Muita, ketkä ovat laittaneet lapsihaaveet tauolle nykyisen tilanteen takia?
(Varmaan vauvakuume-osio olisi ollut tälle ketjulle oikeampi paikka, mutta sinne kirjoittelu vaatii rekisteröitymisen, joten laitan tänne.)
Ei varmaan olla miehen kanssa ainoita, ketkä ovat päättäneet haikein mielin siirtää yrittämistä koronan takia. Meillä takana yritystä noin vuosi, sekä taustalla yksi keskeytynyt keskenmeno nyt loppuvuodesta. Ei lapsia entuudestaan, joten kyllähän tämä surettaa, mutta varmasti oikea päätös olosuhteisiin nähden. Onneksi ollaan suht nuoria, vähän päälle 30-vuotiaita, joten hirveä kiire lastenhankinnalla ei vielä senkään vuoksi ole. Mietittiin, että jos nyt ainakin kesään saakka seuraisi tilannetta, että onko epidemia hiipumassa ja onko mahdollista, että toinen aalto tulisi vielä syksyllä, vai mitä tässä nyt vielä edessä onkaan. Mies onneksi sellaisella alalla töissä, että töitä tulee olemaan nyt ja jatkossakin, eli onneksi ainakaan tulevaisuuden toimeentulon takia ei tarvitse miettiä, kannattaako meidän lasta edes yrittää hankkia (hänellä siis palkkakin onneksi sen verran hyvä, että vaikka minä joutuisinkin joksikin aikaa työttömäksi, niin pärjäisimme hyvin + minullekin tulisi melko varmasti olemaan taas töitä, kunhan talous elpyy).
Entäs te muut, millä mielellä asian suhteen? Kuinka kauan ajattelitte seurata tilannetta, ennen kuin jatkatte taas yrittämistä? Tai oliko tämä koronavirus nyt jollekin syy jättää lapsi/et kokonaan hankkimatta?
Kommentit (97)
En oikein ymmärtänyt.
Siis nyt laitetaan ehkäisy päälle?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt.
Siis nyt laitetaan ehkäisy päälle?
Juuri niin. Ei pitäisi olla kauhean epäselvää?
Jos te olette vähän päälle kolmekymppisiä, niin teillähän on jo kiire. Naisen hedelmällisyys alkaa selvästi laskea 30 ikävuoden jälkeen ja syöksyy 35 ikävuoden kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt.
Siis nyt laitetaan ehkäisy päälle?
Juuri niin. Ei pitäisi olla kauhean epäselvää?
On se minusta Hyvin Erikoista, jos on vuoden yrittänyt.
Mistä kumpuaa tämä ajatus, että peräti 3 kuukautta nyt jotenkin muuttaisi meidät yllättäen lapsettomiksi? Johan tässä voi mennä ties kuinka kauan, että pystyisin uudestaan edes raskaaksi tulemaan, kun kierto keskenmenon jälkeen aivan sekaisin, ja vielä voi mennä muutamakin kuukausi, että se palautuu ennalleen edes (naistentautien polilla neuvoivat seuraamaan kiertoa puoli vuotta, että mikäli ei säännöllisty, niin sitten vasta tutkitaan). Raskaaksi tuleminenhan ei siis ole ongelma meille, koska johan minä olen kerran raskaana ollutkin. Vuoden yrittäminenkään sitä ennen ei ole tavatonta, koska olin sitä ennen käyttänyt e-pillereitä liki 6 vuotta.
Kokemani keskenmeno oli yksi elämäni suurimmista suruista, enkä todellakaan halua ottaa riskiä, että joutuisin saman kokemaan uudestaan, mikäli sairastuisin vakavasti koronaan. Tämän lisäksi ei myöskään ole varmaa, kuinka hyvin esim. neuvolapalvelut voidaan toteuttaa, mikäli epidemia oikein pahaksi menisi. Tätä en toki toivo, mutta tämänhetkisen ohjeistuksen mukaan eivät esimerkiksi isät saa osallistua ultrauksiin tai neuvolakäynteihin, ainoastaan synnytykseen saa tulla mukaan.
-ap.
Kuten muutkin ovat kommentoineet, 30-vuotias ei ole hedelmällisyyden suhteen enää nuori. Yli kolmekymppinen vielä vähemmän nuori. Hedelmällisyyden ja iän suhteeseen vaikuttaa paljon myös se, onko ennestään lapsia vai ei. Jos ensimmäinen lapsi on saatu alle 30-vuotiaana, hedelmällisyys myös yli 30-vuotiaana on parempi kuin jos silloin vasta yritetään ekaa lasta.
Eli en todellakaan laittaisi jäihin, jos kyse on luomuyrityksestä. Hoidot on asia erikseen, sillä niistä alkaneissa raskauksissa on myös komplikaatioita enemmän, ja siinä kohtaa tietysti voi tulla ongelmia, jos terveydenhuollon kapasiteetti horjuu.
Itse odotan neljättä ja yritän suhteuttaa asiat siihen, miten uskomattoman surkeissa oloissakin joka ikinen päivä syntyy terveitä lapsia.
Neuvolaan kyllä saa tulla isätkin mukaan ainakin tänään HUS:sta tulleen tietoiskun perusteella. Ultraan ei saa tulla.
Kannattaa odottaa niin pitkään, että näette miten Suomi hoitaa nyt koronan ja karanteenien jälkeisen ajan. Vuosi-pari. Asiat nimittäin tulevat muuttumaan. Leikkauksia, veronkorotuksia ja palveluiden heikkenemistä.
Toki kaikki, joita nuo asiat eivät haittaa, voivat ryhtyä lapsentekohommiin.
Edellinen jatkaa vielä, että okei, on ehkä ihan kiva noin tunnetasolla, että isä tulee edes joskus mukaan neuvolaan, mutta aika tyhjän panttina siellä mies on useimmiten saanut olla. Jotain terkka on yrittänyt aina kohteliaisuudesta kysyä häneltäkin... Mutta siis yleensä olen asioinut siellä yksin (ja sekin usein tuntunut vähän turhalta muuten kuin faktisten testien osalta).
Tuli kyllä stoppi meidän yrittämiseen ihan pakostakin. Mies meni mökille asumaan. Ei halua tuoda tartuntaa mulle ja lapsille. Minä kuulun riskiryhmään. Eipä sillä mieskin kuuluu riskiryhmään. Mieluusti haluaisin miehen pois töistä mutta ei pysty kun ei oo sellainen työ että voi tehdä etänä. Jos hyvin käy mies saa pitää joitain lomia pois huhtikuun lopulta alkaen.
Ei oteta paniikkia vaikka meillä on jo ikää 35. Onhan meillä 2 lasta että jos ei kolmatta tuu niin ei se nyt maailmanloppu ole..
Siirtäisin jos olisi mahdollista, itse olen nyt 6. kuukaudella raskaana. Pelottaa että synnytys osuu juuri pahimman koronaviruspiikin aikoihin ja sairaalassa on ruuhkaa - pahimmassa tapauksessa minä ja vauva saadaan synnytyksen yhteydessä korona/sairaalabakteeri/komplikaatio eikä hoitohenkilökunta ehdi tai huomaa hoitaa ajoissa. Myös isän pääsy synnytykseen huolestuttaa.
Minä myös ymmärrän täysin, että yli 30-vuotiailla alkaa hedelmällisyys laskea, mutta kuvitteletteko te jotkut oikeasti, että lapsen haluava kevyin perustein päättää laittaa yrittämisen tauolle? Olen 31-vuotias, ja ajattelimme odottaa 3 kuukautta, ei 3 vuotta, jolloin sitten oikeasti pitäisi jo toimia.
- ap.
Tein maanantaina positiivisen raskaustestin ja kyllä hieman pelottaa. Raskaus oli yllätys, kun esikoista yritettiin kaksi vuotta ja sai alkuunsa viimein kolmantena yritysvuonna ivf -hoidoilla. Tämä siis spontaaniraskaus.
Vasta todella alussahan raskaus on ja mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta yritän kyllä eristää itseni muista mahdollisimman hyvin. Ulkona käydään esikoisen kanssa kävelemässä, mutta pidetään välimatkaa muihin.
Pelottaa, mitä jos sairastun ja se vaikuttaa sikiöön. Pelottaa myös taloudellinen tilanne, jos mies jää työttömäksi ja itse olen äitiyslomalla. Onneksi on jonkin verran säästöjä. Sitten tietty se, miten sairaalassa riittää kapasiteettia, jos synnytykseen asti päästään ja kaikki ei sujukaan normaalisti. Meilläkin alkaa ikää jo olemaan. Minä 35 ja mies 39.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös ymmärrän täysin, että yli 30-vuotiailla alkaa hedelmällisyys laskea, mutta kuvitteletteko te jotkut oikeasti, että lapsen haluava kevyin perustein päättää laittaa yrittämisen tauolle? Olen 31-vuotias, ja ajattelimme odottaa 3 kuukautta, ei 3 vuotta, jolloin sitten oikeasti pitäisi jo toimia.
- ap.
Jos täällä avaa keskustelun, niin ei tarvitse hermostua, vaikka kaikki eivät ymmärtäisi tai silittelisi päähän. Tai vaikka saisi kuulla faktoja, jotka eivät itseä miellytä. Keskustelu on keskustelua, teidän elämä teidän elämää.
Jatkuu edelleen, koska ikä ei anna odottaa :D
Nyt on myös aikaa ja energiaa paneskella päivät pitkät
Vierailija kirjoitti:
Tein maanantaina positiivisen raskaustestin ja kyllä hieman pelottaa. Raskaus oli yllätys, kun esikoista yritettiin kaksi vuotta ja sai alkuunsa viimein kolmantena yritysvuonna ivf -hoidoilla. Tämä siis spontaaniraskaus.
Vasta todella alussahan raskaus on ja mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta yritän kyllä eristää itseni muista mahdollisimman hyvin. Ulkona käydään esikoisen kanssa kävelemässä, mutta pidetään välimatkaa muihin.
Pelottaa, mitä jos sairastun ja se vaikuttaa sikiöön. Pelottaa myös taloudellinen tilanne, jos mies jää työttömäksi ja itse olen äitiyslomalla. Onneksi on jonkin verran säästöjä. Sitten tietty se, miten sairaalassa riittää kapasiteettia, jos synnytykseen asti päästään ja kaikki ei sujukaan normaalisti. Meilläkin alkaa ikää jo olemaan. Minä 35 ja mies 39.
Paljon onnea raskaudesta! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Ja siksihän täällä nyt on niin radikaalit keinot käytössä yhteiskunnassa, jotta myös synnytykset ja muutkin tarvitsevat saataisiin hoidettua eikä tulisi äärimmäistä koronaepidemiaa. Luotetaan siihen ja tehdään itse parhaamme kaikkien yhteisen terveyden eteen. Itsekin peruin juuri rakenneultran hyvin lievän, kohta kuukauden kestäneen nuhan takia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös ymmärrän täysin, että yli 30-vuotiailla alkaa hedelmällisyys laskea, mutta kuvitteletteko te jotkut oikeasti, että lapsen haluava kevyin perustein päättää laittaa yrittämisen tauolle? Olen 31-vuotias, ja ajattelimme odottaa 3 kuukautta, ei 3 vuotta, jolloin sitten oikeasti pitäisi jo toimia.
- ap.Jos täällä avaa keskustelun, niin ei tarvitse hermostua, vaikka kaikki eivät ymmärtäisi tai silittelisi päähän. Tai vaikka saisi kuulla faktoja, jotka eivät itseä miellytä. Keskustelu on keskustelua, teidän elämä teidän elämää.
Minä avasin keskustelun, jonka aiheena oli lapsihaaveiden lykkääminen, ja onko palstalla muita samoin ajattelevia. Sen sijaan minun valintojani aletaan arvostella ikäni takia.
Ärsyttäisi varmasti ihan ketä tahansa.
- ap.
Hei meikä 40+ ja klinikka joutunut lopettamasn hoidot koronan takia. Ei auta muuta kuin odottaa syksyyn. Omatoimista yritystä nyt vaan. Tsemppiä kaikille vauvasta haaveileville, yrittäville ja onnistuneille! Kyllä me vauvat saadaan.
Minä 40+ ja myös juuri plussasin rankkojen ja kalliiden hoitojen jälkeen. Edellinen raskaus meni kesken 17 vkolla. Olen aikalailla kauhuissani.
Näin raskaana olevana koen vallitsevan tilanteen todella stressaavana. En pelkää itseni puolesta, ainoastaan syntymättömän lapseni puolesta. Vaikka kaikkialla sanotaan, ettei viruksen pitäisi siirtyä vauvalle raskauden aikana, pelkään muita komplikaatioita, joita virus mahdollisesti voi aiheuttaa, kuten ennenaikaista synnytystä.
Olen yrittänyt parhaani mukaan eristäytyä muusta maailmasta ja olla tapaamatta ihmisiä. Välillä on pakko poistua kotoa esimerkiksi neuvolaan ja tuntuu, että joka kerta jossain joku yskivä lähellä ja saa pelätä.
Aina kun tulee lisää viikkoja täyteen, huokaisen vähän helpotuksesta.