Mitä ajattelet ihmisestä, joka muuttaa koko ajan?

kertaa lapsuudessasi? Huvikseen?

Olen samaa mieltä kuin aloittaja, muuten vaan neuroottinen muuttaminen on jotenkin....huolestuttavaa. Jokin ongelma elämässä, jota pakenee, tai luulee, että sitten asiat ovat ok kun taas muutan. Ja lapsista ei yleensä tosiaan ok, lapsille liialliset muutokset ovat haitaksi. Ihan virallisestikin. Saati, jos pitää vaihtaa vielä koulua/päiväkotia koko ajan.

Perheeni muutti reilut 30 kertaa kun olin muksu. En katso olevani erityisen traumatisoitunut.

Me muutettiin yli 40 kertaa mun lapsuuden/nuoruuden aikana ja kyllähän se oli hankalaa tutustua toisiin ja löytää kavereita kun koskaan ei tiennyt koska taas muutettaisiin. Syynä ei ollut vanhempien työt ym (molemmat olivat työttömiä) vaan se että heillä tuli jonkun kanssa aina riitaa ja sitten taas muutettiinkin. Joskus muutettiin jopa kuukauden välein. Muistan edelleen kun opettaja multa ekalla luokalla kysyi että minkä takia en leiki luokan tyttöjen tai poikien kanssa ja kerroin että ei kannata kun aina muutetaan. Päätinkin että itse en muuta jollei ihan pakko olo ja olenkin tässä asunnossa asunut siitä asti kun 18 täytin. Tosin muutto on edessä kun raskaana olen ja miehen kanssa haemme isompaa asuntoa.

Ei kiinnosta toisten muutot, jokainen tehkööt kuten lystää :)

Varmaan kyllästyy nopeaa

Levotonta meininkiä.

Vaihtelu virkistää.

Onhan siinä taustalla jotain omituista, jos koko ajan muutetaan.

Aikuinen tehkööt mitä lystää, mutta siinä vaiheessa, kun on lapsia, pitää ajatella, onko jatkuva muuttaminen ilman järkevää syytä lapsen etu.