuisin asioissa, niin siitä ei ole mitään apua; edelleenkin olen äärimmäisen epävarma ja pelokas. Käsitykseni ulkoisesta olemuksestani on todella huono, vaikka olen aina ollut esim. hoikka ja sopusuhtainen. Mulla on mahdollisesti kehonkuvan häiriö. Kiinnyn myös voimakkaasti ihmisiin ja saatan olla läheisriippuvainenkin myös (tosin en ole aivan varma).
T. Ap
Tiedän. Olisi parasta, että hakeudut terapiaan työstämään asioita. Ja jos tulee transferenssi eli ihastut terapeuttiin, puhu siitäkin avoimesti. Se, että pystyt näin koherentisti miettimään näitä asioita, on hyvä merkki. Terveitä ihmissuhteita on vaikea saada jatkossakaan, jos isoja ongelmia ja traumoja ei ole käsitelty ammattilaisen kanssa.
Itse olen elämäni (50 vuotta) aikana tullut siihen tulokseen, ettei miehillä oikeasti ole tunteita. Kaikki miehet, jotka olen tavannut, ovat olleet vain p*mpan perässä juoksevia hormonihuuruisia elukoita, jotka osaavat kyllä teeskennellä sivistynyttä ja tunteellistakin, mutta eivät todellisuudessa välitä sen kuuluisan p*skan vertaa.
Vanhana ukkona, kun pahin testosteronihuuma on haihtunut, saattaa heistäkin jotain tunteentapaista saada tiristettyä, mutta tiukassa on silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen elämäni (50 vuotta) aikana tullut siihen tulokseen, ettei miehillä oikeasti ole tunteita. Kaikki miehet, jotka olen tavannut, ovat olleet vain p*mpan perässä juoksevia hormonihuuruisia elukoita, jotka osaavat kyllä teeskennellä sivistynyttä ja tunteellistakin, mutta eivät todellisuudessa välitä sen kuuluisan p*skan vertaa.
Vanhana ukkona, kun pahin testosteronihuuma on haihtunut, saattaa heistäkin jotain tunteentapaista saada tiristettyä, mutta tiukassa on silloinkin.
Uskomatonta, että tuohon ikään on elänyt moisessa vahvistusharhassa. Kertoo kyllä paljon omista valinnoistasi, ei juurikaan mitään keskivertomiehistä. Ihan itseäsi saat syyttää vahvistusharhoistasi ja miesvalinnoistasi.
Kuvailemasi miestyyppi vetoaa naisiin yleisesti parhaiten. Fiksummat naiset osaavat alkaa välttelemään ensimmäisen "kohtaamisen" jälkeen ja typerimmät eivät koskaan. Biologia naisia tähän suuntaan ohjaa, koska tunteettomalla kusipäisyydellä on hyvät ennusteet menestyä apinoiden planeetalla.
Kauhun tasapainossa on toki myös sitten näiden vastavoimat, eli kykenevät hyvät miehet. Heitä on vähemmän, mutta he saavat muodostettua yhteisöjä ja päräyttävän hyviä ideoita hidastamaan kusipäiden ylikävelyä.
Valitkaa puolenne viisaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raja-asukki kirjoitti:
Kuvailemasi miestyyppi vetoaa naisiin yleisesti parhaiten. Fiksummat naiset osaavat alkaa välttelemään ensimmäisen "kohtaamisen" jälkeen ja typerimmät eivät koskaan. Biologia naisia tähän suuntaan ohjaa, koska tunteettomalla kusipäisyydellä on hyvät ennusteet menestyä apinoiden planeetalla.
Kauhun tasapainossa on toki myös sitten näiden vastavoimat, eli kykenevät hyvät miehet. Heitä on vähemmän, mutta he saavat muodostettua yhteisöjä ja päräyttävän hyviä ideoita hidastamaan kusipäiden ylikävelyä.
Valitkaa puolenne viisaasti.
Hyvin sanottu.
Alue: Aihe vapaa
Siinä jännämiehiä suosivan aivokääpiön vahvistusvinouma, ja kaukana todellisuudesta.