Missä iässä lapset kannattaa häätää pois kotoa?
Onko 21v tai 18v sopiva ikä hätistelylle ja omilleen muutolle? Monihan kauhistelee paljon sitä että muutetaan vasta 24 tai 30 vuotiaana kotoa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Siis se asunto oli lapsen puoliksi. Hänet "pakotettiin" tähän alaikäisenä. Lapsi maksaa vanhemmilleen isoa vuokraa. Sellaista tukemista.
Lapsi ei saanut itse valita edes keittiön hanaa. Äiti tietää paremmin! Koko elämän.
Se asunto on vasta nyt puoliksi lapsen, kun osti sen meiltä puolisonsa kanssa. Ihan itse saavat päättää kaikkiin asuntoon liittyvistä asioista.
Mitään pakottamista tai edes painostusta ei tähän kuvioon ole liittynyt missään vaiheessa ja lapsi & puoliso on hyötynyt tästä taloudellisesti erittäin merkittävästi meidän vanhempien kustannuksella. Voisit viedä ne sairaat fantasiasi jonnekin muualle.
Meidän suvussa on ollut tapana lähteä viimeistään 18-vuotiaana. Ei toki ole ajettu pois, mutta yleensä opiskelut, työt tai muu vie joka tapauksessa pois kotoa.
18 v. legaali raja. Silloin on velvollisuus elättää itsensä, työllä tai opiskelulla. Aikuisen ihmisen kotiruokinta hidastaa kehitystä ja kykyä selvitä yhteiskunnassa.
Muistan kun itse siinä 70-luvun lopulla olin jo päälle parikymppinen. Kuuntelin vain hippirokkia rintamamiestalon ullakkohuoneessa.
Tupakoin ja join viinaa ihan miten päin vain ja milloin vain.
Opiskelin muka ja olin fiksu muka.
Rakastelin monia opiskelijatyttöjä ja esitin muiden aatteita ominani.
Elin kuin pellossa suoraan sanottuna ja vanhemmat maksoi kaiken. Sama oli monilla kavereillakin. Ennen nuorilla oli helpompaa elää. Töistäkin tienasi kivasti ja rahat riitti vaikka omaan autoon.
Oli järkevää käydä töissä. Nykyään jos käyt töissä, niin rahat ei riitä edes vuokraan :D ajatella!!!
Vastustin kovasti taistolaisia ja penäsin yksilönvapauksia.
Kävin töissä lähinnä että saisin rahaa viinaan ja autoon. Töitä ja rahaa oli tarjolla paljon.
Nykyään nuorilta odotetaan ihan kamalasti ja vaatimukset on rajut.
Hei kaikki vanhemmat ja näiden nuorten all folks!
Tukekaa niitä nuoria. Ei nykyään voi kuvitella että yhteiskunnalla olis varaa tarjota hyvät lähtökohdat.
Kyllä se on vanhempien tehtävä vaan antaa rahaa vielä pitkälle kolmekymppisille lapsilleen.
Kovat ajat olleet jo pitkään.
Ei mun aikana ollut kouluampumisia ja pahoinvointia.
Eli antakaa niille lapsillenne sitä rahaa. Rahaa ne tarvitsee eikä kuria tai kadulle laittamista.
Aluksi lapset tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa ja aikuisena sitä rahaa. Olisi kiva jos jokainen vanhempi antaisi omille lapsilleen 30 000e puskurirahaston.
Eli säästätte niille sitä rahaa. Rahaa ne tarvitsee eikä pihalle heittämistä.
Tajuutteko all folks?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää pienille lapsille puhua kotoa pois muuttamisesta? Heille varmasti tosi ahdistavaa.
Itse en häädä lapsiani, mutta edellytän iän mukaista käytöstä ja vastuunkantoa. Tämä ei ole täysi-ikäisille lapsille täysihoitola. Hoitavat kaikki omat asiansa itse ja lisäksi osallistuvat yhteisiin juttuihin oma-aloitteisesti. Näillä säännöillä voivat kotona asua vaikka eläke ikään asti. Ovat kivoja kämppiksiä :)))No siksi, että he itse ovat ottaneet sen esille! Kyllähän he nyt itsekin ovat jo tajunneet, että aikuiset eivät asu vanhempiensa kanssa. Ja siitäkin on ollut puhetta, millaisissa kodeissa äiti ja isä ovat asuneet, kun ovat muuttaneet omilleen.
Mitä te kauhistelijat teette, kun lapsi alkaa kysellä näistä? Sanotte, että et sinä mihinkään muuta, sinä pysyt aina täällä äidin kanssa vai?
Aha.
'No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. "
Niin? Se on tosiaan se kirjoittamani viesti. Sanonko siinä, että puhun aiheesta ilman, että lapset ovat itse ottaneet asian esille? En sano. Sinä keksit sen itse.
Yleensä nuorelle aikuiselle tulee halu muuttaa omilleen esim lukion jälkeen, niin minulle aikoinaan ja nyt myös esikoiselleni.
Mun lapsi muuttaa sitten kun päätän niin ja sen jälkeen alkaa oma elämä. Asia on ajankohtainen n. 2 vuoden päästä.
Lapseni on vaikeasti kehitysvammainen 18v ja olen omaishoitaja.
Ennenhän nuori sai riparilta melkoisen määrän rahaa. Eräänlainen starttiraha tai puskuri.
Olettako nykyään vanhemmat että yhteiskunta kyllä maksaa kaiken?
Pistätte nuoret ahdistumaan omilleen räpyttelemään siivillään.
Tän takia on niitä huumeongelmia ja kaikenlaisia syrjäytymisiä, kun vanhemmat ei rahallisesti tue ja ole henkisenä tukena.
Ei se parikymppinen näyttäisi pärjäävän kun katsoo suurinta osaa sitä porukkaa joka heitetään pesästä ja takaisin ei ole tulemista.
Yhteiskunnan eläteiksi joutuvat ja päihdeongelmaisiksi kasvavat.
Ei ole töitä tarjolla eikä juurikaan mitään.
Vanhemmus on koko lapsen eliniän pituinen projekti.
Jos hyvin käy niin parikymppinenkin pärjää elämässään.
Nykyään tämä on harvinaista.
Itse tulen tarjoamaan lapsilleni täysihoidon vielä nelikymppiseksikin ja tarvittaessa työllistän heidät, jos töitä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se asunto oli lapsen puoliksi. Hänet "pakotettiin" tähän alaikäisenä. Lapsi maksaa vanhemmilleen isoa vuokraa. Sellaista tukemista.
Lapsi ei saanut itse valita edes keittiön hanaa. Äiti tietää paremmin! Koko elämän.
Se asunto on vasta nyt puoliksi lapsen, kun osti sen meiltä puolisonsa kanssa. Ihan itse saavat päättää kaikkiin asuntoon liittyvistä asioista.
Mitään pakottamista tai edes painostusta ei tähän kuvioon ole liittynyt missään vaiheessa ja lapsi & puoliso on hyötynyt tästä taloudellisesti erittäin merkittävästi meidän vanhempien kustannuksella. Voisit viedä ne sairaat fantasiasi jonnekin muualle.
Muistan oikein hyvin kun tätä suunnittelit. Myös sitä miten lapsi teidän omaisuuden kertymistä rahoittaa.
Ja muistan sen hanan. Miten sinä et antanut lapsen sitä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää pienille lapsille puhua kotoa pois muuttamisesta? Heille varmasti tosi ahdistavaa.
Itse en häädä lapsiani, mutta edellytän iän mukaista käytöstä ja vastuunkantoa. Tämä ei ole täysi-ikäisille lapsille täysihoitola. Hoitavat kaikki omat asiansa itse ja lisäksi osallistuvat yhteisiin juttuihin oma-aloitteisesti. Näillä säännöillä voivat kotona asua vaikka eläke ikään asti. Ovat kivoja kämppiksiä :)))No siksi, että he itse ovat ottaneet sen esille! Kyllähän he nyt itsekin ovat jo tajunneet, että aikuiset eivät asu vanhempiensa kanssa. Ja siitäkin on ollut puhetta, millaisissa kodeissa äiti ja isä ovat asuneet, kun ovat muuttaneet omilleen.
Mitä te kauhistelijat teette, kun lapsi alkaa kysellä näistä? Sanotte, että et sinä mihinkään muuta, sinä pysyt aina täällä äidin kanssa vai?
Aha.
'No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. "
Niin? Se on tosiaan se kirjoittamani viesti. Sanonko siinä, että puhun aiheesta ilman, että lapset ovat itse ottaneet asian esille? En sano. Sinä keksit sen itse.
Kerrot syyn puhua asiasta
mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. Siksi näitä keskusteluja on käyty. Mä oon sanonut, että lupaan teille, että kun te olette siinä iässä, te haluatte muuttaa pois kotoa ja siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen. Ei se nyt mahdotonta ole, että lapsi asuisi kotona pitempään, mutta miksi asuisi? Tuo on hyvä vaihe nousta vanhempien tukemana omille jaloilleen.
Lopeta nyt ihmeessä lastesi pelottelu! Miksi haluat aiheuttaa heille ahdistusta? Kyllä se lapsi alkaa viimeistään teini-iässä puhua "sitten kun minä muutan".
Eli miten sä toimisit tilanteessa, jossa lapsi alkaa puhua tuosta? Sanoisit, että ei nyt puhuta tästä asiasta vai että et sä muuta mihinkään? Vai mitä?
Minun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Esikoinen oli eskarissa ollessaan hyvin ihastunut ja hän suunnitteli, että isona he menevät naimisiin ja asuvat meillä. En siinäkään vaiheessa ruvennut kertomaan, että tänne että tule. Olen kertonut lapsille, että kun he kasvavat aikuisiksi, he alkavat itse haluta muuttaa pois kotoa, mutta siihen asti asiasta ei tarvitse huolehtia, kotona saa asua aina. Minua itseäni uhattiin kotoa pois potkimisella ja se oli ahdistavaa. Niin lopulta tapahtuikin.
Ja toisekseen, tuo ensimmäinen kirjoittaja sanoi puhuvansa itse muuttamisesta. Hän ei sanonut, että lapset kysyvät asiasta.
Meidän pojille tuli halu 19-vuotiaana. Samoin minä aikanani muutin 19 v omilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää pienille lapsille puhua kotoa pois muuttamisesta? Heille varmasti tosi ahdistavaa.
Itse en häädä lapsiani, mutta edellytän iän mukaista käytöstä ja vastuunkantoa. Tämä ei ole täysi-ikäisille lapsille täysihoitola. Hoitavat kaikki omat asiansa itse ja lisäksi osallistuvat yhteisiin juttuihin oma-aloitteisesti. Näillä säännöillä voivat kotona asua vaikka eläke ikään asti. Ovat kivoja kämppiksiä :)))No siksi, että he itse ovat ottaneet sen esille! Kyllähän he nyt itsekin ovat jo tajunneet, että aikuiset eivät asu vanhempiensa kanssa. Ja siitäkin on ollut puhetta, millaisissa kodeissa äiti ja isä ovat asuneet, kun ovat muuttaneet omilleen.
Mitä te kauhistelijat teette, kun lapsi alkaa kysellä näistä? Sanotte, että et sinä mihinkään muuta, sinä pysyt aina täällä äidin kanssa vai?
Aha.
'No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. "
Niin? Se on tosiaan se kirjoittamani viesti. Sanonko siinä, että puhun aiheesta ilman, että lapset ovat itse ottaneet asian esille? En sano. Sinä keksit sen itse.
Kerrot syyn puhua asiasta
mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti
Niin että kun sä oot lukenut mun viestini ja tulkinnut sen tietyllä tavalla, niin sä tiedät nyt kaikkein parhaiten, millaisia keskusteluja täällä kotona käydään ja kenen aloitteesta? Ihan tottako luulet niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. Siksi näitä keskusteluja on käyty. Mä oon sanonut, että lupaan teille, että kun te olette siinä iässä, te haluatte muuttaa pois kotoa ja siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen. Ei se nyt mahdotonta ole, että lapsi asuisi kotona pitempään, mutta miksi asuisi? Tuo on hyvä vaihe nousta vanhempien tukemana omille jaloilleen.
Lopeta nyt ihmeessä lastesi pelottelu! Miksi haluat aiheuttaa heille ahdistusta? Kyllä se lapsi alkaa viimeistään teini-iässä puhua "sitten kun minä muutan".
Eli miten sä toimisit tilanteessa, jossa lapsi alkaa puhua tuosta? Sanoisit, että ei nyt puhuta tästä asiasta vai että et sä muuta mihinkään? Vai mitä?
Minun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Esikoinen oli eskarissa ollessaan hyvin ihastunut ja hän suunnitteli, että isona he menevät naimisiin ja asuvat meillä. En siinäkään vaiheessa ruvennut kertomaan, että tänne että tule. Olen kertonut lapsille, että kun he kasvavat aikuisiksi, he alkavat itse haluta muuttaa pois kotoa, mutta siihen asti asiasta ei tarvitse huolehtia, kotona saa asua aina. Minua itseäni uhattiin kotoa pois potkimisella ja se oli ahdistavaa. Niin lopulta tapahtuikin.
Ja toisekseen, tuo ensimmäinen kirjoittaja sanoi puhuvansa itse muuttamisesta. Hän ei sanonut, että lapset kysyvät asiasta.
No voi herranjumala, kun keskustelun aihe ei ollut se, että miten puhutte pienille lapsillenne silloin, kun he kysyvät, että äiti, onko mun pakko muuttaa kotoa, vaan keskustelunavauksen fokus oli joku ihan muu, niin enpä todella tajunnut kirjoittaa ihan ensimmäiseksi, että puhun siksi, että lapsia askarruttaa tämä asia. Jos teille on epäselvää, mitä jollain viestillä tarkoitetaan, niin ettekö voi kysyä asiaa ennen kuin alatte raivota? Kun tässä on nyt kyse siitä, että puhun näin lapsilleni, joita tämä kotoa muuttaminen ja kaikki siihen liittyvät asiat mietityttävät.
Aha.
'No, mun lapset ovat vasta pieniä, mutta puhun usein siitä, että sitten kun lukio on käyty, haetaan opiskelupaikkaa ja muutetaan sitten kotoa. Pienet lapset ovat usein sitä mieltä, että he haluavat asua äidin ja isän kanssa ikuisesti, ja jotenkin ajatus aikuisuudesta ja itsenäistymisestä tuntuu ahdistavalta. "